joutuuko täysi-ikäinen työssäkäyvä lapsesi maksamaan rahaa kotiin?

Olin pikkaisen katkera kun pitkästi yli kaksikymppinen, työssä käyvä veljeni sai asua vaimonsa kanssa kotini yhteydessä olevassa yksiössä, tietysti ilmaiseksi. Äiteen ruokapöytä ja -kaappi olivat luonnollisesti heidän käytössään. Minun "piti" lähteä heti ylioppilasvuonna, kun pääsin toiselle paikkakunnalle ensin kesätöihin ja sitten kouluun. Toisaalta täytyy sanoa, että jonkunlainen itsenäistyminen on velipojalta jäänyt, pyörivät yhä vieläkin vanhusten nurkissa päivittäin. Veli tuntuu kyselevän vanhusten mielipidettä asiaan kuin asiaan eivätkä uskalla tehdä elämäänsä liittyviä päätöksiä omana perheenään.  Miniänä en ehkä jaksaisi tuollaisessa tilanteessa jatkuvasti.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 08:03"]

Yllättävän moni ottaisi lapsiltaan rahaa.

[/quote]

Ei tässä puhuta lapsista vaan aikuisista jälkeläisistä, joilla pitäisi olla jo oma perheen perustaminen yms. mielessä.

Mutta nämähän ovat niin erilaisia tilanteita, jokaisella on omat lähtökohtansa ja resurssinsa, sekä omat periaatteensa ja tapansa toimia.

Ainakin omassa ja puolison (lapsuuden) perheissä lapset ovat lähteneet maailmalle jo opiskelujen myötä ja tarvittaessa vanhemmilta on saatu taloudellista tukea, ei säännöllisesti, mutta sitten kun on tullut yllättävä meno ja tiukka paikka.

Lähtökohtaisesti en ymmärrä sellaisia nuoria aikuisia, jotka jäävät notkumaan kotinsa nurkkiin vielä aikuisina. Eikö heillä ole halua päästä oman elämänsä herroiksi? Itselle se ainakin oli parikymppisenä tärkeää että ei tarvinnut raportoida tekemisiään vanhemmille ja omaan asuntoon siirtymiseen oli kova hinku, vaikka sen tiesi tarkoittavan elintason romahtamista.

ei olla hyvätuloisia,että mitään pesämunia ei ole lapsille kasvamassa.Itse olen lähtenyt kotoa 17vuotiaana ja elättänyt siitä lähtien itseni ihan täysin,ehkä siksi tämä perinne jatkuu ja tosiaan niinkuin sanoin,pojan opinnot on ohi ja hassaa rahansa täysin turhuuksiin,ottaisin lähinnä sellaisen "nimellisen" korvauksen,maksan kuitenkin puhelinlaskut ym.ihan entiseen tapaan.Tyyliin satanen kuussa ei musta olisi paha ja tosiaan voin laittaa sen rahan sivuun,ei me sillä ajateltu elättää tai rikastuttaa omaa elämäämme :)

ap

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 08:51"]

ei olla hyvätuloisia,että mitään pesämunia ei ole lapsille kasvamassa.Itse olen lähtenyt kotoa 17vuotiaana ja elättänyt siitä lähtien itseni ihan täysin,ehkä siksi tämä perinne jatkuu ja tosiaan niinkuin sanoin,pojan opinnot on ohi ja hassaa rahansa täysin turhuuksiin,ottaisin lähinnä sellaisen "nimellisen" korvauksen,maksan kuitenkin puhelinlaskut ym.ihan entiseen tapaan.Tyyliin satanen kuussa ei musta olisi paha ja tosiaan voin laittaa sen rahan sivuun,ei me sillä ajateltu elättää tai rikastuttaa omaa elämäämme :)

Miksi ihmeessä maksat puhelinlaskut ym. Opeta nyt ensin hoitamaan omat laskunsa, muuten siitä ei ole ikinä muuttamaan omilleen.

ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:48"]

Meillä poika on täysihoidossa eli ei maksa asunnosta, ruuasta, vaatteista, autosta, bensasta jne. yhtään mitään. Enkä oikein ymmärrä, että miksi meille maksaisi mitään niin kauan kuin asuu kotona. Talosta on joka tapauksessa samat kulut, ruokaa ostan joka tapauksessa jne.

