Lue keskustelun säännöt.
Vauvojen sormiruokailu - vaarallista mutta hitti
12.07.2020 |
Ei voi ymmärtää tuon suosiota, ja kauhulla luen ”simppeliä sormiruokaa” ryhmässä kokemuksia. Äidit tankkaa tietoa miten auttaa tukehtumistilanteessa lasta, ja sit antavat isoja paloja ruokaa. Aikamoista rulettia mielestäni.
Yleinen asenne tuntuu vauvaryhmissä olevan, että jos ei sormiruokailla, tehdään väärin. Silti soseiden syöttäjät ovat edelleen enemmistö, mutta hiljainen sellainen. Tulee oletus että KAIKKI sormiruokailee ja äidit kokee paineita.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi omalle lapselleni vauvana annoin broilerin rintafileitä puolikkaina, eli sai otettua käteensä ja syötyä siitä. Samoin söi marjat, hedelmät (esim. mandariininviipaleet, omenanlohkot, banaani kokonaisena käteen). Kakomista ym. oli todella vähän, paljon hankalampaa on näyttänyt olevan lapsilla, joiden ruoka liian pieneksi paloiteltua tai soseutettua.
Mikä etu tästä oli? Lapsi söi itse, ei tarvinnut syöttää?
Lapsi oppii itsenäisesti syödä?
Saa tutustua rauhassa uusiin makuihin?
Tottuu syömään oikeaa ruokaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hän lapset (vauvat, taaperot) mahtuvat syödä ennen teollisia soseuta eli ennen 60-70-lukua?
Esim. 1800-luvulla, 1920-luvulla?
Varmasti ruokaa soseutettiin mutta tuskinpa söivät yli vuosikkaiksi niitä.
Kyllä se "sormi"ruokailu taisi olla yleistä...
Eli ei mikään nykyajan hitti....
Vierailija kirjoitti:
Minun vauvani on jo 12 vuotta. Annettiin soseita ja myös sormiruokaa aikoinaan.
Minulla ei ole enää mitään mielikuvaa siitä, että koska lapsi oppi syömään itse lusikalla tai koska hän oppi käyttämään haarukkaa ja veistä. Aikoinaan sitäkin taitoa verrattiin toisiin lapsiin. Meidän lapsemme ei loistanut ei lusikan, ei haarukan, ei veitsen käytössä eikä myöskään sormiruokailussa. Jossain vaiheessa on oppinut, koska nykyään käyttää niitä sujuvasti. Sormiruokailukin sujuu: Karikkipäivän karkit sujahtavat nopeasti suuhun riippumatta siitä, että ovatko pieniä vai suuria karkkeja. Lisäksi muistan, että naapurin lapsi oppi ilmoittamaan kakasta vuotta aiemmin kuin meidän lapsi. Siitä taidosta saatiin nimittäin kuulla joka kerran, kun oltiin talonyhtiön pihalla samaan aikaan. Kuulemma aikainen kakkaaminen pottaan kertoo myös lapsen älyykkyystasosta. Sitten katsottiin meidän lastamme säälitellen.
No, tiedättehän te, miten tämä tarina jatkuu av-palstan mukaan: Meidän lapsesta kuoreutui superoppilas, ja tuo naapurin superkakkaaja käy erityiskoulua oppimisvaikeuksien vuoksi. No, ei ihan näinkään. Molemmat taitavat olla ihan tavallisia koululaisia. Toki kummatkin ovat näyttäneet todistuksensa ylpeänä minulle, kun koulu loppui; sen verran olen uskollinen av-palstan tarinan kerronnalle, että kyllähän oman lapseni keskiarvo on yli numeron korkeampi kuin tuon naapurin superkakkaajan. Äitinä olen tietenkin superylpeä lapseni suorituksista, mutta kirjoitan sen nyt tähän vain siksi, että se rohkaisisi niitä, joiden lapsi ei osaakaan yhtä hyvin käyttää sormia tai lusikkaa ruokaillessa kuin naapurin lapsi. Siitäkin huolimatta lapsesi voi menestyä koulussa erinomaisesti, ja mikä tärkeintä: paremmin kuin se naapurin supersormiruokailija tai superkakkaaja.
