Äitini 70 v rakastunut- sinne menee perintö...

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 10:16"]

Kyllä kuulostat kauhealta ihmiseltä.

[/quote]

Samaa mieltä. PIlkkaa kuolevaa ja kyttää äitinsä perintöä niin ahneena ettei soisi äidille edes rakkautta elämäänsä!

Äitini sairastaa syöpää. Sen sijaan, että olisin kiinnostunut perinnöstä, voisi koko omaisuuden käyttää tarvittaessa hoitoihin tai parantuessaan ihan mihin vaan, kunhan vain eläisi vielä oletetut parikymmentä elinvuotta verrattuna mahdolliseen kuolemaan vuoden parin sisällä.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 12:42"]

Äitini sairastaa syöpää. Sen sijaan, että olisin kiinnostunut perinnöstä, voisi koko omaisuuden käyttää tarvittaessa hoitoihin tai parantuessaan ihan mihin vaan, kunhan vain eläisi vielä oletetut parikymmentä elinvuotta verrattuna mahdolliseen kuolemaan vuoden parin sisällä.

[/quote]

Ap todennäköisesti tahtoisi äitinsä säästävän kipulääkkeissäkin, ettei vain itse menettäisi senttiäkään perinnöstä.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 12:42"]

Äitini sairastaa syöpää. Sen sijaan, että olisin kiinnostunut perinnöstä, voisi koko omaisuuden käyttää tarvittaessa hoitoihin tai parantuessaan ihan mihin vaan, kunhan vain eläisi vielä oletetut parikymmentä elinvuotta verrattuna mahdolliseen kuolemaan vuoden parin sisällä.

[/quote]

No ei niitä rahoja ole enää hoitoihin, jos joku äijä on muorin rahat tyhjentänyt omiin taskuihin.

Sitäkö te oikeasti toivotte, että joku joutojätkä vie leskiäidiltä rahat ja jättää. Sitten kun mamma makaa syöpähoidoissa, ei olekaan varaa maksaa niitä, kun se suuri rakkaus tyhjensi tilit.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 12:42"]

Äitini sairastaa syöpää. Sen sijaan, että olisin kiinnostunut perinnöstä, voisi koko omaisuuden käyttää tarvittaessa hoitoihin tai parantuessaan ihan mihin vaan, kunhan vain eläisi vielä oletetut parikymmentä elinvuotta verrattuna mahdolliseen kuolemaan vuoden parin sisällä.

[/quote]

Ap todennäköisesti tahtoisi äitinsä säästävän kipulääkkeissäkin, ettei vain itse menettäisi senttiäkään perinnöstä.

[/quote]

Tai haluaisi, että joku joutojätkä ei vie omaisuutta ja äidillä on varaa hoitohin, sitten kun on sen aika.

No, jos olette tottuneet rakkautta rahalla saamaan, niin ei voi teiltä vaatia enempää.

No v*ttuukse se sulle kuulun mihin sun äidin rahat menee.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:23"]

Uusi mies saa 50% , jos naimisiin menevät- äitini todella rikas...

[/quote]

Mielenkiintoinen näkökanta.

Itse olisin ajatellut jotenkin näin: Äiti 70v on rakastunut. Toivottavasti tulee oikein onnelliseksi uuden kumppaninsa kanssa.

Miksi uskot että et pysty itse elättämään itseäsi vaan kärkyt perintöä?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:23"]

Uusi mies saa 50% , jos naimisiin menevät- äitini todella rikas...

[/quote]

Mielenkiintoinen näkökanta.

Itse olisin ajatellut jotenkin näin: Äiti 70v on rakastunut. Toivottavasti tulee oikein onnelliseksi uuden kumppaninsa kanssa.

Miksi uskot että et pysty itse elättämään itseäsi vaan kärkyt perintöä?

[/quote]

Eli sinusta on ihan ok juttu, että puolet suvun omaisuudesta menee ihan vieraalle miehelle?

Minun isä oli sellainen hulttio, eräänlainen Auervaara. Jätti äidin kun äiti tuli raskaaksi. Eli ja juhli ja ryyppäsi.

Tapasi sitten vanhemman naisen, ketä kuksi ja vei vihille. Vanhempi nainen kuoli ja isästä tuli rikas. Olen isän ainoa perillinen ja isä onkin hehkuttanut minulle, että minusta tulee rikas nainen, kun hän kuolee.

