4-vuotias hukkui lampeen kotipihassa

Kiitos nro 91 kun kerroit kokemuksesi. Syvä osanottoni teidän perheelle, ja olen suuresti pahoillani ihmisten vimmasta syytää harkitsematonta tekstiä vaikka eivät asioista oikeasti mitään tiedä. Liekö se sitten sitä pelkoa, että itselle voisi sattua jotain, ja haukkumalla muiden toimintatapoja pelkääjät kokevat saattavansa itsensä turvaan oikeaoppisella elämällään.

Syvä osanottoni myös Ylivieskan perheelle. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:13"]

Meidän naapurin 4- ja 2-vuotiaat ovat aina keskenään ulkona, vanhemmat eivät koskaan ole vahtimassa. Heidän ikkunastaan ei edes näe kunnolla leikkipaikalle. Ei ole lampea onneksi, mutta usein ovat esim. pyöräilemässä tiellä. Huolissani olen seuraillut että milloinhan jotain sattuu, ovat vielä ulkona monesti tosi myöhään, ihan klo 21 jälkeenkin. Ei todellakaan saa jättää 4-vuotiasta ulos yksin, eikä varsinkaan 2-vuotiaan vahdiksi.

[/quote]

Lastensuojeluilmoituksen paikka, lapsethan ovat heitteillä!

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 21:11"]

Pikemminkin toivoo, että joku saatanan ääliö, eli sinunlaiset ymmärtäisi nyt, ettei työnnä sitä lasta yksin ulos.

Joka saatanan kevät näitä hukkumisia tapahtuu usempi ja joka saatanan kevät sinunlaiset hokee, että ei se ole aikuisen vastuulla, ei saa syyllistää ja minä ainakin panen pienet ulos yksin, kun kuolis ne kuitenkin.

Kun edes yksi lapsi saataisiin pelastettua sillä, että sinunlaiset naivit ääliöt nostais perseen penkistä ja menis sen pennun kanssa pihalle katsomaan, ettei se huku.

Kuolleita ei saa enää herätettyä henkiin, mutta onko sitä oltava niin saatanan ääliö, että tällaisten jälkeen huomenna silmä kirkkaana työnnät 4 vuotiaasi pihalle yksin ja höpiset, että "voi rakas, jos nyt hukut, niin muista, että se ei ole äidin syy, kun kuolisit sinä kuitenkin, vaikka minä tulisin vahtimaan sinua ulos. Joten jäänpä katsomaan salkkareita mieluummin netistä"

[/quote]

Minun lapseni kuoli pihalampeen (mediassa monesti reposteltu juttu) samaan aikaan tai pian sen jälkeen kun minä (normaalipainoinen ja muutenkin terve) sain aivoverenvuodon.

En osannut ollenkaan ennakoida että minulle, terveelle, normaalipainoiselle, urheilevalle 26 v. äidille kävisi noin.

Eivät osanneet lääkäritkään...

(Jos olet mieleltäsi terve, tajuat kauhumme siinä vaiheessa, kun minä, toistani odottava, olin halvaantunut ja esikoinen kuollut onnettomuudessa...)

Mutta , auta armias, ,mitä saimme paskaa niskaamme tuon jälkeen, kun kampailin sairaalassa toipuakseni ...

Mies ei ole vieläkään täysin toimintakykyieksi toipunut.

Minä toimin, mutta olen ja luultavasti loppuikäni tulen olemaan emotionaalisesti vammautettu.

Suru on yksi asia. Pahantahtoisten nettitrollien ja "kaikenhallitsevien täydellisten äitien"  tyydyttäminen toinen...

Jälkimmäiset ovat tappaneet useampia ihmisiä kuin onnettomuudet ikinä.

[/quote]

Lisätököön siis että kolme vastaavia kokeneita tukiryhmätuttaviani on päätynyt itsemurhaan ilkeiden ja pahansuopien nettikrijoittelujen vuoksi.

Terve ihmienne pärjää kaltaistenne kanssa.

Lapsensa menettänyt,. äärimmilleen satuttetu, ei aina pärjää.

Ylpeitä nyt?

Paljonko saatte nettiprovopisteitä jokaisesta tappamastanne?

