Teini on jatkuvasti pois koulusta - aina on jotain vaivaa

Katso kuule peiliin, jos vanhemmat ei saa kouluun niin sitten koulukotiin. Tiedän mistä puhun sillä meidän täytyy saada vammainen iso ja voimakas poika kouluun. Se on katsos vanhempien velvoite. Ei kukaan ole kokoajan kipeä. Sun lapsesi lintsaa. Kait sen itsekkin tajuat.

Heh, olen aikuinen fitnesslajia harrastava aikuinen 170/70kg ja näkyvistä lihaksista huolimatta n. 5kgvoisi pudota paino. Tyttäresi on pyöreä. Mikähän tämä rankka urheilulaji on olevinaan?

Minä kysyisin, että miten voi harrastaa rankkaa liikuntaa monta kertaa viikossa jos on poissa koulusta 1-2pvä/ viikko? Jos on kipeänä niin ei mennä mihinkään sinä päivänä eikä kukaan tule teille. Kännykkä sinun taskuun ja tietsikan verkkopiuha kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:00"]

Heh, olen aikuinen fitnesslajia harrastava aikuinen 170/70kg ja näkyvistä lihaksista huolimatta n. 5kgvoisi pudota paino. Tyttäresi on pyöreä. Mikähän tämä rankka urheilulaji on olevinaan?

[/quote]

Fitnselajin harrastaminen ilmeisesti vähentää luetun ymmärtämisen kokonaan?

meillä oli vähän samaa ongelmaa, tosin ihan joka viikko ei koulusta oltu poissa sairauteen vedoten. Minä toimin kuten sinäkin, uskon tyttöä vaikka itse en ollut varma siitä, miten kipeä oikeasti on. Toisalta sairaudet oikeastikin lisääntyivät teini-iässä, kun en enää voinut vahtia tytön syömistä ja nukkumista samalla tavalla kuin lapsena, uskon että epäterveellinen ruoka ja epäsäännöllinen ja liian vähäinen uni olivat syynä sairasteluun (ja siihen, että ei ollut oikein hyvä olo, tyttö haluisi jäädä kotiin nukkumaan).

Koulu kyllä takkusi pahasti kasilla ja ysillä, pari kuukautta ennen koulun loppumista tyttö alkoi vähän enemmän tsempata, mutta se ei riittänyt nostamaan keskiarvoa takaisin sinne, missä se oli aiemmin ollut (aiemmin oli n. 8,5 oppilas, ysin päästötodistuksen ka seitsemän pintaan).

Onneksi tyttö pääsi jatko-opiskelemaan sinne, minne halusikin, ja nyt on myös alkanut tsemapat koulun suhteen, varmaan siksi että pahin teini-ikä on mennyt jo ohi ja myös siksi, että nyt opiskelu on oma valinta, ei pakko, kuten peruskoulussa (osaa siis arvostaa sitä enemmän).

Ota oireet tosissaan. Vie yksityiselle lekurille.Voi olla aivan todellisesta vaivasta kyse. Jos lapsi ei halua mennä kouluun, muista ettei suomessa ole koulupakkoa on vain oppivelvollisuuspakko!!!. Mieti olisiko sinusta huolehtimaan lapsesi opetus itse. Siihen et tarvitse muuta kuin ilmoittaa koululle, että lapsi siirtyy kotiopetukseen. 

Meillä ei teinitytöt todellakaan olisi noin paljon poissa koulusta vain joidenkin äidille kerrottujen vaivojen takia. Ymmärrän, että tunnet syyllisyyttä, jos et "usko" tytärtäsi, mutta tajuatko että hänkin tietää sen ja vedättää sinua nyt minkä kerkiää. Tai toinen vaihtoehto on, että hän aidosti kokee jatkuvasti jotain tuollaisia pieniä vaivoja, ja saa nyt sinulta käsityksen että joka pikku krempan vuoksi saakin elämässä laistaa velvollisuuksista. Mitenkähän tämä toimisi työelämässä?