En minä rahojani hautaan mukaan saa, miksi en käyttäisi niitä aikuiseen lapseen nyt?

[/quote]

kysehän on siitä, että opetetaan sitä lasta aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Tottakai voit käyttää rahojasi lapseen, mutta pientä vuokraa vaatimalla myös opetat lapselle elämän perusrealiteettejä. Teet ison karhunpalveluksen lapsellesi jos elätät aikuisen lapsesi täysin.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 08:03"]

Yllättävän moni ottaisi lapsiltaan rahaa. Minä ja mieheni olemme molemmat sen sijaan saaneet aikanaan huomattavaa tukea vanhemmiltamme opiskeluaikoina ja myöhemminkin, asunnon ostoon jne, ja tuntuisi vinksahtaneelta kääntää tämä tilanne niin päin, että nyt sitten lapsiemmekin pitäisi meille antaa rahaa. Kyllä meillä nyt on jo pesämunaa lapsilla odottamassa, ja sitten isompanakin, muutaman vuoden päästä, toivottavasti olemme edelleen siinä asemassa, että me voimme tukea lapsiamme.

Ymmärrän vuokranmaksun tarpeen sosiaalituilla elävillä, koska aikuisen kotona asuvan lapsen tulothan vähentävät heidän tukiaan. Silloin on kohtuullista osallistua. Mutta veikkaan, että hyvätuloisissa perheissä se raha kyllä kulkee aikuisilta aikuistuvien nuorten suuntaan, eikä päinvastoin. Tietenkin niin, että säästämiseen ja sijoittamiseen opetetaan.

[/quote]

Kyllä 18 vuotiaan pitää jo muuttaa omilleen. Hänen pitää myös olla täysipäiväisessä työssä. Ne on minimivaatimukset täysipäiselle 18-vuotiaalle.

maksan puhelinlaskun koska se on samassa kuin meidän muidenkin lasku,lasku on ehkä 20e luokkaa,että puhelimen käyttö on maltillista.Poika maksaa harrastuksensa ja siihen liittyvät välineet itse.

ap

Jos olisi kyseessä kesätyö, niin en perisi mitään. Koska nytkin on kyseessä melko lyhyt ajanjakso, niin voisin kuvitella ottavani esim. 100 euroa kuukaudessa.

Jos olisi vakkarityö ja asuisi kotona, niin ottaisin sen verran kun arvelisin lapsen ruokiin, puhtauteen, vessapapereihin yms. kuluvan. Ehkä pyöristys ylöspäin lämmityksestä ym.

Tekisin tämän, jotta lapsi oppisi rahankäyttöä. Osaisi tulevaisuudessa varautua, että sitä rahaa menee erinäisiin pakollisiin menoihin.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 06:30"]

ap.n tilanne on se,että kohta 19v poika on valmistunut ammattiin ja sai ihan kokopäivätyönkin loppuvuodeksi.Tammikuussa lähtee inttiin ja sen jälkeen muuttaa omilleen jos saa asunnon ja kait se työpaikkakin pitää olla.Periaate siis on,että kotona saa tietenkin asua,mutta pojalla polttelee raha ja pistää rahan menemään ihan turhuuksiin,jotenkin tuntuu hullulta "elättää" tuonikäistä joka tienaa samanverran kuin minä ja sitten raha menee pelikoneisiin,hampurilaisiin,juhlimiseen ym. toki hän maksaa harrastuksensa,vaatteensa.

[/quote]

Vuokraa ei tietenkään maksa. Mutta käy kaupassa ja ostaa niitä perusruokatarvikkeita. myös omat autokulut ja muut omat jutut maksaa itse. Toki laitan edelleen silloin tällöin tilille isomman summan rahaa (ja ihan huvikseni).

käy siis edelleen koulua, mutta tekee säännöllistä työtä. meillä on sopimus, että laittaa säästötililleen tietyn summan aina rahaa, jotta on sitten jotain taskun pohjalla kun omilleen muutto on ajankohtaisempaa.

