Oliko sinulla opiskelija mukana synnytyksessä

Olen aina antanut opiskelijoille luvan tulla seuraamaan/harjoittelemaan toimenpiteitä. Synnytyksessä oli lääkäriopiskelija, joka teki sisätutkimusta ja taisi puhkaista kalvotkin.

Mulla oli myös ponnistusvaiheessa kätilöopiskelija paikalla, tuli siis yhdessä toisen kätilön kanssa. En kyllä usko, että opiskelija sai kauheasti irti siitä mun ponnistuvaiheesta, kun se kesti vain muutaman minuutin. Ohjaava kätilökin vaan totesi opiskelijalle, että eipä tässä, näetpä ainakin miten oikeaoppisesti ponnistetaan.

Kysyttiin kyllä, että voiko opiskelijoita päästää synnytyssaliin. Annoin luvan, mutta ketään ei kuulunut. 

Itse kokisin sen tilanteen kiusalliseksi, jos suunnilleen minun ikäiseni (olen 24-vuotias) poika/mies tutkisi kohdunkaulan.

Oli mukana ja ihana ja kannustava olikin :) Hoiti suuren osan synnytyksestä ja ompeli lopussa pienet repeämät myös.

Oli mukana ja ihana ja kannustava olikin :) Hoiti suuren osan synnytyksestä ja ompeli lopussa pienet repeämät myös.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 22:27"]

Olen lääkäriopiskelijanainen ja ollut vastikään synnytyksissä mukana opiskelijana. Te äidit, jotka annatte kysyvälle opiskelijalle luvan tulla mukaan synnytyksiin tai osastolla/polilla/neuvolassa ollessanne lupaudutte opetustilanteeseen, teette valtavan suuren ja arvokkaan palveluksen, jota todella arvostamme. Lämmin kiitos siitä! Noissa tilanteissa opiskelijan empatia ja myötätunto on täysin äidin puolella, mutta siinä on varmasti vaihtelua, miten luontevasti kandi osaa tilanteen hoitaa. Esim. tuo jonkun mainitsema hymyily sisätutkimuksessa on minusta kandilta huono suoritus, vaikka tilanne kuinka on uusi - vaikka hymy olisi hämillinenkin, pitäisi tajuta sen tulkintavirhemahdollisuus. Harmittava juttu.
Jos ylimääräisten mukana olo tuntuu ahdistavalta, silloin on tietysti täysi oikeus kieltäytyä - kaikkein vähiten kandi haluaa, että hänen läsnäolostaan jää äidille ikävä muisto. Itse elin synnytyksissä mukana niin, että teki melkein itsellekin kipeää ja syntymä ja pieni vastasyntynyt ihme liikutti aina kyyneliin, vielä jälkeenpäinkin.

Siinä vaiheessa, kun lääkäriopiskelijat pääsevät gynekologisia tutkimuksia tekemään tai synnärille, opiskelua ja potilaiden tutkimista on takana jo vuosia ja noissa tilanteissa ei intiimialueiden alastomuus ole enää kandille uusi asia. Eli siltä kantilta ei kannata ainakaan pelätä, että kukaan silmät pyöreinä asioita ihmettelisi. =) Mekin olemme tietysti kaikki erilaisia ja eri ikäisiä, eikä vuorovaikutus aina onnistu. Yritämme kuitenkin parhaamme. Olette mahtavia!

[/quote]

Oma kokemukseni lääkäriopiskelijoista niin omassa hoitotyössäni kuin potilaana ollessanikin on ollut ihan positiivinen. Useimmiten he ovat niitä, joilta vielä irtoaa potilaalle inhimillistä ymmärrystä ja kunnioitusta ihan ihmisenä eikä pelkkänä lihakimpaleena.

Sitten kun taidot karttuvat ja aikaa kuluu ja huomaavat hallitsevansa työtänsä, niin tuo inhimillisyys ikävä kyllä lähestulkoon aina katoaa. Nousee kusi päähän ja potilaasta tuleekin esine. Suuri salaisuushan on sen, että 90% lääkäriopiskelijoista opiskelee lääkäriksi sen vuoksi, että saa hyvää palkkaa. Se on useasti heidän kanssaan työskenneltyäni paljastunut. Inhimillisen hädän ja kärsimyksen lievittämisellä ei ole lääkäreiden ammatinharjoittamisen kanssa mitään tekemistä.

