Lue keskustelun säännöt.
Lentkoneessa itkevät Lapset
13.07.2020 |
Onko ihan pakko aina tuoda ne itkevät kakarat sinne lentokoneesee! Näin korona-aikaanki siellä niitä on jäis kotiin jos ei saa sitä lastansa kuriin. Lensin just viime viikolla italiaan ja siinäki koneessa oli sellanen rääkyvä lapsi luulis et nyt ois vähemmän niitä lomalaisiaki.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole ulkopuolisena kiva kuunnella, muttei ole äitinäkään.
Lensin lasteni kanssa suoralla lennolla Suomeen, koska muutimme takaisin. Isompien lasten kanssa lento oli mennyt aikanaan oikeinkin mukavasti, vaikkei hekään isoja olleet.
Nuorimmaisen käytös tuli todella yllätyksenä. Hän karjui niin, että suoristi itsensä kuin kanki ja voitte vain arvata, että tein kaikkeni. Huusi kuin hyeena. Olin huolissani, mutta ei se auttanut, vaikka kuinka näin ihmisten katsovan meitä. Ei lapsi kiukutellut tai uhmannut, ei mitään muuta kun huusi. Huuto kyllä lakkasi ja lapsi rauhoittui enkä asiaa enempää pohtinut kun pääsimme vihdoin lepäämään jne.
Myöhemmin hänellä todettiin lapsuusiän 1-tyypin diabetes, eikä välissä ehtinyt kulua kuin kuukausia. Hän sai kyseisiä huutokohtauksia jos olo oli huono ja jaksoi huutaa pidempäänkin jos sokerit olivat korkealla. Tästä ymmärsin, että hän on voinut huonosti eikä ole osannut kertoa niin pieni kun oli, eikä vielä ollut niin selkeitä merkkejä ilmassa, ettäkö olisimme huomanneet kun lääkärintarkastuksissakin hänet oli todettu terveeksi.Kun diabetes oli jonkinlaisessa hoitotasapainossa, mutta ei vielä kunnolla ja lapseni sai näitä huutokohtauksia myös bussissa joskus, normaalia elämää kun pyrimme viettämään, huomasin miten kärttyisesti monet katsoivat kun silittelin kiukuttelevaa lasta ja varsinkin kun tarjosin hänelle pillimehua tmv makeaa. Sokerit saattoivat olla todella matalalla.
Siinä varmasti moni kelasi mielessään, että palkitsee nyt tuollaisen käytöksen namilla!
Myös itselläni on kyseinen sairaus, joten joskus oli aivan sama miten muut reagoivat sillä oli tekemistä auttaa lasta jos omakin sokeri temppuili. Kerran kun itsellänikin oli alhaiset sokerit ja eräs mummo katseli minua päästä varpaisiin ja vieläpä naama ikkunalasissa kiinni kun poistuimme kyydistä, jolloin kyllä kysyin mitä tuijottaa vai olenko hänen eväänsä vienyt. En ehkä olisi noin tiuskaissut ellei arvoni olisi ollut matalat. Toisaalta, hyvää se tekisi joskus ihmisten miettiä ennenkö arvostelee.
Diabeteskin kovin yleistynyt.Jos lapsellasi on diabetes ja hän saa huutokohtauksia niin hänen kanssaan ei sitten varmaan kannata mennä sinne lentokoneeseen.
Jos lukutaito on tätä luokkaa, niin ei myöskään kannattaisi matkustaa tai poistua vauvafoorumilta yhtään minnekään. Lainaamasi kommentoijahan kertoi, että lapsen käytös tuli täytenä yllätyksenä ja diagnoosi tuli kuukausi matkan jälkeen.. Huoh... Jos on oikeesti näin tyhmä niin ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole ulkopuolisena kiva kuunnella, muttei ole äitinäkään.
Lensin lasteni kanssa suoralla lennolla Suomeen, koska muutimme takaisin. Isompien lasten kanssa lento oli mennyt aikanaan oikeinkin mukavasti, vaikkei hekään isoja olleet.