Ihan hyvä oikeastaan. Äitini oli köyhä ja olen aina kituuttanut elämässäni. Joten hyvin isäni hoisi asiansa. Pani rahasta vanhaa akkaa ja peri hyvät rahat ja nyt minua odottaa helpompi tulevaisuus. Isä auttelee nyt jo aika lailla rahallisesti minua.

Tämän eukon tyttö ei kyllä niin asiasta taida tykätä, mutta eipä ole minun ongelma.

Minunkin vanhalla isälläni on tyttöystävä. Minusta on ihan sama, miten isäni rahansa käyttää, saa huoletta tuhlata kaikki. Ei se suvun rahaa/omaisuutta ole, vaan hänen omaisuuttaan. Ainoa mikä harmittaa,on yhden minulle pajon tunnearvoa sisältäneen esineen häviäminen kodistani - se oli äitivainaan. En ole kiinnostunut sen rahallisesta arvosta, vaan käytöstä ja se oli jo luvattu minulle jo pikkutyttönä...isä on ilmeisesti sen antanut jollekin, muttei "muista". Mitään muuta en olisi halunnutkaan. Olisin sen hakenut pois, kun veljilläkään ei ole mitään sitä vastaan, mutta eipä löytynytkään enää mistään. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:52"]

Eli sinusta on ihan ok juttu, että puolet suvun omaisuudesta menee ihan vieraalle miehelle?

[/quote]

Minua ei hetkauttaisi vähänkään jos puolet äitini omaisuudesta menisi miehelle, jota hän rakastaisi. En ole mitenkään vammainen eli olen pystynyt hankkimaan itse oman omaisuuteni - ja onneksi eivät ole lapsenikaan joten pystynevät hekin sen sijaan että kyttäisivät minun työni hedelmiä.

Teillä on toisin?

Luulisi, että 70 v on jo siirtänyt lapsilleen, ettei mene perintöveroja. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:52"]

Eli sinusta on ihan ok juttu, että puolet suvun omaisuudesta menee ihan vieraalle miehelle?

[/quote]

Minua ei hetkauttaisi vähänkään jos puolet äitini omaisuudesta menisi miehelle, jota hän rakastaisi. En ole mitenkään vammainen eli olen pystynyt hankkimaan itse oman omaisuuteni - ja onneksi eivät ole lapsenikaan joten pystynevät hekin sen sijaan että kyttäisivät minun työni hedelmiä.

Teillä on toisin?

[/quote]

Kyllä minua harmittaisi ihan oikeasti, että isovanhempien kovalla työllä rakentamat talot ja mökit ja tilat menisi ihan vieraalle miehelle ja hänen suvulleen äitini kuoltua. Myös isäni ehti eläessään tehdä paljon näiden maiden ja tilojen hyväksi. On omin käsin rakentanut uusia rakennuksia yms. Tuntuisi pahalta nähdä ne oudon suvun käsissä.

Mutta kaikki eivät arvosta perinteitä. Ehkä teillä on näin, että kaikki on kertakäyttökamaa, minkä voi rahalla ostaa uutena. Minä taas koen, että meillä on sukupolvien perinteitä ja perintöjä, joita en haluaisi oudon ihmisen käsiin. Olisi surullista nähdä isän vanhempien rakkaudella rakentamat paikat outojen ihmisten hallussa, kun me lapset olisimme mielellään jatkaneet näiden paikkojen hoitamista seuraavalle sukupolvelle.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:19"]

Kyllä minua harmittaisi ihan oikeasti, että isovanhempien kovalla työllä rakentamat talot ja mökit ja tilat menisi ihan vieraalle miehelle ja hänen suvulleen äitini kuoltua. Myös isäni ehti eläessään tehdä paljon näiden maiden ja tilojen hyväksi. On omin käsin rakentanut uusia rakennuksia yms. Tuntuisi pahalta nähdä ne oudon suvun käsissä.

Mutta kaikki eivät arvosta perinteitä. Ehkä teillä on näin, että kaikki on kertakäyttökamaa, minkä voi rahalla ostaa uutena. Minä taas koen, että meillä on sukupolvien perinteitä ja perintöjä, joita en haluaisi oudon ihmisen käsiin. Olisi surullista nähdä isän vanhempien rakkaudella rakentamat paikat outojen ihmisten hallussa, kun me lapset olisimme mielellään jatkaneet näiden paikkojen hoitamista seuraavalle sukupolvelle.

[/quote]

Meillä on ollut vastaava tilanne parissakin sukupolvessa. Silloin olemme niillä ITSE ANSAITSEMILLAMME  lunastaneet perunkirjoituksen jälkeen tilat itsellemme uuteen kiertoon. Ei ongelmia.