[/quote]

Etkö muuta enää keksinyt. Varmaan lehmätkin kohta lentää näissä jutuissa ja juuri siksi oli lapsi ulkona.

Eilen oli juuri myös joku ketju, missä ei enää muuta keksitty, kuin että yhtäkkiä sairastettiin syöpää. Mitäs nyt sanot, mulla on syöpä.

Ihmeellisesti tällaisiin ketjuihin aina ilmestyy näitä syöpään sairastuvia ja aivoverenvuodon saaneita ja ainakin juuri nyt äiti jäi traktorin alle ja ei voinut lastaan auttaa. No nih, tunnetko nyt syyllisyyttä, häh.

Hohhoijaa...

lapsen kuolema on aina traagista. 

Sille ei voi mitään, jos äiti vaikka halvaantuu tai tapahtuu jotain muuta miksi lapsi on valvomatta ja sille ei voi mitään.

Mutta on myös lukuisa joukko lapsia, jotka vanhempiensa vstuuttomuuden ja suoranaisen tahallisen heitteillejätön vuoksi ovat vaarassa joutua tapaturmiin ja kuolla. 

Siksi on aiheellista nostaa hukkumisaihe mukaan ja herätellä ihmisten vastuuta ja syyllistymistäkin - pieni lapsi ei voi ulkoilla turvallisesti yksin pihalla. Moni tällä keskustelupalstalla ei sitä näytä ymmärtävän. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:08"]

Meidän erehtymättömien on niin helppo syyllistää muita, heikompia, jotka ovat virheitä tehneet.

Noita edellisenkaltaisia kommentteja lukiessa alkaa välttämättä miettiä, että kumpa kommentoijakin joskus saisi takkiinsa.... 

[/quote]Ei voi tulla 2013 kenellekään yllätyksenä että lapsi voi hukkua lampeen. Ei ole siis virhe kyseessä.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:08"]

Meidän erehtymättömien on niin helppo syyllistää muita, heikompia, jotka ovat virheitä tehneet.

Noita edellisenkaltaisia kommentteja lukiessa alkaa välttämättä miettiä, että kumpa kommentoijakin joskus saisi takkiinsa.... 

[/quote]

Kyse on nyt siitä, että liian moni antaa pentujensa laukkoa valvomatta ulkona. Meilläkin on koko kevään ojat tulvineet. Mutta eikös vain mammat ole istuneet koneen äärellä kotona ja ulkona pyöräilee 3v-6v joukko apurattaat kalisten ja kahlaa noissa ojissa. Jos joku mulahtaa, niin taatusti hukkuu.

Ja tästäkö ei saisi ääneen sanoa. Hyssytellään vain ja taputetaan päälaelle sitä kotona netissä roikkujaa, että sattuuhan sitä.

Toivottavasti joku todellakin ottaisi joskus opikseen ja vahtisi niitä lapsiaan hiukan paremmin. Nytkin koko ajan hirvittää, kun ulkoa kuuluu naapurin kaupungintalon kakaroiden meteli, kun roikkuvat ojissa ja jokikaan ei ole kaukana. Aikuisia ei näy paikalla ja lapset ovat kaikki alle kouluikäisiä.

Niin ja jos näitä lapsia palauttaa kotiinsa, sieltä ovesta tuijottaa nyrpeä mamma ja mutisee "vittusesullekuulujoo"

Ehkä lapsen äiti nyt tajuaa, ettei se 4v ollutkaan vielä ihan tarpeeksi vanha oleen yksin ulkona?

Ei mulla muuta.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 22:44"]

lapsen kuolema on aina traagista. 

Sille ei voi mitään, jos äiti vaikka halvaantuu tai tapahtuu jotain muuta miksi lapsi on valvomatta ja sille ei voi mitään.

Mutta on myös lukuisa joukko lapsia, jotka vanhempiensa vstuuttomuuden ja suoranaisen tahallisen heitteillejätön vuoksi ovat vaarassa joutua tapaturmiin ja kuolla. 

Siksi on aiheellista nostaa hukkumisaihe mukaan ja herätellä ihmisten vastuuta ja syyllistymistäkin - pieni lapsi ei voi ulkoilla turvallisesti yksin pihalla. Moni tällä keskustelupalstalla ei sitä näytä ymmärtävän. 

