Äitini 70 v rakastunut- sinne menee perintö...

No eikös suuresta perinnöstä riitä muillekin. Ei sa olla ahne

Jos todella rikas niin miksi haluat enemmän kuin lakiosasi? Tuliko laskettua perinnön varaan vähän ajoissa?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:23"]

Uusi mies saa 50% , jos naimisiin menevät- äitini todella rikas...

[/quote]

Tuota... aviopuolisot eivät peri toisiaan, ellei ole keskinäistä testamenttia. Ja siltikin lapsilla on oikeus saada lakiosuus.

Onnea mummolle! Minusta saa pitää hauskaa uuden rakkauden kanssa ja teidän perinnöt on siinä ihan sivuseikka. Onko sulhanen varakas vai  veikeä vilkkusilmä"Veikko-setä" joka tulee valmiiseen huusholliin hammasharjan kanssa ja odottaa elatusta?

Mutta kuitenkin...Mummolta menee myös leskeneläke jos edellinen mies on kuollut. Eläköön siis mielummin avoliitossa...

huolestu vain, tiedän tapauksen jossa uusi "poikaystävä" kulutti hyväuskoisen mummun omaisuuden makeaan elämään ja lapset huomasivat sen vasta perunkirjoituksessa. Korvausrahoja ei tietenkään löytynyt.

Se perintö syntyy käytännössä vasta sitten kun ihminen on kuollut. Eläessään sitä saa hassata omaisuutensa vaikka taivaan tuuliin, jos haluaa.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:42"]

Se perintö syntyy käytännössä vasta sitten kun ihminen on kuollut. Eläessään sitä saa hassata omaisuutensa vaikka taivaan tuuliin, jos haluaa.

[/quote]

Eli sinusta on oikein, että joku joutomies tuhlaisi äitisi rahat ja jättäisi sen jälkeen kuin nalli kalliolle elämään köyhänä vanhuutensa. No kaipa sinä sitten elättäisit äitisi, joka olisi rahansa tuhlannut maailman tuuliin ja olisi persaukinen sen jälkeen

7. Eihän tässä aloituksessa tullut ilmi, että ap ajattelisi miehen olevan joku laskelmallinen onnenonkija ja hassaavan äidin rahoja säälimättömästi. Ap oli vain huolissaan miehelle avioliiton myötä menevästä omaisuus osuudesta.

Ymmärtäisin huolen, jos se olisi muotoilu juuri tyyliin "olen huolissani että äitini hyväuskoisuutta käytetään hyväksi ja hän joutuu elämään lopulta köyhän vanhuuden", mutta ap ei maininnut halaistua sanaa huolestaan ÄITIÄ kohtaan vaan omaa PERINTÖÄÄN kohtaan. Käsittääkseni äitisi rahat ovat hänen rahojaan niin kauan kuin hän elää. Jos hän haluaa jakaa osan niistä RAKASTAMANSA miehen ja kumppaninsa kanssa, niin sehän on hänen asiansa. Vai saako liittoja solmia ja omaisuuttaan jakaa rakastamansa kumppanin kanssa vain nuorena? Ap tai muut ketjuun paheksuen vastanneet eivät sitten varmaan yhtään hyödy oman kumppaninsa omaisuudesta tai jaa omaisuuttaan oman puolisonsa kanssa?

Mikäli ap:n äiti on aidosti rakastunut ja tasavertaisessa liitossa, hän halunneekin jättää osan omaisuuttaan puolisolleen, mikäli kuolee tätä ennen. Se on hänen luonnollisesti omaan omaisuuteensa kuuluva päätäntäoikeus. Ap:n perintöosuus rintaperillisenä on joka tapauksessa turvattu!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:42"]

Se perintö syntyy käytännössä vasta sitten kun ihminen on kuollut. Eläessään sitä saa hassata omaisuutensa vaikka taivaan tuuliin, jos haluaa.

[/quote]

Eli sinusta on oikein, että joku joutomies tuhlaisi äitisi rahat ja jättäisi sen jälkeen kuin nalli kalliolle elämään köyhänä vanhuutensa. No kaipa sinä sitten elättäisit äitisi, joka olisi rahansa tuhlannut maailman tuuliin ja olisi persaukinen sen jälkeen

[/quote]

En ole tuon ensimmäisen viestin kirjoittaja, mutta en alkaisi lyötyä lyömään. Normaali varakas aikuinen ihminen suojaa omaisuutensa avioehdolla varttuneella iällä avioituessaan. Näin varallisuus säilyy tallessa lapsille ja tässä perheessä ei ole edes pelkoa uusista perillisistä, kuten täällä palstalla tänään joku toinen tuskaili. Ja tosiaan, eläissään käyttäköön jokainen rahaansa niin paljon kuin huvittaa ja mihin vaan huvittaa.

