Miten suhtautuisitte, jos mies ilmoittaisi...(ov)

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:15"] Pääasia on lapsesi hyvinvointi, ei sinun mielenpahoituksesi.

[/quote]  Niin kuule minäkin ajattelin noista terapia-asiosita sitä, mutta mies siis ajattelee että homma liittyisi jotenkin minun mielihaluihin ;)

ap

Tuo koko erityislapsiasia tuntuu olevan ap:lle kovin vaikea hyväksyä ja on siksi yliherkkä kaikesta sanomisesta. Lakkaa vatvomasta mitä mies ajattelee, ole vain tyytyväinen, että meni sinne terapiaan.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:31"]

Tuo koko erityislapsiasia tuntuu olevan ap:lle kovin vaikea hyväksyä ja on siksi yliherkkä kaikesta sanomisesta. Lakkaa vatvomasta mitä mies ajattelee, ole vain tyytyväinen, että meni sinne terapiaan.

[/quote] no en minä sillä että ettenkö hyväksyisi asiaa, mutta totta kai voin ilmoittaa (täällä palstalla) että olisihan se helpompaa että jos olisi normaali lapsi. Siksi minua ihmetytti tuo "minun mieliksi" (ja ylipäätään ajattelin toimiiko se homma sillä tavalla..).

Mieliksi lähdetään esim. teatteriin kaveriksi, vaikka ei huvittaisi. Ei tuo ole sellainen paikka...

ap

Tässä kun lukee ap sinun reaktiotasi niin näetkö siinä itse mistä muut puhuu? Sinun reaktio vaikka tuohon jollekin joka sanoo että pitäiskö sinun mennä itsekin terapiaan ja alat puhumaan jo että kostat muille ja alat kertomaan että teet jotain heidän takiaan.

Minustakin olet ymmärtänyt väärin mitä mies sinulle sanoi: hän sanoi lähteneensä SINUN takia lapsen asioille ja sinä ajattelet että SINÄ olet nyt jotenkin syyllinen lapsen tilaan ja SINUN takia pitää lähteä lapsen asioille vaikka se pointti oli että mies ei sinne välttämättä tahtoisi lähteä mutta asia on sinulle tärkeä ja hän on sinun puolestasi ajatellut asiaa. Ei sillä etteikö lapselle avun saaminen olisi tärkeää vaan koska se on myös sinusta tärkeää -niin mitä sinä siinä ulvot?

Mies olisi jättänyt menemättä mutta sinä sait hänet lähtemään. Sehän voi sisältää kaikkea hyvääkin.

Miksi te olette yhdessä jos ette voi edes puhua asioita? Kuulostat kurjalta valittajalta. Ei lapsen olemus ole kenenkään syytä, kasva nyt aikuiseksi! Teillä ei tule olemaan helppoa elämä jos vaahtoatte tälläisestä.

Ehkä teillä ei ole ratkaisuja ongelmiin ja siihen ei auta että alatte riitelemään. Miten sinä oikeasti kuvittelet että voisitte toimia perheenä jos alat kumppaniasi noin sättimään sanavalinnastaan? Miehen tarkoitus oli hyvä. Sinä et sitä ymmärrä niin lopeta nyt hyvä nainen se miehen syyttely ja koita ymmärtää kumppaniasi. Teidän liitto vaan myrkyttyy entisestään jos olette toisianne vastaan. Pahimmillaan kumpikaan ei anna toiselle periksi ja syytellään toista kaikenmaailman katseista ja tuhahduksista niin ettei toisella ole enää muuta mahdollisuutta kuin puolustaa itseään. AIVAN KUTEN SINÄ TEET TÄSSÄ KETJUSSA. Nyt napsautat itsesi hereelle ja katsot mitä touhuat!

Ainoa miten sä kunniallisesti tulet nurkasta pihalle on että sä juttelet ääntäsi korottamatta, toista syyttämättä ja kerrot tunteesi. Sen että olet väsynyt ja sinua on jänittänyt lapsen tilanne ja otit sanat väärin vastaan. Kerrot siis itsestäsi, siitä miltä se tuntui ja ettei se ollut miehen syy. Ja jatkossa kannattaa jutella tunteistaan vähän aikasemmin. Koita ymmärtää sitä sun miestäsikin. Jos sinä olet tunteellinen ja vetäset yli niin mies saattaa myös tehdä virheitäkin jos te ette puhu asioista. Ne ei mihinkään katoa vaikkei puhuta, vaikka tuo lapsen tila. Molemmat olette nähneet sen, pelänneet ja nyt kun se on selviämässä niin alkaa tunteet pääsemään valloilleen?