[/quote]

Ihmettelen vain miksi syyllisyyttä pitää herätellä ketjussa, jossa aiheena on juuri kuolleen lapsen tapaturmainen kuolema? Tämä pieni lapsi ei ollut ulkona yksin, eikä äiti olisi mitenkään voinut estää tapahtunutta. Lopettakaa jo.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:54"]

Minä sanon, että Suomessa (ja monissa muissakin länsimaissa) lapsia vahditaan liikaa. 4-vuotias pärjää ihan hyvin yksin pihalla, jos vanhemmat ovat tehneet säännöt selviksi. Vanhemmat, jotka pörräävät lastensa ympärillä 24/7 tappavat lastensa luovuuden. Ja tapaturmia voi aina sattua, vaikka lapsella olisi kypärä ja pelastusliivit ja äiti seisoisi vieressä.

[/quote]

Naurettava väite! 4-vuotias EI VOI YMMÄRTÄÄ esimerkiksi sitä, että jos menee veden ääreen leikkimään, voi sinne tippua ja KUOLLA. 4-vuotiaalla ei ole minkäänlaista tajuntaa siitä, että hänen oma elämänsä voi sillä tavalla päättyä. 4-vuotias odottaa ja luottaa, että hänestä aikuinen huolehtii ja aikuinen pelastaa aina pulmista, jos niitä tulee.

Ja koska ei voi ymmärtää esimerkiksi sitä kuolemaa, niin kyllä se kynnys alenee melkein olemattomiin olla menemättä sinne, jos saa jonkun hyvän idean lapsukainen.

[/quote]

Ja kuka tämän näin varmasti tietää?

Minä ainakin ymmärsin kuoleman jo hyvin varhain, paljon alle kouluiän.

Muistan senkin, kun alle kouluikäisenä olin äitini ja siskoni (joka oli silloin vauva) kanssa mökillä, jonka pihassa oli osittain umpeenkasvanut lampi. Ei äiti ehtinyt minun perässäni juosta (tämä oli sitä aikaa, kun ihmisillä ei ollut nykyajan mukavuuksia vakituisessa asunnossakaan, saati sitten mökkioloissa) ja ketään muuta aikuista ei paikalla ollut. Sisätiloissakaan en viihtynyt. Äitini oli vanhan kansan ihminen, itse maalla järven rannalla kasvanut ja sen mittapuun mukaan olin hänen mielestään jo tarpeeksi vanha liikkumaan yksin pihassa, kuten hän itse aikanaan ja koko kylän lapset sen ikäisinä. Joskus olin käynyt lammella katsomassa sammakonkutuja vanhemman (teini-ikäisen) sisareni kanssa, mutta aina hänkään ei ollut mukana mökillä. Siskoni oli kuitenkin takonut päähäni sen kuinka lähelle lammen reunaa sai ja voi mennä, samoin vanhempien taholta oli asiat ajettu päähän.

Kerran, kun olin lammella yksin muistan, kun veden pinnalla mattona ollut levä houkutti astumaan lampeen. Kuvittelin hetken, että se voisi kantaa minut. Osaan olla myös aika impulsiivinen, jonka takia olen myöhemmin elämässä joutunutkin usein vaikeuksiin, mutta tuolloin voimakkaimmaksi nousi kuitenkin ajatus siitä, että en saa tehdä niin, se on kiellettyä ja tapahtuu jotain pahaa ja peruuttamatonta, jos astun niille leville. Ymmärsin asian vaarallisuuden. 

Että lapsia ei pidä myöskään täysin aliarvioida.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 22:44"]

Siksi on aiheellista nostaa hukkumisaihe mukaan ja herätellä ihmisten vastuuta ja syyllistymistäkin - pieni lapsi ei voi ulkoilla turvallisesti yksin pihalla. Moni tällä keskustelupalstalla ei sitä näytä ymmärtävän. 

