joutuuko täysi-ikäinen työssäkäyvä lapsesi maksamaan rahaa kotiin?

Jaa niinkuin miksi? Onko vanhemmat sossupummeja tai eläkeläisiä ja haluaa, että lapsi elättää heitä, kun kerran on jo aikuinen ja töissä.

Tai riippuu mistä kodista nyt puhut. Mutta mun mies kun maksaa kotiin niin se tarkoittaa sitä, et se maksaa mulle, eikä vanhemmilleen.

Tuttavaperheen aikuinen, työssäkäyvä lapsi maksoi vuokraa ja ruokarahaa kotiin muutaman satasen kuussa. Vanhemmat talletti rahat, ja kun myöhemmin oli talon osto edessä, niin saikin nuo maksamansa rahat siihen tarkoitukseen! Lapsi oli hyvin hyvin iloinen! Itse aion tehdä samoin, jos joskus se tilanne tulee eteen.

Ei joudu. On tosin ihan fiksu rahankäyttäjä, ostaa vain tarpeellisen (vaatteet, oman auton kulut yms) ja suurin osa palkasta menee säästöön. Mieluummin säästää nyt ja pääsee sitten jossakin vaiheessa suoraan omistusasuntoon. Jos kaikki rahat menisi merkkivaatteisiin, baareihin tai muuhun turhaan, saisi kyllä maksaa kotiinkin jotain.

No tottakai maksaa osan asumiskuluista ja ruuista jos kerran täysiä päiviä töissä käy. Sellaista se elämä on nimittäin aikuisena. Jos ei huvita maksaa voi muuttaa omilleen. Siinä sitten oppii ettei tilistä jää tuhlausrahaa juuri nimeksikään kun on vuokrat ja laskut maksettu. Asia ei ole meillä ihan vielä ajankohtainen mutta varmaa on että täysi-ikäistä työssäkäyvää miestä en enää ala elättämään, vaan niinkuin mainoksessa sanotaan: "Mä olen hommani hoitanut jo aikoja sitten!"

Mun piti maksaa kotiin jo ennen kuin olin täysi-ikäinen. Vanhemmat eivät tykänneet kuin vaihdoin päivälukion iltalukioon ja iltatyöt päivätöiksi, ja "rangaistukseksi" piti alkaa maksaa vuokraa heille. Kun kerran kävin töissäkin, vaikka ei siis ihan täyspäiväistä ollutkaan, kuusi tuntia päivässä. Ja sitten tietysti maksoin omat menot, vaatteet ja koulukirjat.

Muutin omilleni heti kun tulin täysi-ikäiseksi.

Olisi aika erikoista, jos kotona asuva, työssä käyvä aikuinen ei osallistuisi millään tavalla kustannuksiin.

Eri asia sitten, kun asuu omillaan.

Riippuisi vähän tilanteesta. Meillä on ajateltu niin, että lukion tai ammattikoulun loppuun asti saa asua kotona ilman eri korvausta, vaikka siinä keskellä ehtiikin täyttää 18. Jos käy koulun ohella töissä, niin saa pitää ansionsa, koska niitä tulee tarvitsemaan myöhemmin elämässä.

Sen jälkeen sitten vähän tilannekohtaista harkintaa: jos on olemassa selkeä suunnitelma muuttaa pois, niin mieluummin säästää rahoja takuuvuokraan ja muihin kuluihin, jos ei ole suunnitelmaa, niin pyydetään pientä korvausta tai isoa määrää kotitöitä.

Mieheni tytär täytti juuri 18 ja aloittaa kesäkuussa kesätyöt. Hänellä ei raha pysy hyppysissä yhtään. Teimme päätöksen, että maksaa palkasta meille korvausta asumissta ja ruuasta. Eikä koko kesänä saa penniäkään rahaa meiltä. Yleensä saa. Toivoisin, että oppisi rahan käytön, mutta tällä hetkellä ei osaa. Syyskuussa, kun opinnot jatkuvat saa jatkaa asumistaan ilmaiseksi meillä omassa kodissaan. 

Meillä poika on täysihoidossa eli ei maksa asunnosta, ruuasta, vaatteista, autosta, bensasta jne. yhtään mitään. Enkä oikein ymmärrä, että miksi meille maksaisi mitään niin kauan kuin asuu kotona. Talosta on joka tapauksessa samat kulut, ruokaa ostan joka tapauksessa jne.

En minä rahojani hautaan mukaan saa, miksi en käyttäisi niitä aikuiseen lapseen nyt?

Kymppi kuorii kermat päältä.

Se on vaan omaa ahneutta jos lypsää lapseltaan rahaa. Tottakai lapsi laittaa rahansa mihin laittaakaan. Enempi minua häiritsee se ettei lapsi kotona tee mitään ja tulee aina valmiiseen pöytään. Mutta se on oman toiminnan seuraus. Kyllä pienenkin lapsen voi opettaa tekemään.

Se ettei lapsi vaikka säästä palkkaansa ei ole mikään syy siihen että hän alkaa maksamaan asumisestaan kotona.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:35"]

Mun piti maksaa kotiin jo ennen kuin olin täysi-ikäinen. Vanhemmat eivät tykänneet kuin vaihdoin päivälukion iltalukioon ja iltatyöt päivätöiksi, ja "rangaistukseksi" piti alkaa maksaa vuokraa heille. Kun kerran kävin töissäkin, vaikka ei siis ihan täyspäiväistä ollutkaan, kuusi tuntia päivässä. Ja sitten tietysti maksoin omat menot, vaatteet ja koulukirjat.

