Rintojen pienennys julkisella!

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin omani väärään ketjuun.  Mutta asiaan, mietityttää. Olen melko nuori, alle 30v, lapseton. Tissien kasvu otti vallan vasta parikymppiä täytettyäni. Nyt mennään 70G-kupin löllöttimillä, toinen vielä asteen suurempi. Niska aina jumissa, sitä se on tosin ollut nuorempanakin, mutta nyt vielä pahemmin ja seurauksena päänsärkyä/migreeniä. Pituus toisessa nippanappa yli 27, toisessa juuri alle. Mahtaakohan mun täytyä sitten vain odottaa, että ne valahtavat painovoiman ansiosta pari senttiä alemmas? Vai kannattaako muutenkin odottaa, kun olen vielä nuori? Syöpä pelottaa, mutta nämä ovat aika painavat ja luultavasti pienennysleikkauksella ne varmasti nousisivat ylemmäs. Roikkuminen on todella rumaa ja vie kyllä viimeisimmätkin itsetunnon rippeet. 

Lapsia ajattelin joskus tehdä, mutta se ei ihan lähitulevaisuudessa näy näin ilman miestä, tulevat migreenit kylläkin. Ajatuksia? 

Ja siis en ole ylipainoinen, ainakaan vielä. 

Minun kirurgini suositteli, että lapset on tehtynä ja imetettynä leikkaukseen mennessä koska nuo em. asiat kyllä pilaa rinnat ja sitten taas ollaan kohta uudelleen leikkauksessa.

Minä olen vela joten ei tarvinnut tuota lapsiasiaakaan miettiä.

Sain pienennysleikkauksen julkiselta puolelta viimein 18 vuotiaana, konsultoituani useaa eri lääkäriä. Hain leikkaukseen ensimmäisen kerran 16 vuotiaana. Rintani olivat jo tuolloin koko 80G-75H. Valtava massa edessä aiheutti paljon niskavaivoja, jotka puolestaan lisäsivät migreenikohtauksiani.

Jo ensimmäinen lääkäri myönsi, että kaikki kriteerit leikkaukseen täyttyivät, mutta nuoren ikäni vuoksi hän eväsi leikkauksen, koska en ollut hänen mielestään tarpeeksi vanha pienennysleikkaukseen. Äitini oli myös mukana vastaanotolla ja tuki minua pienennysleikkaukseen hakeutumisessa, sillä hän oli nähnyt läheltä epätoivoni rintojen kanssa; kivuliaat lenkit, kun urheiluliivit eivät tue, henkisen tuskan vaatteiden hankkimisen kanssa, kun mikään ei istu päälle ja/tai oikean kokoisia rintaliivejä, paitaa, mekkoa ei löydy. Sain myös paljon kommentteja rintoihini liittyen.

Konsultoimme toista lääkäriä puolen vuoden päästä, joka laittoi asiaa eteenpäin, mutta empi myös iän vuoksi (julkisen puolen jonojen vuoksi lääkäriajat puolen vuoden välein), olin tuolloin jo 17.

Viimein täytettyäni 18 vuotta, saatiin minulle leikkausaika - puolen vuoden päähän. Leikkuas jouduttiin ulkoistamaan yksityiselle lääkärille, koska jonot julkisella puolella olivat niin suuret.

Muistan hyvin, kuinka heräsin leikkauksesta ja näin ensimmäistä kertaan leikatut haavaiset ja turvonneet rintani. Ne olivat niin pienet ja kauniit! Molemmista rinnoista oli poistettu 500 - 600g kudosta ja leikkaavan lääkärin mukaan vielä ei tiedä, pystynkö koskaan imettämään. Rinnoissa oli toisaalta myös kasvuhäiriö, jonka takia en välttämättä olisi muutenkaan koskaan pystynyt imettämään.

Nyt 4 vuotta leikkauksen jälkeen olen edelleen todella tyytyväinen päätökseeni hakeutua pienennysleikkaukseen. Niska - hartiavaivat ovat vähentyneet, vaatteita löytyy ja henkisellä puolella en enää kärsi ylisuurten rintojen aiheuttamasta huomioista.

Mukava on sulle jos ei tuu vaivoja rintojen takia. Mutta mitä tänne tulet sitten viisastelemaan? Oikean kokoiset liivit on (koska kymmenissä erikoiskaupoissa- ja mittauksissa ollaan oltu), mutta kun liivejä oikeessa koossa ei ole kuin muutama kappale, 70J kun koko on. Tanssia harrastan joka viikko, punttisalilla käyn usein ja polkupyörälläkin joka päivä korkeakouluun, ja sen lisäksi vielä joka päivä fyssarin suosittelemia lihasten treeniliikkeitä että kroppa jaksaisi kantaa näitä. Mutta mitä tehdä kun ei auta? Kipuja tulee silti, lapaluiden lihaksen jumissa 3+ vuotta, selkälevynpullistuma ja melkein päivittäisiä päänsärkyjä niskakivun takia. Ja vasta 18-vuotias. Itse haluan pienennysleikkauksen koska haluasin edes kerran herätä ilman kipua ja olla päivän ilman sitä että parin tunnin välein pakko maata koska selkään sattuu ihan *******. Niin älä edes uskalla tulla tänne ja kutsua laiskoiksi kun niin moni elää hirveen kivun kaa ja silti elämänsä elää.

