Ystäväpariskunnan uskottomuuskriisi

Miten niin ero on väistämätön? Sinäkö niin olet päättänyt? Miten niin eivät puhu asiasta? Oletko asentanut valvontakamerat heidän kotiinsa? Sinun ei kannata edes miettiä mitä itse tekisit samassa tilanteessa, sillä et todellakaan sitä tiedä ennenkuin olet siinä tilanteessa. Ja silloin oma käytöksesi saattaa yllättää sinut (usko kun sanon).

Kas tässä elämäsi paras neuvo: Älä milloinkaan kuvittele tietäväsi miltä toisesta ihmisestä tuntuu, mitä hän ajattelee, tai mitä hänen kodissaan tapahtuu. Äläkä milloinkaan kuvittele tietäväsi enemmän toisen ihmisen parisuhteesta, kuin mitä hän itse tietää.

Miksi ap luulet, ettei suhteesta enää voi tulla mitään ja ero on väistämättä edessä? Onko sulla siis jokin kristallikupu siellä, josta näet tulevaan? Viddu mikä avautuminen toisten elämästä...

Ilmeisesti ap on se vosu jota ystäväpariskunnan mies on käynyt höyläämässä? Kun noin eroa ennustelee (eli toivoo). Ja on tosi hämmästyttävää että ap on jotenkin ihmeissään kun pariskunnan emäntä on vihainen.

Asiahan ei edes kuulu sinulle. Mutta itse kyllä toimisin niin että suhde loppuisi siihen. Mitä ihmettä tekee ukolla joka juoksee muiden perässä, kun luottamus menee, se on siinä.

Ikävä tilanne - tässä on monia puolia sekä eron että yhdessä pysymisen suhteen!  Vaikea sano, että pitääkö, voiko uskottomuutta antaa anteeksi vai pitäisikö automaattisesti erota! Jos ei halua erota, niin anteeksi antamista pitäisi alkaa työstämään. Jos ei aio antaa anteeksi, niin eroa kannattaisi alkaa työstämään. Luottamus on oma kysymyksensä - voiko elää, jos ei luota. Voiko saada luottamuksen takaisin. Tämä siis naisen!

Jos haluaa jatkaa, niin asian työstämiseksi pitää alkaa työskentelemään, myös luottamuksen saavuttamiseksi. Jos ei halua jatkaa, niin erossa eteenpäin. Jos haluaa jatkaa, ei kuitenkaan pidä suostua jatkuviin katusmusharjoituksiin ja anteeksiannon kerjäämiseen ja syyllisyydessä matelemiseen - siihen tämä elämä on liian lyhyt! Tämä siis miehen!

Ystävään ja sivullisena älä kuitenkaan ota kantaa kummankaan pouolesta! On hirveää, jos esim. kovasti morkkaat miestä ja he päättävätkin jatkaa yhdessä - nainen muistaa aina, että olit sitä mieltä hänen puolisostaan! Voit toki yhdessä pohtia vaihtoehtoja, miten toimia. Miten toimia, jotta kummastakaan heistä ei tulisi katkeria ihmisiä, jotka asuvat parisuhdekellarissa, jossa on kylmää ja tunkkaista! Voi rohkaista miettimään, että mitä elämällä voisi olla tarjolla, jos jatkavat yhdessä tai jos eroavat! 

Vaikea tilanne ystävällekin!

Arvoisa ap!

Jos joka asiassa osaisi heti toimia oikein, ei ihmisllä olisi mitään kriisejäkään. Kriisi on aina ovi toisenlaiseen suhtautumiseen asioihin, mutta siinä on monta vaihetta ja yksilöistä riippuu kauanko ne vaiheet kestävät( kuinka nopea/hidas ihminen on siis prosessoimaan asioita). Ystävänä voit tukea tämän pariskunnan tekemiä päätöksiä. Pitää aina muistaa, että ystävät elävät omaa elämäänsä ja emme ole täällä tuomitsemassa heidän päätöksiään tai syöttämässä omia ratkaisujamme. Muista siis olla parempi kuuntelussa kuin neuvomassa omiasi!

