Lue keskustelun säännöt.
Mummo joka ei halua olla mummo? :(
15.05.2013 |
Näin meillä. Kyseessä siis on mieheni äiti, joka ei selvästikään halua olla mummo eikä sen puoleen oikein äiti saati anoppikaan.
Pahalta tuntuu. Pari kertaa vuodessa nähdään, silloinkin ne ollaan aina me jotka käydään kylässä. Tunnelma on aina kuin ventovieraassa paikassa, lapsetkin vierastavat ihmistä, joka on kylmä kuin jääpuikko ja käpertynyt itseensä kuin simpukka. Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoista, kun anoppini vielä elossaoleva äiti (isomummo) taas on aivan ihana ja lämmin, halaileva ja rakastava ihminen.
Turha on tätä äitiä/mummoa kutsua kylään tai juhliin, ei tunnu mummoa kiinnostavan. Jättää AINA tulematta, selityksenä joku utopistinen tekosyy jos edes vaivautuu ilmoittamaan. Niillä harvoilla kerroilla kun mummo on vaivautunut pikavierailulleen (tapahtunut ehkä 3 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana) ollaan aina yritetty kohdella häntä mahdollisimman lämpimästi ja rakastavasti, että hänellä olisi tunne, että kuuluu meidän perheyhteisöömme. Turhaahan se on ollut. Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei tunnu tämä ihminen tuntevan.
Ollaankohan me ainoita? Lähipiiri tuntuu olevan täynnä rakastavia mummeleita ja mammoja, jotka osallistuvat jälkipolvien elämään monilla tavoilla.
Kommentit (282)
Ja minkäslaisia suhteita te nuoremmat naiset muodostattekaan kastettavaan vauvaan? En ymmärrä kyylämäistä kyykytystä, johon yritätte viattoman teille ennestään täysin tuntemattoman teitä vanhemman naisen alistaa! Se on huonoa käytöstä, jos mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:31"]
Jos kyseessä on kastettavan lapsen isovanhempi, niin kyllä pitää mennä. Sama mistä perspektiivistä katselee. Lähimmäisenrakkaus ja käytöstavat on riittäviä syitä. Jos on lapsen tähän maailmaan hankkinut, niin sen oman lapsen tunteista pitää välittää edes sen hippusen verran että vaivautuu lapsenlapsen ristiäisiin. Kyse on parista tunnista verrattuna siihen että tuottaa omalle lapselleen mielipahan ja ikuisen huonon muiston oman lapsen ristiäisiin liittyen.
[/quote]
Niin, miksi pitää mennä? Sitäkö ne läheiset ihmissuhteet on, jotain teatteria? Sitä paitsi se kastettava lapsi ei kyllä välitä pätkääkään siitä ketä siellä paikalla on. Minkä ihmeen takia pitäisi teeskennellä välittävänsä jostakin ihmisestä jos ei välitä? Onko sinulle tosiaan ihan sama onko ihmiset kanssasi tekemisissä oikeasta välittämisestä vai pelkästä velvollisuudentunnosta? Veikkaan ettei kukaan ole tekemisissä kanssasi muusta kuin velvollisuudentunnosta.
Pitää välittää oman lapsen tunteista? Oletko joku tunnevammainen? Yritä nyt käsittää ettei voi välittää jos ei välitä!
[/quote]
Tottakai paras tilanne ja se normaali tilanne yleensäkin on se, että välitetään aidosti omasta lapsesta ja hänen tunteistaan. Tarkoitin tässä tilannetta, jossa niitä tunteita ei jostain syystä ole. Kyllä se rakkauskin on osaksi tahdon asia. Pappikin kysyy vihittäessä tahdotko rakastaa eikä rakastatko nyt aina, ihan varmasti??
Otetaampa tilanne että pieni lapsi marisee äidin jalassa ja kärttää syliin lukemaan kirjaa. Äitiä ei juuri nyt voisi vähempää huvittaa vaan haluaisi olla omissa oloissaan lukemassa lehteä. Oikeastaan hän toivoisi että lapsi olisi missä muualla tahansa kuin siinä jalassa roikkumassa. Silti hän ajattelee että tärkempää on tuottaa tuolle lapselle nyt hyvä mieli ja ottaa se syliin lukemaan kirjaa. Samalla hän ehkä huomaa jos hyvin käy, että omakin mieli piristyy ja tulee hyvä mieli siitä, että antoi lapselle aikaa.
Lapsi ei varmastikaan välitä lukiko äiti sen kirjan juuri omasta halustaan vai tehdäkseen lapselle hyvän mielen, lapsi on vaan tyytyväinen kun sai läheisyyttä sen hetken ajan. Samalla lailla voisi poika arvostaa, että äiti tuli edes paikalle ja kokea että hei, äitihän välitti ja tuli. Koska kyllä se jotain välittämistä on sekin, että tekee jotain toisen mieliksi.
