Meidän 3v. väsyttää meidät täysin

Tsemppiä! Jaksaa vaan pitää niitä rajoja, se on tärkeää juuri tuossa iässä. Jotkut tarvitsevat enemmän, että menee perille, ja oppivat ne hyvät toimintatavat ja olemaan ihmisiksi. Mutta juuri pienestä pitäen sitä on opeteltava, tai muutoin myöhemmin palaa muiltakin lapseksi kanssa toimivilta hermot... 

Mieheni kohta 4v poika on aika samanlainen! Ennen oli tosi kiltti ja herttainen lapsi, mutta uhmaiän puskettua päälle tuossa n. vuosi sitten alkoi meno muuttua. Ei tottele mitään, ei "ymmärrä" tai ymmärrä mitä sanotaan, on tarhassa lyönyt muita lapsia jne. Päivät on todella väsyttäviä tämän lapsen kanssa, yöt sentään menevät yleensä hyvin. Pojalla on jotain kehitysviivästymää, vielä ei ole mitään diagnooseja mutta ilmiselvää se kuitenkin on. Itse uskoisin, että tämä "idioottimainen" käytös johtuu niin luonteesta kuin siitä, että poika ei saa ilmaistua itseään niin kuin tahtoisi. Tai sitten ei oikeasti ymmärrä puhetta ja turhautuu siitä, kummin päin vain.

Mies käyttää poikaan holdingia. Jäähykin on käytössä, mutta ei sillä tunnu olevan mitään vaikutusta. Poika vain mölisee siellä jäähyllä ja raivoaa, kun ei pääse pois. Sitten kun joskus pääsee pois, niin sama meno jatkuu. Ollaan kaikki aika neuvottomia, vaikea tietää mikä olisi keino saada jotain menemään pojan päähän.

Kiitos tsempeistä, yritetään jaksaa. Se on vaan niin jatkuvaa ja arkea pilaavaa hommaa. Esim. perheen yhteisestä ajasta ei voida nauttia ollenkaan kun yks häiriköi ja keskeyttää ja riehuu. Huh. Sitten väsyneeltä mieheltä palaa pinna ja kaikki huutaa ...

Ja niin ihanaa tämän lasten saanniin piti olla! ;)

Kuulostaa normaalin temperamenttisen lapsen luonteelta. Meillä oli samanlaista. Koittakaa jaksaa pitää kuri ja rajat samaan malliin, pian huomaatte että se palkitsee vaikka nyt ei siltä tunnu!

Meillä on 3v ylivilkas poika, koko ajan tekemässä pahojaan. Ei onneksi satuta pienempiä veljiään. Meillä on jäähyt ahkerassa käytössä, pahimpina aamuina joutuu tunnin sisällä olemaan jäähyllä jopa 5- 10 kertaa. 2 minuuttia on miniaika (niin kuin lätkässäkin :D). Repii kirjoja, läpsii meitä yms. Meillä palkitaan hyvistä teoista, rangaistaan tuhmista. On todella herkkä poika, lohduttaa muita, jos jollain on paha mieli. Todella suuri sydänten varas, kaikki menettävät sydämensä meijän pojalle. On hurmuri :) Pojalle tulee paha mieli herkästi, on kova halailemaan ja antamaan suukkoja. Monta kertaa päivässä sanoo, kuinka rakastaa meitä. On ylpeä isoveli, meillä on 2 kk vanhat kaksospojat, joten olisi ihanaa saada vähän rauhaa tähän tilanteeseen.

   Meille tuli nyt lähete neuvolalääkärille, joka laittaa lähetteen neurologille.

   Aikaisemmassa kaupungissa, meitä ei kuunneltu, vaan väitettiin, että kun ollaan niin nuoria, ei me tiedetä mitään. Ihan normaalipoikahan tuo on, tarvitsee vain vähän enemmän vahtimista päiväkodissakin... Ikää meillä nyt 22 v ja 24v. Kun muutimme, meitä alettiin myös kuuntelemaan, eikä katsota pitkin nenänvartta enää vaan meidät otetaan ihan vakavissaan.

