Lapseni ei halua osallistua kaverin synttäreille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi ei mennyt koskaan kenenkään synttäreille, vaikka kutsuja tuli vuodesta toiseen. En pakottanut. On hyvin introvertti eli oli sitä jo pienenä. No ei myöskään halunnut itsekään pitää juhlia. Mikseivät lapset saa olla omanlaisiaan pienestä asti ? ... eikä vasta viisikymppisenä uskaltaa olla sitä mitä todella on elämänmittaisen väännön jälkeen.

Kyllähän omanlaisiaan saa olla, mutta toisaalta elämää helpottaa jos sopeutuu ja tottuu tietynlaisiin sosiaalisiin kuvioihin ja sietää niitä edes pienissä määrin. Jos miettii vain sitä mikä on omalla mukavuusalueella, eikä esim. mikä on ystävälle tärkeää, voi jäädä aika yksin. Toki joillekin sekin on ok. Saako skipata myös sukulaisten häät, hautajaiset, oman lapsen rippijuhlat koska ei tykkää juhlista?

Kyllä saa skipata. Mihinkään ei ole pakko mennä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi ei mennyt koskaan kenenkään synttäreille, vaikka kutsuja tuli vuodesta toiseen. En pakottanut. On hyvin introvertti eli oli sitä jo pienenä. No ei myöskään halunnut itsekään pitää juhlia. Mikseivät lapset saa olla omanlaisiaan pienestä asti ? ... eikä vasta viisikymppisenä uskaltaa olla sitä mitä todella on elämänmittaisen väännön jälkeen.

Tottaki haluan myös tukea lastani olemaan oma itsensä, mutta tässä on nyt jotain muuta miksi ei halua mennä. Vaikka onkin hitaasti lämpenevä, niin aina on tykännyt olla synttäreillä kun on mennyt. Muutenkin on koulussa haluttua seuraa ja kiva kaveri, niin en nyt ihan ymmärrä miksi ei halua hyvän kaverin juhliin.

Ap

Oikeesti, kyllä kai lapsi voi itse päättää. Ilmoitat, että on ollut vähän yskää, niin et halua tuoda juhliin. That’s it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa. Miksi ei haluaisi mennä. Onko jotain ko. tyyppiä vastaan, ujostuttaako, pelkääkö että jää yksin, luuleeko että tulee tylsää? Onko kyllästynyt juhliin, haluaisiko mennä vain upeimmille keilaus-parkour-uinti-hiblee-synttäreille? Mitä ajattelee, miksi kaveri on kutsunut? Miltä kaverista tuntuu jos et mene? Entä jos kukaan muukaan ei mene? Voisiko siellä olla kivaa? Mitä pahimmillaan tapahtuu.

Minustakin lähtökohtaisesti tuollaiseen kutsuun on kohteliasta vastata myöntävästi, mutta keksin tosi monta tilannetta jossa voi myös kieltäytyä. Ja se, mihin lasta ohjaisin ja mitä häneltä odottaisin riippuisi vastauksista noihin edellisiin. Siihen en lähtisi, että juhlat skipataan koska "ne on vaan niiden kodissa" ja "ei niiltä kuitenkaan saa mitään hyvää kaverilahjaa", mutta jos taas takana on esim. kiusaamista ja lapsella vahva perusteltu tunne että on vieraslistalla vain koska kaikki tytöt/pojat, niin tietenkään ei tarvitsisi mennä sinne.

Voi kuule, olen keskustellutkin!😔

Raivostuu vain ettei halua mennä. Olen aina kannustanut menemään synttäreille, mutta en ole pakottanut jos olen tiennyt, että synttäreille kuitenkin on osallistunut muitakin ja synttärisankari ei jää yksin. Lapseni on vain nyt kesälomalla laiskistunut ja haluaisi vain pelata pleikkarilla tai kännykällä.

Vanhemmuuteni on muutenkin nyt hukassa kun en koe, että lapsen isä tukisi minua tarpeeksi tässä asiassa. Tai rajojen laittamisessa tähän pelaamis asiaan.

Juhliin ei ole pakko mennä, mutta omien lasten kanssa noudatan kyllä linjaa, että jos koen että pelaaminen tai kännykällä olo alkaa rajoittaa muuta elämää, se on viimeistään se vaihe kun sitä rajoitetaan, alussa tarvittaessa reilustikin. Ei niin että "jos et mene juhliin, pleikka on viikon poissa" vaan "minua mietityttää, onko peliasiat nyt niin tiiviisti sinun mielessä että siellä ei ole tilaa muulle - tutkitaan tätä ajatusta niin, että tehdään nyt XXX ajan ihan muita juttuja (tai vaihtoehtoisesti joku rajattu peliaika päivittäin, mikä kellekin sopii) ja katsotaan mitä se tekee jaksamiselle tai mielenkiinnonkohteille".