Repesin tolle superkakkaajalle, oma poika taitaa olla sellainen kun jostain neliviikkoisesta päätti että kakkaa vain just ennen vaipanvaihtoa eli vain jos oli jo siellä vaihtopöydällä x) 7 kuisena alkoi tekemään pottaan. Mutta en kyllä välttämättä sanoisi että johtuu superälykkyydestä, aattelin vaan enemmän että ei yhtään tykkää siitä tunteesta kun on kakkanen vaippa päällä, kukapa tykkäisi;) Myöskin sen kakat on ihan valtavia, et ei oikein edes mahdu vaippoihin kunnolla tulemaan...
Sormiruokailusta sen verran että me ollaan syötetty lusikalla mutta silleen että poika tarttuu itse siihen kiinni ja vetää suuhun, me vaan vähän ohjaillaan ettei mene ihan minne sattuu. Aamupuuron kanssa saa itse sotkea miten tykkää. Ja kokonainen banaani katoaa alle minuutissa ja mansikat tms. Kerran mennyt jotain väärään kurkkuun, jämäkkä lyönti yläselkään niin irtosi, säikähdettiin tietty ihan hirveästi mutta ei siinä mitenkään käynyt. Sen jälkeen on katsottu tarkemmin ettei poika tunge suutaan täyteen (on vähän ahmatti kuten vanhempansa, hitaasti syöminen on vaikeaa...). Ei ole vielä löytynyt mitään mitä ei söisi, hapankaali on ihan herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Miten hän lapset (vauvat, taaperot) mahtuvat syödä ennen teollisia soseuta eli ennen 60-70-lukua?
Esim. 1800-luvulla, 1920-luvulla?Varmasti ruokaa soseutettiin mutta tuskinpa söivät yli vuosikkaiksi niitä.
Kyllä se "sormi"ruokailu taisi olla yleistä...Eli ei mikään nykyajan hitti....
Lapsen puretusta: vauva jätettiin sen mummon hoiviin, josta ei enää ollut petotöihin yms. Mummo jauhoi kovaa leipää omassa suussaan, ja kun se oli soseena, niin se laitettiin vauvan suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Miten hän lapset (vauvat, taaperot) mahtuvat syödä ennen teollisia soseuta eli ennen 60-70-lukua?
Esim. 1800-luvulla, 1920-luvulla?Varmasti ruokaa soseutettiin mutta tuskinpa söivät yli vuosikkaiksi niitä.
Kyllä se "sormi"ruokailu taisi olla yleistä...Eli ei mikään nykyajan hitti....
Tätä historian tuntemuksen määrää:
Puuro, velli, keitot olivat niitä ruokia, joilla ns. rahvaalla oli varaa syödä, jos ylipäätänsä oli jotain syötävää. Kova leipä soseutettiin aikuisen suussa ja sitten annettiin ruokaa vauvan suuhun suusta suuhun -menetelmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hän lapset (vauvat, taaperot) mahtuvat syödä ennen teollisia soseuta eli ennen 60-70-lukua?
Esim. 1800-luvulla, 1920-luvulla?Varmasti ruokaa soseutettiin mutta tuskinpa söivät yli vuosikkaiksi niitä.
Kyllä se "sormi"ruokailu taisi olla yleistä...Eli ei mikään nykyajan hitti....
Mitäköhän? Ateria oli tapahtui yhteisen puurokipon ympärillä omalla puurolusikalla syöden. Eiköhän vauvallekin annettu sitä puuroa!