Ja en, minä en ole tunnevammainen, siksi mun onkin niin vaikea kuvitella ja eläytyä kaltaisesi ihmisen tilanteeseen, jolla ei siis ole mitään tunteita omia lapsiaan kohtaan. Mulla on useitakin läheisiä ystäviä ja olen saanut paljon palautetta juurikin siitä, että mua kiinnostaa ja mulle on helppo puhua. Mua kiinnostaa soittaa, nähdä ja osoittaa että välitän. Sillä mä välitän, ihan oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:16"]
Tiedättekö kukaan, mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenvastuu? Se tarkoittaa sitä, että TUNTEISTAAN riippumatta päättää toimia elämässään niin, että tuottaa lähimmäisilleen hyvää. Se EI tarkoita sitä, että pitää olla vain ja ainoastaan mummu 24/7, vaan vaikka vain sitä, että menee ristiäisiin kun vauva syntyy ja kerran vuodessa synttäreille. Jouluna voisi vaikka piipahtaa kahvilla. Onko liikaa vaadittu? Kaksi tapaamista per vuosi? Siihen ei tarvita tunteita, jos niitä ei ole, vaan tahtoa. Sitä löytyy jokaiselta jos niin haluaa.
[/quote]
Miksi jonkun joka ei viihdy ristiäisissä pitäisi sinne mennä? Haluaako ristiäisten järjestäjä tehdä jonkun olon epämukavaksi? Mihin nyt unohtui se hyvän tuottaminen lähimmäisille?
[/quote]
Ikävää jos isovanhempi, yksi lapsen lähimmistä verisukulaisista, kokee lapselapsensa ristiäiset tai vaikkapa synttärit ylitsepääsemättömän vastenmielisiksi juhliksi, eikä halua edes läsnäolollaan kunnioittaa juhlittua. Kysehän saattaa tällöin olla jopa jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, ainakin välttelevästä sellaisesta, ehkäpä pahimmillaan jopa narsismista.
Ihmettelen totisesti niitä kirjoittajia, joiden mielestä ap:n kuvaama isovanhemman käytös on luonnollista ja minkään mittapuun mukaan ns. normaalia. Hyvänen aika: tämä ihminenhän todennäköisesti tarvitsisi apua (terapiaa ja lääkitystä) henkisiin ongelmiinsa!
[/quote]
Jaha, sitä vedettiin esiin muotisana "narsismi". Eikö kukaan ymmärrä, että vanha ihminen voi tosiaan olla niin väsynyt, ettei vain jaksa rampata joka paikassa. Ihmisillä on erilaiset elämänarvot ja ap:n tulee vain hyväksyä se, että anoppi on sellainen ihmisenä kuin on. Ei ole ulospäinsuuntautunut vaan haluaa hissutella kotona ilman meteliä ja vilskettä. Se hänelle suotakoon ilman, että joku vielä yrittää väkisin tunkea pilleripurkin kurkusta alas.
[/quote]
Vanha ihminen? Mistäs ihmeestä sinä muka tiedät kuinka vanha ihminen ap:n anoppi on? Ap:han kertoo isomummonkin (anoppinsa äidin) olevan vielä hengissä, joten ihan vanhusikäisestä ihmisestä ei edes voi olla kyse. Onko sinusta esim. 50-vuotias, työikäinen ihminen "vanha"? Entäs 60-vuotias eläkkeelle juuri jäävä tai 65-70-vuotias? Missä menee vanhan ihmisen raja? Milloin mielestäsi on oikeutettua eristäytyä "vanhuuden" vuoksi ja unohtaa käytöstavat, niitä kaikista läheisimpiäänkin kohtaan?
Pienenä vinkkinä: ei varmaan kannata sekoittaa oman elämän kokemuksia näihin tämän palstan kirjoituksiin. Kärsii objektiivisuus ja menetät alkuperäisen viestin pointin.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:31"]
Jos kyseessä on kastettavan lapsen isovanhempi, niin kyllä pitää mennä. Sama mistä perspektiivistä katselee. Lähimmäisenrakkaus ja käytöstavat on riittäviä syitä. Jos on lapsen tähän maailmaan hankkinut, niin sen oman lapsen tunteista pitää välittää edes sen hippusen verran että vaivautuu lapsenlapsen ristiäisiin. Kyse on parista tunnista verrattuna siihen että tuottaa omalle lapselleen mielipahan ja ikuisen huonon muiston oman lapsen ristiäisiin liittyen.
Miten muuten te "erakot" vietätte omat merkkipäivänne, joulunne, entä toivotteko testamentissanne, että kukaan ei vaan erehdy hautajaisiinne?
[/quote]
On paljon ihmisiä, jotka eivät vietä merkkipäiviään, ovat joulut kotona eivätkä muiden nurkissa vuodesohvalla pyörimässä ja hautajaisensa haluavat hiljaisuudessa, pelkkä risti-ilmoitus jälkikäteen. Se on ollut pitkään ihan normaalia elämää Suomessakin, mutta nyt sitten av-mammat ovat saaneet yliannostuksen amerikkalaista kotiäitiyttä, sisustuslehtiä ja ties mitä ja luulevat, että jouluna kaikkien kuuluu kirmailla kuusen ympärillä. Ei kuulu.
