Lue keskustelun säännöt.
Rasittavat kyselijä-lapset
09.05.2013 |
Miksi jotkut lapset kyselevät jatkuvasti kaikkea aivan joutavaa, jopa ihan vierailta ihmisiltä? Pahimpia ovat yleensä 4-6-vuotiaat.
Oma 5-vuotiaani ei koskaan ole tätä harrastanut, joskus saattaa kysäistä vaikka naapurilta jotakin mikä häntä kiinnostaa, esim tämän moottoripyörästä tai koirasta. Muutoin kyllä tervehtii sekä vastaa kysymyksiin, muttei koskaan kysele mitään typeriä "mihin sä meet? mitä sä siel teet? miks sä sinne meet? miks sul on aurinkolasit? miks sul on kännykkä kädessä?".
Eräs samanikäinen lapsi tekee tätä ja se on ihan järjettömän rasittavaa, en jaksa ollenkaan kuunnella sitä. Lapsen läheisyydessä ei saa hetken rauhaa. Eivätkö vanhemmat tosiaan kasvata näitä lapsia ja sano, ettei kaikkea pidä kysellä vierailta tai puolitutuilta ihmisiltä, sillä kaikki asiat eivät lapselle kuulu. Huomaan kyllä että muitakin selvästi rasittaa tätä lapsi, moni naapurinsakaan ei jaksa enää vastailla tälle mitään. Ihmettelen vain, koska jos omani tekisi tuota samaa, kieltäisin tietysti tekemästä niin.
Kommentit (50)
Minun neljävuotiaani kyselee ihan koko ajan miksi-kysymyksiä. Miksi laitat tuon paidan, mikset laita sitä toista paitaa? Miksi sulla on tuo pipo, miksei sulla ole hanskoja? Miksi menet kauppaan? Miksen pääse mukaan?
Vastaan yleensä aluksi, jos jaksan, ja sitten jossain vaiheessa sanon, etten jaksa vastailla tai että tiedät kyllä itsekin miksi, tai ei kaikkeen tartte selitystä. Yleensä lapsi tyytyy siihen, tai alkaa kysellä taas hetken päästä jotain muuta.
Enemmän mua ottaa kaaliin se, kun se ei anna mun jutella rauhassa mun miehen kanssa, vaan tunkee väliin ja kitisee, ettei (mukamas) ikinä kuunnella häntä, vaikka kaiket päivät kuunnellaan. Nykyään lapset ei tunnu millään hyväksyvän sitä, etteivät he ole koko ajan huomion keskipisteenä, vaikka kuinka yrittäisi kasvattaa odottamaan omaa vuoroaan. Se on välillä ihan hemmetin rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut lapset vaan on sellaisia. Niitä kiinnostaa kaikki ja niitten pitää tietää kaikki ja niitten pitää tunkea nenänsä joka paikkaan - eikä ne lopeta sitä vaikka kuinka kasvattaisi ja opastaisi koko ajan. Ikä tekee tehtävänsä. Ei ne muutaman vuoden kuluttua jaksa kysellä ollenkaan niin paljon. Oma lapsi kyselee koko ajan mutta on "onneksi " sen verran ujo ettei uskaltaisi ainakaan ap:lta tulla mitään kysymään.
Varmasti sinullakin ap on ärsyttäviä piirteitä, ja lapsesi se vasta ärsyttävä onkin. Yritetään vaan jaksaa erilaisia ihmisiä vaikka ne onkin tosi ärsyttäviä kaikki.
Omat kolmea lastani (3, 6, 8)ei tee tuota. EIvätkä voisikaan, koska en minäkään jaksaisi sitä yhtään. Luultavasti olen torpannut aikanaan heidän yrityksensäkin niin tehokkaasti, etteivät enää edes aloita.
Olen muuten huomannut, että monet tällaiset alati äänessä olevat kyselijälapset on perheensä ainokaisia. Rasittavia! Lapsillamme on pari tällaista kaveria, ja olen miehelleni sanonutkin, etten tykkää niistä lapsista, että minä en halua seuraa, vaan lapseni. Ja nämä on juuri perheidensä ainoat, vanhempien kaiken huomion keskipisteet. Eivätkä muuten taujua sitä, että aikuista ei keskeytetä kun aikuinen puhuu, eli kotona ovat oppineet, että heidän asia on tärkein ja aikuiset vaikenee kun kultamussu suunsa avaa. Vaikka juuri tuohon rasittavaan kyselyyn ;(
Annan uteleville lapsille selkään säännöllisesti. Liha tottelee kuria!