Ensimmäisessä synnytyksessäni oli aluksi kätilöopiskelija, jonka tietokonetaitoja todella ihmettelin. Olin sairaalaan tullessa jo 8 cm auki, mutta jouduin sanelemaan alkutiedot koneelle tunnin kestävässä sessiossa. Opiskelija oli niin hidas kirjaamaan tietoja, että ei voisi uskoa, kirjain kerrallaan väänsi, eiku... jne. Näyttöä katsoi aina välillä parin sentin päästä. Siinäpä synnytyksen edistyminenkin pysähtyi. Myöhemmin opiskelija vaihtui toiseksi ja hän paikalla koko ajan ja ihan näppärä tyttö oli. Toisessa synnytyksessä ponnistusvaihetta seurasi lääkäriopiskelijamies. Ei häirinnyt ja ilmeitään en nähnyt, kun minulla ei silmälaseja. Opiskelijat ovat mulle ok, mutta ekaa tapausta kyllä ihmettelin.

Minulta kysyi kandi voiko seurata synnytystä. Kätilöopiskelija oli myös mukana, ja sitä ei kysytty. Mutta ei todellakaan haitannut. Synnytys kesti ja kätilöt vaihtui, samoin lekurit, mutta kandi oli paikalla. Pitkän ponnistuvaiheen jälkeen lääkäri päätyi sektioon. Olin tän söpön kandipojan eka sektio sitten. Leikkaussalissa oli porukkaa hurjasti. Oli anestesialääkäri jolla harjoittelija mukana samoin oli anestesiahoitajalla sekä lastenlääkärillä (nkl: llä on sektiossa aina sekin). Lisäksi siis leikkaava lääkäri ja kandi, kätilöillä ja muita hoitajia. Mies sanoi että tää muistuttaa amerikkalaista tv-sarjaa. Mutta hienosti hoitui. Kandipoika oli aivan ihana ja hänestä oli suuri apu ja tuki. Ja kävi seuraavana päivänä katsomassa meitä.

Neuvolan kyselyssä kielsin opiskelijan tikkaamisen jos tulee repeämiä. No synnytinkin sitten sektiolla nii ei tarvinnut sitä miettiä. En muista oliko salissa opiskelijoita. Siistiä jälkeä tekivät joka tapauksessa :)

Molemmilla kerroilla kun olin synnyttämässä kielsin opiskelijan tulon. Paitsi että jälkimmäisellä kerralla sit kuitenkin annoin luvan kun kyseessä oli sen opiskelijan viimeinen harjoitteluyö ja sen jälkeen hän valmistui. 

Eipä tuosta ollut suurta haittaa, muistaakseni. Toki hän toimi melko itsenäisesti ja  loppuvaiheessa sali oli muutenkin täynnä kätilöitä.

64 lisää että kandi auttoi leikkauksessa leikkaavaa lääkäriä, sillä kohtu repeytyi pahoin, ja verenvuoto oli rankkaa. Siis puheista ja myöhemmiN papereista päätellen. Lekuri sanoi että yrittävät pelastaa kohdun, mut voi joutua poistamaan. Mä siinä yritin vakuuttaa että poistakaa vaan, en tartte enää, mutta ei ne mun puheita kuunnelleet. Kyllä siinä useita käsiä tarvittiin apuna.

Aiemmin joku pyysi korjaamaan, jos oli virhe kätilöopiskelijan synnytysten määrässä. Valmistuin vuonna -98. Silloin viimeinen vuosi oli pelkkää työharjoittelua eri paikoissa, joissa kätilö voi olla töissä. Varsinaisia synnytyksen hoitoja ponnistusvaiheen ajan piti olla 40. Kaikista synnytyksen vaiheiden lukumäärästä pidettiin kirjaa ja ohjaava kätilö kuittasi ne.

Opiskelu kesti yo-pohjaisena 4,5 vuotta. Viimeinen vuosi siis käytännössä ihan töissä, mutta opiskelijana opintorahalla, ei palkalla.

Jep, oli, koska oli sen verran harvinainen "yllätys perätila alateitse"...mukana parin kätilön lisäksi synnytyslääkäri, anestesialääkäri sekä sairaalan ylilääkäri...

Oli lääketieteen opiskelija. Ponnistushässäkässä (vauvan sykkeen lasku, imukuppisynnytys jne) tuli sitten haukuttua tuo poloinen opiskelija sanoilla "älä ole niin vitun avuton"

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 22:25"]

Ei ollut, mutta lääkäriopiskelija kävi kyllä sormensa työntämässä "tiedät kyllä minne". Oli joku parikymppinen pojankloppi ja hymyillen tunki ne sormensa. Kai siitäkin tuntui se vähän nololta, kun kolme naista ja mun oma mies vieressä. Voi että se oli nöyryyttävää. Mutta synnyttäjäthän ovat vapaata riistaa. Se kun on niin luonnollinen asia, ettei mistään saa vaivaantua! Just.

[/quote]

Mikä siinä on nöyryttävää että joku opiskelee ammattiaan? Ottaisitko mieluummin lääkärin joka ei ole harjoitellut? 

