Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla pikkulapsiarki tälläistä?
10.07.2020 |
Meillä on 1- ja kohta 3-vuotiaat lapset, joita hoidan kotona. Tuntuu, etten saa yhtään mitään tehtyä. Joka ikisessä asiassa kestää lasten kanssa todella kauan. Jommallakummalla on koko ajan joku vessa-asia tai vaipassa tavaraa, pienempi on kiipeämässä päättömästi ruokapöydän päälle tai isompi kiukuttelee muuten vaan. Mitään kolmessa minuutissa hoidettavaa asiaa ei voi hoitaa ilman, että joku tahtoo syliin tai lapset nahistelevat keskenään. Sitten puoli tuntia onkin jo kulunut.
Kotipihaa kauemmas lähteminen on ihan tuskaa, isompi vastustelee ihan kaikkea pukemisesta lähtien (erityisesti ei haluaisi vaippaa, vaikka sellainen kyllä laitetaan, jos mennään jonnekin kauemmas). Pienempi kitisee samalla, koska haluaa huomiota. Isompi vastustelee myös päiväunia, vaikka ei ole valmis jättämään niitä pois. Tuntuu, että koko päivä menee jonkun kiukutellessa.
Pienempi ei oikein osaa vielä kunnolla kävellä, joten joudun vahtimaan vieressä koko ajan, ettei kaadu. Kun yritän lukea isommalle, pienempi yrittää repiä kirjaa. Kun yritän askarrella tai piirtää isomman kanssa, pienempi yrittää syödä paperia ja pureskella kyniä.
Leikin, loruttelen, laulan, sylittelen ja oikeasti vietän paljon aikaa lasten kanssa. Silti tuntuu, ettei mikään riitä, ja ihan pakollisimmat kotityöt ja omasta henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen vievät liikaa aikaa ja lapset kitisevät, jos yritän jättää edes hetkeksi omiin touhuihinsa.
Mitään omaa aikaa ei todellakaan ole, miehellä on pitkä työmatka on siksi pidempään poissa. Viikonloppuisin yritetään antaa molemmille lapsille aikaa yksin ilman sisarusta ja saada kaikki kertyneet pakolliset hommat tehtyä.
Koronan takia tukiverkot ovat vähissä. Kuulun itse riskiryhmään ja isovanhemmat viettävät aikaansa ikeassa ja risteilyllä. Samasta syystä siirsin töihin paluuta vuodella, en voi välttää työssäni ihmiskontakteja.
Onko muilla samanlaista? Nukahdan yleensä itse heti kun lapset menevät nukkumaan, kun olen niin uupunut. Pieni heräilee vielä öisin. Olen koulutettu ja työni saan hoidettua ripeästi ja tehokkaasti, mutta lapsiarki takkuaa. Ja meillä ei todellakaan nipoteta siivouksesta tai kokata gourmet-aterioita.
Kommentit (126)
Tutulta kuulostaa. Meillä lapset samalla ikäerolla ja helkkarin raskasta on, vaikka nyt jo pari vuotta vanhempia. En osaa auttaa mutta lähetän tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ihan kaikkea, mutta tuollaistahan se aikalailla on. Itse ratkaisin ongelman ja menin töihin. 😁 Yrität aivan liian paljon saada lapset viihtymään siten kuten sinusta lasten pitäisi viihtyä. Anna valita itse tekemisensä. Teillä on oma piha sitä varten, ettei tarvitse lähteä pidemmälle. Relaa! Ja 3 v ei välttämättä tarvis vaippaa, vaihtelee tietenkin missä iässä hormonit alkaa tiedottaa vessahädästä, yleensä 2 v
"Kiva" kuulla, että muilla on samanlaista, enkä ole erityisen huono äiti.
Olisi siis todella kiva, jos lapset viihtyisivät ilman, että osallistun, mutta kun eivät viihdy. Voisin vaikka lukea lehteä kun lapset leikkivät. Jos meillä olisi vain tuo 3-vuotias, asiat voisivat olla toisin, mutta sisaruskateus taitaa voittaa.
Ap
Monet snovat, että pikkulapsiaika on tuollaista, mutta meillä ei ollut. Suurimmaksi selittäjäksi miksi ei, sanoisin kantoliinan. Pidin kuopusta 0-2-vuotiaana suuren osan päivästä kantoliinassa. Osasi kyllä kävellä jo 10 kk iässä, mutta viihtyi liinassa hyvin. Pystyin siis tekemään kotitöitä ja puuhailemaan esikoisen kanssa "häiriöttä". Nukuimme nuorimman kanssa perhepedissä, esikoinen sängyssä sivuvaunussa vieressä. Näin nukuimme erinomaisesti. Ei tarvinnut nukutella ketään.
Olin kotona lasten kassa siihen asti kuin kuopus oli 2,5 v. Kotiäitivuodet kuopuksen syntymän jälkeen olivat parasta aikaa elämässäni. Lähes joka päivä ajattelin, kuinka onnellinen olen. Eli ei se välttämättä ole kamalaa.
Mies teki pitkää päivää ja oli n 1-2 vko/kk työmatkalla.
Tiedän että näistä kommenteista ei tykätä, mutta sanon kuitenkin: Kuulostaa helvetilliseltä. Anteeksi. Emme ole halunneet lapsia juuri tuon takia, en i k i n ä jaksaisi tuollaista päivästä, viikosta toiseen eikä mieskään. Ja juu, ymmärrän että lapset kasvavat isoksi. Sitten tulevat uudet murheet. Hatunnoston arvoinen suoritus tuo vanhemmuus, me ei pystyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2- ja 3-vuotiaat on mun mielestä yleisesti ottaen ihan kamalia. Kitikitikiti. Mikään ei ole koskaan hyvin. Narinaa ja kiukkua koko ajan. Sanoisin tosi rumasti tuon ikäisistä lapsista, jos kehtaisin.
