Miten selvitä kissan kuolemasta?

Kissa tai koira, ne on kuin se oma pieni lapsi, joka on lähelläsi ja vierelläsi koko ajan.  Siksi sen lemmikin poismeno on yhtä vaikea asia kuin lapsensa menettäminen.

Me otimme uuden koiran heti entisen kuoltua.  Entinen eli aika vanhaksi ja sillä alkoi olla vanhuuden vaivoja ja sairauskin tuli.  Päätimme jo silloin, että otamme vielä yhden koiran tämän lähdettyä taivaaseen.  Meillä on aina ollut koiria ja kaikkia on surtu ja kaivattu yhtä paljon.  

Tämän uuden otimme heti siksi, kun olemme jo eläkkeellä ja on otettava huomioon oma elämänkaaremme.  Hyvässä lykyssä ehdimme vielä yhden koiran hoitaa loppuun asti, mutta jos odottelisimme muutamankin vuoden, se voisi olla kohtalokasta.

Pentukoira on nuorentanut meitä itseämmekin.  Taas on oikea rytmi elämässä.  Koiramme on ihana!

Mutta ei se ole sillä tavalla korvannut sitä edeltäjäänsä, eikä muitakaan entisiä koiramme, että se olisi täysin samanlainen.  Sehän on eri koira ja eri persoona niin kuin ihmisetkin ovat.

Suhteemme ja kaipaamme vieläkin sitä edellistä lemmikkiämme, mutta tämä uusi pieni veitikka saa meidät taas hyvälle tuulelle.  

Minusta on väärin vertailla "surujen määrää," en minä osaa menehtyneitten ystävienikään kesken mitään arvojärjestelmää siinä ylläpitää.  Suren ja kaipaan kaikkia kuolleita omaisiani, ystäviäni, läheisiäni, jokaista kohdallaan 

Yksikään kuollut koirani ei ole "vain koira," kuten ei yksikään kuolleista ihmisistäkään ole mikään "vain.". Kaikilla on merkityksensä.

Olen huomannut elämäni aikana, että nämä ihmiset, jotka tuhahtelevat halveksivasti niille, jotka kaipaavat lemmikkiään ja laskelmoivat, ketä tai mitä kuuluu surra ja ketä ei, ovat sellaisia kovasydämisiä ja kylmäluonteisia ihmisiäkin kohtaan, heiltä ei empatiaa löydy vaikka surisit lastasi tai puolisoasi eikä he osaa ikinä asettua toisen asemaan.  

Juuri näitä höläyttelijöitä ja möläyttelijöitä, joille mikään ei ole mitään.  Tunnekylmiä ja usein varsin narsistisia ihmisiä.  Psykopaatit sitten vielä erikseen.

Suru on tunne ja tunne menee ohi, jos siihen ei ripustaudu.

Olen joutunut montakin kissaa vuosien mittaan viedä piikille. Tiedän kuinka tuskallista se on. Mutta jos rakkain kissani kuolisi en tiedä miten selvitä siitä...Se jo 13 vuotias, aina tulee mun luo , yölläkin kun huomaa etten nuku. Otan osaa suruusi, oikeasti lemmikin kuolema voi olla jopa pahempi kuin ihmisen.