Psykologia 2021

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siinä vaiheessa, kun oma älli ei riitä älykkääseen keskusteluun, alkaa toisen ihmisen väheksyntä :) tämä kommenttisi kertoo kaiken sinusta, mutta ei mitään väheksyntäsi kohteesta :)

Toisen ihmisen väheksyntää voi ilmetä myös silloin kuin ei ole käytöstapoja ja/tai sosiaalista tilannetajua.

Voi luoja sun täytyy olla se sama jankkaaja tuolta aiemmasta. Kykenetkö koskaan olemaan antamatta viimeistä sanaa? Onnea vaan sille, joka joutuu olemaan sinun puolisona. Jos sinulla sellainen on. 

Minä en tiedä kuka sinä olet tai mitä on jankattu, mutta sinun kommenttisi on ala-arvoinen. 

Miksköhän Åbonkaan tulokset ei tule? Vai onko joku onnellinen saanut jo meiliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä tohtorintutkinnosta varmaan tässä kohtaa kauheasti ole hyötyä, ellei sitten satu olemaan tilastotieteen tohtori :D voihan se tohtorintutkinto olla vaikka historiasta, jolloin siitä ei kauheasti ole tässä tehtävässä hyötyä. Btw kiinnostaisi kyllä tietää, mitä tilastotieteen tohtori vastaisi tähän tehtävään!

Noh kyllä mä olettaisin minkä tahansa alan tohtorilla olevan enemmän kokemusta kuin meillä tilastollisista analyyseistä. Toki se ei edes ollut varmasti hänen tarkoituksensa väittää ”tietävänsä enemmän”.

Ei välttämättä. Monilla aloilla käytetään pääasiassa laadullisia tutkimusmenetelmiä. Riippuu alasta. Psykologiassa toki käytetään tilastollisia menetelmiä. Tuosta hänen viestistä ei heti saanut selvää, minkä alan tohtori kyseessä.

Enkä mä sitä tarkoittanutkaan. Rauhoitu :D Lähinnä mua huvitti tuo kysymys "mitä tohtori vastaisi tehtävään"

Rauhoitu? Ketähän sä rauhoittelet?

Menepä vaikka pihalle hetkeksi haukkaamaan happea ja nauttimaan kauniista kesäillasta :) mukavaa iltaa!

Kyllä munkin mielestä se olet nyt sinä, joka käy kierroksilla, ei hän. Muutenkin asenteesi on alentuva, eikä vain muille kommentoijille vaan myös yleisesti tohtoreille. Jospa jokainen juolehtisi omasta jaksamisestaan eikä lähtisi keulimaan. Mukavaa päivää!

No siinä tapauksessa olet tulkinnut mun viestejä väärin. Tällainen perätön syyttely on aika ikävää. Monilla aloilla käytetään pääasiassa laadullisia menetelmiä. Se, että on jonkun alan tohtori, ei automaattisesti tarkoita sitä, että osaa erinomaisesti tilastotiedettä. Tämä nyt on vaan puhdasta faktaa, eikä mitään keulimista. Olen opiskellut yliopistossa kahta eri alaa, joissa molemmissa käytettiin laadullisia menetelmiä. Monet tohtorit tekee laadullista tutkimusta.

Itse asiassa hyvin harva laadullista tutkimusta tekevä ei tee lainkaan tilastoanalyysejä lisensiaatti tai tohtoritutkinnossaan. Ja tämä siksi, että määrällinen tutkimus on voimakkaasti korostunut kansainvälisissä julkaisuissa. Mutta ei se ollut missään vaiheessa asian pihvi. Vaan se mitä sanoin, eli eiköhän tohtori oli opiskellut kauemmin myös sitä tilastotiedettä ja tehnyt useamman julkaisun kuin me. En missään vaiheessa väittänyt sua huonommaksi tai muutakaan, kunhan totesin, että itse ainakin kunnioitan tohtoreita, oli he sit miltä alalta vaan. Jos se nyt on sun mielestä sit loukkaus sua kohtaan, niin ei voi mitään. Enkä edes syytellyt sua mistään perättömästä, vain alentuvasta kommentoinnistasi. Mutta eipä tässä mitään muuta kuin illan jatkoja.