[/quote]
"Amerikassa" asuneena voisin korjata tätä vähän.
Ne kirmailevat kuusen ympärillä, jotka haluavat ja voivat kirmata. Ketään ei pakoteta. Toki siellä ollaan noin yleisesti ottaen yhteisöllisempiä, perhe on tiivis ja pitää yhtä ja lapset kasvavat siihen mukaan. Kuitenkin myös suvaitaan niitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole mukana. Ja toisaalta myös vieraat otetaan helposti messiin esimerkiksi kiitospäivänä.
Vaikka oman lapsenlapsen ristiäiset olisivatkin ahdistusta, inhoa, epämukavuutta tms. aiheuttava tilaisuus isovanhemmalle, ei ap:n kuvailema mummon sulkeutuneisuus ja välttelevä käyttäytyminen ole minkään mittapuun mukaan normaalia käytöstä.
Niin ja mitä sitten vaikka ei olisikaan normaalia? Ei kenenkään tarvitse olla normaali. Ei ole mikään synti tai rikos olla epänormaali tai erilainen. Sinun silmissäsi ehkä voi olla mutta se vain johtuu siitä, että olet typerä silmänpalvoja.
Kyse kai enimmäkseen on omien ja muiden edun priorisoinnista. Onko minun viihtyvyyteni tai mahdollinen epämukavuudentunteeni maailman järisyttävin juttu? Pyöriikö kaikki aina minun ja minun viihtyvyyteni ympärillä, myös omien lassenlasteni juhlapäivinä, kerran tai pari vuodessa?
Kyllä. Kaikille ihmisille se oma elämä ja omat arvot on se päräyttävin juttu. Ei jonkun toisen. Sitä paitsi kuka tässä on itsekäs: se joka ei vaadi mitään vai se joka kinuaa jotakin toista elämään omien arvojensa mukaan?
Jos todella vastaus on kyllä, silloin kannattaa linnottautua kotiin kuolemaa odottamaan ja katkaista välit kaikkiin maapallon eläviin olioihin. Tällainen ihminen on sosiaalisesti vinksahtanut ja itsekeskeisyydessään täysin epäkelpo ja estynyt persoona.
Just just. Eli jos jollekin se sinun kakarasi ei ole maailman keskipiste, niin sitten ihmisessä täytyy olla jotain vikaa? Kukakohan se on se itsekeskeinen?
Ikävää jos isovanhempi, yksi lapsen lähimmistä verisukulaisista, kokee lapselapsensa ristiäiset tai vaikkapa synttärit ylitsepääsemättömän vastenmielisiksi juhliksi, eikä halua edes läsnäolollaan kunnioittaa juhlittua. Kysehän saattaa tällöin olla jopa jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, ainakin välttelevästä sellaisesta, ehkäpä pahimmillaan jopa narsismista.
Hah hah haa. Syyllistät jotakuta sen takia ettei hän suostu tanssimaan sinun pillisi mukaan. Mariset kuin uhmaikäinen. Katso sinne peiliin.
Ihmettelen totisesti niitä kirjoittajia, joiden mielestä ap:n kuvaama isovanhemman käytös on luonnollista ja minkään mittapuun mukaan ns. normaalia. Hyvänen aika: tämä ihminenhän todennäköisesti tarvitsisi apua (terapiaa ja lääkitystä) henkisiin ongelmiinsa!
Hah hah haa! Kuvittelet vielä olevasi joku psykiatrikin ja jakelet nettidiagnooseja. Minkäköhän persoonallisuushäiriön tyypillisiä oireita tuollainen on? Ettei vaan olisi ne n:llä alkavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että täällä on ihan sairasta porukkaa tai sitten hyviä provoja. En olisi ikään uskonut lukevani väittelyä aiheesta "Pitääkö omaa lasta/lastenlasta nähdä jos ei taho?" Voi luoja....
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 00:07"]
Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että täällä on ihan sairasta porukkaa tai sitten hyviä provoja. En olisi ikään uskonut lukevani väittelyä aiheesta "Pitääkö omaa lasta/lastenlasta nähdä jos ei taho?" Voi luoja....
[/quote]
Tai pitääkö omasta lapsesta välittää... Ihmettelen syvästi miten ne omat lapsenne ovat edes elossa, miten ovat saaneet lapsena edes ruokaa? Tai ovatko kenties nyt terapeutin asiakkaana kertomassa tunnekylmästä lapsuudesta ja hirviö-äidistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovat on puheet joillakin kirjoittajilla, mutta kummasti se ääni muuttuu kellossa, kun ikää tulee lisää ja alkaa kuoleman lähestyessä vanhuus vaivata. Sanokaa mun sanoneen.