Juhliin ei ole pakko mennä. Mutta jos lapsi ei JAKSA koska on kiinni pelikonsolissa, niin piipaapiipaapiipaa!

Vierailija kirjoitti:

Ovatko oikeasti kavereita vai luuletko vain? Joskus ne "kaverit" saattaa olla enemmänkin frenemy-osastoa tai muutenkin vain inhottavia tyyppejä. Vanhemmilla voi olla väärä käsitys.

Vai onko kyseinen kaveri sitten joku yksinäinen reppana? Se onkin jo vähän eri juttu.

Kyllä minä tietäisin jos olisivat jotain frenemyjä. Opettajan kanssa ollaan oltu tiiviisti yhteydessä ja on kertonut, että lapseni on haluttua seuraa koulussakin ja kertonut ketkä ovat niitä joiden kanssa mieluiten puuhastelee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa. Miksi ei haluaisi mennä. Onko jotain ko. tyyppiä vastaan, ujostuttaako, pelkääkö että jää yksin, luuleeko että tulee tylsää? Onko kyllästynyt juhliin, haluaisiko mennä vain upeimmille keilaus-parkour-uinti-hiblee-synttäreille? Mitä ajattelee, miksi kaveri on kutsunut? Miltä kaverista tuntuu jos et mene? Entä jos kukaan muukaan ei mene? Voisiko siellä olla kivaa? Mitä pahimmillaan tapahtuu.

Minustakin lähtökohtaisesti tuollaiseen kutsuun on kohteliasta vastata myöntävästi, mutta keksin tosi monta tilannetta jossa voi myös kieltäytyä. Ja se, mihin lasta ohjaisin ja mitä häneltä odottaisin riippuisi vastauksista noihin edellisiin. Siihen en lähtisi, että juhlat skipataan koska "ne on vaan niiden kodissa" ja "ei niiltä kuitenkaan saa mitään hyvää kaverilahjaa", mutta jos taas takana on esim. kiusaamista ja lapsella vahva perusteltu tunne että on vieraslistalla vain koska kaikki tytöt/pojat, niin tietenkään ei tarvitsisi mennä sinne.

Voi kuule, olen keskustellutkin!😔

Raivostuu vain ettei halua mennä. Olen aina kannustanut menemään synttäreille, mutta en ole pakottanut jos olen tiennyt, että synttäreille kuitenkin on osallistunut muitakin ja synttärisankari ei jää yksin. Lapseni on vain nyt kesälomalla laiskistunut ja haluaisi vain pelata pleikkarilla tai kännykällä.

Vanhemmuuteni on muutenkin nyt hukassa kun en koe, että lapsen isä tukisi minua tarpeeksi tässä asiassa. Tai rajojen laittamisessa tähän pelaamis asiaan.

Juhliin ei ole pakko mennä, mutta omien lasten kanssa noudatan kyllä linjaa, että jos koen että pelaaminen tai kännykällä olo alkaa rajoittaa muuta elämää, se on viimeistään se vaihe kun sitä rajoitetaan, alussa tarvittaessa reilustikin. Ei niin että "jos et mene juhliin, pleikka on viikon poissa" vaan "minua mietityttää, onko peliasiat nyt niin tiiviisti sinun mielessä että siellä ei ole tilaa muulle - tutkitaan tätä ajatusta niin, että tehdään nyt XXX ajan ihan muita juttuja (tai vaihtoehtoisesti joku rajattu peliaika päivittäin, mikä kellekin sopii) ja katsotaan mitä se tekee jaksamiselle tai mielenkiinnonkohteille".

Juhliin ei ole pakko mennä. Mutta jos lapsi ei JAKSA koska on kiinni pelikonsolissa, niin piipaapiipaapiipaa!

Meinaatko sitten että pitäisi lapsi hoitoon laittaa? Onpa reilua laittaa noin ” kannustavaa viestiä” tulee oikeinkin sellainen hyvä äiti fiilis.😔

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kaveripiirissä oli tapaus, että yksi voimakastahtoinen tyttö kielsi muita olemasta yhden kaverin kanssa. Kaverit sitten keksi aina näitä en jaksa, pitää siivota, oon menossa kauppaan jne. syitä. Paljastui, kun äidit oli jutelleet sattumalta keskenään.

