Millainen ihminen keskittyy omien tunteiden tutkiskeluun?

Varmaan sellainen, jolla on ns. ylivoimakas tunne-elämä, joka meinaa viedä liikaa mukanaan. Joten haluaa oppia tuntemaan sotä ja ymmärtämään tekojaan ja ratkaisujaan.

ihminen, jolla on ongelmia omien tunteidensa tunnistamisessa tai käsittelyssä. ja nimenomaan sellaisia ongelmia, jotka vaikuttaa hänen elämäänsä negatiivisesti. Ja tietenkin tuollainen omien tunteiden käsittely vaatii, että a) on huomannut ongelmans b) tahtoo muutosta

Itselle tekisi varmaan hyvää, mutta en ole vielä valmis, en tahdo muutosta tarpeeksi (helpompaa jatkaa vanhalla tavalla, varsinkin kun suurempaa haittaa ei ole, mutta joskus saattaa tulla, en tahtoisi yhtä ikävää vanhuuttaa kuin äitini, joka ei tuollaisiin juttuihin lähtenyt, koska "ei se nyt enää kannata" jne)

Minä olen tuollainen, nyt muutan erilleen perheestänikin koska tahdon saada itseni kuntoon. Ei ulkopuolinen pysty ymmärtämään tätä tunne-elämän häiriötä, kaikkea paskaa mitä se tuo mukanaan. Lapset ovat oireilleet, voivat aina paremmin kun olen poissa tai isänsä enemmän vastuussa heistä. Esim. toinen uskalsi ekaa kertaa nirsoilla isälleen, kun olin pitkään poissa...

Jos kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:51"]

Jos kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö?

[/quote]

:D. Juu, tautiluokituksesta toki löytyy, oireinaan "käy kursseilla" :D.

Voi hitsi olen opiskellut luovaa kirjoittamista yliopistossakin, enkä edes ymmärtänyt tutkailevani tunteitani.

Monenlaiset erilaiset ihmiset voi käydä. Useimmiten noihin saa lähtemään ongelmat mielenterveydessä tai elämänhallinnassa. Mutta on niitäkin joita itsetutkiskelu kiinnostaa itsessään, jotka haluavat muuten vaan oppia tuntemaan sisäiset impulssinsa ja niiden taustat paremmin. Nämä viimemainitut on usein introvertteja jotka muutenkin keskittyvät paljon siihen mitä omassa mielessä tapahtuu.

No minä esimerkiksi. Keskityn tosin sellaisiin asioihin, joilla voisin tehdä itsestäni miellyttävämmän kanssaihmisen. Mitään diagnooseja minulla ei ole, mutta uskoisin olevani läheisriippuvainen. Vain muiden ihmisten seura saa minut kokemaan olevani elossa, joten panostan siihen omasta puolestani hyvin paljon.

herkät.

minulla ei edes olisi tunteita joista riittäisi tutkiskeltavaa.

Itsetietoinen. Minä voisin mennä tuollaiselle kurssille. Viime aikoina kun on ollut rankka elämäntilanne ja pitää miettiä mitä loppujen lopuksi elämältä haluaa ja mikä on tärkeää ja miten esim. omien vanhempien kasvatus on vaikuttanut siihen millainen äiti olen tai millainen ihminen olen. Haluan kehittyä ihmisenä, jotta voisin olla onnellisempi tai jotta perheemme voisi olla onnellinen. Haluaisin saada varmistuksen siihen että teen elämässä oikeita ratkaisuja.

Entä, jos onnelinen perhe onkin vain kuvitelma, jota ei kukaan koskaan saavuta?

Entä, jos varmuutta oikeista ratkaisuista ei kukaan voi antaa?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 17:26"]

Entä, jos onnelinen perhe onkin vain kuvitelma, jota ei kukaan koskaan saavuta?

Entä, jos varmuutta oikeista ratkaisuista ei kukaan voi antaa?

[/quote]

Sellainen ihminen,joka kuvittelee omaa napaa kaivelemalla tulevansa paremmaksi ihmiseksi ja elämänsä muuttuvan hienoksi.

Tunnen muutamia tällaisia "itsensä kehittäjiä", mutta ovat ihan yhtä hukassa kuin muutkin. Yksi meditoija täynnä tunnelukkoja ja seksiriippuvainen henkisen kasvun kurssien kävijä.

sellainen, jolla ei ole ympärillä sosiaalista elämää

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 18:35"]

sellainen, jolla ei ole ympärillä sosiaalista elämää

[/quote]

Sosiaalisen elämän puute on kyllä todennäköisemmin seurausta siitä, että on asioista joita joutuu käsittelmään näillä aloituksessa puhutuilla kursseilla. Ehkä sitä sosiaalista elämää voisi sitten ollakin joku päivä tällaisten kurssien jälkeen. Ja lisäksi, myös kyseiset kurssit ovat sosiaalista elämää. Mä nostan hattua kaikille jotka jaksaa tällä lailla kehittää itseään. Mä jaksoin niin kauan että pääsin pahimmasta tuskaisuudesta ja elämä jotenkin normalisoitui. Mutta en vieläkään esimerkiksi voi olla kenenkään ystävä, en vain pysty päästämään ketään niin lähelle. Ehkä joskus kun olen kerännyt voimia, jatkan, siihen voisi tuollainen kurssi olla omiaan. Terapian saamiseen Kelalta vaivani tuskin enää riittävät.