Kun avuntarve vanhuuden vaivoissa lisääntyy, alkaa egoistisuus ja ne kuvitelmat omasta erinomaisuudesta karisemaan. Tuolloin olisi varmasti sen kirjan sijaan mukava olla tekemisissä jonkun läheisen kanssa. Mutta sepä on myöhäistä silloin. Lapset ja lapsenlapset ovat saaneet jo vuosikausia sitten tarpeekseen mummon töykeydestä ja kylmyydestä, vieras ihminenhän tämä tällainen "mummo" heille on. Mahdollinen puolisokin on kuollut jo aikoja sitten. Siellä sitten tällainen "mummo" viettää viimeisiä vuosiaan kellon tikitystä kuunnellen, vain tv ja postilaatikosta tipahtavat lehdet seuranaan. Eipä luulisi tuolloin ihmettelevän yksinäisyyttään, itsehän hän on elämänsä sellaiseksi rakentanut omilla teoillaan ja päätöksillään. Parhaassa tapauksessa lapset eivät edes tule mummon hautajaisiin. Onnellinen elämä? Kenelle?
Tottakai paras tilanne ja se normaali tilanne yleensäkin on se, että välitetään aidosti omasta lapsesta ja hänen tunteistaan. Tarkoitin tässä tilannetta, jossa niitä tunteita ei jostain syystä ole. Kyllä se rakkauskin on osaksi tahdon asia. Pappikin kysyy vihittäessä tahdotko rakastaa eikä rakastatko nyt aina, ihan varmasti??
Otetaampa tilanne että pieni lapsi marisee äidin jalassa ja kärttää syliin lukemaan kirjaa. Äitiä ei juuri nyt voisi vähempää huvittaa vaan haluaisi olla omissa oloissaan lukemassa lehteä. Oikeastaan hän toivoisi että lapsi olisi missä muualla tahansa kuin siinä jalassa roikkumassa. Silti hän ajattelee että tärkempää on tuottaa tuolle lapselle nyt hyvä mieli ja ottaa se syliin lukemaan kirjaa. Samalla hän ehkä huomaa jos hyvin käy, että omakin mieli piristyy ja tulee hyvä mieli siitä, että antoi lapselle aikaa.
Lapsi ei varmastikaan välitä lukiko äiti sen kirjan juuri omasta halustaan vai tehdäkseen lapselle hyvän mielen, lapsi on vaan tyytyväinen kun sai läheisyyttä sen hetken ajan. Samalla lailla voisi poika arvostaa, että äiti tuli edes paikalle ja kokea että hei, äitihän välitti ja tuli. Koska kyllä se jotain välittämistä on sekin, että tekee jotain toisen mieliksi.
Ja en, minä en ole tunnevammainen, siksi mun onkin niin vaikea kuvitella ja eläytyä kaltaisesi ihmisen tilanteeseen, jolla ei siis ole mitään tunteita omia lapsiaan kohtaan. Mulla on useitakin läheisiä ystäviä ja olen saanut paljon palautetta juurikin siitä, että mua kiinnostaa ja mulle on helppo puhua. Mua kiinnostaa soittaa, nähdä ja osoittaa että välitän. Sillä mä välitän, ihan oikeasti.
[/quote]
Väitätkö, että jotka ovat sanoneet "tahdon" mutta eroavat muutaman vuoden kuluttua valehtelivat papin edessä?
Edelleen ihmettelen miten et voi tunne lainkaan myötätuntoa tätä isovanhempaa kohtaan. Sinä et tiedä kuinka paljon tuskaa hänelle aiheuttaa lastenlasten tapaaminen mutta vaadit silti.
Enkä usko, että oikeasti välität. Haluat vain antaa itsestäsi kuvan "hyvänä ihmisenä", sellaisena lämpimänä ja empaattisena. Sellainen on muotia nykyään. Uskot siihen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 66 on tosiaan niin välittävä kuin kertoo olevansa, hänen luulisi myös vaivatta ymmärtävän, että kaikilta ei sama onnistu yhtä helposti, syystä tai toisesta. Voi olla myös niin, että juhlat tai sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, tulee levoton olo, kahvikuppi tärisee kädessä, meteli tuntuu korvissa, ihmisellä on ollut ikäviä tilanteita vastaavissa tilaisuuksissa tai jonkun sukulaisen kanssa, itsellä on sairauksia ja juhliin tulo ja siellä olo on siksi vaikeaa... tai oikeastaan mitä hyvänsä.
Sitä huolimatta nämä ihmiset ovat meidän perhettä, sukua tai ystäviä. Kaikkien olis helpompi elää ja tulla toimeen kun annettaisiin puolin ja toisin tilaa ja vähän ymmärrystä. Kovinkaan moni lapsenlapsen synttärit skippaava isovanhempi ei varmaan tee sitä pelkkää ilkeyttään. Nyt näitä ihmisiä ollaan tuomitsemassa sairaiksi ja passittamassa pakkohoitoon.
Kirjastosta pitäisi poistaa keittiöpsykologian osasto kokonaan...
Sun on pakko olla mieleltäsi sairas kirjoittaja nro 69! Suorastaan pelottava, ihan totta. Sun kommenttisi tai suhtautuminen tähän caseen taitaa heijastaa vain sun omia kieroja kokemuksiasi joita sitten vääristyneesti yleistät koskemaan tätäkin keskustelua.
