Mitä teit pitkän matkan junassa/bussissa ennen kun omistit älypuhelimen?
Tuli vaan mieleen kun minulta loppui junassa akku ja istuin tunnin tekemättä mitään ja oli todella tylsää.
Kommentit (46)
Silmäpeliä söpöjen mirkkujen kanssa ja tuli sitä joskus heitä sanallisestikin viihdytettyä..😉 Sitä en myönnä ettäkö tämä olisi loppunut älypuhelinten tultua!😏
Mika43😘
Yleensä luin kirjaa tai iltapäivälehtiä. Junassa istuin ravintolavaunussa ja siellä oli usein juttuseuraa. Oli mukava höpötellä ventovieraiden kanssa niitä näitä.
Luin lehteä ja katsoin maisemia. Mä katson maisemia vaikka on älypuhelin. Eikö sulla ollut laturi mukana? Junassa voi ladata.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin vierusmatkustajan kanssa ja luin kirjoja, Hegeliä, Sartrea, Schopenhousenia, Kierkegaargdia, Camusta jne.
Nyt selaan iltapaskoja ja av-palstaa, kiitos älypuhelimien :(
Samaa pa-kaa eri paketissa sori vain. Sartre muijineen äklö. Muut vain ihmettelevät ääneen ja liksa juoksee.
Älämölöttäjät ihan yhtä tyhmiä vuosisadasta riippumatta. SORI.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin vierusmatkustajan kanssa ja luin kirjoja, Hegeliä, Sartrea, Schopenhousenia, Kierkegaargdia, Camusta jne.
Nyt selaan iltapaskoja ja av-palstaa, kiitos älypuhelimien :(
Sama juttu. Noin 20v tosiaan luin vielä paljon, Hesseä jne. Nyt olen 47v luuririippuvainen. Kirjoittelen tänne :(
Surullista että pitää olla älypuhelin, kirja, musiikkia tai muuta tekemistä. Kertoo jotain vinksahtaneesta dopamiini-säätelystä aivoissa. Tälläisen ihmisen kannattaisi vähentää viihteen käyttöä ja tutustua mindfullness harjoituksiin sekä meditaatioon. Ei normaalin ihmisen kuuluisi "tylsistyä" jos joutuu istumaan paikallaan tekemättä mitään tunnin verran. Itse rakastan kun pääsen pitkälle junamatkalle ja oikein syvällisesti tutustumaan omaan ajatuksenjuoksuun, ilman häiriötekijöitä.
-MindfulSpirit-
Samaa kuin nykyäänkin: katselen maisemia ja pohdiskelen elämää.
Annoin aivojen askerrella omien ajatusteni parissa, luin kirjaa, torkuin tai katselin maisemia. En edelleenkään tykkää räplätä puhelinta autossa tai junassa, tulee huono olo ja pää kipeäksi.
Neuloin / luin / kuuntelin musiikkia korvalappustereoista
Voi näitä nykynuorten huolia !
Matkustettiin sitä ennenkin Interrail-passilla ympäri Eurooppaa ja ilman minkäänlaista kännykkää mukana matkassa...
"Äly" eli vakoilupuhelimet eivät lisää ihmisen älykkyttä tai kehitä aivoja millään tavalla, koska 99% ei tee niillä mitään hyödyllistä.
Katselin maisemia ja kanssamatkustajien touhuja. Analysoin samalla missä ammatissa he työskentelevät ja mikä on tämänkertaisen matkan päämäärä sekä tarkoitus.
Edelleen katselen mieluummin maisemia kuin näprään puhelinta, En ole ikinä osannut lukea/tehdä ristikoita junassa vaan olen aina tykännyt katsella ulos ikkunasta jopa vaan sitä metsää ja ajatella omiani. Parasta tosin on jos ei ajattele kerrassaan mitään. Enkä ole kyllä koskaan kokenut että tylsää olisi ollut.
N43
Kuuntelin musiikkia ja katselin maisemia. Samalla mietiskelin niitä näitä. Ensimmäiset korvalappustereot taisin saada 10 vuotiaana.
t:kasarilla syntynyt
Katson tietä koska ajan omaa autoa. En lähemmäs 10 vuoteen ole matkustanut pitkän matkan bussilla/junassa.
Luin, tein sanaristikoita ja neuloin. Usein tuntematon vieruskaveri alkoi juttelemaan, kun neuloin. Etenkin itseäni vanhemmat ihmiset. En enää muista millaisista asioista tarkalleen. Saatettiin puhua politiikkaakin.
Va
jakki ei hiffannut että vieressä on töpseli LOL
Junassa olen lukenut tenttikirjoja, koska olen aina matkustanut junalla yliopistokaupinkiin?tenttimään kursseja.