Jos jatkuvan vaivoista valittamisen ottaa tosissaan, niin se tarkoittaisi sitä, että noilla poissaolopäivillä mentäisiin jo tukka suorana lääkäriin. Jos teinillä oikeasti olisi niin paljon kipuja tai niin alhainen energiataso, ettei pysty käymään koulua lähestulkoonkaan normaalisti, niin tulee sulkea pois vakavat ja/tai krooniset sairaudet - diabetes, kilpirauhasongelmat, leukemia, jne. Mutta taidat oikeasti tietää, että hän liioittelee vaivojaan saadakseen laiskotella, ja sinä tossukka äidiksi vain annat periksi. Jos jatkatte tuolla linjalla, niin tyttärestäsi ei ole tulevaisuudessa jatko-opintoihin, työelämään eikä esim. äidiksi, ja vain siksi, että hän luulee ettei elämässä tarvitse tehdä mitään mistä ei niin tykkää. Erota nyt hyvänen aika toisistaan empatia ja kasvatus, keskustele tyttösi kanssa vakavasti, vie tarvittaessa lääkäriin ja sitten pistät tytön ruotuun. Koulu on velvollisuus eikä ajanvietettä jota tehdään jos huvittaa. 

Mitäs jos varaisit tytölle ajan lääkäriin, ja kans menisitte sinne käymään läpi nuo kaikki oireet. Voi olla että oireet katoaisivat aika nopeasti. Ja tosiaan jos ei kuumetta ole niin noihin särkyihin auttaa yleensä burana. Ei mikään syy olla pois.

Lisäksi myös tiukka linja että jos ei olla koulussa ei tehdä muutakaan, ei sitä urheilulajiakaan. Ja kaikki etuudet pois jos lintsailu jatkuu.

Sinä itse olet ihan liian lepsu asiassa jos uskot kun teini valittaa vähän päänsärkyä.

Minulla oli yläasteella mahakipuja (ihan todellisia mutta jälkikäteen ajateltuna olivat kyllä psykosomaattisia) koska jännitin ihan älyttömästi kaikkia ihmisiä. Päätä särki myös usein koska hartiat olivat samasta syystä tuhannen jumissa. Olin poissa minkä kerkesin, välillä lintsasinkin vaikkei kipuja olisi ollut, silloin kun oli opetusta ryhmissä joissa olivat ne pahimmat öykkärit jotka tottakai havaitsivat kuka on se heikoin ja kiusasivat. Minulla oli kavereita mutta ajattelin jotenkin olevani niin luuseri ettei niitäkään seurani kiinnosta.

Olin ottanut valinnaisliikunnan mutta lintsasin sieltä. Pidin liikunnasta, mutta siellä oli ainoastaan kilpailuhenkisiä ja toisia kiusaavia, lukuaineissa pärjäämättömiä ongelmanuoria. Saatoin siis lintsata liikuntatunnilta ja mennä juoksemaan. Opettaja ei joko huomannut että olin poissa tai sitten ei vain välittänyt, koskaan siitä ei seurannut mitään ja sain automaattisen kasin siitä valinnaisliikunnasta.

Päättärin keskiarvo oli yli yhdeksän vaikka lintsasinkin paljon. Luin vain sitten kompensoivasti, ilmestyin koepäivinä paikalle ja onnistuin. Tein peruskoulun lopun vähän niinkuin "etänä" eikä siitä valitettu vanhemmille koska olin niin kiltti ja huomaamaton. Koulussa menestyvällä saattaa mennä tosi huonosti.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:30"]

Meillä ei teinitytöt todellakaan olisi noin paljon poissa koulusta vain joidenkin äidille kerrottujen vaivojen takia. Ymmärrän, että tunnet syyllisyyttä, jos et "usko" tytärtäsi, mutta tajuatko että hänkin tietää sen ja vedättää sinua nyt minkä kerkiää. Tai toinen vaihtoehto on, että hän aidosti kokee jatkuvasti jotain tuollaisia pieniä vaivoja, ja saa nyt sinulta käsityksen että joka pikku krempan vuoksi saakin elämässä laistaa velvollisuuksista. Mitenkähän tämä toimisi työelämässä?