Mitä paljastumisen jälkeen tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, kyllä kai lapsi voi itse päättää. Ilmoitat, että on ollut vähän yskää, niin et halua tuoda juhliin. That’s it.

En halua opettaa lastani valehtelemaan, enkä valehtele hänen puolestaan. Ehkä sitten vain sanon, että tällä kertaa ei voi osallistua kun en tähän hätään muuta voi. 😔

Ap

Mun lapsilla on yli sata serkkua + lisäksi kaverit. Jos jokaiseen juhlaan mentäisiin, ei jäisi aikaa lainkaan omalle elämälle. Kaikki vkloput suhattaisiin autolla ympäri Suomea milloin missäkin juhlissa. On tärkeää jo nuorena oppia sanomaan EI ja muutenkin tunnistamaan omat rajat. Ei todellakaan tarvitse mennä yhtään mihinkään juhlaan, jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi ei mennyt koskaan kenenkään synttäreille, vaikka kutsuja tuli vuodesta toiseen. En pakottanut. On hyvin introvertti eli oli sitä jo pienenä. No ei myöskään halunnut itsekään pitää juhlia. Mikseivät lapset saa olla omanlaisiaan pienestä asti ? ... eikä vasta viisikymppisenä uskaltaa olla sitä mitä todella on elämänmittaisen väännön jälkeen.

Kyllähän omanlaisiaan saa olla, mutta toisaalta elämää helpottaa jos sopeutuu ja tottuu tietynlaisiin sosiaalisiin kuvioihin ja sietää niitä edes pienissä määrin. Jos miettii vain sitä mikä on omalla mukavuusalueella, eikä esim. mikä on ystävälle tärkeää, voi jäädä aika yksin. Toki joillekin sekin on ok. Saako skipata myös sukulaisten häät, hautajaiset, oman lapsen rippijuhlat koska ei tykkää juhlista?

Kyllä saa skipata. Mihinkään ei ole pakko mennä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Niin että ketään muuta ei tarvitse ajatella kuin itseään? Ei tietenkään ole pakko-pakko enkä nyt puhu kaikista kissanristäisistä, mutta näppylöitä aiheuttaa tällainen ajattelu ihmissuhteissa että ne omat haluamiset olisivat aina ja automaattisesti ensisijaisia. Tai ehkä tällaisilla ihmisillä ei ole ihmissuhteita, eikä sitten tarvitse mennä vaikkapa sisaruksen puolison hautajaisiin kun ei huvita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi ei mennyt koskaan kenenkään synttäreille, vaikka kutsuja tuli vuodesta toiseen. En pakottanut. On hyvin introvertti eli oli sitä jo pienenä. No ei myöskään halunnut itsekään pitää juhlia. Mikseivät lapset saa olla omanlaisiaan pienestä asti ? ... eikä vasta viisikymppisenä uskaltaa olla sitä mitä todella on elämänmittaisen väännön jälkeen.

Kyllähän omanlaisiaan saa olla, mutta toisaalta elämää helpottaa jos sopeutuu ja tottuu tietynlaisiin sosiaalisiin kuvioihin ja sietää niitä edes pienissä määrin. Jos miettii vain sitä mikä on omalla mukavuusalueella, eikä esim. mikä on ystävälle tärkeää, voi jäädä aika yksin. Toki joillekin sekin on ok. Saako skipata myös sukulaisten häät, hautajaiset, oman lapsen rippijuhlat koska ei tykkää juhlista?

Kyllä saa skipata. Mihinkään ei ole pakko mennä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Osaatko ajatella niitä joiden synttäreille ei kukaan osallistu? Pelkään, että koska nyt on kesäloma, niin synttärisankari ei saa ollenkaan vieraita juhliinsa. Minusta tuntuisi pahalta jos oman lapseni juhliin ei tulisi ketään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa. Miksi ei haluaisi mennä. Onko jotain ko. tyyppiä vastaan, ujostuttaako, pelkääkö että jää yksin, luuleeko että tulee tylsää? Onko kyllästynyt juhliin, haluaisiko mennä vain upeimmille keilaus-parkour-uinti-hiblee-synttäreille? Mitä ajattelee, miksi kaveri on kutsunut? Miltä kaverista tuntuu jos et mene? Entä jos kukaan muukaan ei mene? Voisiko siellä olla kivaa? Mitä pahimmillaan tapahtuu.