Niin, syyttelet mua "alentuvasta kommentoinnista". Tämä on se sun perätön syytös. En ole missään vaiheessa kommentoinut "alentuvasti". Kommentoin vain, että tohtorintutkinnosta ei tässä tehtävässä ole hyötyä, ellei satu olemaan tilastotieteen tohtori. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö kunnioittaisi tohtoreita. Tottakai kunnioitan. Nyt puhuttiin tästä tehtävästä. Tähän ketjuun kommentoinut psykologian tohtori itsekin totesi, että tohtorintutkinnosta ei ole hyötyä tässä tehtävässä.

Sun kannattaa lukea lainattu ketju ja sit katsoa peiliin. Aika huolestuttavaa, jos alentuva käytös ja puhetapa on sulle niin arkipäivää, että et sitä edes huomaa.

Eikä tohtori tässä ketjussa todennut etteikö olisi hyötyä tässä tehtävässä vaan ettei ole relevanttia ruotia koulutuksia tässä yhteydessä.

Sulla täytyy olla joku trauma tästä "alentavasta" käytöksestä. Seurasin tätä teidän keskinäistä nokittelua tästä aiheesta. 

Miten sä jaksat nostaa esiin jotain vanhoja keskusteluja? Pitäiskö sunkin hankkia vaikkapa sellainen asia kuin elämä?

janka janka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siinä vaiheessa, kun oma älli ei riitä älykkääseen keskusteluun, alkaa toisen ihmisen väheksyntä :) tämä kommenttisi kertoo kaiken sinusta, mutta ei mitään väheksyntäsi kohteesta :)

Toisen ihmisen väheksyntää voi ilmetä myös silloin kuin ei ole käytöstapoja ja/tai sosiaalista tilannetajua.

Voi luoja sun täytyy olla se sama jankkaaja tuolta aiemmasta. Kykenetkö koskaan olemaan antamatta viimeistä sanaa? Onnea vaan sille, joka joutuu olemaan sinun puolisona. Jos sinulla sellainen on. 

Minä en tiedä kuka sinä olet tai mitä on jankattu, mutta sinun kommenttisi on ala-arvoinen. 

Samaa mieltä. Tässä keskustelussa on yksi erittäin häiriintynyt yksilö. Syyttää muita jankkaamisesta ja ties mistä, vaikka syyllistyy itse jankkaamiseen, toisten väheksyntään ja haukkumiseen.

Koska ne tulokset tulee? Onks tää vaa sadistinen vitsi jättää ne julkasematta enne kesän suurinta juhlaa D:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne tulokset tulee? Onks tää vaa sadistinen vitsi jättää ne julkasematta enne kesän suurinta juhlaa D:

Yliopistotuloksia ei ole juurikaan vielä tullut millekään alalle.

Ensi viikolla sitten.

Olen hakenut psykalle yhteensä kuusi kertaa ja haku on tuntunut toivottomalta, etenkin näin toiskertalaisena hakijana. Sain nyt hyväksynnän Itä-Suomen yliopistoon sosiaalipsykologiaa opiskelemaan, ja pohdin nyt kuumeisesti, otanko sen vastaan. Oon samaan aikaan erittäin innostunut avautuneesta mahdollisuudesta ja onnellinen opiskelupaikasta, mutta myös hieman pettynyt, koska psykologiasta ei oo auennut paikkaa näiden vuosien aikana. Sosiaalipsykologian koulutuksen kautta ei saa laillistetun psykologin pätevyyttä, joten tutkinnon nimi on siinä mielessä harhaanjohtava.

Oon aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja hyvinvoinnin, varsinkin työhyvinvoinnin, kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Kliininen asiakastyö ei kuitenkaan välttämättä olisi mua varten. Jätin aikoinaan luokanopettajaopinnot kesken, kun väsyin opetustyön luonteen, suuren vuorovaikutuksen määrän ja lukuisten päivittäisten ihmiskontaktien vuoksi. Oon aina ajatellut, että paikkani olisi jossakin melko itsenäisissä asiantuntija- tai tutkimustehtävissä. Silti epäröin, onko tuollainen generalistiala itselleni sopiva.. 

