Moni tunnistaa parisuhdelaiskuudeksi kutsutun ilmiön: kun alkuhuuma haihtuu, yhdessäolosta tulee yhä useammin sohvalla nyhjäämistä

Meillä nyhjätään erikseen ja sohvalla tavataan.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nuo yliaktiiviset kertovat ominaisuudestaan heti ensitreffeillä. Minä nimittäin haluaisin välttää joutumasta suhteeseen sellaisen kanssa. En halua suorittaa elämää kotona, koti on rentoutumista ja palautumista varten. Parisuhde, jossa pitäisi koko ajan harrastaa yhdessä ja käydä treffeillä, olisi kauhistus. Useimmat ihmiset kai alkavat seurustella, jottei rnää tarvitsisi juosta treffeillä ja suorittaa ihmisuhteita koko ajan, se vie energiaa.

N

Väärin, väärin, väärin! Avaa itse suusi ja kerro, mitä odotat parisuhteelta. Juuri tällaisen takia toisilleen täysin epäsopivia ihmisiä päätyy yhteen, kun kaikki vain olettavat, että no tokihan muutkin haluavat parisuhteelta samaa kuin minä haluan tai ainakin osaavat kertoa sitten, jos haluavat jotain muuta.

Sinä näet asian noin, mutta joku toinen haluaa parisuhteen juuri siksi, että olisi kumppani tekemään kaikkia asioita yhdessä ja ettei tarvitsisi nyhjätä kotona. Parannat omia mahdollisuuksiasi löytää toinen kotona viihtyjä, kun otat itse asian esille, etkä tuhlaa omaa tai muiden aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joista tiedät jo nyt, ettette sopisi yhteen.

Täällä on jotenkin mustavalkoinen asetelma että pitää joko koko ajan deittailla, suitsuttaa ja matkustella uusia elämyksiä etsien, tai sit lojua ruudun edessä passiivisena puhelin kourassa.

Mä toivoisin vaan, että kumppani lähtisi edes kävelylle kanssani, nostaisi välillä katseensa siitä luurista (jossa muuten huomioi kaikki muut) ja kumpikin tekisi toisen puolesta asioita ja lähtisi mukaan ideoihin, keskityttäis välillä vaan meihin ajan kanssa. En mielestäni hirveitä toivo ja teen itsekin myönnytyksiä toisen takia.

Jos ei ikinä pysähdy kuuntelemaan, mitä toisen mielen päällä on niin saattaa joskus herätä siihen, että ei yhtään tunnista kuka tuo toinen on.

Sit sanotaan että ongelmana on, että liian erilaiset ihmiset lyöttäytyy yksiin. Jos kumpikin on ollut aktiivinen suhteen alussa ja kertonut pitävänsä sitä tärkeänä, niin kai on lupa olla hieman pettynyt kun toinen oleellisesti muuttuu ja lakkaa pitämästä samoja asioita tärkeänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli mieleen kämppissuhteen kaltainen suhde. Asutaan kyllä saman katon alla, mutta ainoa yhteinen tekeminen on paneminen (ei esim. käydä treffeillä tai muuten ulkona jne). Mutta kerta kaikki toimii niin ei jakseta etsiä parempaa suhdetta. Sellainen totuttu turvallinen eläminen, johon ei jakseta panostaa.

Niin, totuttu turvallinen eläminen kuulostaakin niin kovin surkealta. Miksi pitäisi etsiä parempaa suhdetta, jos kaikki toimii?

Ongelmaa ei olekaan jos molemmat ovat onnellisia ja molempien henkiset ja fyysiset tarpeet täyttyvät. Jos arki toimii toisen tarpeiden kustannuksella, niin jonkun asian on muututtava.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nuo yliaktiiviset kertovat ominaisuudestaan heti ensitreffeillä. Minä nimittäin haluaisin välttää joutumasta suhteeseen sellaisen kanssa. En halua suorittaa elämää kotona, koti on rentoutumista ja palautumista varten. Parisuhde, jossa pitäisi koko ajan harrastaa yhdessä ja käydä treffeillä, olisi kauhistus. Useimmat ihmiset kai alkavat seurustella, jottei rnää tarvitsisi juosta treffeillä ja suorittaa ihmisuhteita koko ajan, se vie energiaa.

N

Kyllä mä ainakin olen alusta asti rehellinen itsestäni, ovat nähneet minkälainen pohjimmiltani olen ja tienneet toiveeni. Miehet ovat alussa pitäneet mua itse täydellisyytenä, ainakin uskottavasti esittäneet että ovat samaa mieltä asioista ja halunneet suhteeseen kanssani.

Mä olen silloin nähnyt ja kokenut aktiivisen ihmisen, joka arvostaa samoja asioita, ja siksi alkanut suhteeseen. En mä sillloin tiennyt, että se toinen juuttuu sohvaan ja kännykkä kasvaa sen käteen kiinni ja kaikki yhteinen tekeminen loppuu.

Miksi te passiiviset sit valehtelette heti alussa, jos tiedätte että mielenkiinto suhteen ylläpitoon loppuu kuitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis pitäisi tehdä? Meillä on yhteistä aikaa sen jälkeen kun lapset menee nukkumaan. En nyt hirveän monenlaista yhteistä tekemistä kotona keksi. Minusta esim. sarjojen katsominen netflixistä yhdessä on ihan kivaa.

Meillä ongelma alkoi varsinaisesti vasta, kun lapset alkoivat valvoa yhtä tai lähes yhtä myöhään kuin aikuiset. Sen jälkeen piti tietoisesti lähteä jonnekin kodin ulkopuolelle, että sai kahdenkeskistä aikaa.