Nuorimmaisen käytös tuli todella yllätyksenä. Hän karjui niin, että suoristi itsensä kuin kanki ja voitte vain arvata, että tein kaikkeni. Huusi kuin hyeena. Olin huolissani, mutta ei se auttanut, vaikka kuinka näin ihmisten katsovan meitä. Ei lapsi kiukutellut tai uhmannut, ei mitään muuta kun huusi. Huuto kyllä lakkasi ja lapsi rauhoittui enkä asiaa enempää pohtinut kun pääsimme vihdoin lepäämään jne.
Myöhemmin hänellä todettiin lapsuusiän 1-tyypin diabetes, eikä välissä ehtinyt kulua kuin kuukausia. Hän sai kyseisiä huutokohtauksia jos olo oli huono ja jaksoi huutaa pidempäänkin jos sokerit olivat korkealla. Tästä ymmärsin, että hän on voinut huonosti eikä ole osannut kertoa niin pieni kun oli, eikä vielä ollut niin selkeitä merkkejä ilmassa, ettäkö olisimme huomanneet kun lääkärintarkastuksissakin hänet oli todettu terveeksi.Kun diabetes oli jonkinlaisessa hoitotasapainossa, mutta ei vielä kunnolla ja lapseni sai näitä huutokohtauksia myös bussissa joskus, normaalia elämää kun pyrimme viettämään, huomasin miten kärttyisesti monet katsoivat kun silittelin kiukuttelevaa lasta ja varsinkin kun tarjosin hänelle pillimehua tmv makeaa. Sokerit saattoivat olla todella matalalla.
Siinä varmasti moni kelasi mielessään, että palkitsee nyt tuollaisen käytöksen namilla!
Myös itselläni on kyseinen sairaus, joten joskus oli aivan sama miten muut reagoivat sillä oli tekemistä auttaa lasta jos omakin sokeri temppuili. Kerran kun itsellänikin oli alhaiset sokerit ja eräs mummo katseli minua päästä varpaisiin ja vieläpä naama ikkunalasissa kiinni kun poistuimme kyydistä, jolloin kyllä kysyin mitä tuijottaa vai olenko hänen eväänsä vienyt. En ehkä olisi noin tiuskaissut ellei arvoni olisi ollut matalat. Toisaalta, hyvää se tekisi joskus ihmisten miettiä ennenkö arvostelee.
Diabeteskin kovin yleistynyt.Jos lapsellasi on diabetes ja hän saa huutokohtauksia niin hänen kanssaan ei sitten varmaan kannata mennä sinne lentokoneeseen.
Jos lukutaito on tätä luokkaa, niin ei myöskään kannattaisi matkustaa tai poistua vauvafoorumilta yhtään minnekään. Lainaamasi kommentoijahan kertoi, että lapsen käytös tuli täytenä yllätyksenä ja diagnoosi tuli kuukausi matkan jälkeen.. Huoh... Jos on oikeesti näin tyhmä niin ei voi mitään.
rauhotu ny vähä
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.
Lentokoneessa saa olla ihan normaalisti, saa siis esimerkiksi keskustella, nauraa, rapistella eväitään ja muuta sellaista. Lapset saavat puhua, leikkiä ja itkeä.
Sitten kun on yö ja koneessa alkaa lepoaika, pyritään olemaan mahdollisimman hiljaa. Täydellistä hiljaisuutta ei silti vaadita. Pikkulapset saattavat itkeä, kenelle tahansa voi tulla vessahätä, uneton voi katsella leffaa kuulokkeet päässä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.Sadoista ihmisistä lähtee aina ääntä. Joku yskii, toinen puhuu, kolmas kuorsaa ja joku voi itkeäkin. Tuleeko tämä sinulle yllätylsenä?
Yskiminen, puhuminen ja kuorsaaminen eivät ole metelöintiä vaan ihan tavallista ääntä (paitsi kovaääninen kailotus).