Kuule, uskottomuuden jälkeen voidaan myös jatkaa yhdessä, eikä erota!

Itse olin uskoton ja olemme yhdessä edelleen. Mies ei asiasta puhu enää koskaan, on niin sanonut. Ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla, Ja kukin tehköön sen niin kuin itselle paras!

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:32"]

Olen samaa mieltä. Mies kun petti minua, ei siitä olisi enää saanut tulevaisuutta koottua. Ero tuli, lapsi jäi minulle eikä mies sen koommin ole yhteyttä pitänyt, omasta tahdostaan. Lapsi oli pieni, muutaman kuukauden ikäinen, eikä isänsä muutenkaan välittänyt lapsesta. Ei pettämisen jälkeen enää suhdetta voi kasata, siinä vain huijataan itseään.

[/quote]

No, jotkut voi, onhan noita esimerkkejä. Joten puhu vain omasta puolestasi.

Vai niin.. ja sut tässä asiassa ylensi ylimmäksi auktoriteetiksi kuka? Itse olen ollut samassa tilanteesa joku vuosi sitten.. voin sanoa että se puhuminen ei auta yhtään mitään, se ei tee tehtyä tekemättöämäksi eikä auta anteeksiantoon mitenkään. Puhua pitää, mä tein sitä hyvin paljon ystävieni kanssa. Miehenkin kanssa yritettiin, jopa terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, edelleenkään en pysty anteeksi antamaan. Tässä eletään, koska lapset on rakkaita molemmille, en suostu luovuttamaan puolta lasteni lapsuudesta pois, kenellekkään. Ei ole tulevaisuuden sununitelmia tuon miehen kanssa, mutta eipä niitä ole kenekään muunkaan kanssa, joten miksi ei sitten pidä kotia ehjänä lapsille? 

Jos ei ole valmis puhumaan, niin ei kai sitä voi väkisin yrittää. Pettäjän pitää kestää vähän epämukavuutta ja epävarmuutta, kun on kerran itse tilanteen aiheuttanut.

Olen samaa mieltä. Mies kun petti minua, ei siitä olisi enää saanut tulevaisuutta koottua. Ero tuli, lapsi jäi minulle eikä mies sen koommin ole yhteyttä pitänyt, omasta tahdostaan. Lapsi oli pieni, muutaman kuukauden ikäinen, eikä isänsä muutenkaan välittänyt lapsesta. Ei pettämisen jälkeen enää suhdetta voi kasata, siinä vain huijataan itseään.

Ja miten tämä asia kuuluikaan sulle? Mieti omia asioitasi, niin saat elämätäsi enemmän irti.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:32"]

Kävi ilmi että ystäväpariskunnan mies on käynyt vieraissa. Suhde kestänyt joitain kuukausia ja on nyt ohitse. Vaimo sanoo että ei aio ikinä antaa anteeksi (ja hänet tuntien uskon näin) mutta eivät ole eroamassa. Mies on katuvainen ja yrittää kaikkensa että saisivat asiat toimimaan, vaimo ei suostu puhumaan koko asiasta.

Näin ulkopuolisena, molemmat hyvin tuntevana, tekisi niin mieli ravistella molempia. Miksi että puhu asiasta, ja jos ette puhu niin ei teillä ole mitään tulevaisuutta enää. Jos ei anneta anteeksi vaan koko loppuelämä vedetään tämä asia jokaisessa riidassa esiin niin mitä siitä tulee? Miksi pitkittää eroa, kun se kuitenkin jossakin vaiheessa on väistämättä edessä.

Huoh.

[/quote]

Mun siskon perheessä on meneillään tuollainen tilanne, mutta en todellakaan käsittele Heidän perheensä asioita täällä netissä. Mistä tiedät, ettei nainen keskustele asiasta, onko kertonut sinulle LUOTTAMUKSELLISESTI?