  Minun vinkkini, puhu neuvolantädin kanssa. Me aloitimme myös pojalla Epan (omega 3), ostimme Junior Epa, appelsiininmakuisen purutabletin luontaistuotekaupasta, 60 tablettia, 10 euroa maksoi. Meillä se on jonkun verran auttanut, suosittelen! :)

 Tsemppiä! Pitäkää kuria, selittäkää miksi ei saa tehdä tuhmia.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:08"]

Mieheni kohta 4v poika on aika samanlainen! Ennen oli tosi kiltti ja herttainen lapsi, mutta uhmaiän puskettua päälle tuossa n. vuosi sitten alkoi meno muuttua. Ei tottele mitään, ei "ymmärrä" tai ymmärrä mitä sanotaan, on tarhassa lyönyt muita lapsia jne. Päivät on todella väsyttäviä tämän lapsen kanssa, yöt sentään menevät yleensä hyvin. Pojalla on jotain kehitysviivästymää, vielä ei ole mitään diagnooseja mutta ilmiselvää se kuitenkin on. Itse uskoisin, että tämä "idioottimainen" käytös johtuu niin luonteesta kuin siitä, että poika ei saa ilmaistua itseään niin kuin tahtoisi. Tai sitten ei oikeasti ymmärrä puhetta ja turhautuu siitä, kummin päin vain.

Mies käyttää poikaan holdingia. Jäähykin on käytössä, mutta ei sillä tunnu olevan mitään vaikutusta. Poika vain mölisee siellä jäähyllä ja raivoaa, kun ei pääse pois. Sitten kun joskus pääsee pois, niin sama meno jatkuu. Ollaan kaikki aika neuvottomia, vaikea tietää mikä olisi keino saada jotain menemään pojan päähän.

[/quote]

Niin, mikä se keino on??? Jäähy on meidän pojalle lähinnä vitsi ja nousee sieltä pois tasan niin monta kertaa kun sen sinne laittaa, olen luovuttanut jäähyn suhteen.

Meidän pojalla ei ole viivästymiä, on oikeastaan aina ollut kehityksessä edellä, neuvolassa sanottiin että esim. puhuu kuin 5v. Olisikohan hänellä jotain siihen liittyvää turhautumista vai mitä ...?

Myös se on tärkeää, että viettää lapsen kanssa "laatuaikaa" vaikka vain yhden kirjan lukeminen, mutta se on vain lapsen ja vanhemman aikaa, ei muiden sisarusten. Ja tällainen pieni juttu jokaiselle lapselle erikseen. 

kenenpä 3-v ei väsyttäisi perhettä ? Rakkaita ovat, mutta ihan riiviöitä tuossa iässä, hermoja ja voimia tarttis itselle lisää... ja just se, että jos puhelimeen erehtyy vaikka pihassa vastaamaan, niin toi pentele on jo jossain kulman takana ja oma sydän pomppaa kauhusta. En usko mihinkään dg:hin, perus 3-v tarvii 12h päivässä riehumista, sit ehkä nukkuu sen toiset 12h, jos hyvin käy...

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:22"]

Meillä on 3v ylivilkas poika, koko ajan tekemässä pahojaan. Ei onneksi satuta pienempiä veljiään. Meillä on jäähyt ahkerassa käytössä, pahimpina aamuina joutuu tunnin sisällä olemaan jäähyllä jopa 5- 10 kertaa. 2 minuuttia on miniaika (niin kuin lätkässäkin :D). Repii kirjoja, läpsii meitä yms. Meillä palkitaan hyvistä teoista, rangaistaan tuhmista. On todella herkkä poika, lohduttaa muita, jos jollain on paha mieli. Todella suuri sydänten varas, kaikki menettävät sydämensä meijän pojalle. On hurmuri :) Pojalle tulee paha mieli herkästi, on kova halailemaan ja antamaan suukkoja. Monta kertaa päivässä sanoo, kuinka rakastaa meitä. On ylpeä isoveli, meillä on 2 kk vanhat kaksospojat, joten olisi ihanaa saada vähän rauhaa tähän tilanteeseen.

   Meille tuli nyt lähete neuvolalääkärille, joka laittaa lähetteen neurologille.