[/quote]

Olet väärässä. Suurin osa tällä keskustelupalstalla ei tunnu ymmärtävän, että se, mikä on tällä hetkellä riski, säästää riskeiltä tulevaisuudessa. Otan esimerkin: naapurin äiti ei päästä lapsiaan kiipeämään puuhun, koska se on vaarallista. Minä päästän, vaikka se on vähän vaarallista. Lastemme motoriikka on aivan eri tasolla. Väitän omien lasteni elämän olevan tulevaisuudessa huomattavasti turvallisempaa, koska otamme nyt sen hirvittävän riskin, että päästämme heidät kehittämään motoriikkaansa. Lapset ovat mm. kiipeilleet puihin ja leikkineet veden ääressä noin 100000 vuotta. Silti emme ole kuolleet sukupuuttoon. Jännittävää, eikö totta? Ja vaikkapa tuhat vuotta sitten vanhemmilla ei todellakaan ole ollut aikaa kävellä metrin päässä lapsesta 24 tuntia vuorokaudessa. Se on viimeisen 20 vuoden ilmiö.

Muutama vuosikymmen sitten lapsia kuoli Suomessa tapaturmaisesti 400 vuodessa, nykyisen parisenkymmentä. Jotkut vanhemmat ovat jotain siis oppineet, sen lisäksi, että on säädetty turvamääräyksiä pakollisiksi, esim., turvavyöt.

Emme tosiaan ole kuolleet sukupuuttoon, mutta niin kauan kun voin vaikuttaa siihen kuoleeko lapseni hukkumalla siksi että on yksin liian pienenä ulkona vailla riittävää valvontaa niin totta helvetissä vaikutan. Ja en tosiaankaan anna penskan kiipeillä puussa niin korkealla, että sieltä pudotessaan voi kuolla. Jotain idioottimaisia riskejä voi oikeasti välttää, ja silti lapselle kehittyy ihan hyvä motoriikka sun muut taidot.  Motorisia taitoja voi tosiaankin kehittää muutenkin kuin kiipeämällä korkealle puuhun. Ihmiskunta kun on tullut sieltä puusta alas jo jokusen kymmentä  tuhatta vuotta sitten. 

Pitää olla suhteellisuudentajua.   

Mitän tulevaa riskiä kuolla tapaturmaisesti vähentää se, että lapsi saa ulkoilla yksin veden äärellä ilman valvontaa? Eikö se nykyinen riski ole se olennaisempi huomioida? Lapsi voi kait opetella erilaisia taitoja harkintakykyisen aikuisen kanssa eikä yksin? 

Voimia omaisille suureen suuruun!

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 00:31"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 22:54"]

Minä sanon, että Suomessa (ja monissa muissakin länsimaissa) lapsia vahditaan liikaa. 4-vuotias pärjää ihan hyvin yksin pihalla, jos vanhemmat ovat tehneet säännöt selviksi. Vanhemmat, jotka pörräävät lastensa ympärillä 24/7 tappavat lastensa luovuuden. Ja tapaturmia voi aina sattua, vaikka lapsella olisi kypärä ja pelastusliivit ja äiti seisoisi vieressä.

[/quote]

Naurettava väite! 4-vuotias EI VOI YMMÄRTÄÄ esimerkiksi sitä, että jos menee veden ääreen leikkimään, voi sinne tippua ja KUOLLA. 4-vuotiaalla ei ole minkäänlaista tajuntaa siitä, että hänen oma elämänsä voi sillä tavalla päättyä. 4-vuotias odottaa ja luottaa, että hänestä aikuinen huolehtii ja aikuinen pelastaa aina pulmista, jos niitä tulee.

Ja koska ei voi ymmärtää esimerkiksi sitä kuolemaa, niin kyllä se kynnys alenee melkein olemattomiin olla menemättä sinne, jos saa jonkun hyvän idean lapsukainen.

[/quote]

Ja kuka tämän näin varmasti tietää?

Minä ainakin ymmärsin kuoleman jo hyvin varhain, paljon alle kouluiän.