Huutaminen, taaperon itku, lastenohjelmien katsominen ilman kuulokkeita tms. taas ovat metelöintiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole ulkopuolisena kiva kuunnella, muttei ole äitinäkään.
Lensin lasteni kanssa suoralla lennolla Suomeen, koska muutimme takaisin. Isompien lasten kanssa lento oli mennyt aikanaan oikeinkin mukavasti, vaikkei hekään isoja olleet.
Nuorimmaisen käytös tuli todella yllätyksenä. Hän karjui niin, että suoristi itsensä kuin kanki ja voitte vain arvata, että tein kaikkeni. Huusi kuin hyeena. Olin huolissani, mutta ei se auttanut, vaikka kuinka näin ihmisten katsovan meitä. Ei lapsi kiukutellut tai uhmannut, ei mitään muuta kun huusi. Huuto kyllä lakkasi ja lapsi rauhoittui enkä asiaa enempää pohtinut kun pääsimme vihdoin lepäämään jne.
Myöhemmin hänellä todettiin lapsuusiän 1-tyypin diabetes, eikä välissä ehtinyt kulua kuin kuukausia. Hän sai kyseisiä huutokohtauksia jos olo oli huono ja jaksoi huutaa pidempäänkin jos sokerit olivat korkealla. Tästä ymmärsin, että hän on voinut huonosti eikä ole osannut kertoa niin pieni kun oli, eikä vielä ollut niin selkeitä merkkejä ilmassa, ettäkö olisimme huomanneet kun lääkärintarkastuksissakin hänet oli todettu terveeksi.Kun diabetes oli jonkinlaisessa hoitotasapainossa, mutta ei vielä kunnolla ja lapseni sai näitä huutokohtauksia myös bussissa joskus, normaalia elämää kun pyrimme viettämään, huomasin miten kärttyisesti monet katsoivat kun silittelin kiukuttelevaa lasta ja varsinkin kun tarjosin hänelle pillimehua tmv makeaa. Sokerit saattoivat olla todella matalalla.
Siinä varmasti moni kelasi mielessään, että palkitsee nyt tuollaisen käytöksen namilla!
Myös itselläni on kyseinen sairaus, joten joskus oli aivan sama miten muut reagoivat sillä oli tekemistä auttaa lasta jos omakin sokeri temppuili. Kerran kun itsellänikin oli alhaiset sokerit ja eräs mummo katseli minua päästä varpaisiin ja vieläpä naama ikkunalasissa kiinni kun poistuimme kyydistä, jolloin kyllä kysyin mitä tuijottaa vai olenko hänen eväänsä vienyt. En ehkä olisi noin tiuskaissut ellei arvoni olisi ollut matalat. Toisaalta, hyvää se tekisi joskus ihmisten miettiä ennenkö arvostelee.
Diabeteskin kovin yleistynyt.Jos lapsellasi on diabetes ja hän saa huutokohtauksia niin hänen kanssaan ei sitten varmaan kannata mennä sinne lentokoneeseen.
Jos lukutaito on tätä luokkaa, niin ei myöskään kannattaisi matkustaa tai poistua vauvafoorumilta yhtään minnekään. Lainaamasi kommentoijahan kertoi, että lapsen käytös tuli täytenä yllätyksenä ja diagnoosi tuli kuukausi matkan jälkeen.. Huoh... Jos on oikeesti näin tyhmä niin ei voi mitään.
rauhotu ny vähä
ai taas sä, opette argumentoimista ja jätä se provoaminen vähemmälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.Lentokoneessa saa olla ihan normaalisti, saa siis esimerkiksi keskustella, nauraa, rapistella eväitään ja muuta sellaista. Lapset saavat puhua, leikkiä ja itkeä.