Mies tuntee tapasi reagoida ja jos ei olisi lähtenyt käynneille niin miten sitten reagoisit? Tottakai motivaatio lähtöön saa olla myös siinä miten elämä kanssasi sujuu. Se voisi olla väärin lasta kohtaan jatkaa pään pitämistä puskassa, mutta on hyvä että lapsi saa apua. Tuossa voi siis JOPA piileä pieni anteeksipyyntökin, mutta senhän sinä saat tietää jos avaisit miehellesi suun muutakin kuin syytellessä.

Ap, sinulle on kova paikka, että lapsesi tarvitsee apua. Se aiheuttaa sinussa vihan tunteita. Miehesi on kuitenkin niille vain sijaiskohde. Ei se ole miehesi vika, että teidän tarvitsee mennä tukikäynnieille. Mitä jos koettaisit purkaa vihasi vaikkapa hikiliikuntaan ja huutaisit ja kirkuisit sitten oikein lujaa ääneen keskellä metsää?

Vastaan väleihin isoilla kirjaimilla. [quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:37"]

Tässä kun lukee ap sinun reaktiotasi niin näetkö siinä itse mistä muut puhuu? Sinun reaktio vaikka tuohon jollekin joka sanoo että pitäiskö sinun mennä itsekin terapiaan ja alat puhumaan jo että kostat muille ja alat kertomaan että teet jotain heidän takiaan.

NO HÄNHÄN PUOLUSTELI MIESTÄNI TYYSTIN! "JAKSUHALIT" IHAN KUIN MINUSSA OLISI KAMALASTI JAKSAMISTA! JA MINÄ TERAPIAAN? EI NIITÄ TERAPIOITA IHAN HEPPOISIN PERUSTEIN MYÖNNETÄ, ENKÄ KOE TARVITSEVANI TERAPIAA, JOS AJATTELEN JA TUNNEN KUTEN NYT TÄSTÄ ASIASTA TEEN.

AJATTELIN MYÖS PUHUA MIEHELLE MIEHEN OMALLA KIELELLÄ. EN MUILLE KERRO TEKEVÄNI HEIDÄN MIELIKSI.

Minustakin olet ymmärtänyt väärin mitä mies sinulle sanoi: hän sanoi lähteneensä SINUN takia lapsen asioille ja sinä ajattelet että SINÄ olet nyt jotenkin syyllinen lapsen tilaan ja SINUN takia pitää lähteä lapsen asioille vaikka se pointti oli että mies ei sinne välttämättä tahtoisi lähteä mutta asia on sinulle tärkeä ja hän on sinun puolestasi ajatellut asiaa. Ei sillä etteikö lapselle avun saaminen olisi tärkeää vaan koska se on myös sinusta tärkeää -niin mitä sinä siinä ulvot?

Mies olisi jättänyt menemättä mutta sinä sait hänet lähtemään. Sehän voi sisältää kaikkea hyvääkin.

Miksi te olette yhdessä jos ette voi edes puhua asioita? Kuulostat kurjalta valittajalta. Ei lapsen olemus ole kenenkään syytä, kasva nyt aikuiseksi! Teillä ei tule olemaan helppoa elämä jos vaahtoatte tälläisestä.

Ehkä teillä ei ole ratkaisuja ongelmiin ja siihen ei auta että alatte riitelemään. Miten sinä oikeasti kuvittelet että voisitte toimia perheenä jos alat kumppaniasi noin sättimään sanavalinnastaan? Miehen tarkoitus oli hyvä. Sinä et sitä ymmärrä niin lopeta nyt hyvä nainen se miehen syyttely ja koita ymmärtää kumppaniasi. Teidän liitto vaan myrkyttyy entisestään jos olette toisianne vastaan. Pahimmillaan kumpikaan ei anna toiselle periksi ja syytellään toista kaikenmaailman katseista ja tuhahduksista niin ettei toisella ole enää muuta mahdollisuutta kuin puolustaa itseään. AIVAN KUTEN SINÄ TEET TÄSSÄ KETJUSSA. Nyt napsautat itsesi hereelle ja katsot mitä touhuat!

Ainoa miten sä kunniallisesti tulet nurkasta pihalle on että sä juttelet ääntäsi korottamatta, toista syyttämättä ja kerrot tunteesi. Sen että olet väsynyt ja sinua on jänittänyt lapsen tilanne ja otit sanat väärin vastaan. Kerrot siis itsestäsi, siitä miltä se tuntui ja ettei se ollut miehen syy. Ja jatkossa kannattaa jutella tunteistaan vähän aikasemmin. Koita ymmärtää sitä sun miestäsikin. Jos sinä olet tunteellinen ja vetäset yli niin mies saattaa myös tehdä virheitäkin jos te ette puhu asioista. Ne ei mihinkään katoa vaikkei puhuta, vaikka tuo lapsen tila. Molemmat olette nähneet sen, pelänneet ja nyt kun se on selviämässä niin alkaa tunteet pääsemään valloilleen?