Törkeetä olla tollasesta asiasta kateellinen..itselläni on jätti tissit..mitkä oikeesti näyttää myös hyvältä..mutta koko on 75H mä joudun tilaaman liivit ruotsista😳..mä oon kymmen vuotiaasta saakka käyttänyt rinsikoita yötä päivää..mun niskat on ihan paskana..kaks välilevyn pullistumaa ja yks nikama melkein irti..mitkä aiheuttavat kauheeta päänsärkyä..huimausta ja oksentelua:))mä haaveilen leikkauksesta ..jos joskus vois olla ilman rintsikoita..ja sais viellä niskat kuntoon..mun tissit on ihan okey..mutta haluun elää ilman kipua..

Pääset kyllä leikkaukseen kun hakeudut sitä lääkäriin pyytämään. Kannattaa ennen kuin selkä on vieläkin paskempi

Oon kohta 30v. ja Changen mittojen mukaan 80J. Painoa oon pudottanut 10kg, vielä on pudotettavaa, mutta kyllä kriteerit täyttyy nyt jo. Lapsia ei ole, eikä ole suunnitelmissa ikinä tehdäkään. Selkävaivoja ollut monta vuotta, ryhti lysyssä ja kyllä noi rinnat mua henkisestikin ahdistaa. Ensi viikolla meen lääkärin konsultaatioon ja kovasti toivon että lähettää eteenpäin!

Tsemppiä kaikille suurille ja pienille rinnoille!

Täällä eräs, jolla kuppikoot eivät riitä ja kaikki XXL-urheilurintsikatkin liian pieniä. Niska, hartiat, käsivarret, yläselkä, alaselkä ihan loppu. En pysty nukkumaan missään asennossa. Ongelmana 20 kilon ylipaino. Ei taida olla asiaa lääkäriin rintojen koosta ennen laihdutusta. Tosin rinnat eivät siitä paljon pienene.

En välittäisi arvista, en edes siitä, vaikkei noita olisi ollenkaan. En kestä enää. Iho hiertyy rintojen alta ja olkapäistä liiveistäkin.

Mitkä kaikki lääkärit tulevat kyseeseen, että pääsisi kunnalliselle leikkaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Julkisella leikataan liikaa isoja rintoja. Todella nuorilta naisiltakin. Usein pelkkä liikunta ja hyvät liivit auttaisi. Mutta nykymaailmassa kaikki poikkeava on pahasta. Mediassa hehkutetaan paljon näitäkin leikkauksia haitoista kertomatta. Kannattaa lukea aiheesta, esim Lihaan leikattu kauneus.

T. 65K. Rintsikat tilaan ulkomailta ja ongelmia ei ole. Leikkaus voi jollekin toki olla oikeasti tarpeellinen, muttei kaikille isorintaisille.

Komps. nämä leikkaukset pitäisi lopettaa kokonaan julkisella. Rintojen koko ei ole sairaus. Kaikista hulluimpia ovat nämä jotka pienentävät jotain e-kuoin rintoja tai että pienennetään vain yhden-kaksi kuppikokoa. Miksei niitä rintoja voi samantien pienentää aa-a- kuppiin jos kerran pienet haluaa?

Kuinka paljon vaikuttaa julkisella se, että käsivarret hankautuu rintojen sivuihin liikkuessa jos roikkumitta on vaan 26-27 cm? Niskavaivoja todella paljon.

Jos julkiselle ei pääsisi niin minne ja kene leikattavaksi kannatta pk-seudulla mennä?

Hei, olen menossa rintojen pienennys-leikkaukseen julkiselle. Sairaalasta saa tukevat liivit mukaansa joita pitää pitää koko ajan alkuun... oletteko pärjänneet vain yhdillä liiveillä? Haavat kuitenkin oletettavasti vuotavat/erittävät tms. ja itse jos hikoilee, niin täytyisihän liivit saada pestyä usein jottei likasina aiheuta tulehduksia... Kuinka olette toimineet?

T. Jännityksellä leikkausta odottava

Sinä joka kadehdit meitä julkisella puolella leikattuja riipparintoja. Minulta lähti 2.4 kg joten kyse ei ollut kauneusleikkauksesta. Laitappas kaulaasi roikkumaan pullot jotka painavat 1.300 kg kumpainenkin niin pääset siihen olotilaan joka minulla oli vuosikausia.  Eipä tee enää mieli kadehtia.

Miten pystyy arvostelemaan tosia rintojen pienennyksen leikkauksesta?

Itselläni 85/80 F ja mitta 33 cm, lääkäri TK:ssa laittoi taas kortisonia yläselkään neljä pistosta, kysyi olenko ajatellut rintojen pienennystä? Hän laittaa lähetteen jos haluan..

-Ilman muuta tahdoin. Olen kärsinyt koko aikuisikäni isosta painosta rinnoissani, kortisonia laitetaan 4-6 x vuodessa, iho hiertyy kesäisin rikki, osa yläselän nikamista kasassa, niska kuopallaan, hartiat kasassa. Olen diabeetikko, joten osa varmaan tietää mitä tarkoittaa jatkuva kortisoni...

Hartia jumppaa pyrin tekemään niin paljon kuin pystyn, lenkkiä kävelen koirien kanssa joka pv 8-10 km, lisäksi muuta liikuntaa tulehduksista riippuen. Puoliso kärsii vieressä kivuistani, mutta yksityiselle ei ole taloudellista mahdollisuutta.

Arvet ei haittaa, on kertynyt niitä muutenkin 53 v ikään. Toivoisin pienempää kipulääkkeiden tarvetta, eikä tarvitsisi käydä välillä pitkällään odottamassa josko vähän helpottaisi.

Pitkän päälle uskon tulevani yhteiskunnalle halvemmaksi leikkaamalla.... ja olen normaalipainoinen.