Meillä 5-vuotias on ainoa lapsi toistaiseksi, mutta ei siltikään tuota tee, ei ole tehnyt edes kotona koskaan, saati vieraille ihmisille. En usko sen olevan puhtaasti luonnejuttukaan, kyllä siinä kasvatus myöskin vaikuttaa. Monesti nämä turhankyselijät ovat vielä niitäkin, jotka puhuvat kaikkien päälle ja näiden vanhemmat jopa lopettavat keskustelun toisen aikuisen kanssa, kun oma lapsi huutaa päälle. Todella rasittavaa, eikä puhettakaan, että meidän lapsi tekisi niin, koska se olisi kielletty alusta alkaen. Tosin jos joskus joku vahingossa puhuu hänen päälleen, oli sitten aikuinen tai lapsi, huomauttaa hän siitä heti sanomalla, että "älä puhu mun päälle". Meillä siis eivät huuda aikuiset lapsen päälle eikä päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama juttu meidän taloyhtiössä. Jopa 10-vuotiaat tytöt kyselee jatkuvasti mihin olette menossa, miksi olette menossa sinne, mistä te tuutte. Vierailtamme ne kysyy keitä te ootte, miksi te meette sinne, mistä te tuutte. Vieraat aina naureskelee tätä touhua, siis kaikki ja niin mekin. Enää ei olla moneen vuoteen jaksettu selittää lapsille menemisiämme ja tulemisiamme silti ne jaksaa kysellä. Omille lapsille ollaan opetettu ettei saa kysellä naapureilta tuollaisia kysymyksiä, että ihmiset ei tykkää kun jatkuvasti kysellään.(siis aina kun pihasta lähdetään jonnekin niin kysellään).
Toisten päälle puhuvat/huutavat lapset ovat todella ärsyttäviä. Jos yrittävät jutella minun kanssani, koulutan niitä niin pitkään kun tarvis on että voidaan puhua normaalisti tai sitten saavat suoriutua tiehensä. On myös käynyt niin, että kun kaveriperheen äiti ei hillinnyt lastaan (juttelimme siis äidin kanssa kun pentu tuli siihen huutamaan), minä suoriuduin tilanteesta pois.
Omat lapset osaavat tietty pyytää puheenvuoroa. Samaan pakettiin kuuluu myös toki se, että sitten kun sen puheenvuoron saavat, sitä ei keskeytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä olisi hyvä tapa vastata tällaiselle tuhat kysymystä päivässä -lapselle? Järkeviin kysymyksiin kuten mitä jokin sana tarkoittaa, missä jokin paikkakunta on tsm. viitsii vastata, mutta kun udellaan "mitä sä teet?" (lapsi seisoo vieressä ja näkee, mitä teen, esim. tiskaan), tekee mieli vastata välillä todella töykeästi. Siis kun se sama hölmö kysymys tulee miljoonannen kerran.
Miten lapsen saisi hetkeksi hiljentymään ja miettimään, että pitääkö ihan todella joka asiaa erikseen kysyä vai voisiko itsekin jotain miettiä? Kyseessä on ekaluokan päättävä fiksu lapsi.
Kyllä ärsyttää ja toljettelijat myös. Mäpä en vastaa, jos kysymys on liian henkilökohtainen tai sanon ettei se sulle kuulu. Eipä meidän pojat kyselleet koskaan. On kyllä ihan kasvatuskysymys. Naapurin tytölle ei kuulu se miksi poltan. Kertoi vielä, että tyhmät polttaa, äiti sanoi niin. Harmi kun en tajunnut sanoa, että tyhmät juo viiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 4-vuotias poika, joka on kysellyt siitä saakka, kun puhumaan oppi. Hän ihan oikeasti haluaa tietää asioita, jotka tosin eivät ole tyyliä "mihin meet" eikä yleensä puolitutuille tai vieraille osoitettuja.
