Irlanti - mitä ajatuksia/muistoja herättää?
Istun nyt suomalaisessa irkkubaarissa ja muistiini palautuvat nuoruuteni interrail-matkat Irlannissa; Belfast, Dublin, Cork ja Killarney.
Mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Tummaa olutta ja hyvää viskiä. Sadetta ja auringonpaistetta. Syvää rauhan tunnetta ja levottomuutta (em Belfast). Vihreää joka paikassa. Kuis teillä muilla?
Kommentit (15)
Vihreä nurmi, tumma olut ja sateet.
Ensimmäinen matkani yksin. Dublinista Galwayhin ilman tietoa seuraavasta majapaikasta. Ihana vapaus ja huolettomuus. Opiskelu UCC:ssa Corkissa, uudet ystävät ja rakastuminen. Vihreys, sade, tuuli. Sekunnissa vaihto aurinkoisesta sateeseen. Ihmiset. Penney's.
80-luvun Irlannin köyhyys. Tai siltä se ainakin näytti. Onko köyhyys sama kuin aitous?
Kodittomat ja narkkarit Dublinin kaduilla.
Kaunis ja vehreä maaseutu sekä kansallispuistot.
Olin vuoden au pairina Dublinin lähistöllä. Minulle ovat jääneet eniten mieleen vihreä kumpuileva maaseutu, kaunis luonto (tein päiväreissuja ympäri saarta) ja leppoisat ihmiset (esim randomi maalari moikkasi ohikulkiessani hyvät huomenet työnsä ääreltä, vanha mies selitti rannassa meren tietynlaisista aalloista joita kutsuttiin"white horses" koska ne kuohuessaan näyttivät valkoisilta hevosilla, tuntemattomat käyttivät minusta hellittelynimiä my love tai chicken :D ). Muistan Dublinin, pidin erityisesti Liffey-joen etelänpuolisesta kaupungista, jossa oli mielestäni tunnelmallisempaa. Cliffs of Moher oli lempipaikkojani, kävin siellä kolmesti.
Golfvirran lämmittämä meri, musiikkipubit. Juna lipuu kauniissa maaseutumaisemassa.
Muistan vihreyden ja karut jyrkät rannat, pubit tietysti ja riverdance-kilpailut. Aamulenkillä kukkulalle tuli aina vastaan munkki säkkikangaspuvussa köysi vyöllä - hän aina tervehti ja siunasi meidät, enkä oikein tiennyt miten reagoida. Siitä on kauan kun olin siellä, kymmeniä vuosia.
Käsittämättömän ystävällisiä ihmisiä maaseudulla, joka aamu tervehdittiin, Good morning pet. Pikkasen ihmettelin että miksi minua kutsuttiin lemmikkieläimeksi🙀
Vera Stanhope muuten kutsuu nuoria termillä pet.
Belfast, hurja paikka 80-90 -luvulla. Sotilaat kadulla. Nykyisin ihan toisenlainen. Käyn vielä usein Boynen taistelun aikaan. Yksi suosikkikaupungeistani maailmassa.
Derry, ei mikään turistitystävällinen paikka, sain mm selkääni.
Sligo💚💛 Samoin Galway, Kerry.
Liftaus: jokainen auto joka meni ohi, otti kyytiin.
Surffirannat, huh huh. Lähtisin vaikka huomenna. Euroopan hienoimmat rannat, länsi-Irlanti ja Portugal.
Dublin, ihan jees mutta jos Irlannin vähiten kiinnostavin paikka. Sinnekin lähtisin vaikka huomenna.
Aika hatarat muistot on Dublinista. Pari viikkoa meni kuin sumussa :(
Vehreys, meri, pubit, historia ja takapajuinen väki.
Ei mitään muistoja (en ole käynyt) eikä ajatuksiakaan oikeastaan. Ihan neutraali suhtautuminen.
En ole ikinä käynyt. Tuntemani irlantilaiset tosi mukavia ja anteliaita ihmisiä. Niin on kyllä useimmat brititkin.
38 vuotta sitten oltiin ystävän kanssa interrailaamassa Irlannissa. Siitä lähtien Irlanti ollut sydämessäni. Joku siinä maassa vain resonoi sieluni kanssa. Elämä vei niin ettei uutta matkaa ole pystynyt tekemään mutta nyt ollaan ystävän kanssa suunnitelleet 40 -vuotis matkaa kun päästään eläkkeelle. Toivottavasti maa on yhtä ihana kuin silloin vuosia sitten: ihmiset, musiikki, luonto. Matkustaminen todennäköisesti on vähän erilaista kun vuosia on tullut lisää. Vaikka mieleltäänhän sitä on vielä 25 -vuotias...
Tulee mieleen viikon ryyppyreissu Dublinin Temple Barin seutuvilla. Hauskaa oli.