Millaisia plan b -vaihtoehtoja teillä on tai on ollut? Onko kukaan harkinnut sosiaali- tai kasvatuspsykologiaa psykologian sijasta?

Jotenkin tuntuu, että jos en vieläkään pääse aiheuttaa se jonkin laajemman muutoksen asenteessa.  Sellaisen gonahduksen, että en jaksa enää tehdä duunia samalla sykkeellä tai muutenkaan olla ihmisiksi. Tuntuu, että ahkeruus ja kohtalainen ällikään ei riitä siihen, ettö saisi edes vakituisen työsopimuksen useita vuosia kestäneiden pätkien sijaan...Olen kyllästynyt olemaan elämäänsä suorittava työnantajan heittopussi. Jos en pääse opiskelemaan, voi se toinen pakotie olla jotain ihan muuta (ei siis mitään itsetuhoista, mutta jotain ihan muuta kuin nyt).

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut psykalle yhteensä kuusi kertaa ja haku on tuntunut toivottomalta, etenkin näin toiskertalaisena hakijana. Sain nyt hyväksynnän Itä-Suomen yliopistoon sosiaalipsykologiaa opiskelemaan, ja pohdin nyt kuumeisesti, otanko sen vastaan. Oon samaan aikaan erittäin innostunut avautuneesta mahdollisuudesta ja onnellinen opiskelupaikasta, mutta myös hieman pettynyt, koska psykologiasta ei oo auennut paikkaa näiden vuosien aikana. Sosiaalipsykologian koulutuksen kautta ei saa laillistetun psykologin pätevyyttä, joten tutkinnon nimi on siinä mielessä harhaanjohtava.

Oon aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja hyvinvoinnin, varsinkin työhyvinvoinnin, kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Kliininen asiakastyö ei kuitenkaan välttämättä olisi mua varten. Jätin aikoinaan luokanopettajaopinnot kesken, kun väsyin opetustyön luonteen, suuren vuorovaikutuksen määrän ja lukuisten päivittäisten ihmiskontaktien vuoksi. Oon aina ajatellut, että paikkani olisi jossakin melko itsenäisissä asiantuntija- tai tutkimustehtävissä. Silti epäröin, onko tuollainen generalistiala itselleni sopiva.. 

Millaisia plan b -vaihtoehtoja teillä on tai on ollut? Onko kukaan harkinnut sosiaali- tai kasvatuspsykologiaa psykologian sijasta?

Otat totta kai vastaan, jos olet toiskertalainen!

Sosiaalipsykologiasta pääsee juurikin asiantuntijatehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut psykalle yhteensä kuusi kertaa ja haku on tuntunut toivottomalta, etenkin näin toiskertalaisena hakijana. Sain nyt hyväksynnän Itä-Suomen yliopistoon sosiaalipsykologiaa opiskelemaan, ja pohdin nyt kuumeisesti, otanko sen vastaan. Oon samaan aikaan erittäin innostunut avautuneesta mahdollisuudesta ja onnellinen opiskelupaikasta, mutta myös hieman pettynyt, koska psykologiasta ei oo auennut paikkaa näiden vuosien aikana. Sosiaalipsykologian koulutuksen kautta ei saa laillistetun psykologin pätevyyttä, joten tutkinnon nimi on siinä mielessä harhaanjohtava.

Oon aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja hyvinvoinnin, varsinkin työhyvinvoinnin, kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Kliininen asiakastyö ei kuitenkaan välttämättä olisi mua varten. Jätin aikoinaan luokanopettajaopinnot kesken, kun väsyin opetustyön luonteen, suuren vuorovaikutuksen määrän ja lukuisten päivittäisten ihmiskontaktien vuoksi. Oon aina ajatellut, että paikkani olisi jossakin melko itsenäisissä asiantuntija- tai tutkimustehtävissä. Silti epäröin, onko tuollainen generalistiala itselleni sopiva.. 

Millaisia plan b -vaihtoehtoja teillä on tai on ollut? Onko kukaan harkinnut sosiaali- tai kasvatuspsykologiaa psykologian sijasta?

