Olenko ainoa jonka mielestä elämä ilman ATK:ta oli sittenkin parempaa?

Minun atk:ni ei toimi. Olisin halunnut internetin.

Irma

Vierailija kirjoitti:

Minun atk:ni ei toimi. Olisin halunnut internetin.

Irma

Tuli mieleen juttu ihmisestä, joka oli pyytänyt toista kopioimaan itselleen internetin ojentaen samalla yhtä diskettiä pyynnön kohteelle.

Kaipaan aikaa ennen somea. Siis joku 90-luvun loppupuoli, jolloin oli jo kännykät, mutta koko elämä ei pyörinyt sen ympärillä eikä jokaisella ollut koko aikaa kameroita mukana.

Ja ei, itse en ole somessa, mutta somen voima on käsittämätön, joten se, että aivottomat ihmiset postaa p*skaa someen valitettavasti vaikuttaa myös minun elämääni.

Joo, tämän palstan voi määritellä someksi, mutta täällä ei kuitenkaan omalla nimellä haeta tykkäyksiä ym. somella siis tarkoitan instan, facen, LI jne kaltaisia p*skapalveluita.

Olen syntynyt 1997. Lapsuudesta muistan, kun meille tuli ensimmäinen kotitietokone isompien sisarusten käyttöön, se oli sellainen valtava valkoinen möhkäle. Ensimmäisen nokian kapulan sain 12-vuotiaana, kun aloin kulkea koulumatkoja yksin, sillä pystyi soittamaan, tekstaamaan ja pelaamaan matopeliä. Teinivuosina kulutin perheen yhteistä läppäriä. Ensimmäisen älypuhelimeni hankin vasta vuonna 2016.

En siis sinänsä muista aikaa ennen ATK-ta, mutta olen valtavan kiitollinen siitä, että synnyin ennen älypuhelin- ja ipad-aikaa. Muistan, miten lapsena olisin pelannut perheen koneella loputtomiin jotain Miniclip-pelejä, ellei äiti olisi ollut käskemässä, että nyt ulos sieltä tietokonehuoneesta! :D Kuka vaan lapsi addiktoituu älylaitteisiin ja kirkkaaseen, loputtomasti stimuloivaan näyttöön. Tämä on minusta vielä isompi huoli kuin aikuisten netissä luuhaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 70-l. puolivälissä ja kyllä kaipaan vanhoja hyviä aikoja. Jos harrastajakirjoittajana halusi lähettää kirjoituksia vaikka julkaistavaksi, sen kuin naputti koneella ja lähetti. Nyt täytyy hankkia oma tietokone ja sitä sitten päivittää, en ymmärrä noista jutuista itse mitään. Jos piti varata aika johonkin, sen kuin soitti tai kävi paikan päällä. Just varasin lapselle yhtä aikaa näppärästi netissä, mutta en onnistunut ja ei kun paikan päälle taas ja virkailija yritti ja ei onnistu. "Kone ei anna lupaa". Ennen olisi käsin kirjoittanut ajan vihkoon, tarvinnut kysellä lupaa atk:lta. Mies manaa, kun terveyskeskukseen hankitaan uusia ohjelmia ennen kuin edes tiedetään mikä toimii. Potilaita enää ehdi nähdäkään, kun taistellaan tietokoneen kanssa. Joissain rutiinijutuissa kone on varmasti hyvä ja toki on joskus kätevää googlata tietoa, mutta Suomessa hössötetään aina uusimman teknologian perässä. Asiakaspalvelua ei saa, koska asiat voi näppärästi hoitaa netissä. Kas kun esim. Saksassa oli joka kylässä pankkikonttoreita ja siellä palvelua, ovatko he jotenkin takapajuista kansaa?

Saksalaiset ovat takapajuisia.

Moni tieteellinen tutkimus ei olisi mahdollista ilman tietokoneiden antamaa kapasiteettia (tiedostojen koot, monimutkaiset laskut jne). En kaipaa aikaa, jolloin laskuja maksaakseen piti jonottaa pankissa kassalle tai automaatille, ja olen iloinen siitä että usein näen netistä onko tuotetta x kaupassa y, ja jos ei ole niin mistä sen saan. Mukava myös pitää yhteyttä läheisiin helposti ilman että tarvitsee jokaiselle erikseen soittaa/kirjoittaa kirje. Valokuvaus on ollut rakas harrastus jo 30 vuotta, ja nautin digikuvauksen antamista mahdollisuuksista.

Tietokoneissa ja netissä on omat ongelmansa, mutta omalla kohdalla hyödyt kyllä voittavat haitat, etenkin kun pitää huolen siitä miten niitä käyttää (some jne).

Onkohan ap se autojobbari, joka kirosi netin alimpaan helvettiin, kun asiakkaita ei voinut enää kusettaa, kun autojen hintatason pystyy tarkistamaan muutamassa sekunnissa netistä?

Kävin ensimmäisen kerran internetissä 34-vuotiaana. Se oli silloin uutta. Onhan tämä vähän huvittava systeemi. Ensimmäinen älypuhelin julkaistiin, kun 38-vuotias. Koomisia vehkeitä. Elin yli kolmekymppiseksi täysin netitöntä elämää. Se pysyy hautaan asti minulle sinä normaalina elämänä. Netti on epänormaalia.

Olihan se ennen vähän toisenlaista. Kilometrin päässä oli puhelinkoppi, mutta sitä ennen täytyi käydä kioskilla rikkomassa kymppi markoiksi. Kioski oli taas kilometrin päässä toiseen suuntaan, kuin puhelinkoppi.

Kyllä siinä tunnin sai kulumaan siihen, että soitti jollekin, ja liikuntaa tuli.