Jos oli ateriana keitettyä perunaa jota topattiin suolaveteen, niin keitetyn perunanhan pystyy muussaamaan. Tänä päivänäkin huolimatta teollisista soseita, jotkut äidit ja isät osaavat tehdä näinkin haastavan asian.
Soseruokailijat ei todellakaan ole mitenkään huonompia kun sormiruokailijat. Se taas on ihan typerää väittää, että sormiruokailu olisi vaarallista, kun siihen on kunnolla perehtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Saako vauvalle antaa leipää? Siinähän on suolaa."
Saa, jos tekee leivän vaikka itse, eikä laita siihen suolaa.
Kiinteisiin ruokiin tutustuminen aloitetaan 4-6kk ikäisenä, kuitenkin viimeistään silloin kun vauva on 180 päivää vanha. Tutustuminen tarkoittaa maistelua. Kun vauva kasvaa, myös annoskoot suurenevat.
Kyllä kävi ravintolan työntekijöitä sääliksi kun näin viereisessä pöydässä vauvan sormiruokailevan. Puolet annoksesta oli syöttötuolin ympärillä lattiamatolla, toinen puolikas pöydällä, ei sitä ruokaa montaa palaa näyttänyt suuhun menevän. Ja tietenkään tämä äiti ei yhtään jälkiä siivonnut. Kiireisen ravintolan työntekijöille mukava pieni extra työtehtävä päivään siivota sitä muhjua matolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tähän saakka luullut, että sormiruokailu on vain uusi nimi sille, jota ennen nimitettiin sotkemiseksi. Silloin annettiin lapselle lusikka käteen ja sillä selvä, mutta sormilla yrittivät silti syödä pitkään. Pyydystivät myös omin sormin suuhunsa kaiken mitä kiinni saivat. Käteen voitiin antaa vaikkapa näkkileipä, korppu, kokonainen porkkana, omena tai vaikka raaka peruna jyrsittäväksi.
Jaa että ihan varta vasten lapselle annetaan liian suuria paloja, jotta voi opetella syömään? Se on sitten luonnonvalintaa, kun siinä hommassa pysyvät hengissä ne, jotka oppivat ajoissa.
Sormiruokailu on muuten tosi usein jatke 6kk täysimetykselle. Imetyksen tuen ja sormiruokailun kannattajat on samaa fanaattista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailu on muuten tosi usein jatke 6kk täysimetykselle. Imetyksen tuen ja sormiruokailun kannattajat on samaa fanaattista porukkaa.
Mitä vikaa imetyksessä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole vaarallista. Sosetta kun syötetään melkein makuulla niin siihen sitä vasta voikin tukehtua...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kävi ravintolan työntekijöitä sääliksi kun näin viereisessä pöydässä vauvan sormiruokailevan. Puolet annoksesta oli syöttötuolin ympärillä lattiamatolla, toinen puolikas pöydällä, ei sitä ruokaa montaa palaa näyttänyt suuhun menevän. Ja tietenkään tämä äiti ei yhtään jälkiä siivonnut. Kiireisen ravintolan työntekijöille mukava pieni extra työtehtävä päivään siivota sitä muhjua matolta.
Tätä en itsekään ymmärrä, meillä on saanut kotona kaikki lapset sormiruokaa ja sosetta, mutta kylässä ja ravintolassa on aina syöty siististi, omat piltit mukaan niin melkein missä tahansa on mahdollista lämmittää vauvalle ruokaa...
Joku mummu kirjoitti: ”Milloin tästä sotkevasta ja vaarallisesta sormiruokailusta tuli uusi normaali? Ihmeissäni katselin sitä ensimmäisen lapsenlapseni kohdalla. En tietenkään uskaltanut asiaan mitenkään puuttua, koska tyttäreni olisi siitä loukkaantunut.”
Tämä teksti voisi olla minulta, paitsi että sanan USKLTANUT korvaan sanalla HALUNNUT, eli ole uudelle avoimempi mummu kuin sinä.