Vaikka sanotaankin, että pienet lapset, pienet ongelmat ja isot lapset, isot ongelmat, niin meillä ei ole mennyt noin. Lapset ovat yläkouluikäisiä ja molemmat mukavia, normaaleja ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella kaikesta. Kaikkein kamalinta oli silloin kuin olivat juurikin 1v ja 3v.
Sama tässäkin 4 ja 1v. Vihaan niiden viihdyttämista ja koko ajan mietin, että en halua tämän elämän, tämä en ole minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelemään opettelevaa lasta ei tarvi vahtia koko ajan vieressä. On ihan ok muksahtaa lattialle. Tietenkään ei niin, että pää kumahtaa pöydän jalkaan tai vastaavaa.
Ap, isot tsempit! Mulla on yksi 2v jonka kanssa on välillä tosi rankkaa vaikka on normaali ja terve ja kiltti lapsi. Eli ihan taatusti olisin kahden noin pienen kanssa helisemässä. Mutta aika auttaa tuohon tietysti, vuoden päästä on jo eri meininki. 1v on työläs ikä. Menetkö syksyllä töihin vai jäätkö vielä kotiin? Mä palasin varhain osa-aikaisesti töihin ja pidän siitä. On paljon aikaa lapsen kanssa mutta myös aikuisten maailmassa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kolmevuotias jo viihdy jonkun kivan tekemisen parissa? Esim. palapelit tms. Meillä tuo hurahti palapeleihin ja on nyt koko viikon tehnyt intensiivisesti palapelejä. Sen oon huomannut myös, että jotenkin helpompi itselle jättää se päiväunia"taistelu " pois ja laittaa vaan aikasemmin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevuotiaalta voi jo alkaa vaatia käytöstapoja. Älä anna narista, repiä, kiukutella. Kasvatus alkaa jo varhain.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
No mä olen entisäiti, ja tuota se oli silloinkin, mulla tosin vain yhden kanssa, joka on nyt jo aikuinen. Mistä tulikin mieleeni, olisi se yksikin jäänyt tekemättä, jos etukäteen olisi tiennyt, että se äidin huoli on ikuista, vaikka velvollisuudet loppuvatkin.
Onhan se aika puuduttavaa aikaa, mutta nyt jokunen vuosi myöhemmin sen tajuaa, että se menee oikeasti tosi nopeasti ohi. Kun on tilanne päällä, tuntuu että tää ei koskaan lopu. Muistan sen itsekin kokeneeni ja eläneeni todeksi. Mutta sumusta, väsymyksestä, epätoivosta, kaikkien paikkojen repsahtamisesta ja kaikesta muustakin peestä on nyt häipyvä muisto vain, ja on tosi kivaa olla lasten kanssa.
Kuulostat hyvältä äidiltä. Tsemppiä kovasti.
Tuollaistahan se on. Tämä korona-aika on varmasti rasittavaa, jos kuulut riskiryhmään, eikä tukiverkon apuja voi ottaa vastaan.
Sinä jaksat kuitenkin tehdä kaikenlaista: viet lapsia ulos, askartelet, piirrät, luet, laulat.
Oma lapseni rakasti ( Huomaatko, puhun yhdestä lapsesta, ja silti kerron sinulle, että rankkaa oli?) Titi-Nallen dvd-levyjä. Sellainen telkkariin, ja lapset sen eteen. Muutaman kerran jos olet itse jaksanut laulaa samoja lauluja niin lapset saattavat viettää aikaa siinä ihan keskenään.
Satudvd ja kirja isommalle tai elokuva pyörimään pienemmän päiväunen ajaksi/osaksi aikaa. Voi olla myös palkinto, jonka saa katsoa, jos menee kiltisti lepäämään. Ei ole paras lastenvahti, mutta muista: on korona-aika, ja myös koululaiset menivät keväällä hieman helpommalla.
Lepäätkö itse päiväuniaikana? Kun on levännyt, niin ne kitinät eivät tunnu niin kamalilta. Kun on väsynyt, niin kitinät ottaa korviin.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
Juuri nykyäidit osaavat. Oli kovin harvassa 70-luvulla, että 1- ja 3-vuotiaan kanssa olisi piirrelty, askarreltu, loruteltu, laulettu, menty kauemmas leikkipuistoon oman pihan sijaan. Jos 3-vuotias kiukutteli päiväunille menosta, niin se oli monella piiskaa ja jättäminen lukitun oven taakse. Kyllä siinä lapsi jossain vaiheessa hiljeni. Samaten lapsi sai läimäyksen, tukistusta, luunapin, jos häiritsi vanhempaa, kun vanhempi luki esim. lehteä. Eipä siinä lapsi hakenut äidiltä tukea, kun oli vaarana saada kipua.
Tsemppia ap:lle! Tuollaista se on, kun toinen ei osaa vielä ilmaista itseään, ja toisella on uhmaikä. Hienosti jaksat vetää, antaa virikkeitä ja rakastaa lapsiasi!
Ei nyt varmaan lohduta mutta ei tuota oikeasti kauan kestä.
Mulla vain yksi lapsi ja just tuo ikä 1-3 vuotta oli välillä yhtä hel.. No ei nyt aina mutta usein.
Kyllä se oikeasti helpottaa, mitään vinkkejä en osaa antaa mutta tsemppiä kyllä. Pikkulapsiarki on raskasta vaikka lapset helppoja olisikin.
Alue: Aihe vapaa
Huhhuh. Meillä vain tuo 3-vuotias ja molemmat vanhemmat syödään jo mielialalääkkeitä ja odotetaan vain lapsen kasvamista, että vähän järkevöityisi tämä hullunmylly. Never again.