Lue keskustelun säännöt.
Muistuttakaa mua, etten ole mieheni äiti.
11.05.2013 |
Mä en varmaan saa huomenna kakkua enkä muutakaan spesiaalia. Itse olen leiponut kakut ensin anopille ja sitten omalle äidilleni. Olettaisin siitä miehen ymmärtävän, että minusta kakku kuuluu äitienpäivään, mutta ilmeisesti miehellä ei tosiaankaan tuota ajatustenlukutaitoa ole.
Aikaisemmin äitienpäivänä mies on sentään kokkaillut jotain herkkua, mutta nyt tajusin juuri, että kukaan ei ole käynyt edes ruokakaupassa, joten päätynen laittamaan huomenna ruoaksi jotain siitä, mitä jääkaapissa sattuu olemaan. Olisin tietysti voinut itse hankkia äitienpäivälounaan ainekset, mutta jotenkin vain odotin palvelutason vastaavan edellisiä vuosia.
No, lapsethan ovat tärkein, ja he ainakin haluavat herättää minut laululla aamulla ja tuoda hellyttävät korttinsa. Täytynee vain odottaa, että lapset alkavat omatoimisesti leipoa tai käydä kaupassa, ehkä sitten voin saada kakkua minäkin.
Kommentit (27)
Happamat ja katkerat, unohdetut vaimot joutuvat hokemaan tätä "en ole mieheni äiti"
Minä kiitän miestäni hänen isyydestään, kun on isäinpäivä. Osoitan silloin erityisesti miten paljon arvostan sitä, että hän on isä lapsillemme. Mies samoin osoittaa arvostustaan äitiydestäni, kun on ätiienpäivä. Se ei sulje pois myöskään sitä, että voisimme muistaa omia äitejämme ja mummojamme. Jopa anoppia voimuistaa -onhan hän äitinä kasvattanut puolisoni.
Jos toivotte mieheltänne huomiota, puhukaa siitä. Hänellä on voinut olla kotona erilainen kulttuuri. Puhukaa siitä mitä toivotte sen sijaan, että marttyroitte oman kakkunne kanssa itku silmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen siis oli ap. Mutta mieheni puolustukseksi on sanottava, että hän kyllä yleensä on järjestänyt kaikkea kivaa muistamista kaikkina mahdollisina juhlapyhinä (esim. kihlauksen vuosipäivänä!) ja niiden välilläkin. Kyllä lapset meillä saavat mallin muistamisesta.
Tää äitienpäivä on vain niin yleishypetetty päivä, että tuntuu pahalta jäädä ilman sitä samperin kakkua.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 21:36"]
Edellinen siis oli ap. Mutta mieheni puolustukseksi on sanottava, että hän kyllä yleensä on järjestänyt kaikkea kivaa muistamista kaikkina mahdollisina juhlapyhinä (esim. kihlauksen vuosipäivänä!) ja niiden välilläkin. Kyllä lapset meillä saavat mallin muistamisesta.
Tää äitienpäivä on vain niin yleishypetetty päivä, että tuntuu pahalta jäädä ilman sitä samperin kakkua.
[/quote]
Siis ei edellinen vaan sitä edellinen oli ap.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 20:36"]
Juuri näin! Niiden lasten takiahan miehen pitäisi panostaa äitienpäivään! Miehenhän se pitäisi leipoa kakku lasten kanssa (tai käydä yhdessä sellainen ostamassa, jos ei vatkain pysy kädessä) ja lastensa takia miettiä miten lapset parhaiten äitiänsä voisivat juhlia.
Kun itse olin lapsi, herättiin AINA aamulla yhdessä aikaisin ja tehtiin äidille aamupala sänkyyn ja päivällä leivottiin kääretorttu (oli isän mielestä helpompi tehdä). Mummoja tietysti muistettiin myös, mutta TOTTAKAI ensimmäinen muistettava on lapselle oma äiti ja kukas muu siinä toimisi lapsen tukena kuin lapsen oma isä.
Tuskinpa aloittajankaan perheessä isä sitä isänpäivää yksinään organisoi, vaan seKIN taatusti jää äidin vastuulle.
[/quote]
MInustakin äitien päivänä nimenomaan isä ja lapset yhdessä tekevät äidille aamiaisen/kakun/lounaan/mitä missäkin perheessä halutaan. Minua ärsyttää, kun mieheni ei minun päivääni muista mitenkään. Ei edes, vaikka olen tästä aiempina vuosina sanonut. Haluaisin, että hän opettaa lapselle äitienpäivän perinteitä, mistä lapsi niitä muuten oppisi?
