Keksikää mulle nasevia vastauksia ”vanhapiika-uteluihin” ;D
Auttakaahan minua, kolmekymppistä naista, jolla ei ole ollut poikaystävää muutamaan vuoteen. Tämä tuntuu olevan suuri ongelma minun vanhempieni ystäväpiirille, ja haluaisinkin kuulla, mitä vastaisitte vanhempien naishenkilöiden typeriin kysymyksiin ja kommentteihin. Hyvä vastaus olisi varmaankin aika veemäinen, mutta kuitenkin huumoriin verhottu.
Kommentit (59)
Käytin aikanaan tätä. "Jokaisella naisella on hintansa, jollakin se on kaksi kultaista sormusta, mulla taas ihan jotain muuta..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"oliks Pera se jolla oli tossa kohtaa arpi?"
Osoita pakaraa, siinä on useimmilla "arpi".
Saa vähän miettimisitä että ootko tädin miestä käynyt pylsimässä.
En tunne ketään, jolla olisi pakarassa arpi.
Se on sellainen lapsena saatu pistos-arpi. En voi sille mitäään jos sun perhe ei kannata rokotuksia.
En oo kyllä pakarassa koskaan niitä nähnyt, reiden ulkosivussa ainakin omat ja siskon arvet on.
Vierailija kirjoitti:
Käytin aikanaan tätä. "Jokaisella naisella on hintansa, jollakin se on kaksi kultaista sormusta, mulla taas ihan jotain muuta..."
Eli olet todellinen haaskalintu.
"Why aren't you married?"
"Just lucky I suppose."
Vierailija kirjoitti:
"Kukaan ei ole huolinut."
Siihen on paha väittää vastaan
Tämä on hyvä. Siinä kyselijä alkaa melkein puolipakolla keksimään toisesta hyviä puolia tai sitten hän lopettaa kyselemisen, koska on samaa mieltä, että miehetön tyyppi on kamala.
Kuinka usein sinä oikein tapaat vanhempiesi ystäväpiiriä, josta tuosta on tullut sinulle ongelma?
"Eikö äitinne opettanut teille, että toisen ihmisen elämään puuttuminen ja juoruilu on kammottavan huonotapaista? Luulisi jo tuolla iällä olevan käytöstavat viimeistään opittuna."
"Niistä ei parane puhua - riittää kun jo kiertää huhu."
Itse olen noita aikanaan myös kuullut. Yleensä olen todennut vain lakonisesti, että mulla on parempaakin tekemistä kuin yrittää etsiä sitä helmeä kaikenmaailman typerysten seasta. Tai sitten jollain muulla tavalla kertonut, että kaikki aika menee opiskeluihin tai että olen jo naimisissa työni kanssa.
"Niistä ei parane puhua - riittää kun jo kiertää huhu."
"Osaatko pitää salaisuuden? Hyvä, minäkin osaan."
Ennen oli pakko valita se peräkylän Jorma tai Pertti, nykypävänä voi valita haluaako miehen vai ei. Näin se maailma muuttuu!
Sano, ettet alapuolelta ota eikä yläpuolella ole ketään.
Sanot että sinulla on jo poikaystävä, joka ei petä, ei jätä, ei hakkaa, ei auo päätään, ei ole mustasukkainen kyttääjä, eikä haise ja piereskele kuin sika. Sellainen joka ei sotke, eikä häiritse elämääsi mitenkään, ja mikä parasta tuottaa joka kerta räjähtävät orgasmit.
Kaalimadosta tilasit.
Minulta kysyttiin, koska menen naimisiin. Kysyjä nolostui ilmiselvästi, kun kysyin rauhallisesti, että koska sinä eroat. Ilmeisesti tajusi, että aivan yhtä tungetteleva kysymys.
Sekin on vetänyt joitakin uteliaita sukulaismammoja hiljaiseksi, kun olen sanonut meneväni naimisiin, kunhan löydän miehen joka osaa siivota ja laittaa ruokaa ja suostuu myös hoitamaan taloudessamme nämä asiat.
Kun siskoni täytti 35v lakkasin kyselemästä. Oli ilmiselvää, ettei se parisuhteeseen aikonut.
Muutaman vuoden päästä ei sultakaan kukaan enää kysy mitään.
Tarpeeksi sopivia ei ole tullut vastaan, enkä ketä tahansa vonkamiestä huoli.
Miksi pitää selitellä suvulle? Jokainen taaplaa tyylillään. Jos joku kysyisi, en vastaisi mitään, hymyilisin vaan tyyliin siinäpä on miettimistä.
"Kukaan ei ole huolinut."
Siihen on paha väittää vastaan