Äitini 70 v rakastunut- sinne menee perintö...

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 15:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:24"]

Jos todella rikas niin miksi haluat enemmän kuin lakiosasi? Tuliko laskettua perinnön varaan vähän ajoissa?

[/quote]

Uusi mies saa 50% jo äidin eläessä, jos menevät naimisiin ilman avioehtoa.

[/quote]

ei saa - avioliitto ei tuo omistusoikeutta toisen omaisuuteen.

Jos sen sijaan tulisi ero ja ei olisi avioehtoa niin omaisuus menisi 50/50.

Kuinka paljon äitisi uudella miehellä on omaisuutta. Jollei avioehtoa ole, lasketaan molempien omaisuus yhteen ja jaetaan 50/50. Aviopuoliso ei varsinaisesti peri, jos vainajalla on rintaperillisiä, vaan saa tasinkona oman osuutensa. 

Toivottavasti äitisi tekee avioehdon, joka rajaa esim. tärkeän suvunviettopaikan avio-oikeuden ulkopuolelle. Rahavarat ym. hän mielestäni voi käyttää niin kuin lystää. 

Kurjaa, kun vanhuudenhöperyyttään ihmiset eivät tajua laittaa avioehtoa!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 21:23"]

Kurjaa, kun vanhuudenhöperyyttään ihmiset eivät tajua laittaa avioehtoa!

[/quote]

Vai kurjaa kun vanhemmat menevät toiseen rakkausliittoonsa yhtä avoimina kuin ensimmäiseensäkin?

Tietääkö ap muuten, mitä halveksumansa (ja äidin rakastama)  äidin uusi puoliso tuo pesään?

Mitä jos hänellä onkin isompi omaisuus? Ja kuolee ennen äitiäsi?

Et varmaankaan kärky moninkertaista perintöä vaan keskityt "kunnioittamaan perinteitä"?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:10"]

Luulisi, että 70 v on jo siirtänyt lapsilleen, ettei mene perintöveroja. 

[/quote]

No aika vähän on siinä tapauksessa omaisuutta, jos voi kaiken lahjoitella ilman veroja. 

Ja jos sitä omaisuutta on, on sitä hyvä jättää vanhuuden mahdollisen hoitotarpeen varalle tai syöpähoitoihin tms. Tässä viime kuukausina olen kuullut lukuisista tapauksista, joissa ihmiset (eivät edes vanhukset) ovat käyttäneet omia varojaan 25 - 100 tuhatta saadakseen pikaiset ja tehokkaat hoidot syöpiinsä.

[/quote]

Mieheni on käyttänyt varojamme luultavasti tuon verran minun syöpähoitoihini ja sen turhaan. Olen kuolemassa ja siihen sopeutunut. Aika aikansa kutakin.

Onnellinen olen kuitenkin mm. siitä etten usko yhdenkään lapsistamme koskaan aloittavan tämänkaltaista aloitusta.

Se teki kuvottavamman olon kuin kemo.

[/quote]

Ai, nyt sitä sairastetana jo syöpää,kun ei pystytty enää muuten vastaamaan asiaan:)

Säälipisteitä.....

Mut kun mää kuule sairastan syöpääki ja haluan, että mun mies menee naimisiin uudestaan ja käyttää rahat uuteen vaimoon ja mein lapsetki kuule on sitte niin onnellisia, kun saa uuden äippylin, kun mää nyt sairastan syöpää.

Voi voi...

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:10"]

Luulisi, että 70 v on jo siirtänyt lapsilleen, ettei mene perintöveroja. 

[/quote]

No aika vähän on siinä tapauksessa omaisuutta, jos voi kaiken lahjoitella ilman veroja. 

Ja jos sitä omaisuutta on, on sitä hyvä jättää vanhuuden mahdollisen hoitotarpeen varalle tai syöpähoitoihin tms. Tässä viime kuukausina olen kuullut lukuisista tapauksista, joissa ihmiset (eivät edes vanhukset) ovat käyttäneet omia varojaan 25 - 100 tuhatta saadakseen pikaiset ja tehokkaat hoidot syöpiinsä.

