Miksi pitäisi sijoittaa ja ahnehtia lisää ja lisää rahaa?
En minä tarvitse rahaa kovin paljon. Velkaa ei ole, harrastukseni ovat edullisia eikä mikään kallis kiinnosta. En ole kiinnostunut merkkituotteista, ostan vain vähän ja laadukasta tai teetän, mutta pidän vaatekaappini sisällön vähäisenä. Laukkuja tarvitsen kaksi, pienen juhlalaukun ja peruskäsilaukun. Sitten ostan uuden kun vanha menee rikki. Käyn miehen kanssa joskus syömässä ravintolassa, mutta ei usein viitsitä, kun tykätään tehdä itse ruokaa. Matkusteluun jää sen verran kuin tarvitsee, eikä huvita koko ajan olla menossa johonkin, kun enemmän tykkään mennä läheisille luontopoluille. Sekä oma että miehen palkka on aika keskimääräisiä. Pahan päivän vara on säästössä kyllä. Miksi nykyään muut, jopa tuntemattomat vaatii, että jonkun pitää haalia lisää omaisuutta ja rahaa vain omaisuuden ja rahan haalimisen vuoksi?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Koska sijoittaminen on suunnilleen hauskinta mitä voi tehdä? Raha on vain sivutuote.
Tämä. Tykkään pelaamisesta ja etenkin voittamisesta, joten sijoittaminen on mun lempiharrastus. Se raha on vain numeroita näytöllä, en mä sitä tililtä pois ota kuin vasta viimeisessä hätätilassa.
Rahan määrä ei ole vakio tässä maailmassa. Kenenkään sijoitusvoitot ei siis välttämättä ole pois joltain toiselta. Yrityksiin sijoittamalla tuetaan yritystoimintaa, yritykset saavat palkattua lisää väkeä ja yleinen vauraus maailmassa kasvaa. Ei se sinänsä ole ahneutta samalla tavalla kuin vaikka varastaminen.
Aloittajan kommentista näkee hyvin kuinka rahaa pidetään ennen kaikkea materian hankinnan välineenä ja asiana mikä tuhlataan itseensä hemmotteluina.
Minä olen sijoittanut, jotta olen saanut asuntoni nopeammin verottomaksi. Olen hakeutunut parempipalkkaisiin töihin keräämäkseni rahaa, jotta voin mahdollisimman pian alkaa tekemään lyhyempää työaikaa. Minä en matkustama, Shoppailu jne. elän suht vaatimatonta elämää.
Miksi siis edelleen sijoitan, vaikka asunto on jo maksettu ja teen nelipäiväistä työviikkoa? Eläkeikään on niin kauan, etten täysin luota siihen järjestelmään. Taloni tulee tarvitsemaan n. 20 vuoden päästä viimeistään remontin, en halua tehdä sitä velkarahalla. Lisäksi, teen vapaaehtoistyötä sellaisen kohderyhmän kanssa , ettei siellä raha liiku. Haluan avustaa mahdollisimman paljon.
Eihän kenenkään ole pakko sijoittaa. Joku muu kerää mieluusti nekin tuotot.
Eli minulla ei ole elämää enää vanhana, koska olen niin tyhmä etten opi sijoittamaan? Säästämään pystyy osaamattakin, mutta eipä niistä paljon kerry. Mikään työllistyminen ei ole minulla varmaa, eikä todellakaan ole odotettavissa mitään kovin kummoista palkkaa, jos se siis edes tapahtuisi. Pitääkö se elämä sitten päättää oman käden kautta, mahdollisen työuran päätteeksi?
Minä sijoitan oman tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden varalle.
Olen sijoittanut mm. hankkimalla 2 kpl sijoitusasuntoa isosta kaupungista, tavoitteena hankkia vielä 2-3 kpl. Olen hankkinut ne omaksi turvakseni, vaimoni turvaksi ja lasteni tulevaisuuden turvaksi: eihän koskaan tiedä, millaisessa elämässä he joutuvat aikuistuttuaan elämään (lapset ovat nyt 3- ja 6-vuotiaita). Mikäli asumiskulut eivät esim. lämmityksen osalta totaalisesti karkaa käsistä lähivuosina, olisi ainakin lapsilla tässä mahdollisuus edulliseen tai jopa maksuttomaan asumiseen aikuisiällä, jos heidän taloudellinen tilanteensa näyttää huonolta.
Molemmat asunnot ovat pieniä kaksioita, alle 50 neliötä, mutta kuitenkin riittävän kokoisia oman elämän aloittamiseen vaikka puolisonkin kanssa.
ei kivat hautajaiset vaan isot hautajaiset, hänellä oli paljon ystäviä, joita emme voineet olla kutsumatta. Tarkoitin että sellaiset hautajaiset kuin hänen oletettiin haluavan.