Muistan senkin, kun alle kouluikäisenä olin äitini ja siskoni (joka oli silloin vauva) kanssa mökillä, jonka pihassa oli osittain umpeenkasvanut lampi. Ei äiti ehtinyt minun perässäni juosta (tämä oli sitä aikaa, kun ihmisillä ei ollut nykyajan mukavuuksia vakituisessa asunnossakaan, saati sitten mökkioloissa) ja ketään muuta aikuista ei paikalla ollut. Sisätiloissakaan en viihtynyt. Äitini oli vanhan kansan ihminen, itse maalla järven rannalla kasvanut ja sen mittapuun mukaan olin hänen mielestään jo tarpeeksi vanha liikkumaan yksin pihassa, kuten hän itse aikanaan ja koko kylän lapset sen ikäisinä. Joskus olin käynyt lammella katsomassa sammakonkutuja vanhemman (teini-ikäisen) sisareni kanssa, mutta aina hänkään ei ollut mukana mökillä. Siskoni oli kuitenkin takonut päähäni sen kuinka lähelle lammen reunaa sai ja voi mennä, samoin vanhempien taholta oli asiat ajettu päähän.

Kerran, kun olin lammella yksin muistan, kun veden pinnalla mattona ollut levä houkutti astumaan lampeen. Kuvittelin hetken, että se voisi kantaa minut. Osaan olla myös aika impulsiivinen, jonka takia olen myöhemmin elämässä joutunutkin usein vaikeuksiin, mutta tuolloin voimakkaimmaksi nousi kuitenkin ajatus siitä, että en saa tehdä niin, se on kiellettyä ja tapahtuu jotain pahaa ja peruuttamatonta, jos astun niille leville. Ymmärsin asian vaarallisuuden. 

Että lapsia ei pidä myöskään täysin aliarvioida.

[/quote]

Näin ajattelee ihminen, kenelle juuri tämä ja tuo lapsi ei ole tärkeä, vaan ajattelee, että ei se haittaa jos yksi kuolee.

Kyllä minusta oli kamalaa, kun kaverini hukkui lapsena. Ei se ole aliarvioimista, jos pidetään lapsista huoli. Minun lapsuudessa juostiin valtoimenaan ja vanhemmilla ei ollut tapana vahtia. Kyllä niitä vahinkoja sattuikin sitten enemmän. Sellaisia, jotka vaikuttivat koko loppuelämään.

Kaverillani se loppuelämä oli vain tosi lyhyt.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 00:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 22:44"]

Siksi on aiheellista nostaa hukkumisaihe mukaan ja herätellä ihmisten vastuuta ja syyllistymistäkin - pieni lapsi ei voi ulkoilla turvallisesti yksin pihalla. Moni tällä keskustelupalstalla ei sitä näytä ymmärtävän. 

[/quote]

Olet väärässä. Suurin osa tällä keskustelupalstalla ei tunnu ymmärtävän, että se, mikä on tällä hetkellä riski, säästää riskeiltä tulevaisuudessa. Otan esimerkin: naapurin äiti ei päästä lapsiaan kiipeämään puuhun, koska se on vaarallista. Minä päästän, vaikka se on vähän vaarallista. Lastemme motoriikka on aivan eri tasolla. Väitän omien lasteni elämän olevan tulevaisuudessa huomattavasti turvallisempaa, koska otamme nyt sen hirvittävän riskin, että päästämme heidät kehittämään motoriikkaansa. Lapset ovat mm. kiipeilleet puihin ja leikkineet veden ääressä noin 100000 vuotta. Silti emme ole kuolleet sukupuuttoon. Jännittävää, eikö totta? Ja vaikkapa tuhat vuotta sitten vanhemmilla ei todellakaan ole ollut aikaa kävellä metrin päässä lapsesta 24 tuntia vuorokaudessa. Se on viimeisen 20 vuoden ilmiö.

[/quote]

Lapsesi loppuelämä vain voi olla melko lyhyt.

Mutta jos tosiaan ajattelee niin, että se ei ole niin väliä, että elätkö sinä Mikko ja Matti aikuisiksi, niin temmeltäkää ihan rauhassa ja toivotaan, että kylä kasvattaa. Saahan sitä sitten pikku Jarin ja Maurin lisäksi, jos te nyt ette satu pysymään hengissä aikuisiksi.

Sinä voit kuvitella niin, että selviät lapsesi kuolemasta helpolla (toisaalta, ehkä nämä kohtaloon uskovat selviävätkin, koska he eivät kiinny lapsiinsa ja heille on aivan sama, kuoleeko ne), mutta kaverini vanhemmat eivät selvinneet koskaan.

Mutta tämä ketju on niin järkyttävää luettavaa, että ei tosikaan. Nähtävästi vieläkin ajatellaan, että kun tekee lapsia tarpeeksi, ei haittaa, jos joku sieltä välistä hukkuu.