Olen onnellinen äitisi puolesta! Itse pelkään, että oma äitini kuolee yksinäisenä. Tämä ajatus repii minua usein. Vaikka itse annankin aikaani hänelle, niin en silti rakastavaksi mieheksi voi muuttua.

Voi kuule ap, jokainen saa tehdä rahoillaan mitä lystää. Entäpä jos sinäkin keräisit rikkautesi itse ja eläisit sen mukaan. Monesti näkee näitä mummoja, jotka kituuttaa, hyvä että raaskivat voita leivän päälle ostaa ja kuollessa sitten on satoja tuhansia euroja tilillä. Kyllä ennemmin toivoisi, että olisivat nauttineet elämänsä ehtoopuolesta niillä rahoilla, kuin jättäneet ahneille perillisille..

Naisia on tosiaan niin helppo höynäyttää. Leskinaisia varsinkin.

Harmittaa kaverin puolesta, vaikka ei aaveemammojen mielestä saisikaan. Mutta näinkin voi käydä.

Pari oli naimisissa ja mies peri vanhempansa ja heiltä ison huvilan rannalla. Rahaakin tuli ihan kivasti.

Mies kuoli ja vaimolle jäi hallintaoikeus ja jakoa ei tehty tässä vaiheessa vielä. Lapset maksoi kuitenkin jo perintöverot.

Äiti rakastui nuorempaan mieheen. Tuli kovasti kuluja, kun miehen kanssa matkustettiin. Viinakin alkoi maistua. Miehellä oli lapsi edellisestä liitosta.

Äiti kuoli ja pesä meni todella sekavaksi. Lopulta kävi niin, että kaverini isän huvila, joka oli ollut suvulla 1700 luvulta asti isoine maineen, meni myyntiin, koska uusi mies kuoli melkein heti sen jälkeen ja hänen lapsellaan oli yhtäkkiä osa tästä huvilasta ja vaati rahat kouraan.

Sinne meni kaunis perintöhuvila isoine maineen. Aivan outo ihminen peri kaverini isän omaisuutta monien mutkien kautta.

Eli turha hurskastella täällä, että ei haittaisi. Jos omalle kohdallenne sattuisi, taatusti harmittaisi.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:24"]

Jos todella rikas niin miksi haluat enemmän kuin lakiosasi? Tuliko laskettua perinnön varaan vähän ajoissa?

[/quote]

Uusi mies saa 50% jo äidin eläessä, jos menevät naimisiin ilman avioehtoa.

Muista se vielä että jos asuu isossa kartanossa ja äitisi kuolee niin uusi mies saa jäädä asumaan siihen! (jos on naimisissa) näitä on käynyt monelle, joskus jopa uusi "kaveri" on nuorempi kuin omat lapset, siinähän sitten odottelet perintöä :)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:58"]

Naisia on tosiaan niin helppo höynäyttää. Leskinaisia varsinkin.

Harmittaa kaverin puolesta, vaikka ei aaveemammojen mielestä saisikaan. Mutta näinkin voi käydä.

Pari oli naimisissa ja mies peri vanhempansa ja heiltä ison huvilan rannalla. Rahaakin tuli ihan kivasti.

Mies kuoli ja vaimolle jäi hallintaoikeus ja jakoa ei tehty tässä vaiheessa vielä. Lapset maksoi kuitenkin jo perintöverot.

Äiti rakastui nuorempaan mieheen. Tuli kovasti kuluja, kun miehen kanssa matkustettiin. Viinakin alkoi maistua. Miehellä oli lapsi edellisestä liitosta.

Äiti kuoli ja pesä meni todella sekavaksi. Lopulta kävi niin, että kaverini isän huvila, joka oli ollut suvulla 1700 luvulta asti isoine maineen, meni myyntiin, koska uusi mies kuoli melkein heti sen jälkeen ja hänen lapsellaan oli yhtäkkiä osa tästä huvilasta ja vaati rahat kouraan.

Sinne meni kaunis perintöhuvila isoine maineen. Aivan outo ihminen peri kaverini isän omaisuutta monien mutkien kautta.

Eli turha hurskastella täällä, että ei haittaisi. Jos omalle kohdallenne sattuisi, taatusti harmittaisi.

[/quote]

Miten sillä miehen perillisellä oli yhtäkkiä osuus huvilasta? Tämä olis mielenkiintoista tietää? Varsinkin kun tuli vielä yllätyksenä muille perijöille. Ainoa mahdollisuushan oli, että nainen testamenttasi uudelle miehelleen osuuden huvilasta, mutta kaipa perilliset sen olis tienneet? Sehän olis tullut ilmi hetipian äidin kuoleman jälkeen. Vai kuoliko ne muutaman päivän välein, ettei testamentteja ehditty selvittää? Ilman testamenttiahan mies on oikeutettu vain tasinkoon ja tasingon saa aina maksaa rahalla. Tasinko ei anna mitään automaattista omistusosuutta kiinteään omaisuuteen.