   Aikaisemmassa kaupungissa, meitä ei kuunneltu, vaan väitettiin, että kun ollaan niin nuoria, ei me tiedetä mitään. Ihan normaalipoikahan tuo on, tarvitsee vain vähän enemmän vahtimista päiväkodissakin... Ikää meillä nyt 22 v ja 24v. Kun muutimme, meitä alettiin myös kuuntelemaan, eikä katsota pitkin nenänvartta enää vaan meidät otetaan ihan vakavissaan.

  Minun vinkkini, puhu neuvolantädin kanssa. Me aloitimme myös pojalla Epan (omega 3), ostimme Junior Epa, appelsiininmakuisen purutabletin luontaistuotekaupasta, 60 tablettia, 10 euroa maksoi. Meillä se on jonkun verran auttanut, suosittelen! :)

 Tsemppiä! Pitäkää kuria, selittäkää miksi ei saa tehdä tuhmia.

[/quote]

^^ Kiitos vastauksesta, neuvolassa ollaan asiasta puhuttu ja sanoi että uhmaikä ei vaan nole kivaa aikaa vanhemmuudessa mutta perheneuvolan ja psykologin numerot annettiin ja jonossa ollaan. Tsemppiä sinnekin! :)

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:57"]

kenenpä 3-v ei väsyttäisi perhettä ? Rakkaita ovat, mutta ihan riiviöitä tuossa iässä, hermoja ja voimia tarttis itselle lisää... ja just se, että jos puhelimeen erehtyy vaikka pihassa vastaamaan, niin toi pentele on jo jossain kulman takana ja oma sydän pomppaa kauhusta. En usko mihinkään dg:hin, perus 3-v tarvii 12h päivässä riehumista, sit ehkä nukkuu sen toiset 12h, jos hyvin käy...

[/quote]

  No itseasiassa kaikki ketkä tunnen, niiden 3v ja meidän, on ollut rauhallisia. Sitten taas nää, ketkä ihan oikeesti väsyttää oman perheensä, niin niillä on aina ennenpitkään diagnosoitu ADHD tai jotain muuta. Perus 3v ei todellakaan väsytä perhettään...

Mutta huom. ap:n lapsi on "normaali" kerhossa, tämä viittaa normaaliin uhmaan eikä diagnoosiin. Esim. ADHD lapset ei pysty olemaan aloillaan missään.

t. ADHD:n äiti

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:57"]

kenenpä 3-v ei väsyttäisi perhettä ? Rakkaita ovat, mutta ihan riiviöitä tuossa iässä, hermoja ja voimia tarttis itselle lisää... ja just se, että jos puhelimeen erehtyy vaikka pihassa vastaamaan, niin toi pentele on jo jossain kulman takana ja oma sydän pomppaa kauhusta. En usko mihinkään dg:hin, perus 3-v tarvii 12h päivässä riehumista, sit ehkä nukkuu sen toiset 12h, jos hyvin käy...

[/quote]

  No itseasiassa kaikki ketkä tunnen, niiden 3v ja meidän, on ollut rauhallisia. Sitten taas nää, ketkä ihan oikeesti väsyttää oman perheensä, niin niillä on aina ennenpitkään diagnosoitu ADHD tai jotain muuta. Perus 3v ei todellakaan väsytä perhettään...

[/quote]

No on olemassa erilaisia temperamenttja lapsissa, ei kaikki normaalit lapset ole rauhallisia. Ja eri elämäntilanteita, voimavaroja, tukiverkkoja ... Voi hyvinkin osana kokonaisuutta väsyttää perheensä.

Kuulostaa normaalilta uhmalta kun kerran on kerhossa normaali. Lapsia on erilaisia, jotkut ovat hankalampia, toiset helpompia.

Nukkuuko päikkärit? Meillä kohta nelivuotias poika, ja hän tarvitsee ainakin 12h unta vuorokaudessa. Yleensä ei nuku päikkäreitä, mutta jos herää aikaisemmin, niin nukkuu.