[/quote]

Mieheni on käyttänyt varojamme luultavasti tuon verran minun syöpähoitoihini ja sen turhaan. Olen kuolemassa ja siihen sopeutunut. Aika aikansa kutakin.

Onnellinen olen kuitenkin mm. siitä etten usko yhdenkään lapsistamme koskaan aloittavan tämänkaltaista aloitusta.

Se teki kuvottavamman olon kuin kemo.

[/quote]

Juu ja se toki on kans parempaa, että käyttäisit miehen kuoltua rahat uuteen kikkeliin. Oma lapsi jos sairastaisi syöpää, tokaisisit vain, että ansaitse itse rahasi, minä olen uuden kikkelini maksanut ja sinulle ei tipu mitään.

Osa vanhemmista on todella itsekkäitä. eivät millään auttaisi lapsiaan, vaikka lapsi olisi kuolemassa. Kunhan vain itse saa pitää rahansa ja maksaa itselleen uuden rakastajan puolison kuoltua.

Juu, jos näin on niin tervemenoa vain.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:10"]

Luulisi, että 70 v on jo siirtänyt lapsilleen, ettei mene perintöveroja. 

[/quote]

No aika vähän on siinä tapauksessa omaisuutta, jos voi kaiken lahjoitella ilman veroja. 

Ja jos sitä omaisuutta on, on sitä hyvä jättää vanhuuden mahdollisen hoitotarpeen varalle tai syöpähoitoihin tms. Tässä viime kuukausina olen kuullut lukuisista tapauksista, joissa ihmiset (eivät edes vanhukset) ovat käyttäneet omia varojaan 25 - 100 tuhatta saadakseen pikaiset ja tehokkaat hoidot syöpiinsä.

[/quote]

Mieheni on käyttänyt varojamme luultavasti tuon verran minun syöpähoitoihini ja sen turhaan. Olen kuolemassa ja siihen sopeutunut. Aika aikansa kutakin.

Onnellinen olen kuitenkin mm. siitä etten usko yhdenkään lapsistamme koskaan aloittavan tämänkaltaista aloitusta.

Se teki kuvottavamman olon kuin kemo.

[/quote]

Ai, nyt sitä sairastetana jo syöpää,kun ei pystytty enää muuten vastaamaan asiaan:)

Säälipisteitä.....

Mut kun mää kuule sairastan syöpääki ja haluan, että mun mies menee naimisiin uudestaan ja käyttää rahat uuteen vaimoon ja mein lapsetki kuule on sitte niin onnellisia, kun saa uuden äippylin, kun mää nyt sairastan syöpää.

Voi voi...

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:10"]

Luulisi, että 70 v on jo siirtänyt lapsilleen, ettei mene perintöveroja. 

[/quote]

No aika vähän on siinä tapauksessa omaisuutta, jos voi kaiken lahjoitella ilman veroja. 

Ja jos sitä omaisuutta on, on sitä hyvä jättää vanhuuden mahdollisen hoitotarpeen varalle tai syöpähoitoihin tms. Tässä viime kuukausina olen kuullut lukuisista tapauksista, joissa ihmiset (eivät edes vanhukset) ovat käyttäneet omia varojaan 25 - 100 tuhatta saadakseen pikaiset ja tehokkaat hoidot syöpiinsä.

[/quote]

Mieheni on käyttänyt varojamme luultavasti tuon verran minun syöpähoitoihini ja sen turhaan. Olen kuolemassa ja siihen sopeutunut. Aika aikansa kutakin.

Onnellinen olen kuitenkin mm. siitä etten usko yhdenkään lapsistamme koskaan aloittavan tämänkaltaista aloitusta.

Se teki kuvottavamman olon kuin kemo.

[/quote]

Ai, nyt sitä sairastetana jo syöpää,kun ei pystytty enää muuten vastaamaan asiaan:)

Säälipisteitä.....

Mut kun mää kuule sairastan syöpääki ja haluan, että mun mies menee naimisiin uudestaan ja käyttää rahat uuteen vaimoon ja mein lapsetki kuule on sitte niin onnellisia, kun saa uuden äippylin, kun mää nyt sairastan syöpää.

Voi voi...