70-vuotias ei saa enää leskeneläkettä.

Että on naurettavaa..kun minulta kuoli isä, äiti peri kaiken. Minä ja siskoni kehotimme häntä nauttimaan elämästä ja kuluttamaan omaisuutta. Niin hän sitten tekikin..myi pari osaketta ja matkusteli ja iloitsi elämästä parikymmentä vuotta ja eli ihanaa elämää! Emme me sanoneet että meille pitää jättää jotain. Kun on itse omaisuuden hankkinut niin sillä saa tehdä mitä haluaa, se on oikein se!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:58"]

Naisia on tosiaan niin helppo höynäyttää. Leskinaisia varsinkin.

Harmittaa kaverin puolesta, vaikka ei aaveemammojen mielestä saisikaan. Mutta näinkin voi käydä.

Pari oli naimisissa ja mies peri vanhempansa ja heiltä ison huvilan rannalla. Rahaakin tuli ihan kivasti.

Mies kuoli ja vaimolle jäi hallintaoikeus ja jakoa ei tehty tässä vaiheessa vielä. Lapset maksoi kuitenkin jo perintöverot.

Äiti rakastui nuorempaan mieheen. Tuli kovasti kuluja, kun miehen kanssa matkustettiin. Viinakin alkoi maistua. Miehellä oli lapsi edellisestä liitosta.

Äiti kuoli ja pesä meni todella sekavaksi. Lopulta kävi niin, että kaverini isän huvila, joka oli ollut suvulla 1700 luvulta asti isoine maineen, meni myyntiin, koska uusi mies kuoli melkein heti sen jälkeen ja hänen lapsellaan oli yhtäkkiä osa tästä huvilasta ja vaati rahat kouraan.

Sinne meni kaunis perintöhuvila isoine maineen. Aivan outo ihminen peri kaverini isän omaisuutta monien mutkien kautta.

Eli turha hurskastella täällä, että ei haittaisi. Jos omalle kohdallenne sattuisi, taatusti harmittaisi.

[/quote]

Miten sillä miehen perillisellä oli yhtäkkiä osuus huvilasta? Tämä olis mielenkiintoista tietää? Varsinkin kun tuli vielä yllätyksenä muille perijöille. Ainoa mahdollisuushan oli, että nainen testamenttasi uudelle miehelleen osuuden huvilasta, mutta kaipa perilliset sen olis tienneet? Sehän olis tullut ilmi hetipian äidin kuoleman jälkeen. Vai kuoliko ne muutaman päivän välein, ettei testamentteja ehditty selvittää? Ilman testamenttiahan mies on oikeutettu vain tasinkoon ja tasingon saa aina maksaa rahalla. Tasinko ei anna mitään automaattista omistusosuutta kiinteään omaisuuteen.

[/quote]

Mä ymmärsin, että huvila oli alkuperäisen miehen ja tämän kuollessa leski sai avio-oikeutena 50% ja lapset 50% (josta maksoivat perintöveron).

Leski meni uudelleen naimisiin ja kun tämä kuoli, uusi mies sai 50% naisen omaisuudesta avio-oikeutena eli 25% huvilasta ja lapset toiset 50% eli 25% huvilasta. lasten osuus oli siis tällöin 75% huvilasta. Kun tuo uusi mies kuoli, jaettiin se huvilan 25%:n osuus miehen perillisten kesken eli miehen lapsi sai osuutensa.

Oletettavasti lapsilla ei sitten ollut varaa ostaa tuota yhtä ulos. Ja siksi huvila myytiin?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:04"]

Että on naurettavaa..kun minulta kuoli isä, äiti peri kaiken. Minä ja siskoni kehotimme häntä nauttimaan elämästä ja kuluttamaan omaisuutta. Niin hän sitten tekikin..myi pari osaketta ja matkusteli ja iloitsi elämästä parikymmentä vuotta ja eli ihanaa elämää! Emme me sanoneet että meille pitää jättää jotain. Kun on itse omaisuuden hankkinut niin sillä saa tehdä mitä haluaa, se on oikein se!

[/quote]

Isän kuollessa teille kuului perintö ja äidillänne oli avio-oikeus puoleen yhteisestä oamisuudesta. Saitte varmasti perintöverot kuitenkin maksettavaksenne?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:58"]

Naisia on tosiaan niin helppo höynäyttää. Leskinaisia varsinkin.

Harmittaa kaverin puolesta, vaikka ei aaveemammojen mielestä saisikaan. Mutta näinkin voi käydä.