Tahtoikä on haasteellista aikaa, meillä poika on melko taainen luonne, mutta silti saa raivokohtauksia lähes päivittäin. Hän myös hakkaa itseään nyrkeillä päähän kun kiellän. Meilläkin on lelujen jäähyt käytössä, mm. Pikkuautot ja pikkulegot jotka ovat suosikkeja, lähtevät muutamaksi päiväksi varastoon jos niitä ei kerätä. Jos poika ei varoituksista huolimatta tottele ulkoillessa, tönii pienempiään tms, niin lähdemme sisälle.

Ehkä tärkeintä olisi, että lapsella on käsitys, että hän on ihana ja rakas. Jos saa jatkuvaa negatiivista palautetta, niin alkaa uskoa että on viallinen, tuhma lapsi. Eli positiivisen kannustuksen kautta.... Ei sitä aina pysty noudattamaan, mutta jos edes yrittäisi.

Yritän myös pysyä konflikteissa rauhallisena, siinä ehkä 50%.sti onnistuen.. Sitähän se lapsi yrittää, saada vanhemman hermostumaan. Jos pysyn rauhallisena ja annan vain uhatun rangaistuksen, niin lapsi huomaa, ettei kiukuttelu kannata.

Tsemppiä!

itselle tuli mieleen, että oisko ongelmana se, että rajoja on liikaa? Mitä lapsi saa tehdä? Miten saa purkaa energiaa? Miksei saa kiivetä? 

Liian paljon sääntöjä niin lapsi turhautuu. Miettikää onko kaikki säännöt tarpeellisia? 

Turvallisuus säännöt pitäkää ehdottomina esim Autotielle ei juosta mut voisko pihapuuhun kiivetä? Tai kaverin päälle ei heitetä hiekkaa mut voisko hiekkaa viskoa yksinään hiekkalaatikolla ollessa?

itse olen neljän lapsen äiti ja olen myöhemmin tajunnut, että suojelin/rajoitin liikaa kahta ensimmäistä lasta ja se aiheutti turhautumisuhmaa. Myöhemmin olen tajunnut olleeni liian tiukka.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 07:27"]

Nukkuuko päikkärit? Meillä kohta nelivuotias poika, ja hän tarvitsee ainakin 12h unta vuorokaudessa. Yleensä ei nuku päikkäreitä, mutta jos herää aikaisemmin, niin nukkuu.

Tahtoikä on haasteellista aikaa, meillä poika on melko taainen luonne, mutta silti saa raivokohtauksia lähes päivittäin. Hän myös hakkaa itseään nyrkeillä päähän kun kiellän. Meilläkin on lelujen jäähyt käytössä, mm. Pikkuautot ja pikkulegot jotka ovat suosikkeja, lähtevät muutamaksi päiväksi varastoon jos niitä ei kerätä. Jos poika ei varoituksista huolimatta tottele ulkoillessa, tönii pienempiään tms, niin lähdemme sisälle.

Ehkä tärkeintä olisi, että lapsella on käsitys, että hän on ihana ja rakas. Jos saa jatkuvaa negatiivista palautetta, niin alkaa uskoa että on viallinen, tuhma lapsi. Eli positiivisen kannustuksen kautta.... Ei sitä aina pysty noudattamaan, mutta jos edes yrittäisi.

Yritän myös pysyä konflikteissa rauhallisena, siinä ehkä 50%.sti onnistuen.. Sitähän se lapsi yrittää, saada vanhemman hermostumaan. Jos pysyn rauhallisena ja annan vain uhatun rangaistuksen, niin lapsi huomaa, ettei kiukuttelu kannata.

Tsemppiä!