EN MINÄ OLE MIEHELLE PUHUNUT YHTÄÄ MITÄ TUNNEN TÄSTÄ. TIETÄÄ VAAN ETTÄ OLEN SUUTTUNUT!

Mies tuntee tapasi reagoida ja jos ei olisi lähtenyt käynneille niin miten sitten reagoisit? Tottakai motivaatio lähtöön saa olla myös siinä miten elämä kanssasi sujuu. Se voisi olla väärin lasta kohtaan jatkaa pään pitämistä puskassa, mutta on hyvä että lapsi saa apua. Tuossa voi siis JOPA piileä pieni anteeksipyyntökin, mutta senhän sinä saat tietää jos avaisit miehellesi suun muutakin kuin syytellessä.

NO EI VAAN OLISI LÄHTENYT SINNE! MITEN OLISIN REAGOINNUT? NIIN ANTEEKSIPYYNTÖ MISTÄ?

[/quote]  AP

No, mieheltä kyllä varsin tyhmä asenne, mutta sinuna yrittäisin kyllä päästä yli loukkaantumisesta ja jättää asian sikseen. Teillä on varmaan tarpeeksi raskasta nyt muutenkin, et tarvitse ylimääräistä henkistä taakkaa. Keskitä voimasi enemmän siihen, että saatte lapselle apua.

Ja tärkeintä on, että mies tulee mukaan noihin tapaamisiin, syystä riippumatta. Joskus käy niin, että kriisitilanteessa joku (tässä sinä) pystyy toimimaan järkevämmin ja joutuu kannattelemaan toista, vaikka se ei ole reilua.

...joo, kyllä sinussa varmaan on jaksamista. Varmasti miehellekin on raskasta olla erityislapsen vanhempi vaikka ei siitä vaahtoaisikaan. Teillä on ero edessä jos oikeasti olet yhtä kierteellä kuin minkä kuvan näistä teksteistä saa.

Olisko ap parempi, jos hän ei tulisi mukaan? Tekisi siis niin kuin itse haluaisi. Ja jos on mennyt naimisiin Sinun mieliksi, niin kyllä teillä on ollut isoja ongelmia jo ennen lapsen sairautta.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 12:11"]

Olisko ap parempi, jos hän ei tulisi mukaan? Tekisi siis niin kuin itse haluaisi. Ja jos on mennyt naimisiin Sinun mieliksi, niin kyllä teillä on ollut isoja ongelmia jo ennen lapsen sairautta.

[/quote] no en pakottamaan ala. ap

Minäkin luulen vähän, AP, että olet nyt herkkä tämän lapsen tilanteen vuoksi, mutta ehkä teillä on tuossa suhteessa muutakin ongelmaa kuin tuo miehen sanominen. Jos kuvittelen ikävimmän mahdollisen äänensävyn (vittuuntuneen ylimielisen vähättelevä) ja elekielen tuohon miehesi sanoman taakse, niin en siltikään tulkitsisi sitä niin, että miehen mielestä minä olen halunnut tuota as-hommaa ja suuttuisi siitä miehelle, että älä minua syytä tästä. Vaan tulkitsisin sen kontekstista riippuen joko niin, että (..hän nyt tuli mukaan, vaikka...) hän ei ole vakuuttunut tuon nimenomaisen hoitomuodon toimivuudesta, tai sitten hän ei usko että lapsella on sitä nimenomaista ongelmaa, tai sitten ehkä hänellä ei ole mielipidettä asiaan lainkaan tai ehkä hän ei nyt osaa ottaa minkäänlaista roolia lapsen asioiden suhteen, ja aikoo antaa tukea passiivinen seuraaja ja haluaa että sinä hoidat asiat. Kaikkein pahin tilanne olisi että mies tarkoitti, että nämä on just näitä akkojen juttuja ja jotain kakaroihin liittyvää, mulla alkaa golfkierros, koitapa ämmä hoitaa tää asia seuraavalla kerralla niin että et vaivaa mua enää tällasella paskalla. Tällaisista tulkinnoista osasta voisi vain ajatella, että selvä, hyvä kun tulit kuitenkin, katsotaan nyt miten tämä etenee. Tuosta viimeisimmästä taas voisi joko herätä että ollaanko tässä perhettä ollenkaan ja olla surullinen siitä, että miestä ei lapsensa asiat yhtään kiinnosta. Mutta ainakaan sinun viesteistä ei saanut sellaista käsitystä, että miehen asenne olisi ollut "vittumitäpaskaa", joten sinä mielestäni ylireagoit kun pahoitit mielesi noin pahasti.