Oliko sinulla opiskelija mukana synnytyksessä

Minusta pitäisi olla joku varsin hyvä syy, jos ei halua opiskelijoita paikalle, kuten kova synnytyspelko (tai tuo yllämainittu opiskelijoiden tuttuus). Pelkkä " en halua ketään tuntemattomia siihen pällistelemään" ei riitä, jos haluaa saada jatkossakin hyvää hoitoa.

Oli sektiossa mukana ja ainoa, jolta riitti inhimillinen katse ja kosketus yllättävässä tilanteessa. 

Minä myös kielsin, eka synnytys ja kaikki niin uutta ja pelottavaa etten halunnut ketään yhtä pelokasta ja epävarmaa viereen pällistelemään vaan halusin olla osaavissa ja varmoissa käsissä. Luulen että niitä on riittävästi ketkä antavat opiskelijoiden tulla seuraamaan joten osa voi kieltäytyä.

Mun sektiossa tais olla mukana aikamoinen lauma opiskelijoita, ja multa kysyttiin (muistaakseni) vasta siinä leikkauspöydällä onko ok. Siinä vaiheessa oli kyllä se ja sama kuka siinä on katsomassa...

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 21:11"]

Olen vissiin ainoa, joka ei tuskissaan halua justkata tuntemattomien kanssa aikansa kuluksi.

ap.

[/quote]

Mä joka halusin jutskata nimenomaan en kärsinyt kivuista, kun oli epiduraali, joka toimi. Mutta vaikka olisi ollutkin kipuja, niin en ehkä olisi jutellut, mutta opiskelija olisi voinut olla touhua kattelemassa, kuitenkin se on hänen tuleva ammattinsa, ja itse ole th-alalla, joten ymmärrän, etteivät he ole siellä minua kyttäämässä vaan oppimassa.

Mutta kukin tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Jos ei halua opiskelijaa, niin ei siinä pitäisi olla ihmettelemistä. Ehkä on ollut aikoja, jolloin en itsekään olisi tuntenut sitä mukavaksi asiaksi.

Tokassa synnytyksessä opiskelija hoiti lähes koko synnytyksen. Varmisti päätökset (saliin siirtyminen, mahdollisuuden epiduraaliin ja ponnistusvaiheen alkamisen) varsinaiselta kätilöltä. Ponnistusvaiheessa molemmat huoneessa. mutta en tiedä kuka teki ja mitä. Oli loppuvaiheen opiskelija (tyyliin vika harjoittelu) ja miun synnytys olin varsin oppikirjan mukainen esimerkki hyvin kulkevasta ja normalista synnytyksestä.

Koin vaan että kätilöllä (ts. opiskelijalla) oli enemmän aikaa meille, kuin mitä ois ollut jos ei ois ollu opiskelija. 

Oli. Ei häirinnyt millään lailla. Tikkasikin minut ja hyvin meni. Onhan heidän pakko harjoitella. En ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa. 

Mun mielestä pitää kieltäytyä jos yhtään tuntuu siltä. En mä ainakaan tuomitse sellaista ihmistä, synnytys on kuitenkin sellainen tilanne et alta pois.

Mulla oli tammikuussa synnyttäessäni kätilöopiskelija mukana niin aamuvuorossa ja yövuorossa. Siinä iltavuorossa oli vaan kätilö, joka vain kävi katsomassa silloin tällöin. Aamuvuoron opiskelija oli tosi paljon meidän kanssa, kysyi mun vointia, kertoili ihan omista opiskeluistaankin ja oli sellainen joka ylläpiti tunnelmaa. No sitten kun synnytys vähän venyi, niin toi iltavuorolainen oli sellainen jolta ei paljoa apuja saanut, tuumas vaan että sieltähän ne lapset on aina ulostulleet kun huusin kivusta eikä millään olis antanut lisää epiduraalia, kun ilmankin pärjää.