[/quote]

Kiitos vastauksesta, oon myös yrittänyt tätä positiivisuutta ja rauhallisuutta ja omaa aikaa äidin ja isin kanssa mutta tuntuu siltä että on koko ajan tekemässä jotain kiellettyä. Ja ne raivarit on pahoja, nykyjään niitä tulee vähemmän kuin ehkä 6kk sitten mutta olen mittinyt tuota päiväuni asiaa koska unenpuuttesta voi nimenomaan tulla tuota levottomuutta. Ei ole nukkunut päiväunia pitkään aikaan, ei yksinkertaisesti suostu. Makaa siellä pimeässä huoneessa ja häiriköi siskoaan joka yrittää nukkua vieressä, nousee pois sängystä 150 kertaa jne. Ei sen arvoista puuhaa. Mutta ei nuku kuin 10-11 tunita yössä ja ole usein miettiny onko se tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 10:45"]

. Eli lelut pois niistä ja muuten saa rauhassa kaataa koiran vesilautasta lattialle, repiä kirjojaan ja piirtää seinille ... :)

[/quote]

Eli et halua edes yrittää, kun pieleen se menee kuitenkin...

Jospa teiltä puuttuu ryhdikkyyttä asioiden puuttumisessa. Ja kun lelujen pois ottaminen ei auta, niin jospa olisi jokin toimivampi keino.

Tai jos ongelma ei olekaan se, että lapsi haluaa tahallaan kiusata teitä, niin kuin sinä tunnut kuvittelevan. Ei lapset tahallaan kiusaa vanhempiaan, vaan he yrittävät toimillaan viestittää jotain, yleensä sitä, että kaipaavat huomiota.

Jospa käyttäisit aikaa analysointiin, jotta keksisit, että mitä lapsi yrittää tuolla alkeellisella lapsentyylillä sinulle viestittää.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 09:07"]

Sinulla näyttää olevan vaikeuksia hyväksyä tuota elämäntilannetta ja lastanne. Sinulla pitäisi mielestäsi olla oikeus pitää kynttilöitä, katsoa uutiset rauhassa, keskustella miehesi kanssa rauhassa, valvoa virkeänä myöhään, tehdä perheen kanssa rauhallisia metsäkävelyjä, sisustaa miten vain, jne.

Kun teidän elämänvaihe on nyt sellainen, että nuo eivät teillä onnistu, niin miksi tappelet vastaan. Mitä jos kokeilisit vain hyväksyä, että tässä elämänvaiheessa nuo jutut eivät onnistu. Keskittyisit nauttimaan niistä asioista, jotka onnistuvat.

Sillä osa tedän tappeluista johtuu siitä, että pidät oikeutenasi taistella noiden odotustesi puolesta. Kehoitan sinua valitsemaan taistelusi. Ovatko nio kaikki taistelut todella tarpeellisia.

[/quote]

Ehkä eivät ole kaikki tarpeellisia, mutta olen ahdistunut siitä että elämämme ei ole mukavaa meille vanhemmille melkein koskaan eikä ole ollut vuosiin. Olen yrittänyt taistella normaaleista pienistä mukavuuden lähteistä mitkä auttaisi meitä jaksamaan, esim. miehelle päivästä keskustelemisesta, edes muutaman minuutin ajan ilman keskeytystä. Se ei ole minusta liikaa vaadittu. Ei mulla pakko mitään kynttilöitä olla, ja kuten sanoin olen jo pelkistänyt kotini täysin. Olen kuitenkin huomannut että kenekään muun tuntemani äidin ei ole tarvinut rajoittaa elämäänsä ja kotiansa yhtä paljon ja siksi kyseinalaistan poikamme käytöksen ja murehdin hänen terveydestään.

Ei tässä eämäntilanteessa mitään vikaa ole, tiedän että sen kuuluu olla välillä rankkaa ja se on vaan käytävä läpi. Hyväksyn että ole pienten lasten äiti ja siihen kuuluu uhrauksia, ja yritän parhaani hyväksyä poikamme käytöksine päivineen. Olemme vain kovin väsyneitä ja etsimme keinoja millä jaksaisimme paremmin.