Minustakin lähtökohtaisesti tuollaiseen kutsuun on kohteliasta vastata myöntävästi, mutta keksin tosi monta tilannetta jossa voi myös kieltäytyä. Ja se, mihin lasta ohjaisin ja mitä häneltä odottaisin riippuisi vastauksista noihin edellisiin. Siihen en lähtisi, että juhlat skipataan koska "ne on vaan niiden kodissa" ja "ei niiltä kuitenkaan saa mitään hyvää kaverilahjaa", mutta jos taas takana on esim. kiusaamista ja lapsella vahva perusteltu tunne että on vieraslistalla vain koska kaikki tytöt/pojat, niin tietenkään ei tarvitsisi mennä sinne.

Voi kuule, olen keskustellutkin!😔

Raivostuu vain ettei halua mennä. Olen aina kannustanut menemään synttäreille, mutta en ole pakottanut jos olen tiennyt, että synttäreille kuitenkin on osallistunut muitakin ja synttärisankari ei jää yksin. Lapseni on vain nyt kesälomalla laiskistunut ja haluaisi vain pelata pleikkarilla tai kännykällä.

Vanhemmuuteni on muutenkin nyt hukassa kun en koe, että lapsen isä tukisi minua tarpeeksi tässä asiassa. Tai rajojen laittamisessa tähän pelaamis asiaan.

Juhliin ei ole pakko mennä, mutta omien lasten kanssa noudatan kyllä linjaa, että jos koen että pelaaminen tai kännykällä olo alkaa rajoittaa muuta elämää, se on viimeistään se vaihe kun sitä rajoitetaan, alussa tarvittaessa reilustikin. Ei niin että "jos et mene juhliin, pleikka on viikon poissa" vaan "minua mietityttää, onko peliasiat nyt niin tiiviisti sinun mielessä että siellä ei ole tilaa muulle - tutkitaan tätä ajatusta niin, että tehdään nyt XXX ajan ihan muita juttuja (tai vaihtoehtoisesti joku rajattu peliaika päivittäin, mikä kellekin sopii) ja katsotaan mitä se tekee jaksamiselle tai mielenkiinnonkohteille".

Juhliin ei ole pakko mennä. Mutta jos lapsi ei JAKSA koska on kiinni pelikonsolissa, niin piipaapiipaapiipaa!

Meinaatko sitten että pitäisi lapsi hoitoon laittaa? Onpa reilua laittaa noin ” kannustavaa viestiä” tulee oikeinkin sellainen hyvä äiti fiilis.😔

Ap

Miten niin hoitoon? Mihin hoitoon? Minkä ikäisestä on kyse, ja edellyttääkö pelaamisen rajoittaminen jatkuvaa välitöntä valvontaa?

Et ole ainoa, joka kamppailee näiden pelirajoittamisten kanssa ja kokee olevansa välillä hukassa. Silloin saattaa auttaa jos kuulee (mieluiten useita) muita kokemuksia millä tavalla niitä on lähdetty ratkomaan, jotta voi niihin kokemuksiin heijastaa että mikä voisi olla itselle sopiva toimintatapa ja mikä nyt ei ainakaan sovi meille tai tunnu perustellulta. Jos luit viestissä syyllistämistä, se on vastaanotto- eikä lähetyspäässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi ei mennyt koskaan kenenkään synttäreille, vaikka kutsuja tuli vuodesta toiseen. En pakottanut. On hyvin introvertti eli oli sitä jo pienenä. No ei myöskään halunnut itsekään pitää juhlia. Mikseivät lapset saa olla omanlaisiaan pienestä asti ? ... eikä vasta viisikymppisenä uskaltaa olla sitä mitä todella on elämänmittaisen väännön jälkeen.

Kyllähän omanlaisiaan saa olla, mutta toisaalta elämää helpottaa jos sopeutuu ja tottuu tietynlaisiin sosiaalisiin kuvioihin ja sietää niitä edes pienissä määrin. Jos miettii vain sitä mikä on omalla mukavuusalueella, eikä esim. mikä on ystävälle tärkeää, voi jäädä aika yksin. Toki joillekin sekin on ok. Saako skipata myös sukulaisten häät, hautajaiset, oman lapsen rippijuhlat koska ei tykkää juhlista?

Tämä!👆

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa. Miksi ei haluaisi mennä. Onko jotain ko. tyyppiä vastaan, ujostuttaako, pelkääkö että jää yksin, luuleeko että tulee tylsää? Onko kyllästynyt juhliin, haluaisiko mennä vain upeimmille keilaus-parkour-uinti-hiblee-synttäreille? Mitä ajattelee, miksi kaveri on kutsunut? Miltä kaverista tuntuu jos et mene? Entä jos kukaan muukaan ei mene? Voisiko siellä olla kivaa? Mitä pahimmillaan tapahtuu.