Sitten kun on yö ja koneessa alkaa lepoaika, pyritään olemaan mahdollisimman hiljaa. Täydellistä hiljaisuutta ei silti vaadita. Pikkulapset saattavat itkeä, kenelle tahansa voi tulla vessahätä, uneton voi katsella leffaa kuulokkeet päässä jne.
no jos ne lapset saattavat itkeä ne kannattaa jättää sinne kotiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEI AP minä ja mun lapset ollaan maksettu siitä lipusta ia´han samalla tavalla ku säkin. älä kitise
Ei olla maksettu samalla tavalla. Aikuiset maksaa täyden hinnan, lapset pääsee puoleen hintaan tai jopa ilmaiseksi. Ja sitten häiritsevät muita kiljunnallaan.
Minkälaista ihmistä häiritsee toinen ihminen niin paljon, että antaa lapsellisille tunteilleen täysin vallan? Sairasta vallankäyttöä heikompaa kohtaan. Inhimilliset ihmiset ymmärtävät toisen itkua, tunnevammaiset teinit eivät. Teini-ikään kuuluu olennaisesti empatiakyvyn lasku kunnes aikuisaivot ovat kasvaneet.
En sanois et on lapsellista et ei jaksa kuunnella sitä ylenpalttista rääkymistä 8h putkeen!
Säästä sinä köyhä businessluokan lippuun tai osta edes kuulosuojaimet.
Nyt seuraa suuri paljastus, siellä bisnesluokassakin matkustaa lapsia.
Kyllä, joskus, mutta heitä on siellä huomattavasti vähemmän kuin turistiluokassa, joten todennäköisyys 8 tunnin tauottoman itkuun on huomattavasti pienempi.
Todennäköisyys 8 tunnin tauottomaan itkuun on yhtä suuri bisneksessä ja turistissa. Yleensä se kestää vähän vähemmän aikaa.
Eipä ole. Jos lapsia on monta, kuten turistiluokassa, huuto voi olla tauotonta 8 tuntia kun huutajat vuorottelevat. Jos lapsia on vähän, kuten bisneksessä, todennäköisyys 8 tunnin huutoon on paljon pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.Lentokoneessa saa olla ihan normaalisti, saa siis esimerkiksi keskustella, nauraa, rapistella eväitään ja muuta sellaista. Lapset saavat puhua, leikkiä ja itkeä.
Sitten kun on yö ja koneessa alkaa lepoaika, pyritään olemaan mahdollisimman hiljaa. Täydellistä hiljaisuutta ei silti vaadita. Pikkulapset saattavat itkeä, kenelle tahansa voi tulla vessahätä, uneton voi katsella leffaa kuulokkeet päässä jne.
Jos lapsi metelöi koneessa, vanhempien pitää hiljentää se tai sitten olla menemättä koneeseen. Etenkin yölennolla, jossa muiden pitää saada nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.Lentokoneessa saa olla ihan normaalisti, saa siis esimerkiksi keskustella, nauraa, rapistella eväitään ja muuta sellaista. Lapset saavat puhua, leikkiä ja itkeä.
Sitten kun on yö ja koneessa alkaa lepoaika, pyritään olemaan mahdollisimman hiljaa. Täydellistä hiljaisuutta ei silti vaadita. Pikkulapset saattavat itkeä, kenelle tahansa voi tulla vessahätä, uneton voi katsella leffaa kuulokkeet päässä jne.no jos ne lapset saattavat itkeä ne kannattaa jättää sinne kotiin
tai hei tässä sulle vielä parempi vinkki ;) jos muut ihmiset häiritsevät korkeuttasi, niin kannattaisiko jättää itsesi kotiinn? saa käyttää ole hyvä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole ulkopuolisena kiva kuunnella, muttei ole äitinäkään.
Lensin lasteni kanssa suoralla lennolla Suomeen, koska muutimme takaisin. Isompien lasten kanssa lento oli mennyt aikanaan oikeinkin mukavasti, vaikkei hekään isoja olleet.