[/quote]

Ja ongelmasi on?

Se, että jos sama kohtaisi sinua tahtoisit, että miehesi ja lapsesi olisivat loppuikänsä yhtä onnettomia kuin ovat nyt eläessäsi?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 21:40"]

Ai, nyt sitä sairastetana jo syöpää,kun ei pystytty enää muuten vastaamaan asiaan:)

Säälipisteitä.....

Mut kun mää kuule sairastan syöpääki ja haluan, että mun mies menee naimisiin uudestaan ja käyttää rahat uuteen vaimoon ja mein lapsetki kuule on sitte niin onnellisia, kun saa uuden äippylin, kun mää nyt sairastan syöpää.

Voi voi...

[/quote]

En tiedä säälipisteistäsi.

Ne ovat terminologiaa johon en ole tottunut.

Sen tiedän, että kun mieheni jää lähiviikkoina leskeksi ja lapseni puoliorvoiksi, ei kukaan meistä mieti ahneena omaisuudenjakoa. Päinvastoin. Jos mieheni kohtaa aikanaan uuden onnen, niin anna mielelläni vaikka kaiken yhteisemme sen eteen.

Materia ei meillä koskaan ylitä arvoltaan rakkautta.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 21:42"]

Osa vanhemmista on todella itsekkäitä. eivät millään auttaisi lapsiaan, vaikka lapsi olisi kuolemassa. Kunhan vain itse saa pitää rahansa ja maksaa itselleen uuden rakastajan puolison kuoltua.

[/quote]

Ensimmäinen kerta kun uo tuli ajankohtaiseksi:

Autoin kahden ihmisen koko reilun vuoden palkalla  (jäimme pois töistä ollaksemme läsnä) ja toisen elinikäisillä säästöillä kun yksi lapsenlapsistani sai vaikeavammaisen vauvan. Lapsi kuoli ponnisteluista huolimatta 18 kuukauden iässä.

Upeat 18 kk kuitenkin. Upea lapsi, mahdollisuus uppoutua rakkauteen, kivulias , raastava kokemus... rakkaudesta.

Sinä taas... 

No joo, sanottakoon, että onnea toivon äidillesi huolimatta Suuresta Epäonnnistumisesta sinun kohdallasi. Jos minulla olisi vastaava lapsi niin luultavasti etsisin köyttä... ja jos en, niin en koskaan enää uskaltautuisi valvomatta yhdenkään lapsen lähelle.

Toivottavasti lapsenlapsesi saavat aikanaan paremmat "toiset" isoäidit.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:23"]

Uusi mies saa 50% , jos naimisiin menevät- äitini todella rikas...

[/quote]

Mielenkiintoinen näkökanta.

Itse olisin ajatellut jotenkin näin: Äiti 70v on rakastunut. Toivottavasti tulee oikein onnelliseksi uuden kumppaninsa kanssa.

Miksi uskot että et pysty itse elättämään itseäsi vaan kärkyt perintöä?

[/quote]

Eli sinusta on ihan ok juttu, että puolet suvun omaisuudesta menee ihan vieraalle miehelle?

[/quote]

ei suvun vaan äidin. Ei elävän ihmisen mahdollisesti joskus tulevaisuudessa perittäväksi tuleva omaisuus ole kenenkään muun niin kauan kuin hän elää.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:40"]

huolestu vain, tiedän tapauksen jossa uusi "poikaystävä" kulutti hyväuskoisen mummun omaisuuden makeaan elämään ja lapset huomasivat sen vasta perunkirjoituksessa. Korvausrahoja ei tietenkään löytynyt.

[/quote]

Ei ne rahat lapsille kuulukkaan. Miksi lapset luulevat että heillä on joku Jumalan suoma oikeus vanhempiensa rahoihin? Menisi itse tekemään sitä omaisuutta eikä odottaisi että sen joltakin saa.