Muutin omilleni heti kun tulin täysi-ikäiseksi.

[/quote]

Mä en tuossa tilanteessa "rokottaisi" lastani. Hänhän osoittaa vastuullisuutta hankkiessaan koulutusta, silloin saa todellakin pitää omat rahansa.

Mutta pelkästään työssä käyvä lapsi saisi kyllä osallistua aikuisena ihmisenä talouden ylläpitoon myös rahallisesti. Ja voisin hyvin tehdä kuten joku kertoi tuttaviensa tehneen, että nuo rahat laitetaan sivuun, ja annetaan takaisin lapselle, kun elämässä tulee joku iso kulu, häät tai ensiasunnon osto tms.

Eikö aikuisen ja työssäkäyvän lapsen olisi aika muuttaa kotoa pois? Vai näinkö niitä kolmikymppisiä aikamiespoikia ja -tyttöjä kasvatetaan? Tehdään kotona asuminen niin mukavaksi ettei sieltä viitsi muuttaa pois.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:48"]

Meillä poika on täysihoidossa eli ei maksa asunnosta, ruuasta, vaatteista, autosta, bensasta jne. yhtään mitään. Enkä oikein ymmärrä, että miksi meille maksaisi mitään niin kauan kuin asuu kotona. Talosta on joka tapauksessa samat kulut, ruokaa ostan joka tapauksessa jne.

En minä rahojani hautaan mukaan saa, miksi en käyttäisi niitä aikuiseen lapseen nyt?

[/quote]

Kyllähän se kuitenkin yksi syöjä lisää ruokakuluja, ei se ihan ilmaista ole.

Ja varmaan sun lapses oppii hassaamaan rahansa turhuuteen kun koko palkan saa laittaa haisemaan.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:48"]

Meillä poika on täysihoidossa eli ei maksa asunnosta, ruuasta, vaatteista, autosta, bensasta jne. yhtään mitään. Enkä oikein ymmärrä, että miksi meille maksaisi mitään niin kauan kuin asuu kotona. Talosta on joka tapauksessa samat kulut, ruokaa ostan joka tapauksessa jne.

En minä rahojani hautaan mukaan saa, miksi en käyttäisi niitä aikuiseen lapseen nyt?

[/quote]

ehkä vaikka siksi, että oikeasti oppisi mitä eläminen maksaa? Kyllä niitä rahoja voi käyttää aikuisiin lapsiinsa järkveämminkin kuin pitkittämällä "huoletonta lapsuutta" siinä kohtaa kun olisi jo aika oppia vastuullista aikuisuutta. Kotona kun sen voi tehdä vielä tosi turvallisesti.

No en mä olisi ainakaan kehdannut asua vanhempien nurkissa ilman, että olisin maksanut siitä! Muutin omilleni 16v, kun oli töitä koulun ohella. Ei olisi ollut pokkaa asua 18v porukoiden nurkissa ja olla maksamatta siitä, että asun heillä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:56"]

Eikö aikuisen ja työssäkäyvän lapsen olisi aika muuttaa kotoa pois? Vai näinkö niitä kolmikymppisiä aikamiespoikia ja -tyttöjä kasvatetaan? Tehdään kotona asuminen niin mukavaksi ettei sieltä viitsi muuttaa pois.

[/quote]

Ei meillä ainakaan ajeta lapsia pois kotoa, vaikka olisikin aikuinen ja työssäkäyvä. No, ehkä jos on lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä, alkaisin vihjailla että olisi aika lähteä omilleen. Mutta mieluummin tosiaan saa asua jonkun vuoden kotona ja säästää rahaa, että pääsee sitten vaikka suoraan kiinni omistusasuntoon eikä tarvitse maksella vuokraa. Tietysti kotona asumisen edellytyksenä on, että hoitaa osansa kotitöistä. Meidän työssäkäyvä 20-vuotias pyykkää, siivoaa ja laittaa ruokaa siinä missä me vanhemmatkin.

5

Ei joudu.

Ihan ehdottomasti kyllä maksaa kotiin. Meillä 5 muuta lasta ja käyttörahat henkeä kohden kolminkertaiset esikoisella kuin mitä meillä muilla. Summa on nimellinen, yksin asuessa joutuisi maksamaan moninkertaisesti asumis- ja ruokakuluja. Minusta sillä on suuri kasvatuksellinen merkitys että laitetaan selkeä raja, kun on aikuisen oikeudet on myös aikuisen vastuu.

En missään nimessä halua lapsistani kolmekymppisiä perheellisiä joilla vanhemmat edelleen maksaa elämisen kuluja koska ei huvita tehdä kuin tiettyä työtä mitä ei saa. Tällaisiakin tiedän, vanhemmat maksaa näille autoja ja ulkomaan matkoja vaikka lainarahalla.

Totta kai maksaa vuokraa jonkun verran, samoin antaa ruokarahaa, johan häntä on 18 vuotta pidetty täysihoidossa ilman mitään korvausta. Oppii samalla, että eläminen ei ole ilmaista. Lapseni tosin on niin fiksu, että otti asian eli meille maksamisen puheeksi heti kun sai työpaikan, piti itsestään selvänä, että osallistuu perheen kustannuksiin, kun kerran on työssä.