Mutta tosiaan, olen joutunut itsekin kyselyn myötä kertaa maan tietojani siitä, miten paperinvalmistusprosessi menee tai miten sadepisarat muodostuvat pilviin ja miksi ne lopulta putoavat. Tai miltä ihmisen aivot tarkalleen näyttävät.
Minusta on hyvä, että poika kyselee, väittäisin, että se osoittaa enemmänkin älykkyyttä kuin tyhmyyttä. Onhan se joskus rasittavaa, mutta siltikin yritän etsiä tietoa kaikesta, mistä hän haluaa tietää juurta jaksain.
Mihin se kyselykausi kehityksestä häviäisi`? Tai huolissani olisin jos häviäisi. Katsokaapa vain mitä niistä kyselijöistä tulee isona:-). Voipi olla, että osat ovat vaihtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkin pitää muistaa, että nuo miksi- ja mitä-kysymykset kuuluvat lapsen psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen ja tukee lasta, joten siinä mielessä ymmärrän täysin nämä kysymykset.
Itse en tietenkään vastaa kaikista henkilökohtaisimpiin ja intiimeihin kysymyksiin, koska ne eivät kuulu lasten tietoon.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:35"]
Minulla on 4-vuotias poika, joka on kysellyt siitä saakka, kun puhumaan oppi. Hän ihan oikeasti haluaa tietää asioita, jotka tosin eivät ole tyyliä "mihin meet" eikä yleensä puolitutuille tai vieraille osoitettuja.
Mutta tosiaan, olen joutunut itsekin kyselyn myötä kertaa maan tietojani siitä, miten paperinvalmistusprosessi menee tai miten sadepisarat muodostuvat pilviin ja miksi ne lopulta putoavat. Tai miltä ihmisen aivot tarkalleen näyttävät.
Minusta on hyvä, että poika kyselee, väittäisin, että se osoittaa enemmänkin älykkyyttä kuin tyhmyyttä. Onhan se joskus rasittavaa, mutta siltikin yritän etsiä tietoa kaikesta, mistä hän haluaa tietää juurta jaksain.
[/quote]
Meidän poika kyselee myös erilaisia asioita, kuten juuri pilvistä ja erilaisista sääilmiöistä, eri maista, eläimistä jne. Ja aina vastaamme parhaamme mukaan ja jos emme osaa, niin haemme jopa tietoa netistä :)Mutta lapsemme ei kysele naapureilta tai muilta puolitutuilta "mihin meet?" "miksi?" "mitä sul on tuolla laukussa?" tai vastaavia uteluita. Ymmärrän hyvin, jos tuollainen ärsyttää, itseänikin ärsyttäisi jos olisi jatkuvaa ja kyselijänä joku naapurin lapsi, eikä tosiaan kerro mielestäni mistään älykkyydestä (päinvastoin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo.. Ja tämän kyselyn jälkeen ne muuttuvat ärsyttäviksi besser wisser - lapsiksi! Ja se vasta kamalaa onkin! Tuttavapiirissä tälläinen ensin kaiken kysellyt lapsi joka eskari-ikäisenä on niin itseään täynnä, että on raivostuttava! Kauheeta on kun eskari-ikänen korjaa aikuisten sanomisia ja ikään kuin antaa ymmärtää että hän on kaiken yläpuolella... Äiti vain myhäilee vieressä ja ei tee mitään!! Kamalaa!
[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 21:05"]
Joo.. Ja tämän kyselyn jälkeen ne muuttuvat ärsyttäviksi besser wisser - lapsiksi! Ja se vasta kamalaa onkin! Tuttavapiirissä tälläinen ensin kaiken kysellyt lapsi joka eskari-ikäisenä on niin itseään täynnä, että on raivostuttava! Kauheeta on kun eskari-ikänen korjaa aikuisten sanomisia ja ikään kuin antaa ymmärtää että hän on kaiken yläpuolella... Äiti vain myhäilee vieressä ja ei tee mitään!! Kamalaa!
[/quote]
No, mitä sen äidin pitäisi tehdä, jos lapsensa tietää asioista enemmän kuin sinä?