Kysehän on tosiaan siitä, kuinka paljon välität siitä lapsestasi ja haluatko edes yrittää, että se kasvaa aikuiseksi asti. Jos ei sellaista kiintymystä omaan lapseen ole, silloin ei niin väliä ole, tippuuko se puusta tai hukkuuko.

Toki silloin pitää ihan kulissien takia itkeä ja surra naapureiden vuoksi, ettei kukaan liikaa paheksu sitä, ettei joitain näytä tippaakaan hetkauttavan, jos yksi tai kaksi jälkikasvusta hukkuu pihalampeen.

Pitäkää lasistanne huolta ja älkää päästäkö niitä yksin ulos, että teillä olisi ensi vuonnakin äitienpäivä

Onhan sitä edelleen äiti, vaikka lapsi olisi kuollut. Ei se äitiys mihinkään lopu. On vaan usein paljon rankempaa kuin jos lapsi olisi hengissä. 

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 06:07"]

[/quote]

 Lapsesi loppuelämä vain voi olla melko lyhyt.

Mutta jos tosiaan ajattelee niin, että se ei ole niin väliä, että elätkö sinä Mikko ja Matti aikuisiksi, niin temmeltäkää ihan rauhassa ja toivotaan, että kylä kasvattaa. Saahan sitä sitten pikku Jarin ja Maurin lisäksi, jos te nyt ette satu pysymään hengissä aikuisiksi.

Sinä voit kuvitella niin, että selviät lapsesi kuolemasta helpolla (toisaalta, ehkä nämä kohtaloon uskovat selviävätkin, koska he eivät kiinny lapsiinsa ja heille on aivan sama, kuoleeko ne), mutta kaverini vanhemmat eivät selvinneet koskaan.

Mutta tämä ketju on niin järkyttävää luettavaa, että ei tosikaan. Nähtävästi vieläkin ajatellaan, että kun tekee lapsia tarpeeksi, ei haittaa, jos joku sieltä välistä hukkuu.

Kysehän on tosiaan siitä, kuinka paljon välität siitä lapsestasi ja haluatko edes yrittää, että se kasvaa aikuiseksi asti. Jos ei sellaista kiintymystä omaan lapseen ole, silloin ei niin väliä ole, tippuuko se puusta tai hukkuuko.

Toki silloin pitää ihan kulissien takia itkeä ja surra naapureiden vuoksi, ettei kukaan liikaa paheksu sitä, ettei joitain näytä tippaakaan hetkauttavan, jos yksi tai kaksi jälkikasvusta hukkuu pihalampeen.

[/quote]

No huh, huh, aika järkyttävää on myös lukea tällaista!  

Oma lapseni hukkui kauan sitten ja uskon kyllä jonkinlaiseen kohtaloonkin, mutta en todellakaan ole mikään mainitsemasi hirviö. Ihan tavallinen ihminen sen sijaan ja voin sanoa, että helpolla en ole "selvinnyt". En ole itse asiassa "selvinnyt" ollenkaan sillä tavalla kuin asiasta tietämättömät usein käsittävät tämän "selviämisen", enkä tule ikinä sillä tavalla "selviämäänkään", kyllä tämä suru on kuule lopun ikää matkassa mukana, sen kanssa on vaan opittava elämään ja se muuttaa muotoaan, mutta siellä on ja pysyy.

Tottakai vanhempien täytyy pitää lapsistaan huolta, se on aivan selvä asia, mutta voin kertoa sinulle (ja muille samanlaisille ihmettelijöille), että kyllä ne vanhemmat yleensä silti ovat tehneet parhaansa sillä hetkellä, siis sen mihin ovat sillä nimenomaisella hetkellä pystyneet (ja näin pitäisi myös lapsensa tällaisessa onnettomuudessa menettäneen pystyä ajattelemaan ja lopulta armahtamaan itsensä, jos aikoo elää oman elämänsä loppuun asti ja muiltakin toivoisi näin ollen jonkinlaista armoa). Kyse ei ole tässä kaikessa siis suinkaan siitä, että vanhemmat, jotka lapsensa ovat tällaisissa onnettomuuksissa menettäneet puolustelisivat itseään ja vähättelisivät asioita.  Kyllä he itse itsensä syyllistävät, ihan aina ja varmasti, voin kertoa, helpottaakseni teidän              -korppikotkien ja "aina-oikeassa-olevien"-  oloa, eivätkä varmasti yritä paeta vastuuta, Eikä kukaan näistä taatusti ole suhtautunut lapsiinsa välinpitämättömästi.