Jos lapsi on kokopäivätyössä eikä enää opiskele ja ikääkin alkaa olla lähemmäs 20v, niin kyllä perisin rahaa asumisesta ja ruuasta. En mitenkään isoa, mutta kuitenkin niin, että oppii rahankäyttöä ja sen, että perheen eteen tehdään töitä eikä vain itselle. Lisäksi se varmaan toimisi kannustimena muuttaa omilleen asumaan. On kuitenkin ihan hyvä, että lapsi viimeistään 20-21v muuttaa pois kotoa. Kuuluu aikuisen ihmisen elämään rakentaa omaa elämää omillaan asuen ilman vanhempien huoltoa. On myös hyvä, että jokaisella olisi elämässään sellainen vaihe, että rahaa on niukemmasti. Toisaalta on myös hyvä asua hetken aikaa ihan yksin ennen kuin muuttaa yhteen tyttö- tai poikaystävän kanssa.

Minun juuri kotoa muuttanut 23-vuotias poikani osallistui maksamalla sähkölaskun, sekä joskus toi kaupasta jotain pyydettäessä.

Pitkään oli maksamatta mitään, mutta koska kaikki raha valui juhlimiseen ym. tuli tästä käytännöstä meille ihan itsestäänselvyys.

Meillä vanhempi poika valmistumisen jälkeen asui kotona kaksi vuotta ja kävi siis myös töissä. Välissä oli puoli vuotta armeijaa.

Kannustettiin säästämään pesämunaa omaa asuntoa varten, eikä olisi tullut mieleenkään pyytää rahaa. Kun itsellä on jo talous ja elämä tasapainossa, haluaa sitä antaa mahdollismman hyvät lähtökohdat lapsille oman elämän alkuun. Vielä on hyvässä muistissa miten tiukkaa se eläminen aikanaan itsellä oli.

Ei joudu, ei asu enää kotona. Vaikka elättää itsensä, ostelen tytölle jotain kivaa silloin tällöin, tai annan bensarahaa.

Jollain tapaa pitää minusta kannustaa ja opettaa lastaan vastuulliseen rahankäyttöön. Jos lapsi oikeasti säästää omaa kotia tai opiskelua varten ja muuten maksaa omat menonsa, niin hyvä, mitä suotta enää rokottamaan vuokrarahoja. Etenkään jos vanhemmat eivät niitä varsinaisesti tarvitse vaan tulevat hyvin toimeen ilmankin. Mutta jos nuoren aikuisen palkka kokonaisuudessaan menee vaikka vaatteisiin ja juhlimiseen, niin aika karhunpalveluksen vanhemmat tekevät silloin elättäessään ilman mitään velvotteita.

Mielestäni töissäkäyvän aikuisen pitää maksaa kotiin jotain,vaikka 400e kuukaudessa.Sillä rahalla kun ei saa mistään omaa asuntoa ruualla...ja oppii siihen että asuminen ja eläminen maksaa.

Minun lapseni on vastuullinen ja järkevä rahankäyttäjä. Mutta silti saa asua kotona ilman vastiketta -hyvänen aika. Ketä minä pyyteettömästi hoivaisin ja kestitsisin, ellen omaa lastani ?

Tosin kun hän täyttää 22 hankimme hänelle oman asunnon ja sitten muuttaa pois.

Erilaisia tarinoita!

Hmm. Voisin hyvinkin kuvitella, että 'pakkosäästäisin' lasten palkkoja. Tytär ainakin on sellainen, että luultavasti kaikki rahat menisivät ns. turhuuteen. Poika taas saattaisi hyvinkin kyetä säästämään itsekin takuuvuokransa yms.

No, sen näkee. Mutta jos nuorella, työssäkäyvällä aikuisella on mahdollisuus saada rahaa säästöön, niin se kannattaa. Itse olen saanut vanhemmiltani rahallista tukea, vaikka  käyn töissä ja ikääkin on jo... menee ennakkoperintönä :)

Me emme ole maksaneet mitään vuokraa vanhemmillemme. Minustain vähän kuulostaa tylyltä, että hätinä 18-vuotias maksaa vuokraa useita satasia kuussa vanhemmilleen... Toki soisi kyllä, että aikuinen lapsi osallistuisi ja kantaisi vastuun esim. kotitöillä, ruokaan osallistumisella yms. 