Niinhän sitten kävi että kun kello oli iltaysi, olin täysin auki ja valmis synnyttää, epiduraali loppui kesken eikä lisää enää voinu/saanu antaa. Huusin ja itkin kivusta enkä tiennyt mitä tehdä, ei mulle kerrottu. Tuli tämä yövuorokaksikko eli kätilöopiskelija ja kätilö paikalle ja sanon suoraan, etten ole ikinä ollut niin onnellinen ja kiitolllinen siitä että mukana oli opiskelija. Toki tämä ohjaava kätilökin oli tosi rauhallinen ja mukava, mutta tämä opiskelija tuli viereen, opasti ja neuvoi ja hänen avullaan pääsin asentoon jossa oli hyvä ponnistaa.

No strömmöstä terve, ponnistusvaihekin venähti - hups :D. Opiskelija oli sympaattinen ja kannustava yhdessä ohjaavan kätilön kanssa ja heidän kanssaan oli suoranainen ilo toimia. Ja niinhän se tyttö sitten syntyi ilman imukuppeja ja kyllä mä suuret pisteet suon niin kätilölle, mutta ennenkaikkea sille opiskelijalle, jolla oli mielettömän hyvä ja kannustava asenne. Hänestä tulee loistava kätilö vielä!

Eli mun kokemus ei ollut paha.

Mä taasen olin synnytyspelkopotilas - ja yksi peloistani oli se että jäisin synnytyksessä yksin jotenkin avuttomana. Miehestäni kun ei ollut mitään takeita pyörtyykö jo ennen synnytyssaliin astumista vai vasta sen jälkeen...

Joten oli tosi mukavaa, kun sain "seurakseni" kätilöopiskelijan, joka piti minusta tosi hyvää huolta. Kätilöillä kun ei ollut aikaa istuskella koko aikaa minun luonani.

Opiskelianoli mukana toisessa synnytyksessä ja tosi mukavaa. Oli auttamassa myös ponnistusvaiheeassa. Opiskelialla oli paljon aikaa ja oli tosi mukava. 

Kahdessa synnytyksessä on ollut harjoittelija mukana :) Ekassa ja tokassa. Neljännessä ehti käydä pikaisesti loppuvaiheessa  15min :)

Myös äitiysneuvolassa on harjoittelijoita ollut. Eivät he minua häiritse. Vaikka joudunkin kahteen kertaan kokeiltavaksi salissakin, mutta siinähän he oppivat!

Ei opi jos ei pääse tositoimiin. Teoriassa varmasti kaikki oppii miten pitäisi toimia, mutta tosipaikan tullen voisi tulla tenkkapoo :)

Synnytin yliopistosairaalassa ja loppuvaiheessa synnytystä tuli komplikaatioita.  Salissa oli loppuviimein lastenlääkäri ja opiskelija, gynekologi ja opiskelija, 2 kätilöä ja niiden opiskelijat sekä varmaan vielä lastenhoitajia opiskelijoineen, sius todella täynnä väkeä oli synnytyshuone.

Ainoa mieleeni jäänyt henkilö oli ihana kätilöopiskelija, joka silitteli kättäni ja tsemppasi. Muut keskittyivät toimenpiteeseen ja jättivät mut yksin :( 

Ei ollut, mutta lääkäriopiskelija kävi kyllä sormensa työntämässä "tiedät kyllä minne". Oli joku parikymppinen pojankloppi ja hymyillen tunki ne sormensa. Kai siitäkin tuntui se vähän nololta, kun kolme naista ja mun oma mies vieressä. Voi että se oli nöyryyttävää. Mutta synnyttäjäthän ovat vapaata riistaa. Se kun on niin luonnollinen asia, ettei mistään saa vaivaantua! Just.

Ei ollut opiskelijoita. Synnytin esikoisina keskoskaksoset ja mulla oli kova huoli lapsista, en halunnut mukaan ylimääräisiä. Porukkaa oli muutenkin sali täynnä; kaksi lääkäriä, kaksi lasten hoitajaa (tms.) ja muistaakseni myös kaksi kätilöä. Kiva kuitenkin kuulla että muilla on ollut opiskelijoista positiivisia kokemuksia!

Mulla oli mukana kokonainen luokka, olisko ollut kymmenen opiskelijaa seuraamassa loppuvaihetta. Kysyttiin että saako tulla ja annoin luvan. Joskus on tullut mieleen, että joku kiitos olisi ollut kiva.