Olen joka vuosi järjestänyt lapsen kanssa kivoja "isänpäiväyllätyksiä", mutta jollen huomenna mitään huomionosoitusta saa, niin jääköön isänpäivän juhliminenkin tänä vuonna.
22, täsmälleen sama juttu. Oma isäni muistaa äitiäni joka äitienpäivä, ostaa lahjan ja kortin ja vie lounaalle. Äidilläni osuu syntymäpäiväkin siihen samaan saumaan, usein samaksi päiväksi, mutta ei aina. Minua ei oma mieheni muista, joten tämä perinne ei jatku meillä, koska se ei riipu minusta. En voi pakottaa miestäni juhlimaan äitienpäivänä minua, sen pitäisi lähteä hänen aloitteestaan.
Olen jutellut miehelleni, että olisi kiva, jos jotenkin muistettaisiin, mutta hänen mielestään lapsen päiväkodissa väkertämä lahja on riittävästi. Kun lapseni ei ollut vielä päiväkodissa, en saanut mitään. Ekana äitienpäivänä se kirpaisi aika lailla, kun mies ei mitenkään huomioinut, vaikka tiesi, mikä päivä on. Enkä tarvitsisi mitään hienoja lahjoja, ilahtuisin vaikka kukkasista ja siitä, että saisin toivotukset. Ja että tehtäisiin vaikka vähän spesiaalimpaa ruokaa, kun en lounaalle pääse (siitäkin olen joskus puhunut, on kuulemma liikaa väkeä liikkeellä ja lapsen kanssa ei muka voi mennä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 21:36"]
Happamat ja katkerat, unohdetut vaimot joutuvat hokemaan tätä "en ole mieheni äiti"
Jos toivotte mieheltänne huomiota, puhukaa siitä. Hänellä on voinut olla kotona erilainen kulttuuri. Puhukaa siitä mitä toivotte sen sijaan, että marttyroitte oman kakkunne kanssa itku silmässä.
[/quote]
Mä en yleensä ole hapan enkä katkera, enkä varsinkaan unohdettu. Laitoin otsikkoon tuon "en ole mieheni äiti" -jutun siksi, että tiesin, että olisin saanut parikymmentä tuollaista vastausta, jos olisin vain valittanut kakun puutteesta.
Erilaisesta kulttuurista ehkä on kyse, mutta kyllä appiukkokin on kova juhlistamaan kaikkea mahdollista. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, joka pyytää ja vaatii itselleen tällaista huomioimista. Toivoisin vain.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 20:36"]
Juuri näin! Niiden lasten takiahan miehen pitäisi panostaa äitienpäivään! Miehenhän se pitäisi leipoa kakku lasten kanssa (tai käydä yhdessä sellainen ostamassa, jos ei vatkain pysy kädessä) ja lastensa takia miettiä miten lapset parhaiten äitiänsä voisivat juhlia.
Kun itse olin lapsi, herättiin AINA aamulla yhdessä aikaisin ja tehtiin äidille aamupala sänkyyn ja päivällä leivottiin kääretorttu (oli isän mielestä helpompi tehdä). Mummoja tietysti muistettiin myös, mutta TOTTAKAI ensimmäinen muistettava on lapselle oma äiti ja kukas muu siinä toimisi lapsen tukena kuin lapsen oma isä.
Tuskinpa aloittajankaan perheessä isä sitä isänpäivää yksinään organisoi, vaan seKIN taatusti jää äidin vastuulle.
Ja minkä ihmeen logiikka siinä on, että aloittaja leipoo kakun miehen äidille, mutta mies ei voi pistää tikkua ristiin oman lapsensa äidin eteen?
[/quote]
Tätä mä juuri harmittelinkin. Lapsuuteni kodissa äitienpäivä oli iso juttu. Isä piti aina huolen siitä, että meillä lapsilla oli kortti äidille. Kakku järjestettiin jollakin tavalla ja valkovuokot poimittiin. Toki vanhemmat muistivat omiakin äitejään (ja me lapset mummoja). Äiti vietiin ulos syömään tai sitten vähän isompana laitoimme isän kanssa ruokaa.
Nyt äitini sanoi, että toivoo meidän käyvän hänen luonaan jo äitienpäivää edeltävänä päivänä, jotta mies ja lapset voivat sitten juhlistaa minua sunnuntaina. No, eipä tässä mummulareissu olisi näköjään häirinnyt.
Mua harmittaa jo sekin, että lapset päiväkodissa kertovat, ettei omalle äidille tehty kakkua lainkaan. Ja sitten päiväkodin tädit katsovat mua säälivästi. Heh. Pääsen tästä ehkä yli. EN aio murjottaa huomenna vaan kehua lasten kortit ja aamukahvin maasta taivaaseen.