Komppaan 72:sta. Eiköhän se AP:n anopinkin asennoituminen muutu vanhuuden lähestyessä. Tulee aika, jolloin olisi varmaan ihan kivakin olla tekemisissä omien lähisukulaisten ja jälkeläisten kanssa. Harmi vaan, että se on myöhäistä silloin tällaisen henkilön osalta. Sitä niittää mitä aikanaan on kylvänyt, ja sitä saa, mitä tilaa. As simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
63 kirjoitti näin: "
Vaikka oman lapsenlapsen ristiäiset olisivatkin ahdistusta, inhoa, epämukavuutta tms. aiheuttava tilaisuus isovanhemmalle, ei ap:n kuvailema mummon sulkeutuneisuus ja välttelevä käyttäytyminen ole minkään mittapuun mukaan normaalia käytöstä.
Kyse kai enimmäkseen on omien ja muiden edun priorisoinnista. Onko minun viihtyvyyteni tai mahdollinen epämukavuudentunteeni maailman järisyttävin juttu? Pyöriikö kaikki aina minun ja minun viihtyvyyteni ympärillä, myös omien lassenlasteni juhlapäivinä, kerran tai pari vuodessa? Jos todella vastaus on kyllä, silloin kannattaa linnottautua kotiin kuolemaa odottamaan ja katkaista välit kaikkiin maapallon eläviin olioihin. Tällainen ihminen on sosiaalisesti vinksahtanut ja itsekeskeisyydessään täysin epäkelpo ja estynyt persoona.
Ikävää jos isovanhempi, yksi lapsen lähimmistä verisukulaisista, kokee lapselapsensa ristiäiset tai vaikkapa synttärit ylitsepääsemättömän vastenmielisiksi juhliksi, eikä halua edes läsnäolollaan kunnioittaa juhlittua. Kysehän saattaa tällöin olla jopa jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, ainakin välttelevästä sellaisesta, ehkäpä pahimmillaan jopa narsismista.
Ihmettelen totisesti niitä kirjoittajia, joiden mielestä ap:n kuvaama isovanhemman käytös on luonnollista ja minkään mittapuun mukaan ns. normaalia. Hyvänen aika: tämä ihminenhän todennäköisesti tarvitsisi apua (terapiaa ja lääkitystä) henkisiin ongelmiinsa!"
Se oli oikeastaan aika vänkä kirjoitus, koska sitä lukiessa piti oikein keskittyä pitämään mielessä, kummasta osapuolesta hän puhui, mielestään väärin toimineesta mummustaan vai itsestään. Kenen navan ympärillä tässä pyöritäänkään, juhlat laistavan mummon vai psykankirjansa lukeneen vihaisen miniän? Ovatko näin voimakkaat kiukun tunteet ns. normaaleja?
76 :) Siitä tulee lukiessa juuri sellainen fiilis, että kun on opittu muutama hieno sana, niin oma etu kuulostaa heti jotenkin paljon oikeutetummalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko välittää elämässä muista kuin itsestään. Minä minä minä, omat lapset hyi, lapsenlapset -yökötys. Sehän se nykytendi on, ei oo pakko jos ei taho ja irseriittoisuus kukoistaa. Sitten itketään vaipoissa vanhainkodissa, kun kukaan ei välitä, ei tule katsomaan, ei mitään. Toivottavasti elämänne ehtoopuoli tulee olemaan nautinnollisen pitkä omassa ylhäässä yksinäisyydessä, saattaa se mieli kummasti muuttua ;).
Kumpa tunnevammaiset älyäisivät vastaisuudessa olla lisääntymättä, säästyttäisiin monilta harmilta. Kunnioitan suuresti naista, joka valitsee lapsettomuuden tunnevammaisuuden takia, vika taikka sairaus se on siinä missä muutkin, enkä sen takia arvostele. Ainoastaan tekojen, joilla vahingoittaa muita.
Terveisin, tunnevammaisen lapsi
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 00:49"]
Ei ole pakko välittää elämässä muista kuin itsestään. Minä minä minä, omat lapset hyi, lapsenlapset -yökötys. Sehän se nykytendi on, ei oo pakko jos ei taho ja irseriittoisuus kukoistaa. Sitten itketään vaipoissa vanhainkodissa, kun kukaan ei välitä, ei tule katsomaan, ei mitään. Toivottavasti elämänne ehtoopuoli tulee olemaan nautinnollisen pitkä omassa ylhäässä yksinäisyydessä, saattaa se mieli kummasti muuttua ;).
Kumpa tunnevammaiset älyäisivät vastaisuudessa olla lisääntymättä, säästyttäisiin monilta harmilta. Kunnioitan suuresti naista, joka valitsee lapsettomuuden tunnevammaisuuden takia, vika taikka sairaus se on siinä missä muutkin, enkä sen takia arvostele. Ainoastaan tekojen, joilla vahingoittaa muita.