Minustakin lähtökohtaisesti tuollaiseen kutsuun on kohteliasta vastata myöntävästi, mutta keksin tosi monta tilannetta jossa voi myös kieltäytyä. Ja se, mihin lasta ohjaisin ja mitä häneltä odottaisin riippuisi vastauksista noihin edellisiin. Siihen en lähtisi, että juhlat skipataan koska "ne on vaan niiden kodissa" ja "ei niiltä kuitenkaan saa mitään hyvää kaverilahjaa", mutta jos taas takana on esim. kiusaamista ja lapsella vahva perusteltu tunne että on vieraslistalla vain koska kaikki tytöt/pojat, niin tietenkään ei tarvitsisi mennä sinne.

Voi kuule, olen keskustellutkin!😔

Raivostuu vain ettei halua mennä. Olen aina kannustanut menemään synttäreille, mutta en ole pakottanut jos olen tiennyt, että synttäreille kuitenkin on osallistunut muitakin ja synttärisankari ei jää yksin. Lapseni on vain nyt kesälomalla laiskistunut ja haluaisi vain pelata pleikkarilla tai kännykällä.

Vanhemmuuteni on muutenkin nyt hukassa kun en koe, että lapsen isä tukisi minua tarpeeksi tässä asiassa. Tai rajojen laittamisessa tähän pelaamis asiaan.

Juhliin ei ole pakko mennä, mutta omien lasten kanssa noudatan kyllä linjaa, että jos koen että pelaaminen tai kännykällä olo alkaa rajoittaa muuta elämää, se on viimeistään se vaihe kun sitä rajoitetaan, alussa tarvittaessa reilustikin. Ei niin että "jos et mene juhliin, pleikka on viikon poissa" vaan "minua mietityttää, onko peliasiat nyt niin tiiviisti sinun mielessä että siellä ei ole tilaa muulle - tutkitaan tätä ajatusta niin, että tehdään nyt XXX ajan ihan muita juttuja (tai vaihtoehtoisesti joku rajattu peliaika päivittäin, mikä kellekin sopii) ja katsotaan mitä se tekee jaksamiselle tai mielenkiinnonkohteille".

Juhliin ei ole pakko mennä. Mutta jos lapsi ei JAKSA koska on kiinni pelikonsolissa, niin piipaapiipaapiipaa!

Meinaatko sitten että pitäisi lapsi hoitoon laittaa? Onpa reilua laittaa noin ” kannustavaa viestiä” tulee oikeinkin sellainen hyvä äiti fiilis.😔

Ap

Miten niin hoitoon? Mihin hoitoon? Minkä ikäisestä on kyse, ja edellyttääkö pelaamisen rajoittaminen jatkuvaa välitöntä valvontaa?

Et ole ainoa, joka kamppailee näiden pelirajoittamisten kanssa ja kokee olevansa välillä hukassa. Silloin saattaa auttaa jos kuulee (mieluiten useita) muita kokemuksia millä tavalla niitä on lähdetty ratkomaan, jotta voi niihin kokemuksiin heijastaa että mikä voisi olla itselle sopiva toimintatapa ja mikä nyt ei ainakaan sovi meille tai tunnu perustellulta. Jos luit viestissä syyllistämistä, se on vastaanotto- eikä lähetyspäässä.

”Juhliin ei ole pakko mennä. Mutta jos lapsi ei JAKSA koska on kiinni pelikonsolissa, niin piipaapiipaapiipaa!”

Tuo viimeisin pisti silmään ja lujaa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi ei mennyt koskaan kenenkään synttäreille, vaikka kutsuja tuli vuodesta toiseen. En pakottanut. On hyvin introvertti eli oli sitä jo pienenä. No ei myöskään halunnut itsekään pitää juhlia. Mikseivät lapset saa olla omanlaisiaan pienestä asti ? ... eikä vasta viisikymppisenä uskaltaa olla sitä mitä todella on elämänmittaisen väännön jälkeen.

Kyllähän omanlaisiaan saa olla, mutta toisaalta elämää helpottaa jos sopeutuu ja tottuu tietynlaisiin sosiaalisiin kuvioihin ja sietää niitä edes pienissä määrin. Jos miettii vain sitä mikä on omalla mukavuusalueella, eikä esim. mikä on ystävälle tärkeää, voi jäädä aika yksin. Toki joillekin sekin on ok. Saako skipata myös sukulaisten häät, hautajaiset, oman lapsen rippijuhlat koska ei tykkää juhlista?