Jos jatkuvan vaivoista valittamisen ottaa tosissaan, niin se tarkoittaisi sitä, että noilla poissaolopäivillä mentäisiin jo tukka suorana lääkäriin. Jos teinillä oikeasti olisi niin paljon kipuja tai niin alhainen energiataso, ettei pysty käymään koulua lähestulkoonkaan normaalisti, niin tulee sulkea pois vakavat ja/tai krooniset sairaudet - diabetes, kilpirauhasongelmat, leukemia, jne. Mutta taidat oikeasti tietää, että hän liioittelee vaivojaan saadakseen laiskotella, ja sinä tossukka äidiksi vain annat periksi. Jos jatkatte tuolla linjalla, niin tyttärestäsi ei ole tulevaisuudessa jatko-opintoihin, työelämään eikä esim. äidiksi, ja vain siksi, että hän luulee ettei elämässä tarvitse tehdä mitään mistä ei niin tykkää. Erota nyt hyvänen aika toisistaan empatia ja kasvatus, keskustele tyttösi kanssa vakavasti, vie tarvittaessa lääkäriin ja sitten pistät tytön ruotuun. Koulu on velvollisuus eikä ajanvietettä jota tehdään jos huvittaa. 

[/quote]

Epäilin tuolla aiemmin kiusaamista, mutta jos siitä ei tosiaan ole kyse, kyllä minäkin veikkaisin lintsaamista ihan laiskuudesta johtuen. Käsi sydämelle, kyllä me kaikki ollaan enemmän tai vähemmän laiskoja, ja jos nuorena huomaa hyvän tilaisuuden vedättää (äiti kokee syyllisyyttä jos edes ajattelee "pahaa" lapsestaan), niin aika helposti se tilaisuus käytetään. Minäkin sanoisin, että jos vielä kerran lähiaikoina on niin paha päänsärky, ettei parasetamoli tehoa, varaan lääkäriajan. Jos säryt ovat oikeita, ne on syytä selvittää, jos eivät, tuo temppu ei luultavasti toistu. Ja sairauspäivinä ei tosiaan olla netissä, tavata kavereita tms. En oikein ymmärrä, mikä niissä liikuntatunneissa aiheuttaa kauhua, jos tyttö kuitenkin liikkuu, eli ihan tumpula ei varmaan edes ole.

Oma esikoiseni on vasta 10-v. ja poika, mutta hän on kyllä niin patalaiska, että tekee vain sen, mikä on ihan pakko ja narinan saattelemana. Joitain omia kiinnostuksenkohteita on ja niissä ei energiaa säästele, mutta esim. koulun suhteen ei ole mitään kunnianhimoa. Olen kamala äiti, kun patistan tekemään läksyjä jne., mutta toisaalta olen huomannut, että kun saa itseään niskasta kiinni, on itseensä (ja minuun) tyytyväinen. Ei sekään ole kiva fiilis, jos vaan yrittää luistaa kaikesta ja on negatiivinen. Joillekin tuntuu vaan olevan kova koulu tuo, että vaivaakin pitää joskus nähdä. Poikani osasi siis tosi paljon asioita kouluun mennessään ja tottui helpolla pääsemiseen; niinpä sitten joku englanti, jota ei osannut, onkin tuntunut ihan hirveältä, kun on vaan opettelemalla opeteltava. Meillä kaikilla on omat läksymme elämässä...

Oletko itse kotona päivät? Kyse voi olla siitä että halutaan tehdä jotain muuta kuin mennä kouluun, esim. kavereiden kanssa yhdessälintsaamista, jos ketään aikuisia ei ole kotona. Mutta en kyllä ymmärrä miksi kukaan normaali hyvinvoiva teini jäisi mieluummin äidin kanssa kotiin kuin menisi kouluun missä on sentään kavereita. Jos ei siis ole masentunut tai jos ei kiusata.

Tottakai lapsi on oman äidin mielestä se luokan suosituin, kavereita on pilvin pimein, koulussa menee hyvin, loistaa harrastuksissa, kavereiden kesken ei ole koskaan riitaa tai kieroilua ym. Mutta joskus on hyvä avata ne silmät.