Terveisin, tunnevammaisen lapsi
[/quote]
Pakko kompata.
Alkaa tosiaan tämä nykyajan egoistisuus pikkuisen menemään yli, ainakin joillakin. Kaikki pyörii oman navan ympärillä, minäminäminä. Kirjan lukeminen on niin tärkeä puhde, että se estää kaikkiin vuoden aikana tapahtuviin perhejuhliin osallistumisen? Really? Hohhoi. Lapsiakin hankitaan jos/kun se sattuu sopimaan tiettyyn henkilökohtaiseen missioon tai sitten ihan vaan vahingossa. Kun se lapsi sitten ei enää sovikaan omaan identiteettiin ja elämään, suljetaan se jälkeläisineen pois täydellisesti.
Kuinkahan moni tällainen lastaan kohtaan tunnekylmä ja emotionaalisesti sulkeutunut on saanutkaan lapsensa "vahingossa", jolloin lapsi ikään kuin syntyy pilaamaan tämän pakotetusti vanhemmaksi joutuneen elämän olemassaolollaan? Kertokaahan te tulisesti ap:n anoppia puolustavat, oletteko saaneet lapsenne vahingossa? Ainakin omaan järkeeni kävisi se ajatus, että jos lapsi on kovasti toivottu ja hartaasti odotettu, tahtoisi tällainen äiti osoittaa lämpöä lasta ja tämän jälkeläisiä kohtaan, ja ymmärtäisi myös oman roolinsa sukupolvien ketjussa selvemmin...
Mutta ympyrä sulkeutuu kyllä jonakin päivänä. Tällainen tunnekylmä, negatiivista energiaa huokuva ja eristäytyvä ihminen saa lopulta juuri sitä kohtelua, jota on ansainnutkin. Hetken ilo oman egoistisuuden hurmiossa vaihtuu totaaliseen yksinäisyyteen, kun tämä ihminen elämänsä ehtoopuolella ymmärtää mistä kaikesta on elämänsä aikana jäänytkään paitsi.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:58"]
[/quote]
Jaha, sitä vedettiin esiin muotisana "narsismi". Eikö kukaan ymmärrä, että vanha ihminen voi tosiaan olla niin väsynyt, ettei vain jaksa rampata joka paikassa. Ihmisillä on erilaiset elämänarvot ja ap:n tulee vain hyväksyä se, että anoppi on sellainen ihmisenä kuin on. Ei ole ulospäinsuuntautunut vaan haluaa hissutella kotona ilman meteliä ja vilskettä. Se hänelle suotakoon ilman, että joku vielä yrittää väkisin tunkea pilleripurkin kurkusta alas.
[/quote]
Vanha ihminen? Mistäs ihmeestä sinä muka tiedät kuinka vanha ihminen ap:n anoppi on? Ap:han kertoo isomummonkin (anoppinsa äidin) olevan vielä hengissä, joten ihan vanhusikäisestä ihmisestä ei edes voi olla kyse. Onko sinusta esim. 50-vuotias, työikäinen ihminen "vanha"? Entäs 60-vuotias eläkkeelle juuri jäävä tai 65-70-vuotias? Missä menee vanhan ihmisen raja? Milloin mielestäsi on oikeutettua eristäytyä "vanhuuden" vuoksi ja unohtaa käytöstavat, niitä kaikista läheisimpiäänkin kohtaan?
Pienenä vinkkinä: ei varmaan kannata sekoittaa oman elämän kokemuksia näihin tämän palstan kirjoituksiin. Kärsii objektiivisuus ja menetät alkuperäisen viestin pointin.
[/quote]
Vai oikein objektiivisia viestejä täällä kirjoitellaan suurella vakavuudella ja hartaudella?! Mutta se isomummo voi olla vaikka 90-100-vuotias nykyään ja tämä anoppi päälle 70:n, mahdollisesti kaikenlaisia sairauksia ym. Hyvin voi olla anoppi huonompikuntoinen kuin se isomummo.
Alkuperäisen viestin pointti oli se, että ap ei hyväksy sitä, ettei anoppi olekaan pullantuoksuinen mummo, vaan sääli itseään, lapsiaan ja miestään. Mitä siitä, että anopillakin on oikeus olla ihmisenä niin sisäänpäin vetäytynyt kuin on. Mitä siitä, että ap saattaa pesueineen olla todella rasittava tapaus, joka lapsi joku ylivilkas, jonka vahdiksi ap sitä anoppia kaavailee. Mitä siitä, että ap:n mies on ilmeisesti ihan normaali, joten on saanut suht. normaalin kasvatuksen anopilta. Mitä siitä, että ap:lla on se iki-ihana isomummo.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 01:54"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote] Miten niin ei ole hyväksyttävää olla esim. traumatisoitunut, masentunut, pettynyt tai onneton ihminen? Eikä sen ihmisen masennus tai trauma siitä mihinkään pienene tai katoa vaikka sä kuinka vaatisit ja sanoisit, että et saa olla tuollainen.