Nuorimmaisen käytös tuli todella yllätyksenä. Hän karjui niin, että suoristi itsensä kuin kanki ja voitte vain arvata, että tein kaikkeni. Huusi kuin hyeena. Olin huolissani, mutta ei se auttanut, vaikka kuinka näin ihmisten katsovan meitä. Ei lapsi kiukutellut tai uhmannut, ei mitään muuta kun huusi. Huuto kyllä lakkasi ja lapsi rauhoittui enkä asiaa enempää pohtinut kun pääsimme vihdoin lepäämään jne.
Myöhemmin hänellä todettiin lapsuusiän 1-tyypin diabetes, eikä välissä ehtinyt kulua kuin kuukausia. Hän sai kyseisiä huutokohtauksia jos olo oli huono ja jaksoi huutaa pidempäänkin jos sokerit olivat korkealla. Tästä ymmärsin, että hän on voinut huonosti eikä ole osannut kertoa niin pieni kun oli, eikä vielä ollut niin selkeitä merkkejä ilmassa, ettäkö olisimme huomanneet kun lääkärintarkastuksissakin hänet oli todettu terveeksi.Kun diabetes oli jonkinlaisessa hoitotasapainossa, mutta ei vielä kunnolla ja lapseni sai näitä huutokohtauksia myös bussissa joskus, normaalia elämää kun pyrimme viettämään, huomasin miten kärttyisesti monet katsoivat kun silittelin kiukuttelevaa lasta ja varsinkin kun tarjosin hänelle pillimehua tmv makeaa. Sokerit saattoivat olla todella matalalla.
Siinä varmasti moni kelasi mielessään, että palkitsee nyt tuollaisen käytöksen namilla!
Myös itselläni on kyseinen sairaus, joten joskus oli aivan sama miten muut reagoivat sillä oli tekemistä auttaa lasta jos omakin sokeri temppuili. Kerran kun itsellänikin oli alhaiset sokerit ja eräs mummo katseli minua päästä varpaisiin ja vieläpä naama ikkunalasissa kiinni kun poistuimme kyydistä, jolloin kyllä kysyin mitä tuijottaa vai olenko hänen eväänsä vienyt. En ehkä olisi noin tiuskaissut ellei arvoni olisi ollut matalat. Toisaalta, hyvää se tekisi joskus ihmisten miettiä ennenkö arvostelee.
Diabeteskin kovin yleistynyt.Jos lapsellasi on diabetes ja hän saa huutokohtauksia niin hänen kanssaan ei sitten varmaan kannata mennä sinne lentokoneeseen.
Jos lukutaito on tätä luokkaa, niin ei myöskään kannattaisi matkustaa tai poistua vauvafoorumilta yhtään minnekään. Lainaamasi kommentoijahan kertoi, että lapsen käytös tuli täytenä yllätyksenä ja diagnoosi tuli kuukausi matkan jälkeen.. Huoh... Jos on oikeesti näin tyhmä niin ei voi mitään.
rauhotu ny vähä
ai taas sä, opette argumentoimista ja jätä se provoaminen vähemmälle?
rauhotu ny vähä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole ulkopuolisena kiva kuunnella, muttei ole äitinäkään.
Lensin lasteni kanssa suoralla lennolla Suomeen, koska muutimme takaisin. Isompien lasten kanssa lento oli mennyt aikanaan oikeinkin mukavasti, vaikkei hekään isoja olleet.
Nuorimmaisen käytös tuli todella yllätyksenä. Hän karjui niin, että suoristi itsensä kuin kanki ja voitte vain arvata, että tein kaikkeni. Huusi kuin hyeena. Olin huolissani, mutta ei se auttanut, vaikka kuinka näin ihmisten katsovan meitä. Ei lapsi kiukutellut tai uhmannut, ei mitään muuta kun huusi. Huuto kyllä lakkasi ja lapsi rauhoittui enkä asiaa enempää pohtinut kun pääsimme vihdoin lepäämään jne.