Sinä taas tahdot äitisi uhraavan onnensa, jotta et joutuisi itse osallistumaan sukuperintönne säilyttämiseen?

Haluat päästä valmiille ...  ja se on sinusta "arvostuksenosoitus"?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:10"]

Luulisi, että 70 v on jo siirtänyt lapsilleen, ettei mene perintöveroja. 

[/quote]

Meidän suvussa 70 -vuotiaalla olisi luultavasti edessään 20-30 vuotta aktiivista elämää.  Miksi ihmeessä siirtäisi omaisuutensa pois omasta hallinnastaaan ja käytöstään?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:19"]

Kyllä minua harmittaisi ihan oikeasti, että isovanhempien kovalla työllä rakentamat talot ja mökit ja tilat menisi ihan vieraalle miehelle ja hänen suvulleen äitini kuoltua. Myös isäni ehti eläessään tehdä paljon näiden maiden ja tilojen hyväksi. On omin käsin rakentanut uusia rakennuksia yms. Tuntuisi pahalta nähdä ne oudon suvun käsissä.

Mutta kaikki eivät arvosta perinteitä. Ehkä teillä on näin, että kaikki on kertakäyttökamaa, minkä voi rahalla ostaa uutena. Minä taas koen, että meillä on sukupolvien perinteitä ja perintöjä, joita en haluaisi oudon ihmisen käsiin. Olisi surullista nähdä isän vanhempien rakkaudella rakentamat paikat outojen ihmisten hallussa, kun me lapset olisimme mielellään jatkaneet näiden paikkojen hoitamista seuraavalle sukupolvelle.

[/quote]

Meillä on ollut vastaava tilanne parissakin sukupolvessa. Silloin olemme niillä ITSE ANSAITSEMILLAMME  lunastaneet perunkirjoituksen jälkeen tilat itsellemme uuteen kiertoon. Ei ongelmia.

Sinä taas tahdot äitisi uhraavan onnensa, jotta et joutuisi itse osallistumaan sukuperintönne säilyttämiseen?

Haluat päästä valmiille ...  ja se on sinusta "arvostuksenosoitus"?

[/quote]

Miten niin uhraavan onnensa. Onnea voi saada, vaikka tekee avioehdon tai asuu avoliitossa.

Sinä taidat itse olla se, joka rahan takia on mennyt naimisiin. Sinulle näkyy tärkeintä olevan se, että naimisiinmenemällä saat mahdollisimman paljon puolison omaisuutta itsellesi.

Minä osaan rakastaa puolisoani ilman avioliittoakin. Kerro, miksi sinun täytyy saada välttämättä puolisosi ja hänen kuolleen puolison omaisuudesta 50%. Eikö sinulle riittäisi pelkkä rakkaus.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:29"]

Miten niin uhraavan onnensa. Onnea voi saada, vaikka tekee avioehdon tai asuu avoliitossa.

Sinä taidat itse olla se, joka rahan takia on mennyt naimisiin. Sinulle näkyy tärkeintä olevan se, että naimisiinmenemällä saat mahdollisimman paljon puolison omaisuutta itsellesi.

Minä osaan rakastaa puolisoani ilman avioliittoakin. Kerro, miksi sinun täytyy saada välttämättä puolisosi ja hänen kuolleen puolison omaisuudesta 50%. Eikö sinulle riittäisi pelkkä rakkaus. 

[/quote]

En ole mennyt rahan vuoksi naimisiin. Ihan olemme kumpikin itse uramme luoneet ja yhdessä omaisuutemme hankkineet.

Jotain omaisuutta on peritty nyt kun käymme jo viittäkymmentä, mutta toisaalta enemmän olemme laittaneet rahaa siihen, että tietyt sukujutut säilyvät ehjinä eteenpäin.

Silti (perintöongelmattomasta taustastani hiuolimatta) minua kuvottaa ajatus, että jos minä kuolisin ja mieheni aikanaan menisi uuteen liittoon, lapset kärkkyisivät ensisijaisesti omaisuutta sen sijaan että iloitsisivat isänsä onnesta.

Rakkaus ja kyky empatiaan on pahoin kortilla sellaisissa lapsissa.

Onneksi omani ovat rakkaudellisempia.

JOS nyt joku heistä takertuisi omaisuudenjakoon siinä vaiheessa kun isänsä solmisi liiton, olisin sydänjuuriani myöten pettynyt, haudan takaakin. 