Ihan tyypillistä tyttöjen touhuja. Toisia ei voi valvoa koko ajan ja silloin kun itse lähden aikaisemmin töihin niin en ole yhtään varma onko menneet kouluun vai ei. Olen varmistellut sitä vuosikaudet ja herätellyt puhelimella ja soittanut että nyt pitää jo lähteä kun ei sinne kouluun ehdi jos lähtee silloin kun se alkaa ym. ja joskus kyydinnytkin ihan tarkoituksella koululle asti. Onhan se jossain määrin rasittavaa mutta minkäs teet. 

AP sun tyttö vedättää sua aivan 6-0. sanot itsekin että et voi jutella kun tyttö "tulee silmille". Viet tytön lääkärille ottamaan ison verenkuvan ja lääkärintarkastuksen ja sitten vaan mars kouluun. Kivuista ei jäädä kotiin tai otetaan parasetamoli.

Sinne jumppatunnille ja kouluun vaan mennään tai se on läppäri ja puhelin pois eikä iltaisin liikuta kotoa ikinä mihinkään.

Sun tarvitsee nyt laittaa kova kovaa vastaan koska muuten sulla on kohta tytär joka tekee ihan mitä haluaa ja jättää koulun kesken.

Vitun huora :d et sä vittuakaan tiedä vielä mitä se penikka tulee saamaan ja selvitetystä poissaoloista ei tuu mitään ks

Kaverilla ja mulla oli tapana lintsata jos ei ollut esim "hyviä" vaatteita kouluun, ei näyttänyt tarpeeks hyvältä, oli huono päivä. Naurettavaa kun jälkeenpäin miettii, mut sillon se oli kova paikka. Molemmat oltiin omissa kouluissa ihan suosittuja ja viihdyttiin koulussa. Itse tuli lintsattua ihan joskus sen takia kans että jotain deadline tehtävää ei ollut saanut valmiiks.

Meillä nuo ei kelpais selitykseksi, paitsi ne menkkakivut jotka todellakin on pahat, tyttö on aivan kaksinkerroin kivusta eikä voi edes istua suorassa. Jos on pää tai mikä vaan paikka kipeä ottaa buranana laukkuun ja lähtee kouluun. Myös jos on huono olo mutta ei muuten sairaan oloinen tai oikeasti okseta lähtee yrittämään, pääseehän sieltä kotiin jos olo huononee ja kotiin on 200 metriä.

Itse olin samanlainen yhdeksännellä luokalla ja syy oli ystäväporukasta ulkopuolelle jättäminen. Tietenkään en kertonut asiasta vanhemmille vaan esitin aina kipeää, jotta ei tarvitsisi mennä kouluun kököttämään yksin ja katselemaan entisten ystävien halveksuvia katseita ja naureskeluja.

Oma uskomuksesi on että haluat uskoa että on kipeä koska olet hoitaja.

Totuus on taas se että olet vanhenpana laiska ja huono kasvattamaan teiniäsi ja tarvitsette ulkopuolista apua.

Ei kukaan lapsi ole kipeä joka viikko ja jos olisi niin silloin kyllä tarvitaan jo lääkäriä.

Esikoiseni on myös 14 ja ei sekään halua aina kouluun ja kyllä minä erotan onko se maha kipeä vai ei ole ja milloin mua huijataan. Teinejen kanssa on oltava tiukka eikä voi mennä jonkun syyn taakse että vanhenpana pääset itse mahdollisemman helpolla.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 22:35"]

Miten se kouluun pakottaminen siis onnistuu käytännössä? Fyysisesti raahaamalla? Poliisit soittamalla? 

Uhkailu, lahjonta ja kiristys. Kännykkä, läppäri ym. kivat jutut pois kunnes koulu sujuu. Viedään lapsi kouluun ovelle asti.

Yleensä vanhemmat saa vauhtia, kun koulu tekee ls-ilmoituksen. Löytyykin enemmän sitä yrittämistä teinin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Miten se kouluun pakottaminen siis onnistuu käytännössä? Fyysisesti raahaamalla? Poliisit soittamalla? 

Häh, no ihan just näin. No okei, poliisi on vähän liiottelua. Meillä poika kanssa lintsaili, mutta ei montaa kertaa isän tarvinnut vieressä vahtia kouluun lähtemistä ja taluttaa kädestä pitäen luokkaan, sen verran noloa taisi isän saattaminen olla.