Kyllä saa skipata. Mihinkään ei ole pakko mennä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Osaatko ajatella niitä joiden synttäreille ei kukaan osallistu? Pelkään, että koska nyt on kesäloma, niin synttärisankari ei saa ollenkaan vieraita juhliinsa. Minusta tuntuisi pahalta jos oman lapseni juhliin ei tulisi ketään.

Ap

Ei ole myöskään hyvä opettaa lasta miellyttämään muita, uhraamalla itsensä. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi jonkun vanhan mummun syntymäpäivät johon koko muu suku menossa niin että poika pakotettaisiin sinne mukaan. Mutta en kaverisyntäreille. Koska poika on haluttua seuraa koulussa niin hänellä siis on kavereita ja siitä ei tarvitse stressata että hän jäisi ilman kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsilla on yli sata serkkua + lisäksi kaverit. Jos jokaiseen juhlaan mentäisiin, ei jäisi aikaa lainkaan omalle elämälle. Kaikki vkloput suhattaisiin autolla ympäri Suomea milloin missäkin juhlissa. On tärkeää jo nuorena oppia sanomaan EI ja muutenkin tunnistamaan omat rajat. Ei todellakaan tarvitse mennä yhtään mihinkään juhlaan, jos ei halua.

No me ei todellakaan olla joka viikonloppu menossa. Tämä korona aika muutenkin vähentänyt sosiaalista kanssakäymistä ja samoin kesäloma. Lapsi ei siis ole tavannut kesälomalla kuin muutaman kaverin kanssa ja siitäkin aikaa jo pari viikkoa. 😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi ei mennyt koskaan kenenkään synttäreille, vaikka kutsuja tuli vuodesta toiseen. En pakottanut. On hyvin introvertti eli oli sitä jo pienenä. No ei myöskään halunnut itsekään pitää juhlia. Mikseivät lapset saa olla omanlaisiaan pienestä asti ? ... eikä vasta viisikymppisenä uskaltaa olla sitä mitä todella on elämänmittaisen väännön jälkeen.

Kyllähän omanlaisiaan saa olla, mutta toisaalta elämää helpottaa jos sopeutuu ja tottuu tietynlaisiin sosiaalisiin kuvioihin ja sietää niitä edes pienissä määrin. Jos miettii vain sitä mikä on omalla mukavuusalueella, eikä esim. mikä on ystävälle tärkeää, voi jäädä aika yksin. Toki joillekin sekin on ok. Saako skipata myös sukulaisten häät, hautajaiset, oman lapsen rippijuhlat koska ei tykkää juhlista?

Kyllä saa skipata. Mihinkään ei ole pakko mennä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Osaatko ajatella niitä joiden synttäreille ei kukaan osallistu? Pelkään, että koska nyt on kesäloma, niin synttärisankari ei saa ollenkaan vieraita juhliinsa. Minusta tuntuisi pahalta jos oman lapseni juhliin ei tulisi ketään.

Ap

Ei ole myöskään hyvä opettaa lasta miellyttämään muita, uhraamalla itsensä. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi jonkun vanhan mummun syntymäpäivät johon koko muu suku menossa niin että poika pakotettaisiin sinne mukaan. Mutta en kaverisyntäreille. Koska poika on haluttua seuraa koulussa niin hänellä siis on kavereita ja siitä ei tarvitse stressata että hän jäisi ilman kavereita.

En todellakaan pakota lasta minnekään aikuisten juhliin tylsistymään enkä siten uhraamaan itseään millään lailla. Enhän minä voi olla varma millaiset kaverisuhteet lapsella seuraavana syksynä tulee olemaan, kun ei ole ollut yhteudessä juuri kehenkään nyt kesällä. Siksi haluaisin tukea lasta tässä kaverin synttäreille menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa. Miksi ei haluaisi mennä. Onko jotain ko. tyyppiä vastaan, ujostuttaako, pelkääkö että jää yksin, luuleeko että tulee tylsää? Onko kyllästynyt juhliin, haluaisiko mennä vain upeimmille keilaus-parkour-uinti-hiblee-synttäreille? Mitä ajattelee, miksi kaveri on kutsunut? Miltä kaverista tuntuu jos et mene? Entä jos kukaan muukaan ei mene? Voisiko siellä olla kivaa? Mitä pahimmillaan tapahtuu.