Myöhemmin hänellä todettiin lapsuusiän 1-tyypin diabetes, eikä välissä ehtinyt kulua kuin kuukausia. Hän sai kyseisiä huutokohtauksia jos olo oli huono ja jaksoi huutaa pidempäänkin jos sokerit olivat korkealla. Tästä ymmärsin, että hän on voinut huonosti eikä ole osannut kertoa niin pieni kun oli, eikä vielä ollut niin selkeitä merkkejä ilmassa, ettäkö olisimme huomanneet kun lääkärintarkastuksissakin hänet oli todettu terveeksi.Kun diabetes oli jonkinlaisessa hoitotasapainossa, mutta ei vielä kunnolla ja lapseni sai näitä huutokohtauksia myös bussissa joskus, normaalia elämää kun pyrimme viettämään, huomasin miten kärttyisesti monet katsoivat kun silittelin kiukuttelevaa lasta ja varsinkin kun tarjosin hänelle pillimehua tmv makeaa. Sokerit saattoivat olla todella matalalla.
Siinä varmasti moni kelasi mielessään, että palkitsee nyt tuollaisen käytöksen namilla!
Myös itselläni on kyseinen sairaus, joten joskus oli aivan sama miten muut reagoivat sillä oli tekemistä auttaa lasta jos omakin sokeri temppuili. Kerran kun itsellänikin oli alhaiset sokerit ja eräs mummo katseli minua päästä varpaisiin ja vieläpä naama ikkunalasissa kiinni kun poistuimme kyydistä, jolloin kyllä kysyin mitä tuijottaa vai olenko hänen eväänsä vienyt. En ehkä olisi noin tiuskaissut ellei arvoni olisi ollut matalat. Toisaalta, hyvää se tekisi joskus ihmisten miettiä ennenkö arvostelee.
Diabeteskin kovin yleistynyt.Jos lapsellasi on diabetes ja hän saa huutokohtauksia niin hänen kanssaan ei sitten varmaan kannata mennä sinne lentokoneeseen.
Jos lukutaito on tätä luokkaa, niin ei myöskään kannattaisi matkustaa tai poistua vauvafoorumilta yhtään minnekään. Lainaamasi kommentoijahan kertoi, että lapsen käytös tuli täytenä yllätyksenä ja diagnoosi tuli kuukausi matkan jälkeen.. Huoh... Jos on oikeesti näin tyhmä niin ei voi mitään.
rauhotu ny vähä
ai taas sä, opette argumentoimista ja jätä se provoaminen vähemmälle?
rauhotu ny vähä
Anna mä arvaan, seuraavaks sanot: "ei ole tarkoitus näyttää provoamiselta" :D sä oot mun lempparitrolli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.Lentokoneessa saa olla ihan normaalisti, saa siis esimerkiksi keskustella, nauraa, rapistella eväitään ja muuta sellaista. Lapset saavat puhua, leikkiä ja itkeä.
Sitten kun on yö ja koneessa alkaa lepoaika, pyritään olemaan mahdollisimman hiljaa. Täydellistä hiljaisuutta ei silti vaadita. Pikkulapset saattavat itkeä, kenelle tahansa voi tulla vessahätä, uneton voi katsella leffaa kuulokkeet päässä jne.no jos ne lapset saattavat itkeä ne kannattaa jättää sinne kotiin
No kuule kun tässä mennään lentoyhtiön säännöillä eikä sinun. Sinun kannattaa etsiä sellainen lentoyhtiö, joka ei salli lapsia, ja lennellä vain sellasella. Onnea etsintään.
Ei lapsilla ole mitään pakottavia syitä päästä lentokoneeseen, joten heidät voi hyvin jättää kotiin jos on se vaara etteivät he osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.Sadoista ihmisistä lähtee aina ääntä. Joku yskii, toinen puhuu, kolmas kuorsaa ja joku voi itkeäkin. Tuleeko tämä sinulle yllätylsenä?
Yskiminen, puhuminen ja kuorsaaminen eivät ole metelöintiä vaan ihan tavallista ääntä (paitsi kovaääninen kailotus).
Huutaminen, taaperon itku, lastenohjelmien katsominen ilman kuulokkeita tms. taas ovat metelöintiä.