Kertoo vaan aika paljon mitä mieltä tämänkin palstan ihmiset on vanhemmistaan. Raha, raha ja raha. Muulla ei ole väliä

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:19"]

Kyllä minua harmittaisi ihan oikeasti, että isovanhempien kovalla työllä rakentamat talot ja mökit ja tilat menisi ihan vieraalle miehelle ja hänen suvulleen äitini kuoltua. Myös isäni ehti eläessään tehdä paljon näiden maiden ja tilojen hyväksi. On omin käsin rakentanut uusia rakennuksia yms. Tuntuisi pahalta nähdä ne oudon suvun käsissä.

Mutta kaikki eivät arvosta perinteitä. Ehkä teillä on näin, että kaikki on kertakäyttökamaa, minkä voi rahalla ostaa uutena. Minä taas koen, että meillä on sukupolvien perinteitä ja perintöjä, joita en haluaisi oudon ihmisen käsiin. Olisi surullista nähdä isän vanhempien rakkaudella rakentamat paikat outojen ihmisten hallussa, kun me lapset olisimme mielellään jatkaneet näiden paikkojen hoitamista seuraavalle sukupolvelle.

[/quote]

Meillä on ollut vastaava tilanne parissakin sukupolvessa. Silloin olemme niillä ITSE ANSAITSEMILLAMME  lunastaneet perunkirjoituksen jälkeen tilat itsellemme uuteen kiertoon. Ei ongelmia.

Sinä taas tahdot äitisi uhraavan onnensa, jotta et joutuisi itse osallistumaan sukuperintönne säilyttämiseen?

Haluat päästä valmiille ...  ja se on sinusta "arvostuksenosoitus"?

[/quote]

Miten niin uhraavan onnensa. Onnea voi saada, vaikka tekee avioehdon tai asuu avoliitossa.

Sinä taidat itse olla se, joka rahan takia on mennyt naimisiin. Sinulle näkyy tärkeintä olevan se, että naimisiinmenemällä saat mahdollisimman paljon puolison omaisuutta itsellesi.

Minä osaan rakastaa puolisoani ilman avioliittoakin. Kerro, miksi sinun täytyy saada välttämättä puolisosi ja hänen kuolleen puolison omaisuudesta 50%. Eikö sinulle riittäisi pelkkä rakkaus.

[/quote]

Heitän tämän vain ot:na:

 Mitä minä olen noita lakipykäliä lukenut, ja mitä minä olen niistä ymmärtänyt, on se, että puolison ennen avioliittoa hankkima omaisuus on juurikin sen joka sen on hankkinut, eikä siitä siirry yhtään prosenttia aviopuolisolle. Minä en ainakaan omista yhtään prosenttia mieheni talosta, vaikka naimisissa olemmekin. Jos taas ostaisimme talon yhdessä, minäkin omistaisin siitä sen oman osuuteni. Nyt kuitenkin talo on vain mieheni. Jos hän kuolisi, en minä omistaisi taloa vieläkään, vaan omistus olisi pelkästään lapsillamme. (Ja jos eroaisimme, minä tästä muuttaisin pois, koska minä en tätä taloa omista.)

Näin minä ainakin olen asian ymmärtänyt. o.O 

jotenkin koko perintöhomman ajatteleminen on vierasta minulle. Itse tiedän että joskus se perintönakki kolahtaa minunkin kohdalleni, mutta jos homma menee yhtään tappeluksi (kun meidän "isännyyden" aika tulee, on perijöitä 6), minä luovutan oman osuuteni pois. Mitä olen sivusta seurannut, ei noista sukuperinnöistä ole muuta kuin haittaa.

minulla on oma ura ja oma perhe- meitä sisaruksia on 4 , joista 1:lle on jo jaettu perintö- me 3 muuta emme ole saaneet perintöä- äitini varat ovat kiinteistössä ja metsissä kiinni- ei mikään tyhmä äitini sulho siis... 

t.  ap

Jos mamma on 70v ja joku äijä sitä muka rakastaa, paras tapa testata se, onko aitoa rakkautta, on laitattaa avioehto. Jos ei sitten enää halua naimisiin, niin sitten ei ole rakkaudesta kyse.

Mutta jotkut vanhat naiset on niin epätoivoisia, että maksaa miehen vaikka ulkomailta. Musta ja köyhä nuori mies tulee rahasta mammaa hoitamaan.