Jos en kolmessa vuodessa pääse sisään psykalle alkaa raha puhua. Menen joko meijeristiksi tai putkimieheksi, joista molemmista tienaa kohtuuttoman paljon nauretravalla koulutusmäärällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut psykalle yhteensä kuusi kertaa ja haku on tuntunut toivottomalta, etenkin näin toiskertalaisena hakijana. Sain nyt hyväksynnän Itä-Suomen yliopistoon sosiaalipsykologiaa opiskelemaan, ja pohdin nyt kuumeisesti, otanko sen vastaan. Oon samaan aikaan erittäin innostunut avautuneesta mahdollisuudesta ja onnellinen opiskelupaikasta, mutta myös hieman pettynyt, koska psykologiasta ei oo auennut paikkaa näiden vuosien aikana. Sosiaalipsykologian koulutuksen kautta ei saa laillistetun psykologin pätevyyttä, joten tutkinnon nimi on siinä mielessä harhaanjohtava.

Oon aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja hyvinvoinnin, varsinkin työhyvinvoinnin, kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Kliininen asiakastyö ei kuitenkaan välttämättä olisi mua varten. Jätin aikoinaan luokanopettajaopinnot kesken, kun väsyin opetustyön luonteen, suuren vuorovaikutuksen määrän ja lukuisten päivittäisten ihmiskontaktien vuoksi. Oon aina ajatellut, että paikkani olisi jossakin melko itsenäisissä asiantuntija- tai tutkimustehtävissä. Silti epäröin, onko tuollainen generalistiala itselleni sopiva.. 

Millaisia plan b -vaihtoehtoja teillä on tai on ollut? Onko kukaan harkinnut sosiaali- tai kasvatuspsykologiaa psykologian sijasta?

Onko sinne tullut jo vastaukset?

Vanhoina hyvinä aikoina (n. kymmenen vuotta sitten) tulokset tuli juuri näin juhannusta ennen vuorokauden vaihtuessa torstaiksi. Ekana vuonna hirveät itkuraivarit kun paperissa luki ei hyväksytty vai lukiko jopa hylätty. Ei muutakun uutta yritystä. Sillon suurin osa materiaalista tuli tietoon jo kuukausia ennen. Luin ja harjoittelin ihan tolkuttomat määrät (kuukausien ajan sellaista keskimäärin varmaan 3-8h/päivä, lopussa lähelle tuora kahdeksaa) ja osasin asiat valehtelematta aika täydellisesti ja kokeeseen mennessä oli olo että mitä tahansa materiaalista kysytään niin osaan sen. Ja näin siinä kävikin, kirkkaasti sisään.

Tässä nykyhaussa kritisoin sitä, että materiaalit tulee niin myöhään. Minusta sekin tasavertastaisi hakijoita, että saisi rauhassa kuukausien aikana ottaa tiedon haltuun. Lisäks ensikertalaiskiintiöt h*****ttiin ja parhaat sisälle iästä riippumatta. Tai sit tyyliin kolmatta tai neljättä kertaa alaa vaihtavalle koulutus maksulliseks ja niihin kiintiöt. En tiiä, kaikessa on puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut psykalle yhteensä kuusi kertaa ja haku on tuntunut toivottomalta, etenkin näin toiskertalaisena hakijana. Sain nyt hyväksynnän Itä-Suomen yliopistoon sosiaalipsykologiaa opiskelemaan, ja pohdin nyt kuumeisesti, otanko sen vastaan. Oon samaan aikaan erittäin innostunut avautuneesta mahdollisuudesta ja onnellinen opiskelupaikasta, mutta myös hieman pettynyt, koska psykologiasta ei oo auennut paikkaa näiden vuosien aikana. Sosiaalipsykologian koulutuksen kautta ei saa laillistetun psykologin pätevyyttä, joten tutkinnon nimi on siinä mielessä harhaanjohtava.

Oon aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja hyvinvoinnin, varsinkin työhyvinvoinnin, kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Kliininen asiakastyö ei kuitenkaan välttämättä olisi mua varten. Jätin aikoinaan luokanopettajaopinnot kesken, kun väsyin opetustyön luonteen, suuren vuorovaikutuksen määrän ja lukuisten päivittäisten ihmiskontaktien vuoksi. Oon aina ajatellut, että paikkani olisi jossakin melko itsenäisissä asiantuntija- tai tutkimustehtävissä. Silti epäröin, onko tuollainen generalistiala itselleni sopiva.. 