Samaa lienee sinun isäsikin... jos äitiäsi rakasti?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:29"]

Miten niin uhraavan onnensa. Onnea voi saada, vaikka tekee avioehdon tai asuu avoliitossa.

Sinä taidat itse olla se, joka rahan takia on mennyt naimisiin. Sinulle näkyy tärkeintä olevan se, että naimisiinmenemällä saat mahdollisimman paljon puolison omaisuutta itsellesi.

Minä osaan rakastaa puolisoani ilman avioliittoakin. Kerro, miksi sinun täytyy saada välttämättä puolisosi ja hänen kuolleen puolison omaisuudesta 50%. Eikö sinulle riittäisi pelkkä rakkaus. 

[/quote]

En ole mennyt rahan vuoksi naimisiin. Ihan olemme kumpikin itse uramme luoneet ja yhdessä omaisuutemme hankkineet.

Jotain omaisuutta on peritty nyt kun käymme jo viittäkymmentä, mutta toisaalta enemmän olemme laittaneet rahaa siihen, että tietyt sukujutut säilyvät ehjinä eteenpäin.

Silti (perintöongelmattomasta taustastani hiuolimatta) minua kuvottaa ajatus, että jos minä kuolisin ja mieheni aikanaan menisi uuteen liittoon, lapset kärkkyisivät ensisijaisesti omaisuutta sen sijaan että iloitsisivat isänsä onnesta.

Rakkaus ja kyky empatiaan on pahoin kortilla sellaisissa lapsissa.

Onneksi omani ovat rakkaudellisempia.

JOS nyt joku heistä takertuisi omaisuudenjakoon siinä vaiheessa kun isänsä solmisi liiton, olisin sydänjuuriani myöten pettynyt, haudan takaakin. 

Samaa lienee sinun isäsikin... jos äitiäsi rakasti?

[/quote]

Mutta sinähän olet koko ajan sitä mieltä, että rakastaessa on saatava 50% toisen omaisuudesta, muuten se ei ole oikeaa rakkautta ja onni murenee.

Minua taas epäilyttäisi se, että jos mies ei suostuisi elämään 70 vuotiaan lesken kanssa avoliitossa tai halua avioehtoa 

Mutta kukin tavallaan. Sinulle on tärkeää rakkaudessa saada puolet toisen omaisuudesta. Minä toivon, että jos äitini rakastuu joskus, hän saa uuden kaverin rakkauden takia, ei omaisuutensa.

Mutta toiset tykkää ostaa rakkautta ja saahan sitä rakkautta rahallakin. Puolet isosta omaisuudesta panee kummasti rakastamaan.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:41"]

Mutta sinähän olet koko ajan sitä mieltä, että rakastaessa on saatava 50% toisen omaisuudesta, muuten se ei ole oikeaa rakkautta ja onni murenee.

Minua taas epäilyttäisi se, että jos mies ei suostuisi elämään 70 vuotiaan lesken kanssa avoliitossa tai halua avioehtoa 

Mutta kukin tavallaan. Sinulle on tärkeää rakkaudessa saada puolet toisen omaisuudesta. Minä toivon, että jos äitini rakastuu joskus, hän saa uuden kaverin rakkauden takia, ei omaisuutensa.

Mutta toiset tykkää ostaa rakkautta ja saahan sitä rakkautta rahallakin. Puolet isosta omaisuudesta panee kummasti rakastamaan. 

[/quote]

Omaisuudella ei ole minulle mitään merkitystä rakkaudessa. Sinä sen sijaan "rakastat" äitiäsi vain omaisuutensa vuoksi etkä ole valmis hyväksymään sitä, että 70-vuotias on jo kyllin kypsä seuraamaan sydämensä ääntä.

Sille ikäluokalle avioliiton sitoumus on isompi juttu kuin nykyään.

Et sitä heille soisi... ettet vain menettäisi euroakaan?

Julmaa ja ahnetta.

Minä kyllä haluan, että lapsemme perivät omaisuutemme. Jotkut ovat niin kylmiä lapsiaan kohtaan, että eivät halua lapsilleen jättää mitään.

Eli jos mieheni kuolisi ja minä jäisin leskeksi, haluaisin, että lapset saavat periä minut. Ei tulisi mieleenkään, että en tekisi avioehtoa, jos rakastuisin johonkin köyhätaskuun. Jos hän menisi kanssani naimisiin avioehdonkin jälkeen, kyse olisi rakkaudesta. Jos menee vain rahasta naimisiin, mitä se sellainen onni on.