Joskus kuitenkin asiat eivät mene niin kuin toivoisi niiden menevän. Katsokaas, kun ihminen ei ole mikään kone, joka mennä jyskyttää aina täydellä kapasiteetilla. Kaikki tekevät myös virheitä ja ne myönnettäköön ja otettakoon niistä opiksi, mutta sen lisäksi täytyy olla olemassa myös armo.

Usein näissä tapahtumissa on kyse kuitenkin myös monen asian summasta.Eli mitä kohtaloon tulee, niin kyllähän elämä lisäksi järjestää näitä käsittämättömiä yllätyksiä ja tapahtumasarjoja myös. Toisille enemmän, toisille vähemmän. Kiittäköön onneaan se, joka näitä ei koskaan joudu kohtaamaan, tai selviytyy niistä aina voittajana.

Ja vaikka lapsi varjeltuisikin hukkumiselta hän voi kuitenkin esim. tukehtua lattialta, jostain nurkasta, löytämäänsä pikkuesineeseen/roskaan, joka on sinne jotenkin mystisesti joutunut (vaikka kelpo äidithän nyt imuroivat n. 4 tuntia päivittäin...). Tai sitten vaikkapa ihan ruokaan.

Useimmat näistä onnettomuusperheistä ovat ihan normaaleja perheitä, eivät mitään marginaaliporukkaa (ja yleensä kuitenkin juuri näille marginaaliporukoille harvemmin sattuu mitään...-kaikesta huolimatta-...mistähän johtuu?). 

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 06:07"]

[/quote]

 Lapsesi loppuelämä vain voi olla melko lyhyt.

Mutta jos tosiaan ajattelee niin, että se ei ole niin väliä, että elätkö sinä Mikko ja Matti aikuisiksi, niin temmeltäkää ihan rauhassa ja toivotaan, että kylä kasvattaa. Saahan sitä sitten pikku Jarin ja Maurin lisäksi, jos te nyt ette satu pysymään hengissä aikuisiksi.

Sinä voit kuvitella niin, että selviät lapsesi kuolemasta helpolla (toisaalta, ehkä nämä kohtaloon uskovat selviävätkin, koska he eivät kiinny lapsiinsa ja heille on aivan sama, kuoleeko ne), mutta kaverini vanhemmat eivät selvinneet koskaan.

Mutta tämä ketju on niin järkyttävää luettavaa, että ei tosikaan. Nähtävästi vieläkin ajatellaan, että kun tekee lapsia tarpeeksi, ei haittaa, jos joku sieltä välistä hukkuu.

Kysehän on tosiaan siitä, kuinka paljon välität siitä lapsestasi ja haluatko edes yrittää, että se kasvaa aikuiseksi asti. Jos ei sellaista kiintymystä omaan lapseen ole, silloin ei niin väliä ole, tippuuko se puusta tai hukkuuko.

Toki silloin pitää ihan kulissien takia itkeä ja surra naapureiden vuoksi, ettei kukaan liikaa paheksu sitä, ettei joitain näytä tippaakaan hetkauttavan, jos yksi tai kaksi jälkikasvusta hukkuu pihalampeen.

[/quote]

No huh, huh, aika järkyttävää on myös lukea tällaista!  

Oma lapseni hukkui kauan sitten ja uskon kyllä jonkinlaiseen kohtaloonkin, mutta en todellakaan ole mikään mainitsemasi hirviö. Ihan tavallinen ihminen sen sijaan ja voin sanoa, että helpolla en ole "selvinnyt". En ole itse asiassa "selvinnyt" ollenkaan sillä tavalla kuin asiasta tietämättömät usein käsittävät tämän "selviämisen", enkä tule ikinä sillä tavalla "selviämäänkään", kyllä tämä suru on kuule lopun ikää matkassa mukana, sen kanssa on vaan opittava elämään ja se muuttaa muotoaan, mutta siellä on ja pysyy.