Juuri näin ja on aivan käsittämätöntä että tällaista pitää jankata jollekulle. Poikkeuksena tosin yskiminen: sellainen jatkuva rykiminen on todella häiritsevää ja etenkin näin korona-aika suorastaan kiellettyäkin. Yskimistäkin voi hillitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole ulkopuolisena kiva kuunnella, muttei ole äitinäkään.
Lensin lasteni kanssa suoralla lennolla Suomeen, koska muutimme takaisin. Isompien lasten kanssa lento oli mennyt aikanaan oikeinkin mukavasti, vaikkei hekään isoja olleet.
Nuorimmaisen käytös tuli todella yllätyksenä. Hän karjui niin, että suoristi itsensä kuin kanki ja voitte vain arvata, että tein kaikkeni. Huusi kuin hyeena. Olin huolissani, mutta ei se auttanut, vaikka kuinka näin ihmisten katsovan meitä. Ei lapsi kiukutellut tai uhmannut, ei mitään muuta kun huusi. Huuto kyllä lakkasi ja lapsi rauhoittui enkä asiaa enempää pohtinut kun pääsimme vihdoin lepäämään jne.
Myöhemmin hänellä todettiin lapsuusiän 1-tyypin diabetes, eikä välissä ehtinyt kulua kuin kuukausia. Hän sai kyseisiä huutokohtauksia jos olo oli huono ja jaksoi huutaa pidempäänkin jos sokerit olivat korkealla. Tästä ymmärsin, että hän on voinut huonosti eikä ole osannut kertoa niin pieni kun oli, eikä vielä ollut niin selkeitä merkkejä ilmassa, ettäkö olisimme huomanneet kun lääkärintarkastuksissakin hänet oli todettu terveeksi.Kun diabetes oli jonkinlaisessa hoitotasapainossa, mutta ei vielä kunnolla ja lapseni sai näitä huutokohtauksia myös bussissa joskus, normaalia elämää kun pyrimme viettämään, huomasin miten kärttyisesti monet katsoivat kun silittelin kiukuttelevaa lasta ja varsinkin kun tarjosin hänelle pillimehua tmv makeaa. Sokerit saattoivat olla todella matalalla.
Siinä varmasti moni kelasi mielessään, että palkitsee nyt tuollaisen käytöksen namilla!
Myös itselläni on kyseinen sairaus, joten joskus oli aivan sama miten muut reagoivat sillä oli tekemistä auttaa lasta jos omakin sokeri temppuili. Kerran kun itsellänikin oli alhaiset sokerit ja eräs mummo katseli minua päästä varpaisiin ja vieläpä naama ikkunalasissa kiinni kun poistuimme kyydistä, jolloin kyllä kysyin mitä tuijottaa vai olenko hänen eväänsä vienyt. En ehkä olisi noin tiuskaissut ellei arvoni olisi ollut matalat. Toisaalta, hyvää se tekisi joskus ihmisten miettiä ennenkö arvostelee.
Diabeteskin kovin yleistynyt.Jos lapsellasi on diabetes ja hän saa huutokohtauksia niin hänen kanssaan ei sitten varmaan kannata mennä sinne lentokoneeseen.
Jos lukutaito on tätä luokkaa, niin ei myöskään kannattaisi matkustaa tai poistua vauvafoorumilta yhtään minnekään. Lainaamasi kommentoijahan kertoi, että lapsen käytös tuli täytenä yllätyksenä ja diagnoosi tuli kuukausi matkan jälkeen.. Huoh... Jos on oikeesti näin tyhmä niin ei voi mitään.
rauhotu ny vähä
ai taas sä, opette argumentoimista ja jätä se provoaminen vähemmälle?
rauhotu ny vähä
Anna mä arvaan, seuraavaks sanot: "ei ole tarkoitus näyttää provoamiselta" :D sä oot mun lempparitrolli
rauhotu ny vähä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.Lentokoneessa saa olla ihan normaalisti, saa siis esimerkiksi keskustella, nauraa, rapistella eväitään ja muuta sellaista. Lapset saavat puhua, leikkiä ja itkeä.