Me ei tiedetä miksi se anoppi on mitä on. Antaisitte ihmisten olla rauhassa jos he eivät vastaa odotuksianne.
[/quote]
Ei trauma, masennus tai mikään muukaan anna kenellekään hyvää syytä huonolle ja itsekeskeiselle käytökselle. Tiedän sen itse, kirjoitin yhteen aikasempaan ketjuun siitä, että olen selvinnyt masennuksesta, lievästä ylipainosta laihduttanut ja sairastunut syömishäiriöön (anoreksia/bulimia), elänyt henkisen ja fyysisen väkivallan alla ja vaikka mitä muuta. Silti minä osaan kohdella muita oikeudenmukaisesti, osaan välittää ja huolehdin muistakin kuin itsestäni. Yleensä nämä ihmiset, jotka sikailevat ties minkä syyn varjolla sitten itkevät sitä yksinäisyyttään. Toki itsekeskeinen ihminen saa olla rauhassa ja yksin ja vaikka mitä muuta, mutta ei tarvitse sitten itkeä sitä yksinäisyyttä. Teoilla on seurauksensa, et voi sikailla ja olettaa, että kaikki ymmärtävät ja säälivät sinua hamaan tappiin asti. Ihmissuhteet vaativat tiettyjä käyttäytymissääntöjä ja epäitsekkyyttä tiettyyn pisteeseen saakka. Jos tätä ei hyväksy, sietää ollakin yksin ja elää sen yksinäisyytensä kanssa.
[/quote]
Kertoiko ap, että hänen anoppinsa "sikailee" ja itkee yksinäisyydessään, kun häntä ei hyväksytä porukkaan?
Ei.
Miksei voida pysyä asiassa.
[/quote]
Puhuinko minä tekstissäni ap:n anopissa? Jospa sinä opettelisit lukemaan. Tietääkseni näissä keskusteluissa saa puhua yleiselläkin tasolla, ei pelkästään haukkua ap:tä ja säälitellä raukkaparka anoppia.
[/quote]
Ihmeellisiä tuollaiset yleistykset. Mistä sinä muka tiedät, itkevätkö kaikki ilkiöt yksinäisyydessään, vaikka itse oletkin niin tehnyt. Kirjoituksesi ei liittynyt mitenkään ap:n asiaan ja sen verran kiukkuistakin se oli, että olet joo varmasti hyvin huomaavainen ja välittävä ihminen, se oikein huokuu kirjoituksestasi.
[/quote]
Tottakai minä olen ilkiö, onhan se suorastaan syntiä, jos jonkun itsekeskeyttä arvostelee. Ja tämä arvostelu tietenkin kertoo siitä, että minä olen se ilkiö, joka pahojen tekojeni jälkeen irkee yksinäisyydessään :). Taattua av logiikkaa! Olet oikeassa, olen maailman epähuomaavaisin ihminen, ikinä en ole auttanut ketään enkä auta. Minä minä minä.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 01:24"]
Minä olen mies ja kun olen omat, rakkaat lapseni kasvattanut aikuisiksi, aion tehdä pelkästään sitä mikä huvittaa. En missään tapauksessa rupea uudestaan vanhemmaksi, enkä ole peitellyt asiaa mitenkään. Poikani ovat järki-ihmisiä ja tietävät että saavat lapsenlikkansa etsiä muualta. Juhlat ehkä, mutta ei ikinä sellaista että soitellaan voiko tuoda hoitoon viikonloppuna. Monet lapsia tehdessään jo ajatuksen tasolla turvaavat siihen että mummo ja pappa hoitaa kun on tarvis.
[/quote]
Ja sinuahan ei koskaan isovanhemmat hoitaneet, kun olit pieni? Ei koskaan? Sillä vaan mietin, että isovanhempien luona kyläily olisi muka uusi trendi...taitaa olla uusi trendi pikemminkin nämä "minä teen mitä huvittaa" isovanhemmat ;).
[/quote]
En ole se, kenelle vastasit, mutta minun isovanhempani olivat työelämässä ja asuivat kaukana. Mutta ei varmaan tullut kenellekään mieleen paheksua sitä, ettei heistä ollut lastenhoitoavuksi.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote]
Olen tässä ketjussa jo esittänyt ajatuksen: Asioiden ymmärtäminen muuttaa ne (ei omani, olisiko Jiddu Krishnamurtin alunperin)
Ja tässä vielä lähes sana asia toisin sanoin, rukouksen muodossa:
"anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ymmärrystä ja viisautta elämääsi :)
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen ei muuta mitään, se ei tee pahasta asiasta hyvää eikä hyvästä asiasta pahaa. Toki ymmärtäminen voi tuoda tyyneyttä, mutta onkin jokaisen oma asia eritellä ne asiat, joihin haluaa vaikuttaa. Minä haluan vaikuttaa omilla mielipiteilläni vallallaolevaan itsekeskeisyyden ja itserakkauden ihannointiin, en voisi elää itseni kanssa jos vain hiljaa hyväksyisin asian. Samoin vaikutan mielipiteen ilmaisulla omalta osaltani moniin muihinkin asioihin. En odota, että asiat muuttuvat silmänräpäyksessä, mutta vaikenemalla mitkään asiat eivät ainakaan koskaan muutu. Jos kukaan ei koskaan aukaise suutaan vallalla olevista epäkohdista, ei tule mahdollisuuttakaan ajatella asioista toisin.