Minustakin lähtökohtaisesti tuollaiseen kutsuun on kohteliasta vastata myöntävästi, mutta keksin tosi monta tilannetta jossa voi myös kieltäytyä. Ja se, mihin lasta ohjaisin ja mitä häneltä odottaisin riippuisi vastauksista noihin edellisiin. Siihen en lähtisi, että juhlat skipataan koska "ne on vaan niiden kodissa" ja "ei niiltä kuitenkaan saa mitään hyvää kaverilahjaa", mutta jos taas takana on esim. kiusaamista ja lapsella vahva perusteltu tunne että on vieraslistalla vain koska kaikki tytöt/pojat, niin tietenkään ei tarvitsisi mennä sinne.

Voi kuule, olen keskustellutkin!😔

Raivostuu vain ettei halua mennä. Olen aina kannustanut menemään synttäreille, mutta en ole pakottanut jos olen tiennyt, että synttäreille kuitenkin on osallistunut muitakin ja synttärisankari ei jää yksin. Lapseni on vain nyt kesälomalla laiskistunut ja haluaisi vain pelata pleikkarilla tai kännykällä.

Vanhemmuuteni on muutenkin nyt hukassa kun en koe, että lapsen isä tukisi minua tarpeeksi tässä asiassa. Tai rajojen laittamisessa tähän pelaamis asiaan.

Juhliin ei ole pakko mennä, mutta omien lasten kanssa noudatan kyllä linjaa, että jos koen että pelaaminen tai kännykällä olo alkaa rajoittaa muuta elämää, se on viimeistään se vaihe kun sitä rajoitetaan, alussa tarvittaessa reilustikin. Ei niin että "jos et mene juhliin, pleikka on viikon poissa" vaan "minua mietityttää, onko peliasiat nyt niin tiiviisti sinun mielessä että siellä ei ole tilaa muulle - tutkitaan tätä ajatusta niin, että tehdään nyt XXX ajan ihan muita juttuja (tai vaihtoehtoisesti joku rajattu peliaika päivittäin, mikä kellekin sopii) ja katsotaan mitä se tekee jaksamiselle tai mielenkiinnonkohteille".

Juhliin ei ole pakko mennä. Mutta jos lapsi ei JAKSA koska on kiinni pelikonsolissa, niin piipaapiipaapiipaa!

Meinaatko sitten että pitäisi lapsi hoitoon laittaa? Onpa reilua laittaa noin ” kannustavaa viestiä” tulee oikeinkin sellainen hyvä äiti fiilis.😔

Ap

Miten niin hoitoon? Mihin hoitoon? Minkä ikäisestä on kyse, ja edellyttääkö pelaamisen rajoittaminen jatkuvaa välitöntä valvontaa?

Et ole ainoa, joka kamppailee näiden pelirajoittamisten kanssa ja kokee olevansa välillä hukassa. Silloin saattaa auttaa jos kuulee (mieluiten useita) muita kokemuksia millä tavalla niitä on lähdetty ratkomaan, jotta voi niihin kokemuksiin heijastaa että mikä voisi olla itselle sopiva toimintatapa ja mikä nyt ei ainakaan sovi meille tai tunnu perustellulta. Jos luit viestissä syyllistämistä, se on vastaanotto- eikä lähetyspäässä.

”Juhliin ei ole pakko mennä. Mutta jos lapsi ei JAKSA koska on kiinni pelikonsolissa, niin piipaapiipaapiipaa!”

Tuo viimeisin pisti silmään ja lujaa..

Ap

"Lapseni on vain nyt kesälomalla laiskistunut ja haluaisi vain pelata pleikkarilla tai kännykällä.

Vanhemmuuteni on muutenkin nyt hukassa kun en koe, että lapsen isä tukisi minua tarpeeksi tässä asiassa."

Ja tämä minun silmääni. Kuulosti siltä, että olet huolissasi pleikkarin ja kännykän vaikutuksista lapsen muuhun elämään, mutta lapsen toisen vanhemman vuoksi et luota omaan intuitioosi asiassa vaan olet epävarma. Halusin sanoa, että myös minusta olet ehdottomasti oikeillä jäljillä kiinnittäessäsi tuohon huomiota, vaikka et saisikaan toisen vanhemman tukea.

Olisiko kaveruksille tullut riitaa ja sen vuoksi lapsesi ei halua mennä? Ei kuitenkaan halua kertoa riidasta sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa. Miksi ei haluaisi mennä. Onko jotain ko. tyyppiä vastaan, ujostuttaako, pelkääkö että jää yksin, luuleeko että tulee tylsää? Onko kyllästynyt juhliin, haluaisiko mennä vain upeimmille keilaus-parkour-uinti-hiblee-synttäreille? Mitä ajattelee, miksi kaveri on kutsunut? Miltä kaverista tuntuu jos et mene? Entä jos kukaan muukaan ei mene? Voisiko siellä olla kivaa? Mitä pahimmillaan tapahtuu.