On varmaan mamman turha sitten kaipailla lapsilta apua vanhempana, kun äijä lähtee lätkimään.

Ainakin itse olen niin itsekäs, että jos oma äiti panetuttais itseään jollekin nuorelle sällille, joka veis sen rahat, niin sais muori maata omissa vaipoissaan ihan yksin vanhana. Niin makaa, kuin petaa.

Jos vanhemmat on itsekkäitä, niin miksi ei lapsetkin saisi olla.

Mun äiti haluaisi tehdä keskinäisen testamentin, jos toinen kuolee nuorena (ovat reilu 60v. nyt) ja sitten toisella on aikaa siirrellä rahoja lapsille perintöverojen kierron takia. Isäpä ei suostu. Sanoi suoraan, että ei luota äitiin niin paljoa, että uskaltaisi sille rahojaan antaa. Ovat olleet naimisissa 41 vuotta ja äiti on tunnettu taloudellisuudestaan. Enemmän kai pelkää, että kajahtaa johonkin miehen ja hassaa hänenkin rahansa, jotka kuulemma saa mennä lapsille.

Musta on ihan viisastakin miettiä noin. Erään kaverin anoppi kuoli ja jätti isälle kaiken siksi, ettei isän tarvi luopua mökistä ja talosta. Isäpä myi ne ja uusi nainen on pikkuhiljaa tyhjentänyt isän täysin. Se tuskin oli äidin toive vaan varmistaa isän talous kuoleman jälkeen. Tn. äiti olisi aivan hajalla, jos tietäisi siellä toisella puolen, että isä on upottanut rahat uuteen naiseen ja naisen aikuiseen lapseen, eikä ne heidän yhteiset saa mitään.

Siitä syystä: Puolisolle ei kannata tehdä testamenttia, jos haluaa lapsilleen jättää rahansa. Ja kyllä kai ne lapset nyt tärkeämpiä on siinä suhteessa kuin puolison mahdolliset uudet rakkaudet ja hurvittelut?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:24"]

Jos todella rikas niin miksi haluat enemmän kuin lakiosasi? Tuliko laskettua perinnön varaan vähän ajoissa?

[/quote]

Kuka tuossa mitään perimisestä puhui? Varmaan osituksesta oli kyse..

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:23"]

Uusi mies saa 50% , jos naimisiin menevät- äitini todella rikas...

[/quote]

Mielenkiintoinen näkökanta.

Itse olisin ajatellut jotenkin näin: Äiti 70v on rakastunut. Toivottavasti tulee oikein onnelliseksi uuden kumppaninsa kanssa.

Miksi uskot että et pysty itse elättämään itseäsi vaan kärkyt perintöä?

[/quote]

Eli sinusta on ihan ok juttu, että puolet suvun omaisuudesta menee ihan vieraalle miehelle?

[/quote]

eihän se mikään vieras mies äidillesi ole vaan hänen aviomiehensä.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 23:47"]

Jos mamma on 70v ja joku äijä sitä muka rakastaa, paras tapa testata se, onko aitoa rakkautta, on laitattaa avioehto. Jos ei sitten enää halua naimisiin, niin sitten ei ole rakkaudesta kyse.

Mutta jotkut vanhat naiset on niin epätoivoisia, että maksaa miehen vaikka ulkomailta. Musta ja köyhä nuori mies tulee rahasta mammaa hoitamaan.

On varmaan mamman turha sitten kaipailla lapsilta apua vanhempana, kun äijä lähtee lätkimään.

Ainakin itse olen niin itsekäs, että jos oma äiti panetuttais itseään jollekin nuorelle sällille, joka veis sen rahat, niin sais muori maata omissa vaipoissaan ihan yksin vanhana. Niin makaa, kuin petaa.

Jos vanhemmat on itsekkäitä, niin miksi ei lapsetkin saisi olla.

[/quote]

Kyllä kuulostat kauhealta ihmiseltä.

Ap kuulostaa todella vastenmieliselle ihmiselle.

Onneksi äidillään on elämässään se mies, että joku on valmis kohtelemaan häntä hyvinkin. Tuo rahaa kärkkyvä ahnehtija ei varmasti siihen kykene.