Millaisia plan b -vaihtoehtoja teillä on tai on ollut? Onko kukaan harkinnut sosiaali- tai kasvatuspsykologiaa psykologian sijasta?

Mulla (kuten ilmeisesti myös joillain muilla tässä keskustelussa) plan b:nä on sosiaalityö ja sitä kautta psykoterapeuttikoulutukseen hakeminen :)

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut psykalle yhteensä kuusi kertaa ja haku on tuntunut toivottomalta, etenkin näin toiskertalaisena hakijana. Sain nyt hyväksynnän Itä-Suomen yliopistoon sosiaalipsykologiaa opiskelemaan, ja pohdin nyt kuumeisesti, otanko sen vastaan. Oon samaan aikaan erittäin innostunut avautuneesta mahdollisuudesta ja onnellinen opiskelupaikasta, mutta myös hieman pettynyt, koska psykologiasta ei oo auennut paikkaa näiden vuosien aikana. Sosiaalipsykologian koulutuksen kautta ei saa laillistetun psykologin pätevyyttä, joten tutkinnon nimi on siinä mielessä harhaanjohtava.

Oon aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja hyvinvoinnin, varsinkin työhyvinvoinnin, kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Kliininen asiakastyö ei kuitenkaan välttämättä olisi mua varten. Jätin aikoinaan luokanopettajaopinnot kesken, kun väsyin opetustyön luonteen, suuren vuorovaikutuksen määrän ja lukuisten päivittäisten ihmiskontaktien vuoksi. Oon aina ajatellut, että paikkani olisi jossakin melko itsenäisissä asiantuntija- tai tutkimustehtävissä. Silti epäröin, onko tuollainen generalistiala itselleni sopiva.. 

Millaisia plan b -vaihtoehtoja teillä on tai on ollut? Onko kukaan harkinnut sosiaali- tai kasvatuspsykologiaa psykologian sijasta?

Onnea opiskelupaikasta! Sinuna en epäröisi hetkeäkään, vaan hyväksyisin paikan. Ei-ensikertalaisena ei ole ainakaan enää pelkoa ensikertalaisen statuksen menettämisestä. Noiden tietojen perusteella kuulostaa siltä, että sospsyka voisi olla sulle jopa parempi vaihtoehto kuin psyka.

Itse pääsin opiskelemaan toimintaterapeutiksi. Takana viisi välivuotta. Psykologia oli ykkösvaihtoehto, mutta tässä vaiheessa otan ennemmin paikan vastaan muualta ja menen elämässä eteenpäin. Joku oli hyvin tuolla aiemmilla sivuilla kirjoittanut, ettei psykologia ole automaattisesti avain onneen. Muihinkaan koulutuksiin ei ole helppo päästä sisään tätä nykyä, itse asiassa haku tuntuu vaan vaikeutuvan vuosi vuodelta. 

Onkos siellä pöydän takana taas "tutkittu" ja koetettu välttää ihmiskontakteja?

No niin, nyt surut pois ja kukka rintaan! Hauskaa Juhannusta armaat kanssajännääjät <3

Hyväksy ihmeessä, jos ala ei tunnu oikealta haet uudestaan psykalle. Kaikenlainen alaan liittyvä opiskelu kuitenkin lisää tietoasi ja helpottaa myös sisäänpääsyä jos yritätkin uudestaan!

Vierailija kirjoitti:

No niin, nyt surut pois ja kukka rintaan! Hauskaa Juhannusta armaat kanssajännääjät <3

Kyllä! Varmasti on parempikin tapa päästä omista traumoistaan eroon, kuin psykologian "opinnot".

Vierailija kirjoitti:

Onkos siellä pöydän takana taas "tutkittu" ja koetettu välttää ihmiskontakteja?

Tämä! Maailma on muutenkin tyhmenemässä ja nämä "psykologit" kuvittelevat parantavansa maailmaa "tutkimalla". Ihminen kannattaa unohtaa.

Onkos "kuliksesta" pääsemässä paljon "ihmistietäjiä"? Siellä luultavasti on paljon "empaattista" porukkaa, hyviä psykaan!