Tottakai vanhempien täytyy pitää lapsistaan huolta, se on aivan selvä asia, mutta voin kertoa sinulle (ja muille samanlaisille ihmettelijöille), että kyllä ne vanhemmat yleensä silti ovat tehneet parhaansa sillä hetkellä, siis sen mihin ovat sillä nimenomaisella hetkellä pystyneet (ja näin pitäisi myös lapsensa tällaisessa onnettomuudessa menettäneen pystyä ajattelemaan ja lopulta armahtamaan itsensä, jos aikoo elää oman elämänsä loppuun asti ja muiltakin toivoisi näin ollen jonkinlaista armoa). Kyse ei ole tässä kaikessa siis suinkaan siitä, että vanhemmat, jotka lapsensa ovat tällaisissa onnettomuuksissa menettäneet puolustelisivat itseään ja vähättelisivät asioita.  Kyllä he itse itsensä syyllistävät, ihan aina ja varmasti, voin kertoa, helpottaakseni teidän              -korppikotkien ja "aina-oikeassa-olevien"-  oloa, eivätkä varmasti yritä paeta vastuuta, Eikä kukaan näistä taatusti ole suhtautunut lapsiinsa välinpitämättömästi.

Joskus kuitenkin asiat eivät mene niin kuin toivoisi niiden menevän. Katsokaas, kun ihminen ei ole mikään kone, joka mennä jyskyttää aina täydellä kapasiteetilla. Kaikki tekevät myös virheitä ja ne myönnettäköön ja otettakoon niistä opiksi, mutta sen lisäksi täytyy olla olemassa myös armo.

Usein näissä tapahtumissa on kyse kuitenkin myös monen asian summasta.Eli mitä kohtaloon tulee, niin kyllähän elämä lisäksi järjestää näitä käsittämättömiä yllätyksiä ja tapahtumasarjoja myös. Toisille enemmän, toisille vähemmän. Kiittäköön onneaan se, joka näitä ei koskaan joudu kohtaamaan, tai selviytyy niistä aina voittajana.

Ja vaikka lapsi varjeltuisikin hukkumiselta hän voi kuitenkin esim. tukehtua lattialta, jostain nurkasta, löytämäänsä pikkuesineeseen/roskaan, joka on sinne jotenkin mystisesti joutunut (vaikka kelpo äidithän nyt imuroivat n. 4 tuntia päivittäin...). Tai sitten vaikkapa ihan ruokaan.

Useimmat näistä onnettomuusperheistä ovat ihan normaaleja perheitä, eivät mitään marginaaliporukkaa (ja yleensä kuitenkin juuri näille marginaaliporukoille harvemmin sattuu mitään...-kaikesta huolimatta-...mistähän johtuu?). 

[/quote]

Kumma, että te aina löydätte puolusteluja ja syitä jostain muusta.

Minulla pääsi karkuun tyttö 2v ja oli 15 minuuttia hukassa. Ei olisi tullut mieleenkään ikinä puolustella, että sattuuhan sitä ja ei voi aina vahtia.

Syy oli pelkästään minun ja minä olin huolimaton. Ja jos tyttö olisi kuollut, olisin syyttänyt ainoastaan itseäni ja sitä, että liian leväperäisesti vahdin lapsia ulkona.

Syynä ei ollut se, ettei ollut silmiä selässä tai olisi pitänyt käydä pissalla (itse otin aina lapset sisään, kun menin vessaan) tai mikään ihme ulkopuolinen syy. Syy oli se, että olin huolimaton. Olisin kyennyt estämään katoamisen, jos en olisi alkanut hösöttämään siinä ulkona muita hommia, mitkä veivät huomion lapsesta.

Sen opin, että sen jälkeen en keskittynyt muihin hommiin, kun olin pienten kanssa ulkona.

Siksi minusta tuntuu tosi pahalta, että te keksitte vaikka mitä muita syitä, kuin sen, mikä peilistä näkyy, että lapselle tapahtuu jotakin.

On eri asia, jos on edes yrittänyt ja jotain tapahtuu. Mutta kun lapset pannaan yksin ulos, eikä lampia ole aidattu, ei ole edes yritetty.