[/quote]
Se on vain yhtä tyhjän kanssa, jos mielipiteitäsi ei ymmärretä. Ei itsekeskeisyys vähene sillä, että ulkoapäin käsketään, vaan sillä, että kukin oivaltaa asian omalta kohdaltaan. Silloin se muuttuu ilman sen kummempaa muuttamista.
Ja toki suu pitää aukaista ja epäkohdista puhua. Jossittelu oli se, mitä pidin turhana, en puhumista tai asioista keskustelua.
[/quote]
Mistä jossittelusta sinä mahdat puhua? Sana jossittelu ei oikein avaudu minulle tässä keskustelussa. Aika moni tämän mielipiteeni on ymmärtänyt ja luojan kiitos, ajattelee samalla tavalla.
[/quote]
Jossitteluna tarkoitetaan:
-jos olisin nuorena opiskelut jotain toista alaa, elämäni olisi nyt toisenlaista
-jos Suomessa ei olisi niin pitkää talvea, täällä olisi kivempi asua
-jos tädillä olisi munat, täti olisi setä
-jos tuo anoppi olisi toisenlainen, elämämme olisi mukavampaa,
Eli jossitellaan asioilla, joille ei oikein voi mitään tai on liian myöhäistä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:16"]
Tiedättekö kukaan, mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenvastuu? Se tarkoittaa sitä, että TUNTEISTAAN riippumatta päättää toimia elämässään niin, että tuottaa lähimmäisilleen hyvää. Se EI tarkoita sitä, että pitää olla vain ja ainoastaan mummu 24/7, vaan vaikka vain sitä, että menee ristiäisiin kun vauva syntyy ja kerran vuodessa synttäreille. Jouluna voisi vaikka piipahtaa kahvilla. Onko liikaa vaadittu? Kaksi tapaamista per vuosi? Siihen ei tarvita tunteita, jos niitä ei ole, vaan tahtoa. Sitä löytyy jokaiselta jos niin haluaa.
[/quote]
Miksi jonkun joka ei viihdy ristiäisissä pitäisi sinne mennä? Haluaako ristiäisten järjestäjä tehdä jonkun olon epämukavaksi? Mihin nyt unohtui se hyvän tuottaminen lähimmäisille?
[/quote]
Vaikka oman lapsenlapsen ristiäiset olisivatkin ahdistusta, inhoa, epämukavuutta tms. aiheuttava tilaisuus isovanhemmalle, ei ap:n kuvailema mummon sulkeutuneisuus ja välttelevä käyttäytyminen ole minkään mittapuun mukaan normaalia käytöstä.
Kyse kai enimmäkseen on omien ja muiden edun priorisoinnista. Onko minun viihtyvyyteni tai mahdollinen epämukavuudentunteeni maailman järisyttävin juttu? Pyöriikö kaikki aina minun ja minun viihtyvyyteni ympärillä, myös omien lassenlasteni juhlapäivinä, kerran tai pari vuodessa? Jos todella vastaus on kyllä, silloin kannattaa linnottautua kotiin kuolemaa odottamaan ja katkaista välit kaikkiin maapallon eläviin olioihin. Tällainen ihminen on sosiaalisesti vinksahtanut ja itsekeskeisyydessään täysin epäkelpo ja estynyt persoona.
Ikävää jos isovanhempi, yksi lapsen lähimmistä verisukulaisista, kokee lapselapsensa ristiäiset tai vaikkapa synttärit ylitsepääsemättömän vastenmielisiksi juhliksi, eikä halua edes läsnäolollaan kunnioittaa juhlittua. Kysehän saattaa tällöin olla jopa jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, ainakin välttelevästä sellaisesta, ehkäpä pahimmillaan jopa narsismista.
Ihmettelen totisesti niitä kirjoittajia, joiden mielestä ap:n kuvaama isovanhemman käytös on luonnollista ja minkään mittapuun mukaan ns. normaalia. Hyvänen aika: tämä ihminenhän todennäköisesti tarvitsisi apua (terapiaa ja lääkitystä) henkisiin ongelmiinsa!
[/quote]
Jaha, sitä vedettiin esiin muotisana "narsismi". Eikö kukaan ymmärrä, että vanha ihminen voi tosiaan olla niin väsynyt, ettei vain jaksa rampata joka paikassa. Ihmisillä on erilaiset elämänarvot ja ap:n tulee vain hyväksyä se, että anoppi on sellainen ihmisenä kuin on. Ei ole ulospäinsuuntautunut vaan haluaa hissutella kotona ilman meteliä ja vilskettä. Se hänelle suotakoon ilman, että joku vielä yrittää väkisin tunkea pilleripurkin kurkusta alas.