Sitten kun on yö ja koneessa alkaa lepoaika, pyritään olemaan mahdollisimman hiljaa. Täydellistä hiljaisuutta ei silti vaadita. Pikkulapset saattavat itkeä, kenelle tahansa voi tulla vessahätä, uneton voi katsella leffaa kuulokkeet päässä jne.no jos ne lapset saattavat itkeä ne kannattaa jättää sinne kotiin
No kuule kun tässä mennään lentoyhtiön säännöillä eikä sinun. Sinun kannattaa etsiä sellainen lentoyhtiö, joka ei salli lapsia, ja lennellä vain sellasella. Onnea etsintään.
Se, että jotain ei erikseen ole kielletty ei tarkoita että se olisi oikein tai hyvien tapojen mukaista. Vanhempi on idiootti, jos antaa lapsensa häiriköidä "koska mulla on oikeus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.Sadoista ihmisistä lähtee aina ääntä. Joku yskii, toinen puhuu, kolmas kuorsaa ja joku voi itkeäkin. Tuleeko tämä sinulle yllätylsenä?
Yskiminen, puhuminen ja kuorsaaminen eivät ole metelöintiä vaan ihan tavallista ääntä (paitsi kovaääninen kailotus).
Huutaminen, taaperon itku, lastenohjelmien katsominen ilman kuulokkeita tms. taas ovat metelöintiä.Juuri näin ja on aivan käsittämätöntä että tällaista pitää jankata jollekulle. Poikkeuksena tosin yskiminen: sellainen jatkuva rykiminen on todella häiritsevää ja etenkin näin korona-aika suorastaan kiellettyäkin. Yskimistäkin voi hillitä.
Kerro heti. T: astmaatikko, jolta lääkäri ei ole saanut yskimistä loppumaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää, että pienessä tilassa jossa on satoja ihmisiä ei pidetä minkäänlaista meteliä. Ei, vaikka kuinka väsyttäisi, harmittaisi tai olisi nälkäkiukku.
Aikuiset huolehtivat itse että ovat hiljaa, ja lasten hiljaisuudesta vastaavat vanhemmat.Lentokoneessa saa olla ihan normaalisti, saa siis esimerkiksi keskustella, nauraa, rapistella eväitään ja muuta sellaista. Lapset saavat puhua, leikkiä ja itkeä.
Sitten kun on yö ja koneessa alkaa lepoaika, pyritään olemaan mahdollisimman hiljaa. Täydellistä hiljaisuutta ei silti vaadita. Pikkulapset saattavat itkeä, kenelle tahansa voi tulla vessahätä, uneton voi katsella leffaa kuulokkeet päässä jne.no jos ne lapset saattavat itkeä ne kannattaa jättää sinne kotiin
No kuule kun tässä mennään lentoyhtiön säännöillä eikä sinun. Sinun kannattaa etsiä sellainen lentoyhtiö, joka ei salli lapsia, ja lennellä vain sellasella. Onnea etsintään.
Se, että jotain ei erikseen ole kielletty ei tarkoita että se olisi oikein tai hyvien tapojen mukaista. Vanhempi on idiootti, jos antaa lapsensa häiriköidä "koska mulla on oikeus".
Pikkulapsen itku ei ole häiriköintiä. Kysy vaikka lentoyhtiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsilla ole mitään pakottavia syitä päästä lentokoneeseen, joten heidät voi hyvin jättää kotiin jos on se vaara etteivät he osaa käyttäytyä.
Pakkohan sen lapsen on tulla kun sen vanhemmat reissaa vai sua taitaakin nyppiä, että lapsillakin on nykyisin varaa matkustella.
Todennäköisyys 8 tunnin tauottomaan itkuun on yhtä suuri bisneksessä ja turistissa. Yleensä se kestää vähän vähemmän aikaa.