Kuinka selittää lapselle hänen jäävän ilman sisaruksia?
Olen hieman ennen aikaisesti asiaa kyselemässä, mutta muiden tavat toimia tässä tilanteessa kiinnostaa.
Lapset alkavat tietyssä iässä "kinuamaan" sisaruksia tai ainakin kyselemään, miksi heillä ei jo ole sisaruksia.
Mitä te heille vastaatte? En oikein viitsi suoraan sanoa, että äiti nyt vaan on niin surkea, ettei olisi selvinnyt enää yhdestäkään lapsesta. Kyllähän siinä lapsikin jo syyllistää itseään!
Meidän 9kk vauva on ollut aina ns. vaativa lapsi eli nukkunut huonosti ja omaa melkoisen tempperamentin. Siihen päälle se, että hän joutui syntymään keisarinleikkauksella, koska oli sotkeutunut kroppansakin ympärille napanuoran ja minä epäonnistuin imetyksessä. Tästä edellisestä lauseesta summa summarum koen itseni huonoksi äidiksi.
Nyt olen tosissani alkanut miettimään, että tämä vauva saattaa valitettavasti jäädä ainoaksi. Kovasti välillä tietysti on vauvakuumetta, mutta näin epäonnistuneena jo esikoisen kanssa ei se taida olla kannattavaa. Kaikista ei vain ole äideiksi. Tämä on paha pala minulle, koska lähes 10 vuotta odotin miestä ja samalla sitä, että saisin lapsia. Ilmeisesti vain todetakseni etten suoriudu maailman luonnollisemmasta asiasta.
Kommentit (45)
Vauvasi on vasta 9 kk. Keskity nyt nauttimaan vaativasta ja ihanasta lapsestasi ja heitä tulevaisuuteen kuuluvien asioiden turha märehtiminen romukoppaan. Ihan turhaan stressaat asiaa, jonka ei tarvitse millään tavalla olla elämässäsi vielä pätkääkään ajankohtainen. Ihan turhaat kasaat mustia pilviä ja paineita pääsi yläpuolelle.
En minäkään halunnut toista lasta vielä silloin kun esikoiseni oli 9 kk, silloin oli vielä aika keskittyä häneen. Minunkin esikoiseni oli suht vaativa (ei viihtynyt sekuntiakaan yksin lattialla ja nukkui huonosti) - ja syntyikin mokoma sektiolla. Vauvan kasvaessa tilanne kuitenki helpotti ja sisarus ei enää tuntunut mahdottomalta ajatukselta - sittemmin lapsia on kertynyt 3 lisää: ihan alakautta, esikoista paremmin viihtyviä ja nukkuvia yksilöitä joka ikinen.
Ehkä lapset ei sitten loppujen lopulta sitä kauheasti mieti.
Ja hyviä vastauksia monet ovat lapsilleen antaneet!
Puhumattomuus ja lapsen sivuttaminen sanomalla, että "asiat vaan on näin" on mielestäni väärin tai ainakin melko huono vaihtoehto.
Jokainen totta kai kasvattaa lapsensa kuinka haluaa, mutta kyllä niillä lapsen ajatuksilla ja tunteilla pitäisi olla sijansa. Siinähän se lapsi sitten alkaa puhumattomassa ympäristössä omasta vilkkaasta mielikuvituksestaan keksimään vaikka ja mitä.
Lapsethan helposti ottavat tavallaan "itsennsä" ja myöhemmine ollaan ongelmissa, kun lapsi on käsittänyt asioiden johtuvan hänestä, näin esim. avioerotapauksissa saattaa käydä. Lapsi voi kuvitella, että äiti ja isä erosi, koska me lapset tapellaan tai jotain.
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 13:43"]
Meillä kuusivuotias on kysellyt ja vähän kinunnutkin. Sanoin simppelisti että ei sitä voi itse päättää, kuinka paljon lapsia saa. Jotkut saa yhden, toiset kymmennen ja jotkut ei yhtään...
Eipä siitä sen enempää sitten.
[/quote]
Olet ilmeisesti tyypillinen lattiamoppi. Mitä jos delegoisit hommia lapsen isälle, niin varmasti jaksaisit jatkossa muutaman vuoden kuluttua pusata toisen muksun. Kyllä mies jaksaa!
Minä en ainakaan halua tietää johtuuko minun sisaruksettomuuteni siitä, että jompi kumpi vanhemmista ei kertakaikkiaan halunnut toista lasta, äidin synnytystraumoista, rahahuolista, huonosta avioliitosta vai mistä. Minusta on ihan vaan parempi, etten tiedä ihan tasan tarkkaan liikaa vanhempieni yksityisasioista, koska se ei kuulu minulle. Ja mitä sitten, jos se syy olisi minusta jotenkin 'halveksittava' esim. raha. Se voisi vaikuttaa väleihin toisin kuin se, etten tiedä tarkalleen, mistä on kyse.
Ap, muista, ettet välttämättä edes saa toista lasta, vaikka haluaisitkin. Tämä lienee on se helpoin ja ehkä ainoa selitys, jonka voisi hyvin kertoa ainokaiselle jääneeksi.
t. se Toinen Ainoa lapsi
Meillä kuusivuotias on kysellyt ja vähän kinunnutkin. Sanoin simppelisti että ei sitä voi itse päättää, kuinka paljon lapsia saa. Jotkut saa yhden, toiset kymmennen ja jotkut ei yhtään...
Eipä siitä sen enempää sitten.