Mun poika oppi sormiruokailuun 11kk iässä. Aluksi pilkoin vihannekset pikkurillinkynnen kokoisiksi palasiksi eli joku 0,5cmx3 kun ei hampaita ollut vielä nimeksikään. Sitä mukaa kun hampaita alkoi tulla, aloin antamaan vähän isompia palasia. Nyt poika 1,5v ja pureksii 10 hampaallaan kurkkua, tomaattia, mozzarellajuustoa yms. 1v synttäreillään sai viinirypäleitä (nekin pilkottu 8 osaan/rypäle)
Tukehtumisvaaran vuoksi ne ruuat pilkotaan aivan minimaaliseksi jos lapsi ei vielä pysty pureksimaan!
Minä annoin ison palan näkkileipää jyrsittäväksi, siitä tuli pehmeää mössöä ja sai rauhassa hieroa sillä hampaiden tulosta ärsyneitä ikeniä.
Kakkosella oli lusikat käytössä ihan siitä saakka, kun soseet alkoivat. Roikkui muuten syöttäjän lusikassa, parhaimmillaan oli molemmissa käsissä omat lusikat ja oppi tunkemaan niitä omaan suuhunsa. Eli väliin annoin sosetta syöttölusikasta hänenkin lusikkaansa. Oppi syömään tosi aikaisin itsekin, ei tarvinnut passailla ja syöttää niin kauan kuin esikoista.
Sormiruokailu jätettiin aika vähälle. Kolmonen sitä eniten harrasti, napsi välin sormin ruokaansa.
Minun vauvani on jo 12 vuotta. Annettiin soseita ja myös sormiruokaa aikoinaan.
Minulla ei ole enää mitään mielikuvaa siitä, että koska lapsi oppi syömään itse lusikalla tai koska hän oppi käyttämään haarukkaa ja veistä. Aikoinaan sitäkin taitoa verrattiin toisiin lapsiin. Meidän lapsemme ei loistanut ei lusikan, ei haarukan, ei veitsen käytössä eikä myöskään sormiruokailussa. Jossain vaiheessa on oppinut, koska nykyään käyttää niitä sujuvasti. Sormiruokailukin sujuu: Karikkipäivän karkit sujahtavat nopeasti suuhun riippumatta siitä, että ovatko pieniä vai suuria karkkeja. Lisäksi muistan, että naapurin lapsi oppi ilmoittamaan kakasta vuotta aiemmin kuin meidän lapsi. Siitä taidosta saatiin nimittäin kuulla joka kerran, kun oltiin talonyhtiön pihalla samaan aikaan. Kuulemma aikainen kakkaaminen pottaan kertoo myös lapsen älyykkyystasosta. Sitten katsottiin meidän lastamme säälitellen.
No, tiedättehän te, miten tämä tarina jatkuu av-palstan mukaan: Meidän lapsesta kuoreutui superoppilas, ja tuo naapurin superkakkaaja käy erityiskoulua oppimisvaikeuksien vuoksi. No, ei ihan näinkään. Molemmat taitavat olla ihan tavallisia koululaisia. Toki kummatkin ovat näyttäneet todistuksensa ylpeänä minulle, kun koulu loppui; sen verran olen uskollinen av-palstan tarinan kerronnalle, että kyllähän oman lapseni keskiarvo on yli numeron korkeampi kuin tuon naapurin superkakkaajan. Äitinä olen tietenkin superylpeä lapseni suorituksista, mutta kirjoitan sen nyt tähän vain siksi, että se rohkaisisi niitä, joiden lapsi ei osaakaan yhtä hyvin käyttää sormia tai lusikkaa ruokaillessa kuin naapurin lapsi. Siitäkin huolimatta lapsesi voi menestyä koulussa erinomaisesti, ja mikä tärkeintä: paremmin kuin se naapurin supersormiruokailija tai superkakkaaja.