Minustakin lähtökohtaisesti tuollaiseen kutsuun on kohteliasta vastata myöntävästi, mutta keksin tosi monta tilannetta jossa voi myös kieltäytyä. Ja se, mihin lasta ohjaisin ja mitä häneltä odottaisin riippuisi vastauksista noihin edellisiin. Siihen en lähtisi, että juhlat skipataan koska "ne on vaan niiden kodissa" ja "ei niiltä kuitenkaan saa mitään hyvää kaverilahjaa", mutta jos taas takana on esim. kiusaamista ja lapsella vahva perusteltu tunne että on vieraslistalla vain koska kaikki tytöt/pojat, niin tietenkään ei tarvitsisi mennä sinne.

Voi kuule, olen keskustellutkin!😔

Raivostuu vain ettei halua mennä. Olen aina kannustanut menemään synttäreille, mutta en ole pakottanut jos olen tiennyt, että synttäreille kuitenkin on osallistunut muitakin ja synttärisankari ei jää yksin. Lapseni on vain nyt kesälomalla laiskistunut ja haluaisi vain pelata pleikkarilla tai kännykällä.

Vanhemmuuteni on muutenkin nyt hukassa kun en koe, että lapsen isä tukisi minua tarpeeksi tässä asiassa. Tai rajojen laittamisessa tähän pelaamis asiaan.

Juhliin ei ole pakko mennä, mutta omien lasten kanssa noudatan kyllä linjaa, että jos koen että pelaaminen tai kännykällä olo alkaa rajoittaa muuta elämää, se on viimeistään se vaihe kun sitä rajoitetaan, alussa tarvittaessa reilustikin. Ei niin että "jos et mene juhliin, pleikka on viikon poissa" vaan "minua mietityttää, onko peliasiat nyt niin tiiviisti sinun mielessä että siellä ei ole tilaa muulle - tutkitaan tätä ajatusta niin, että tehdään nyt XXX ajan ihan muita juttuja (tai vaihtoehtoisesti joku rajattu peliaika päivittäin, mikä kellekin sopii) ja katsotaan mitä se tekee jaksamiselle tai mielenkiinnonkohteille".

Juhliin ei ole pakko mennä. Mutta jos lapsi ei JAKSA koska on kiinni pelikonsolissa, niin piipaapiipaapiipaa!

Meinaatko sitten että pitäisi lapsi hoitoon laittaa? Onpa reilua laittaa noin ” kannustavaa viestiä” tulee oikeinkin sellainen hyvä äiti fiilis.😔

Ap

Miten niin hoitoon? Mihin hoitoon? Minkä ikäisestä on kyse, ja edellyttääkö pelaamisen rajoittaminen jatkuvaa välitöntä valvontaa?

Et ole ainoa, joka kamppailee näiden pelirajoittamisten kanssa ja kokee olevansa välillä hukassa. Silloin saattaa auttaa jos kuulee (mieluiten useita) muita kokemuksia millä tavalla niitä on lähdetty ratkomaan, jotta voi niihin kokemuksiin heijastaa että mikä voisi olla itselle sopiva toimintatapa ja mikä nyt ei ainakaan sovi meille tai tunnu perustellulta. Jos luit viestissä syyllistämistä, se on vastaanotto- eikä lähetyspäässä.

”Juhliin ei ole pakko mennä. Mutta jos lapsi ei JAKSA koska on kiinni pelikonsolissa, niin piipaapiipaapiipaa!”

Tuo viimeisin pisti silmään ja lujaa..

Ap

"Lapseni on vain nyt kesälomalla laiskistunut ja haluaisi vain pelata pleikkarilla tai kännykällä.

Vanhemmuuteni on muutenkin nyt hukassa kun en koe, että lapsen isä tukisi minua tarpeeksi tässä asiassa."

Ja tämä minun silmääni. Kuulosti siltä, että olet huolissasi pleikkarin ja kännykän vaikutuksista lapsen muuhun elämään, mutta lapsen toisen vanhemman vuoksi et luota omaan intuitioosi asiassa vaan olet epävarma. Halusin sanoa, että myös minusta olet ehdottomasti oikeillä jäljillä kiinnittäessäsi tuohon huomiota, vaikka et saisikaan toisen vanhemman tukea.

No todellakin olen huolissani! Kyllä se ruutu aika on pois muusta elämisestä ja se todella huolestuttaa minua. Luultavasti otankin yhteyttä koulupsykologiin jos tähän asiaan en yksin onnistu saamaan mitään muutosta.

Ap