[/quote]

Jos se yhtään lohduttaa niin sulla saattaa olla ehkä harhainen käsitys että miten kaikilla muilla. Meillä on 4 lasta ja mulle aina sanotaan, miten hienosti meidän muksut käyttäytyy tms. Mutta iissä tilanteissa ja kotona missä ei ole vieraskoreutta, lapset on kyllä vauhdikkaita. Nyt ovat jo isompia ja osaavat käyttäytyä, mutta taaperoikäisenä oli oikeasti todella raskasta. Ei ollut puhettakaan, että voisi miehen kanssa keskustella 2 lausetta ilman keskeytyksiä. telkkaria en ole oikeastaan katsonut vuosiin. se jäi kun lapset tulivat. 

lasten luonteissa on myös temperamenttieroja. Meidän 1 lapsi on tuollainen  äärettömän vauhdikas. joskus olen miettinyt että onko adhd kun hänellä on todella ollut työtä yöenmääräisen spontaaniuden kanssa, innostuu ja se näkyy ja kuuluu ja keskeyttää, voimakas tahto ja tuntuu että liikkuu juoksemalla.  ja pienenä todella kokeili rajoja, niin että joskus itkin itse väsymystä. olihan siinä ne muutkin muksut ja mies reissutöissä. ajan kanssa helpottanut ja meillä on enää yksi taapero.

Ole myöskin varovainen syntipukin roolista lapselle- se oikeasti vaanii, jos alat nähdä lapsen enemmän kiusankappaleena kuin mussukkana. tee hänen kanssa kivoja juttuja yhdessä. sitä kautta lapsi alkaa myös haluta miellyttää sinua- hän kokee että sinä ajattelet että hän on arvokas ja rakas ja lapsi haluaa vahvistaa aina ennakko-odotuksia. siis oikeasti lapsilla on taipumus pyrkiä täyttämään odotukset- jos sanot että oletpa ärsyttävä lapsi omii asian osaksi persoonaansa ja alkaa toimiakin niin. ja toisinpäin. ihan samoin kuin meillä aikuisilla. joku puhuikin tossa negatiivisuuden kierteestä. vain te vanhemmat voitte pysäyttää sen lapsen puolesta ja parhaiten siihen toimii positiivisuus. 

voisit myös oikeasti laskea hieman odotuksiasi. 3 vuotias on todella pieni. siihen elämänvaiheeseen vanhemmilla kuuluu se, että tulee keskeytetyksi eikä omaa aika ole vaan joku roikkuu hihassa uutisten aikaan. oletko ajatellut niin päin, että ehkä teidän isompi lapsi onkin poikkeuksellisen rauhallinen? meillä kolmas lapsi on se rauhallinen ja olin ensin todella äimistynyt että voiko tällaisiakin lapsia oikeasti olla. hyvä etten kiikuttanut lääkäriin, että onko tämä lapsi jotekin flegmaattinen, kun se oikeasti viihtyy yksin puuhailemassa askarteluja. 

 mutta joo. tokihan kyseessä voi olla sitten oikeasti joku juttu mihin tarvitsette apua. aina kannattaa jutella asiantuntijoiden kanssa, jos tuntuu että itse ei kertakaikkisesti pärjää. monestihan, jos jotain oikeaa diagnosoitavaa on, niin mitä nopeammin ammattiapua saa, sen parempi. 

voimia!

Meillä on esikoinen vilivilpertti jonka kanssa on välillä keinot loppu ja hermot riekaleina. Toinen lapsi tulossa ja voi kuinka toivon, että tämä tuleva kuopus olisi sellainen lapsi kuin "kaikkien muiden". Itse tiedän vain yhden yhtä vilkkaan lapsen kuin tämä meidän esikoinen ja sen(kin) lapsen vanhemmat ovat ihan poikki ymmärrettävästi. 

Tänään ikeassa seurasin välipalatauolla, kuinka muiden lapset toimivat jätskiä saadessaan. Meidän lapsi ei siis ollut mukana joten ehdin tarkkailla. Useampi lapsi ISTUI VALVOMATTA PÖYDÄN ÄÄRESSÄ ja odotti rauhallisesti että jätski saapuu :O :O en voisi kuvitellakaan moista tilannetta meillä. Lapsi kiipeäisi pöydällä, ryntäisi räpeltämään lähellä olevien lastenpöydän lamppujen valokatkaisijoita, painelisi kaikkia nappeja, mitä olisi näkyvillä, rynnistäisi kassoille jne. Suoraan sanoen kade kalvoi. Rauhallisten lasten vanhemmat eivät taida tajuta, kuinka onnekkaita ovatkaan.