Olen järkyttynyt: Lapseni tekee TAHALLAAN

Mitä väliä mitä jotkin randomisti samalla luokalla muutaman vuoden olevat tyypit ovat jostain asiadta mieltä? Tai että "pääsee piireihin".... koulussa...tsiisas.

Katsotaan parin kymmenen vuoden päästä kuka on verotilastoissa siellä kärjessä ja ketkä elävät tuilla ja asuvat kunnan vuokraslummissa.

Mutta olivatpahan kouluaikoina "piireissä".  BUHAHAHAHAHA

Tein itse samaa kouluaikoina. Tein aina ensin kokeen kaikki tehtävät oikein, ja sitten ripottelin sekaan virheitä sen verran, ettei koenumerosta tullut kiitettävää. Syynä juuri tuo hikinpinkoksi haukkuminen ja eristäminen: Tietyssä vaiheessa on haitaksi kaverisuhteille, jos on liian hyvä.

Tajusin kyllä itse lopettaa tahallisen alisuoriutumisen siinä vaiheessa, kun keskiarvolla alkoi olla jotain väliä. Nostin sitten 9--luokalla keskiarvon takaisin 9,6, ja lukiossa tätä ongelmaa ei enää esiintynyt, ja keskiarvo oli sitten 9,9. Kirjoitin 5 laudaturia ja eximian.

MInusta tässä vaiheessa pojalle ei kannata suuttua. Alasteen numeroilla ja keskiarvolla ei ole mitään väliä minkään kannalta, varsinkin kun ja jos ne asiat osaa. Ennemminkin puhelisin hänen kanssaan siitä, mitä hän aikuisena haluaa tehdä ja miten siihen pääsee. Lisäksi pyrkisin kaikin tavoin tukemaan hänen itsetuntoaan, ja näkemään omat vahvuudet ja heikkoudet realistisesti. Moni lahjakas lapsi on hyvin epävarma itsestään, heiltä kun on usein vaadittu koko eliniän enemmän kuin muilta. Haukkumalla/suuttumalla lapselle heikennät hänen itsetuntoaan entisestään.

Viimeistään lukiovaiheessa kannattaa sitten hakeutua toisten samankaltaisten ihmisten seuraan, eli kunnon kouluun.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 11:01"]

virheitä matematiikan kokeissa!! Ennen hän sai lähes poikkeuksetta täysiä pisteitä ja oli luokkansa paras. Nykyisin hän on suorastaan ylpeä, jos jouku muu oli parempi kuin hän. Opettajan mukaan virheet ovat täysin tahallisia, koska menevät jo aivan överiksi tyyliin 10000000000 tms.

Lapseni on melko rauhallinen, eikä häntä oole tietääkseni kiusattu koulumenestyksen takia, mutta miksi ihmeessä hän haluaa alisuoriutua vain "näyttääkseen muille"? En ymmärrä ollenkaan, enkä tiedä kuinka tällaiseen pitäisi suhtautua.

[/quote]

En osaa antaa hyviä neuvoja, mutta olen samaa mieltä kuin tuo edellinen, että tuossa vaiheessa arvosanoilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta sillä on, osaako perusasiat oikeasti. Ja teillä ilmeisesti osataan muutakin kuin perusasiat :) Ehkä vielä ongelmallisempi on se "tyypillinen tyttö" (minä aikoinani), joka ei ole kovin lahjakas, mutta on ahkera ja haluaa miellyttää muita, ja onhan itsellekin kiva saada hyviä arvosanoja: pänttäsin kokeisiin ja kokeen jälkeen kovalevy tyhjeni saman tien. En pohjimmiltani oppinut paljonkaan.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 11:17"]

Niinhän se on, että hyviä kiusataan. Hikari, hikke. Äkkiä siinä alkaa hävetä hyviä tuloksiaan, niin mullekin kävi aikanani, etenkin kun paras ystäväni sai aina kutosia ja seiskoja jo siis ala-asteella.

[/quote]

Musta tämä on hirveän surullista... Hyvä laskupää on mahtava lahja, mutta jokin tässä kulttuurissa tekee, ettei siitä onnestaan saa nauttia... Tällaset jutut tekee musta vähitellen eliittikoulujen kannattajan. Onneksi opettajalla on näköjään selkeä näkymeys siitä, mikä on homman nimi.

Itse en asiasta äitinä kauheaa numeroa tekisi, toki puhuisin kuinka, ja miksi se on typerää. lapsesi on kai 5. - tai 6.-luokkalainen? Jos keskiarvo kuitenkin hipoo kymppiä niin noilla satunnaisilla nuomeron "huonontamisilla" ei ole mitään merkitystä. Ei ala-asteen numeroilla muutenkaan. ( toki itse asioiden oppimisella yms yms muttei niillä itse numeroilla.)

Juurin näin, kovin järkyttävältä ei kuulosta jos lapsi kuitenkin samalla pitää huolen että kuitenkin kiitettäviä saa...

Yläasteen alussa minut pelasti se, että vanhemmat alkoivat maksaa hyvistä numeroista. Kun vitosen keskiarvon omaavat sitten kyselivät numeroita ja että miksi saan niitä ja miksi jaksan lukea, pystyin vastaamaan, että siksi kun mulle maksetaan niistä.

Ei tarvinnut olla hikari, ainakaan niin paljon, kun raha oli syynä eikä jotain niin "tyhmää" kuin oma tulevaisuus.

Sain kaseista, yseistä ja kympeistä rahaa.

Tässä ketjussa ollaan oikeilla jäljillä, minäkin muistan että mullakin oli kaveripiirin asettamia paineita alisuoriutua ala- ja yläasteella, niin uskomatonta kuin se olikin. Viinaa juovat teiniäidit halusivat vetää kaikki muutkin mukanaan siihen ankeaan pikkukaupungin harmaaseen keskinkertaisuuteen.

Sanoin ei ja jatkoin pingottamista, mutta kyllä siitä sosiaaliset suhteet kärsivät ja paljon. Lukiossa onneksi helpotti.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 12:10"]

Mitä väliä mitä jotkin randomisti samalla luokalla muutaman vuoden olevat tyypit ovat jostain asiadta mieltä? Tai että "pääsee piireihin".... koulussa...tsiisas.

Katsotaan parin kymmenen vuoden päästä kuka on verotilastoissa siellä kärjessä ja ketkä elävät tuilla ja asuvat kunnan vuokraslummissa.

Mutta olivatpahan kouluaikoina "piireissä".  BUHAHAHAHAHA

[/quote]

Olet ilmeisesti unohtanut millaista oli olla 12-vuotias ihan tavallisessa suomalaisessa peruskoulussa.