Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka selittää lapselle hänen jäävän ilman sisaruksia?
14.05.2013 |
Olen hieman ennen aikaisesti asiaa kyselemässä, mutta muiden tavat toimia tässä tilanteessa kiinnostaa.
Lapset alkavat tietyssä iässä "kinuamaan" sisaruksia tai ainakin kyselemään, miksi heillä ei jo ole sisaruksia.
Mitä te heille vastaatte? En oikein viitsi suoraan sanoa, että äiti nyt vaan on niin surkea, ettei olisi selvinnyt enää yhdestäkään lapsesta. Kyllähän siinä lapsikin jo syyllistää itseään!
Meidän 9kk vauva on ollut aina ns. vaativa lapsi eli nukkunut huonosti ja omaa melkoisen tempperamentin. Siihen päälle se, että hän joutui syntymään keisarinleikkauksella, koska oli sotkeutunut kroppansakin ympärille napanuoran ja minä epäonnistuin imetyksessä. Tästä edellisestä lauseesta summa summarum koen itseni huonoksi äidiksi.
Nyt olen tosissani alkanut miettimään, että tämä vauva saattaa valitettavasti jäädä ainoaksi. Kovasti välillä tietysti on vauvakuumetta, mutta näin epäonnistuneena jo esikoisen kanssa ei se taida olla kannattavaa. Kaikista ei vain ole äideiksi. Tämä on paha pala minulle, koska lähes 10 vuotta odotin miestä ja samalla sitä, että saisin lapsia. Ilmeisesti vain todetakseni etten suoriudu maailman luonnollisemmasta asiasta.
Kommentit (45)
Minäkin ainoa lapsi. Kinusin kyllä lapsena sisarusta, samoin kinusin koiraa, hevosta, millon mitäkin. Vastaus kaikkeen oli että ei tule, ja sillä selvä :) Tyydyin tuohon eikä asia jäänyt mitenkään vaivaamaan. Turha sen enempää selitellä asiaa. Tuo oli hyvä neuvo, että kertoo lapselle, että on olemassa erilaisia perheitä, ja meillä on tällainen. Toisilla on kaksi tai useampia lapsia, toisilla yksi tai ei ollenkaan, sitten voi olla vain yksi vanhempi tai kaksi isää tai äitiä jne...
Aikuisena olen kysynyt äidiltäni miksei hän halunnut enempää lapsia, ja vastaus oli, että hän sai traumat synnytyksestä.
Älä tee asiasta vaikeampaa kuin se onkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava kuulla, että te olette noin tyytyväisiä elämäänne :)
Minusta on niin raivostuttavaa, että raha on aina kaikessa ongelmana, siis just se, että ei voisi tehdä lapsia vaikka niitä haluaisi. :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 11:44"]
Ei meidän lapsemme ole kinunnut sisaruksia vaikka on 4,5v ja ainokainen. Meillä ikää jo 40v ja talous eikä terveys anna periksi tehdä enempää lapsia. Hän tykkää olla ainokainen koska touhutaan paljon kaikenlaista käydään tivoleissa,sirkuksissa,huvipuistoissa yms ja tehdään kotonakin monenlaista. Hän käy päiväkodissa 10 päivänä kuussa että tapaa muita lapsia kun kavereita ei paljoa ole mutta ihan onnelliselta vaikuttaa.
[/quote]
Oletkohan nyt itse aivan voimissasi, kun puhut tuollaisia? Jos lapsi joutuu syntymään keisarinleikkauksella, ei se tarkoita, että sinä olet huono äiti. Eikä imetys valitettavasti aina onnistu. Tämähän ei ole mikään nykyajan ilmiö, omaa äitiäni on mm. viety kylän imettäjänaiselle, koska äidinäidiltäni ei maitoa tullut. Imetykseen tarvitaan paljon tukea ja aikaisemmin kylän ja perheen naisverkosti avustivat uusia äitejä. Nykyään tällaista kulttuuria ei ole, ja sairaalassakin usein heti isketään pullo suuhun, jos imetys ei heti onnistu. Ja sen jälkeen se ei ainakaan onnistu. Lisäksi lapsen temperamentti ei ainakaan omasta mielestäni ole mitenkään negatiivinen asia. Itsellä myös temperamenttinen ja huonosti nukkuva lapsi, enkä ole koskaan ajatellut, että se olisi negatiivisessa mielessä minun syyni. Toiset vauvat nukkuvat paremmin, toiset huonommin, sellaista se on. Nyt reilu kolme vuotiaani on alkanut nukkumaan sikeämmin, mutta levottomia öitä on välillä vieläkin. Se kuuluu lapsen elämään. Olen itse iloinen temperamenttisesta lapsestani. Hän on vahva, tietää mitä haluaa, sosiaalinen ja uskon, että hän tulee pärjäämään hyvin koulussa ja myöhemmin elämässä.