- Kun kävimme kesätöissä, niin kävimme vanhempieni kanssa läpi jonkin sortin säästösuunnitelman, että palkasta se-ja-se osa pistetään säästöön pahan päivän varalle. Sitten kun on tullut opistomaksuja, vuokratakuita, huonekaluostoja jne, nämä säästöt ovat tulleet todellakin hyötykäyttöön.

- En muista kehottiko vanhempani vai pyysinkö itse (en tainnut olla vielä täysi-ikäinen), että saisin mennä tekemään koko perheen ruokaostokset - toki tällä kertaa näin niin kuin ostojuhtana, sitten myöhemmin ihan maksajana. Tarkoitus oli siis vähän niin kuin kädestä pitäen opettaa, miten vaikuttaa konkreettisesti ruokakorin hintaan, kun lisää perusostoksiin pari naistenlehtä, ostaa hieman karkkia ja limpparia tai vaikkapa yhden kivan tarjousjutun lisäksi. Näinkin pieni juttu oli aivan älyttömän tärkeä oppi kun siirtyi itse omilleen ja ihan itse oli siellä ruokakaupassa miettimässä, mitä kannattaa ostaa.

- Myöhemminkin olemme sitten hoitaneet ruokaostoksia kotiin, ihan siis itse maksaen. 

- Jos on ollut pidempiaikaisesti kotona, niin sitten ilman muuta peruskotityöt ja ruanlaitto. Ja ne tulee nyt automaattisesti, jos käy vaikkapa jonakin päivänä kotonaan yöpymässä, niin osallistuu siivoihin. 

Toki näiden lisäksi on sitten ollut selvä, että työtä ja koulupaikkaa etsitään, ja vuokrakämppä etsitään toki vanhempien avustuksella mutta itse soittaen ja hoitaen ne viralliset asiat. On ollut ymmärrystä jos ei ole päässyt haluamaansa kouluun tai että työtä ei yksinkertaisesti löydy, mutta kuitenkin semmoinen kevyt paine että kotiin ei jäädä makaamaan. Nyt omillaan asuessamme ja opiskellessamme saamme pientä kuukausittaista avustusta - se voi joistakin tuntua hemmottelulta ja tarpeettomalta hyysäykseltä, mutta kyllä se näin opiskelijana terää tekee pienen opintotuen päälle. Toki avustukset loppuvat sitten aikanaan kun pääsee työelämään. 

Ja niin: avaimet olemme saaneet kotiin omaksi, vaikka emme kotona enää asukaan. Periaatteella "meiltähän ei kotoa avaimitta lähdetä!". Aina jos tulee hätä eikä siivet meinaa kantaa, niin sitten takaisin ja yritetään uudestaan. 

Että meillä on käytössä tällainen kevytversio lapsen itsenäistämisestä. :D

Riippuu niin tilanteesta. Jos vanhemmallakin on rahasta tiukkaa ja aikuinen, tienaava lapsi pitää kotia ilmaisena hotellina, olisi mielestäni ok periä jonkinlaista maksua asumisesta. Omat kulut pitäisi myöskin tienesteistään maksaa, esim. auto, omat lemmikit, leffat, burgerit, ylipäätään kaikki "ylimääräinen". Eli ap:n tapauksessa kyllä mielestäni olisi oikein vaatia osallistumista kuluihin.

Meillä oli muutama vuosi sitten vastaava tilanne, ja pojan kanssa tuli aika laillakin riitaa asiasta. Onneksi poika aikuistui armeija-aikana, työpaikkakin muuttui armeijan jälkeen vakituiseksi ja poika osti tyttöystävänsä kanssa oman talon.

Mielestäni se ei kuitenkaan ole mikään yleispätevä raja, että kun täyttää 18, olisi automaattisesti maksettava asumisestaan. Edellä on aika surullisiakin esimerkkejä siitä, miten vanhemmat ovat suotta "rankaisseet" aikuistuvaa lastaan erilaisista asioista perimällä kohtuuttomia maksuja asumisesta. Esim. ahkerasti opiskelevaa, säästäväistä nuorta voi mielestäni kannustaa antamalla säästää omia rahojaan tulevaa itsenäistä elämää varten.