Miksi jotkut aikuiset kyselevät jatkuvasti kaikkea aivan joutavaa, jopa ihan vierailta ihmisiltä?
[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 21:22"]
Miksi jotkut aikuiset kyselevät jatkuvasti kaikkea aivan joutavaa, jopa ihan vierailta ihmisiltä?
[/quote]
Ehkäpä ovat juuri näitä rasittavia kyselijä lapsia, joiden vanhemmat eivät koskaan opettaneet ihmisten tavoille, niin eivät ole oppineet aikuisenakaan.
Kun tyttäremme täytti 4 v, saimme neuvolasta ihan opasvihkosen ikäkauteen kuuluvista normaaleista piirteistä. Suora lainaus: "Hän (lapsi) puhuu vuolaasti ja usein itsekseenkin leikkiessään höpöttää taukoamatta. Vanhempien ei pidä luulla häntä tämän vuoksi mitenkään "hurahtaneeksi". Tähän vuolauteen liittyy melkein aina myös jatkuva kysely, joka saattaa joskus tuntua suorastaan näännyttävältä. Usein kysymykset ovat vielä sellaisia, että niihin on suorastaan mahdotonta vastata. Kiusallisiakin ne voivat olla. (Miksi sininen on sininen, miksei se ole punainen? MInkä väriset siulmat on muurahaisella?) Vastaa kysymyksiin asiallisesti. " (Lähde: Tampereen kaupunki, Hyvinvointipalvelut, Lasten ja nuorten terveyspalvelut)
Että ikävä kyllä normaalia on, tottakai tilannetajua voi jonkin verran opettaa. Mutta kyse ei ole mistään "nykyajan lapsista joiden on saatava olla keskipiste", vaan ikäkauteen kuuluva normaali asia.
"Miksi sininen on sininen, miksei se ole punainen? MInkä väriset siulmat on muurahaisella?" ynnä muut vastaavat ihmetykset onkin normaaleita kysymyksiä, toisin kuin naapureiden ja muiden vieraiden ihmisten ahdstelu ja kysely "mihin meet, kenen kanssa ja miksi?". Ovat aivan eri asioita ja ainakin alkuperäinen näitä juuri tarkoitti. Itse en vastaa vieraiden lasten uteluihin mitään.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 14:45"]
Taitaa olla provo.
Kysely on hyvä asia. Jos kysely kielletään, niin lapsi ei etsi itse tietoa, ei opi ja sitten täällä taas valitetaan kun jonkun mies ei tiedän jonkun maan pääkaupunkia.
Jos ei ollut provo, niin ap, tapa ittes.
[/quote]
Vai että "tapa ittes" :D
No, eipä tarvitse ihmetellä, jos omat rasittavat kyselijä-lapsesi eivät alkeellisiakaan käytöstapoja omaa, kun vanhemman käytöstavat on 14-vuotiaan häirintyneen tarkkislaisen tasolla.
Ja nimenomaan tässä kummastelen, että miksi jotkut lapset tekevät tätä, eivätkä vanhemmat puutu siihen. Se kun ei vieraiden aikuisten mielestä ole kovinkaan hellyyttävää, vaikka omasta mielestä olisikin. Ja tällä turhien kyselemisellä ei ole mitään tekemistä tiedonhaun kanssa, kuten sanoin, omanikin kyselee toisinaan itseään kiinnostavia asioita, kuten "kuinka vanha tuo koira on?" tai "kuinka nopeasti toi moottoripyörä kulkee?". Näissä on vissi ero noihin joutaviin rasittaviin kyselyihin, jotka eivät lopu vaan lisää tulee miljoona.
Tälle kertomalleni lapselle moni jättää vastaamatta ensimmäiseenkään kyselyyn, kerran eräs mies tokaisi tiukkaan sävyyn, että ei saa enää kysellä häneltä mitään, ja äitihän veti siitä kauheat herneet nassuun ja haukkui tämän miehen koko naapuruston äideille keksien hänelle todella aikuismaisen haukkumanimenkin. Itse en ole kuin kerran sanonut, ettei asia kuulu sinulle, en tiedä sainko itsekin jonkun haukkumanimen äidiltä, ehkäpä.