Ehkä sinun kannattaisi käydä lääkärissä tai tehdä joitain masennustestejä. Noilla kriteereillä, mitä kirjoitit, et kyllä objektiivisesti arvostellen ole missään nimessä huono äiti.
Vauvasi on vasta 9kk! On aivan luonnollista ajatella ettei enää ikinä lapsia, hyvä kun tästä selviää, varsinkin jos kaikki ei ole mennyt niin kuin on etukäteen ajatellut.
MUTTA et tiedä miltä tuntuu vaikkapa 4 vuoden kuluttua, mielesi voi muuttua ja toivon todella että muuttuukin - ei sektio tai korvikkeen käyttö tee sinusta huonoa äitiä! Ja vauvatkin on erilaisia. meillä ollut 2 yönsä heräilevää ja itkuista vauvaa ja yksi tyytyväinen.
Oikein asennoitumalla jaksaa paljon paremmin. Juttele miehesi tai ystävän tai vaikka neuvolan terkan kanssa. Arvosta itseäsi ja nauti vauva-ajasta, tuli mitä tuli! Kesäkin tulee, osta vauvalle kaunis kesämekko ja yritä iloita luonnosta, ystävistä, mistä tahansa. ja jos tuntuu ettet pysty siihen, niin hae apua!
Minusta tuntuu, että sinun kannattaisi mennä juttelemaan jonnekin omista ajatuksistasi. Jos kerran tavallaan haaveilet lapsesta, mutta koet epäonnistuneesi. Luettelemasi asiat eivät tee sinusta huonoa tai epäonnistunutta äitiä, mutta ymmärrän itsekin vaikean ja huonounisen lapsen äitinä ja vaikean raskauden kokeneena, että uusi vauva ja raskas vauva-arki pelottaa. Minun kohdallani luonto päätti puolestani ja ihmetyksekseni raskaus sujui hyvin ja vauvasta tuli sisarensa vastakohta. Jos olisi käynyt toisin, olisin vienyt esikoisen hoitoon.
Itse kysymykseesi, minä kertoisin lapselle ettei kaikille tule sisaruksia ollenkaan ja kertoisin esimerkkinä muutaman sellaisen perheen, joilla on vain yksi lapsi tai satuhahmojen perhetilanteista. Ehkä erilaisista perheistä voisi muutenkin jutella samassa yhteydessä, sillä sehän on mielenkiintoinen aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minullakin oli vaativa, vähän nukkuva vauva, ja ajattelin etten tahdo enempää lapsia. Enkä halunnutkaan, ennen kuin lapsi oli n. 5 vuotias, siinä vaiheessa olin jo unohtanut vaikean synnytyksen ja raskaan vauva- ja pikkulapsiajan. Vauvakuume oli suuri, mutta ikävä kyllä aika ei ollut sopiva vauvalle (mies ei halunnut), ja sitten myöhemmin, kun lapsi oli jo koululainen, alkoi itsestäkin tuntua, että ei ehkä jaksa enää pientä vauvaa. Tai niin ainakin yritin uskotella, vaikka vähän kadutti, ettei toista lasta tehty. Nyt on jo liian myöhäistä, olen liian vanha.
Meillä lapsi ei kuitenkaan ainoa lapsi, miehellä on ennestään viisi vuotta vanhempi lapsi, joka on asunut puoliksi meillä (ja enemmänkin silloin, kun oli pienempi), joten tämä yhteinen lapsi ei ole koskaan kysellyt, miksei hänellä ole sisaruksia. En kyllä tiedä, olisiko muutenkaan kysellyt.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 11:44"]
Jotain tällaista olen ajatellutkin.
Saanko kysyä, tiedätkö, miksi sinä olet jäänyt ainoaksi lapseksi?
Onko sinua koskaan ahdistanut asia?
Esim. vanhempien kuoltua kun ei jää tavallaan sitä "omaa" perhettä enää jäljelle, kuten olisi jos olisi sisaruksia. Kaikki eivät tietenkään ole omien sisaruksien kanssa tekemisissä, mutta kyllä minä ainakin olen kiitollinen, että mulla on sisaruksia. Myös miehelläni on.
Aikuisena sitä varmasti enemmän sitten miettii, miksi on ainoa lapsi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 11:41"]
Ei ne kinua. Voivat kysellä, mutta silloin riittää vastaus, että on erilaisia perheitä ja meillä on tällainen :) Älä vaan selittele liikaa, lapsi vain ahdistuu.
nim. Ainoa lapsi
[/quote]
[/quote]
En ole se ainokainen, jolle ap esitti kysymyksen, mutta kommentoin silti. Itse en ole koskaan surrut sisarusten puutetta. Äidilläni on 7 sisarusta, mutta hän on säännöllisesti tekemisissä vain kahden kanssa, suku on iso, mutta aika riitainen. En siis ole koskaan kuvitellut suvun tai sisarusten takaavan onnea.