Pari oli naimisissa ja mies peri vanhempansa ja heiltä ison huvilan rannalla. Rahaakin tuli ihan kivasti.

Mies kuoli ja vaimolle jäi hallintaoikeus ja jakoa ei tehty tässä vaiheessa vielä. Lapset maksoi kuitenkin jo perintöverot.

Äiti rakastui nuorempaan mieheen. Tuli kovasti kuluja, kun miehen kanssa matkustettiin. Viinakin alkoi maistua. Miehellä oli lapsi edellisestä liitosta.

Äiti kuoli ja pesä meni todella sekavaksi. Lopulta kävi niin, että kaverini isän huvila, joka oli ollut suvulla 1700 luvulta asti isoine maineen, meni myyntiin, koska uusi mies kuoli melkein heti sen jälkeen ja hänen lapsellaan oli yhtäkkiä osa tästä huvilasta ja vaati rahat kouraan.

Sinne meni kaunis perintöhuvila isoine maineen. Aivan outo ihminen peri kaverini isän omaisuutta monien mutkien kautta.

Eli turha hurskastella täällä, että ei haittaisi. Jos omalle kohdallenne sattuisi, taatusti harmittaisi.

[/quote]

Miten sillä miehen perillisellä oli yhtäkkiä osuus huvilasta? Tämä olis mielenkiintoista tietää? Varsinkin kun tuli vielä yllätyksenä muille perijöille. Ainoa mahdollisuushan oli, että nainen testamenttasi uudelle miehelleen osuuden huvilasta, mutta kaipa perilliset sen olis tienneet? Sehän olis tullut ilmi hetipian äidin kuoleman jälkeen. Vai kuoliko ne muutaman päivän välein, ettei testamentteja ehditty selvittää? Ilman testamenttiahan mies on oikeutettu vain tasinkoon ja tasingon saa aina maksaa rahalla. Tasinko ei anna mitään automaattista omistusosuutta kiinteään omaisuuteen.

[/quote]

Mä ymmärsin, että huvila oli alkuperäisen miehen ja tämän kuollessa leski sai avio-oikeutena 50% ja lapset 50% (josta maksoivat perintöveron).

Leski meni uudelleen naimisiin ja kun tämä kuoli, uusi mies sai 50% naisen omaisuudesta avio-oikeutena eli 25% huvilasta ja lapset toiset 50% eli 25% huvilasta. lasten osuus oli siis tällöin 75% huvilasta. Kun tuo uusi mies kuoli, jaettiin se huvilan 25%:n osuus miehen perillisten kesken eli miehen lapsi sai osuutensa.

Oletettavasti lapsilla ei sitten ollut varaa ostaa tuota yhtä ulos. Ja siksi huvila myytiin?

[/quote]

Jotenkin näin se meni. Eli kaverini isän suvussa kulkenut huvila meni myyntiin. Lisäksi tässä siis se, että hänen äitinsä piti miehensä kuoleman jälkeen pesän jakamattomana ja siinä ehdittiin tehdä kaikenlaista ennen äidin kuolemaa. Mies kuoli aika äkkiä kaverini äidin kuoleman jälkeen ja hänen lapsensa vaati välittömästi pesästä oman osansa. Huvila oli ainoa, mistä saatiin rahat ja se pantiin myyntiin. 

Eli jo se oli tarpeeksi paha, että kaverini isän huvilasta ja maista omisti aivan oudon miehen  aikuinen lapsi osan. Ei varmaan kaverini miehen vanhemmat tätä halunneet, mutta hänen äitinsä päätti toisin ja meni uudelleen naimisiin ja näin kävi.

Mutta tulee tässä toinenkin tapaus mieleen lapsuudenkotipaikkakunnaltani. Kyseessä leski-isä, joka löysi uuden naisen lehti-ilmoituksen perusteella. Heillä aikuisia lapsia 3. Uusi vaimo ei päästänyt lapsia enää heidän lapsuudenkotiinsa katsomaan isäänsä: Isä oli sokea ja rakastunut. Lapsille oli jaettu tontit ja päätila oli jäänyt isälle. Ja hups, kun isä kuoli, uusi vaimo pani tämän lapsuudenkodin tiloineen myyntiin ihan pilkkahintaan ja kääri rahat taskuun ja häipyi paikkakunnalta. Nyt kuulemma lapset yrittävät käräjöidä perintönsä perään, mutta ei taida onnistua. Nainen oli saanut syötettyä miehelle tarinan, ettei sun aikuiset lapset susta välitä, vaikka ei itse päästänyt lapsia isäänsä katsomaan.

Minä olen sitä mieltä, että lesket asukoot avoliitossa uusien rakkaidensa kanssa.