Mulla oli lääkisopiskelijoita, ekaa kertaa synnytystä seuraamassa eikä tainnut aihe paljon napata. Haukotellen istuivat siellä kelloa vilkuillen ja tuijottivat ilmeettömästi vieressä, kun sisätutkimusta tehtiin. Hamittaa kun suostuin, minulta kysyttiin ilokaasupöhnässä ja olisin suostunut varmaan mihin vaan. Kandit oli niin nuoria ettei vähäinen elämänkokemus ollut tuonut mitään lämpöä tai ihmisen kohtaamisen taitoa. Ehkä eivät koskaan opikaan.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 22:25"]

Ei ollut, mutta lääkäriopiskelija kävi kyllä sormensa työntämässä "tiedät kyllä minne". Oli joku parikymppinen pojankloppi ja hymyillen tunki ne sormensa. Kai siitäkin tuntui se vähän nololta, kun kolme naista ja mun oma mies vieressä. Voi että se oli nöyryyttävää. Mutta synnyttäjäthän ovat vapaata riistaa. Se kun on niin luonnollinen asia, ettei mistään saa vaivaantua! Just.

[/quote]

Mikä siinä on nöyryttävää että joku opiskelee ammattiaan? Ottaisitko mieluummin lääkärin joka ei ole harjoitellut? 

Olen lääkäriopiskelijanainen ja ollut vastikään synnytyksissä mukana opiskelijana. Te äidit, jotka annatte kysyvälle opiskelijalle luvan tulla mukaan synnytyksiin tai osastolla/polilla/neuvolassa ollessanne lupaudutte opetustilanteeseen, teette valtavan suuren ja arvokkaan palveluksen, jota todella arvostamme. Lämmin kiitos siitä! Noissa tilanteissa opiskelijan empatia ja myötätunto on täysin äidin puolella, mutta siinä on varmasti vaihtelua, miten luontevasti kandi osaa tilanteen hoitaa. Esim. tuo jonkun mainitsema hymyily sisätutkimuksessa on minusta kandilta huono suoritus, vaikka tilanne kuinka on uusi - vaikka hymy olisi hämillinenkin, pitäisi tajuta sen tulkintavirhemahdollisuus. Harmittava juttu.
Jos ylimääräisten mukana olo tuntuu ahdistavalta, silloin on tietysti täysi oikeus kieltäytyä - kaikkein vähiten kandi haluaa, että hänen läsnäolostaan jää äidille ikävä muisto. Itse elin synnytyksissä mukana niin, että teki melkein itsellekin kipeää ja syntymä ja pieni vastasyntynyt ihme liikutti aina kyyneliin, vielä jälkeenpäinkin.

Siinä vaiheessa, kun lääkäriopiskelijat pääsevät gynekologisia tutkimuksia tekemään tai synnärille, opiskelua ja potilaiden tutkimista on takana jo vuosia ja noissa tilanteissa ei intiimialueiden alastomuus ole enää kandille uusi asia. Eli siltä kantilta ei kannata ainakaan pelätä, että kukaan silmät pyöreinä asioita ihmettelisi. =) Mekin olemme tietysti kaikki erilaisia ja eri ikäisiä, eikä vuorovaikutus aina onnistu. Yritämme kuitenkin parhaamme. Olette mahtavia!

Minulla oli kummassakin :) esikoisen kätilöopiskelija laittoi tikit. Kaksosia odottaessa minulla oli opiskelija mukana aika usein myös äitipoli ja neuvola käynneillä, synnytykseen pelottelivat, että saattaa olla useampikin. Lopulta sektiossa oli vain kaksi kätilöopiskelijaa, lääkäri, jonka ensimmäinen leikattava olin, ohjaava lääkäri, lasten lääkäreitä ja kätilöitä.

Esikoinen syntyi pikaisesti yöllä, mutta epäilen että toisessa synnytyksessä oli kaikki remonttimiehetkin viereisestä synnytyssalista välillä katsomassa tuliko porausreikä seinän läpi asti, ainakin pari opiskelijaakin oli, en muista kysyikö kukaan lupaa, mutta eipä tuo haitannut.