Isäni suku taas on pieni, mutta sitäkin merkillsiempi, joten olen joskus letkauttanut sukuni pienuuden surkuttelijoille, että surullsita tässä on se, että sukuni on niinkin suuri kuin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 11:44"]
Jotain tällaista olen ajatellutkin.
Saanko kysyä, tiedätkö, miksi sinä olet jäänyt ainoaksi lapseksi?
Onko sinua koskaan ahdistanut asia?
Esim. vanhempien kuoltua kun ei jää tavallaan sitä "omaa" perhettä enää jäljelle, kuten olisi jos olisi sisaruksia. Kaikki eivät tietenkään ole omien sisaruksien kanssa tekemisissä, mutta kyllä minä ainakin olen kiitollinen, että mulla on sisaruksia. Myös miehelläni on.
Aikuisena sitä varmasti enemmän sitten miettii, miksi on ainoa lapsi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 11:41"]
Ei ne kinua. Voivat kysellä, mutta silloin riittää vastaus, että on erilaisia perheitä ja meillä on tällainen :) Älä vaan selittele liikaa, lapsi vain ahdistuu.
nim. Ainoa lapsi
[/quote]
[/quote]
En ole se ainokainen, jolle ap esitti kysymyksen, mutta kommentoin silti. Itse en ole koskaan surrut sisarusten puutetta. Äidilläni on 7 sisarusta, mutta hän on säännöllisesti tekemisissä vain kahden kanssa, suku on iso, mutta aika riitainen. En siis ole koskaan kuvitellut suvun tai sisarusten takaavan onnea.
Isäni suku taas on pieni, mutta sitäkin merkillsiempi, joten olen joskus letkauttanut sukuni pienuuden surkuttelijoille, että surullsita tässä on se, että sukuni on niinkin suuri kuin on...
Minä kinusin lapsena mm. pingviiniä. Sain sisaruksen ja nyt jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi ilman. Äitini masentui tosi pahasti ja koko perhe kärsi. Jäin heitteille. Perheemme ei enää koskaan ollut onnellinen kuopuksen syntymän jälkeen.
Ap, kuulostaa ihan siltä kuin et itse haluaisi kantaa vastuuta päätöksestä hankkia lapsia tai olla hankkimatta. Mitäs jos hankit lapsen ja kaikki menee pieleen? Aiotko sanoa esikoisellesi, että sinun vika, mitäs kinusit. Tai entäs jos et hanki ja kadutkin vuosien jälkeen, syytätkö taas esikoista? Et varmaan sanoisi mitään ääneen mutta eleet ja ilmeet kavaltavat sinut.
Aikuinen, vastuullinen ihminen kyllä tekee sen päätöksen lasten hankinnasta ihan siitä riippumatta mitä joku kääpiö kinuaa tai inisee. Ja jos hankit vielä toisen lapsen, niin aiotko sille sanoa, että hankittiin sut kun isosisaruksesi halusi, ei me muuten olis?
Nyt alkaa jo tuntua siltä, että älä helvetissä hanki. Olet lapsellinen ja typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun vauva on siis vasta 9 kk. voi kuule, odota vaikka vuosi tai kaksi ja mieti sitten uudestaan jääkö hän ainokaiseksi.
Mitä ihmettä? Perheitä on erilaisia. Piste.
Minulla oli melko helppo raskausaika, synnytyksestä ei jäänyt traumoja. Vauva nukkui alusta lähtien lähes koko yön ja on mitä ihanin 5-vuotias nyt. Silti en halua lisää lapsia.
Toki lapset kyselevät ja kinuavat kaikenlaista. Elämässä ei kuitenkaan voi saada kaikkea. Lasten on ihan hyvä harjoitella pettymyksensietokykyä.
En koe, että minun pitäisi haluta lisää lapsia. Meidän perhe on kokonainen ja hyvä juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mielestäni lapsellinen ja typerä. Sinä se tässä taidat olla, kun tuollaisia kirjoittelet.
Jos olisit lukenut vastaukseni ylempää, olisit huomannut, että tiedän kyllä, että lapsista huolehtivat vanhemmat eikä niitä tehdä vain siksi, että se esikoinen haluaisi. Halusin vain tietää, miten muut ovat toimineet tässä tilanteessa.
Esikoista en missään vaiheessa tulisi syyllistämään!
Asian haluaisin juuri selittää niin, ettei lapsi kuvittelisi hänessä olevan vikaa. Itseänihän minä tässä saan syyttää, kun en etukäteen voinut tietää, ettei minusta tainnutkaan olla äidiksi
Vauvamme on muuten oikein ihana, naurava ja oppinut kaikkea tosi nopealla aika taululla. On vaan kovin vaativa ja kuuleman mukaan vähän samanlainen kuin äitinsä pienenä ;)
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:04"]
Minä kinusin lapsena mm. pingviiniä. Sain sisaruksen ja nyt jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi ilman. Äitini masentui tosi pahasti ja koko perhe kärsi. Jäin heitteille. Perheemme ei enää koskaan ollut onnellinen kuopuksen syntymän jälkeen.
Ap, kuulostaa ihan siltä kuin et itse haluaisi kantaa vastuuta päätöksestä hankkia lapsia tai olla hankkimatta. Mitäs jos hankit lapsen ja kaikki menee pieleen? Aiotko sanoa esikoisellesi, että sinun vika, mitäs kinusit. Tai entäs jos et hanki ja kadutkin vuosien jälkeen, syytätkö taas esikoista? Et varmaan sanoisi mitään ääneen mutta eleet ja ilmeet kavaltavat sinut.
Aikuinen, vastuullinen ihminen kyllä tekee sen päätöksen lasten hankinnasta ihan siitä riippumatta mitä joku kääpiö kinuaa tai inisee. Ja jos hankit vielä toisen lapsen, niin aiotko sille sanoa, että hankittiin sut kun isosisaruksesi halusi, ei me muuten olis?
Nyt alkaa jo tuntua siltä, että älä helvetissä hanki. Olet lapsellinen ja typerä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:04"]
Aikuinen, vastuullinen ihminen kyllä tekee sen päätöksen lasten hankinnasta ihan siitä riippumatta mitä joku kääpiö kinuaa tai inisee. Ja jos hankit vielä toisen lapsen, niin aiotko sille sanoa, että hankittiin sut kun isosisaruksesi halusi, ei me muuten olis?
[/quote]
Tuntuu tosiaan merkilliseltä, edes miettiä, että mitä jos lapsi kinuaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinun nyt tarvii selitellä? Sanot ettet halunnut toista lasta. Piste.
Minä olen ainoa lapsi ja varmaan sen takia halusin useamman lapsen. Voin kertoa ettei meillä ainakaan tytöt olleet innostuneet vauvoista muuta kuin nukkeina. Selitä että se oikea vauva on aivan eri asia ja jos se tulee niin hän ei voi enää kunnolla nukkua ja myöhemmin se pilaa leikkisi ja tuhoaa tavarasi.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:59"]
Mitä sinun nyt tarvii selitellä? Sanot ettet halunnut toista lasta. Piste.
[/quote]
Juuri näin.
Meillä on vaan se tilanne, että toisaalta haluaisin lisää lapsia, mutta omat voimavarat vain mietityttävät. Olen peiaatteessa sitä mieltä, että lapsella on hyvä olla sisaruksia, mutta ei tietenkään sen varjolla, että vanhemmat pimahtaa.
Tiedän kyllä olevan perheitä, jotka tietoisesti eivät halua yhtä lasta enempää. Itse en heihin kuulu, tai ainakaan en kuulunut aiemmin. Nyt en ole aivan varma... Liian sekavaa :/
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:12"]
Mitä ihmettä? Perheitä on erilaisia. Piste.
Minulla oli melko helppo raskausaika, synnytyksestä ei jäänyt traumoja. Vauva nukkui alusta lähtien lähes koko yön ja on mitä ihanin 5-vuotias nyt. Silti en halua lisää lapsia.
Toki lapset kyselevät ja kinuavat kaikenlaista. Elämässä ei kuitenkaan voi saada kaikkea. Lasten on ihan hyvä harjoitella pettymyksensietokykyä.
En koe, että minun pitäisi haluta lisää lapsia. Meidän perhe on kokonainen ja hyvä juuri näin.
[/quote]
Voi kuule kun olisikin!
Yritän vain ajatella lapseni tulevaisuutta, mutta se näyttää olevan kovin väärin.
Meidän perheessä ei asioista puhuttu. Aina vaan sanottiin, "että no siksi". En halua olla sellainen vanhempi! Kyllä lasten täytyy oppia puhumaan ja saamaan edes jonkinlainen pätevä selitys, jos jokin asia mietityttää.
Ehkä tämä puhumattomuus on sitten jokin perisuomalainen tapa...
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 13:17"]
Tuntuu vähän keksityltä jutulta.
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
Älä vielä sellaista murehdi. Anna vauvakuumeen tulla jos on tullakseen.
t. 3 lasta sektiolla synnyttänyt, joka haaveilee neljännestä