[/quote]

Se tilanne siinä vain oli jotenkin nöyryyttävä. Ehkä sen pojan ilmeen takia. Se on jotenkin niin piirtynyt verkkokalvoille. Ja sekin varmasti vaikutti, kun itsekin olin aika nuori.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 22:39"]

Aiemmin joku pyysi korjaamaan, jos oli virhe kätilöopiskelijan synnytysten määrässä. Valmistuin vuonna -98. Silloin viimeinen vuosi oli pelkkää työharjoittelua eri paikoissa, joissa kätilö voi olla töissä. Varsinaisia synnytyksen hoitoja ponnistusvaiheen ajan piti olla 40. Kaikista synnytyksen vaiheiden lukumäärästä pidettiin kirjaa ja ohjaava kätilö kuittasi ne.

Opiskelu kesti yo-pohjaisena 4,5 vuotta. Viimeinen vuosi siis käytännössä ihan töissä, mutta opiskelijana opintorahalla, ei palkalla.

[/quote]

Oiskohan enää noin paljon synnytyksiä kätilöopiskelijalla? Mä synnytin 2010 ja sen hoiti osittain opiskelija, joka oli ollut neljässä aikasemmassa synnytyksessä ja sanoi sen mun synnytyksen olevan viimeinen. Siitä vaan jäi mieleen, kun veikkailtiin onko tyttö vai poika niin opiskelija kertoi, että sen opiskelijan aiemmin hoitamissa synnytyksissä oli aina syntynyt poika ja niinhän se meidänkin sitten oli. :) 

Minun esikoisen, toistaseksi vielä ainokaisen, synnytyksessä oli mukana lääkäriopiskelija- neitonen. Hän oli hyvin herttainen ja pidättyväinen, minä puolestani hyvin suorasanainen, räävitön ja kyrpiintynyt kipuun. Opiskelija kertoi, että tämä oli hänen viides synnytys ja että, oli mukava kohdata erilaisia synnyttäjiä. Mä taisin olla se erilainen!

Minä annoin neitosen sörkkiä ja törkkiä erilaisilla esineillä ja neuloilla, koska aattelin, että se ei oloa voi ainakaan paljon pahentaa. Annoin myös kohteliaasti suoraa palautetta mikäli joku toimenpide tuntui pahalta. Neito korjasi toimintansa nopeasti ja sai toimenpiteet tehtyä.

Itse terveysalaa opiskelleena antaisin opiskelijan tulla mukaan. Tiedän miten hyödyllistä on kun pääsee näkemääön oikeita tapauksia. Siellä koulutetaan tulevia ammattilaisia. Ei paljoa ole iloa valmistuneesta, joka ei ole opiskeluaikana saanut kokea oikeaa "keissiä". MUTTA mielestäni, jos joku ei halua ns. ylimääräisiä synnytyssaliin tai muuten opiskleijoita paikalle niin sitä pitää kunnioittaa eikä ihmetellä. Sama pätee siihen, että saako sairaanhoitaja opiskelija laittaa piikkiä tai suuhygienisti opiskelija putsata hampaita

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 22:39"]

Aiemmin joku pyysi korjaamaan, jos oli virhe kätilöopiskelijan synnytysten määrässä. Valmistuin vuonna -98. Silloin viimeinen vuosi oli pelkkää työharjoittelua eri paikoissa, joissa kätilö voi olla töissä. Varsinaisia synnytyksen hoitoja ponnistusvaiheen ajan piti olla 40. Kaikista synnytyksen vaiheiden lukumäärästä pidettiin kirjaa ja ohjaava kätilö kuittasi ne.

Opiskelu kesti yo-pohjaisena 4,5 vuotta. Viimeinen vuosi siis käytännössä ihan töissä, mutta opiskelijana opintorahalla, ei palkalla.

[/quote]

Oiskohan enää noin paljon synnytyksiä kätilöopiskelijalla? Mä synnytin 2010 ja sen hoiti osittain opiskelija, joka oli ollut neljässä aikasemmassa synnytyksessä ja sanoi sen mun synnytyksen olevan viimeinen. Siitä vaan jäi mieleen, kun veikkailtiin onko tyttö vai poika niin opiskelija kertoi, että sen opiskelijan aiemmin hoitamissa synnytyksissä oli aina syntynyt poika ja niinhän se meidänkin sitten oli. :) 

[/quote]

Kyllä niitä on edelleenkin useampi kymmenen, muistaakseni 40. Onneksi! Ehkä nuo ovat sen opiskelijan siltä tietyltä harjoittelulta ja loput tulivat myöhemmistä, tms?

Mulla oli opiskelija mukana. Sattui vielä niin uskomaton tuuri, että sama tyttö lopetteli pari viikkoa aikaisemmin äitiysneuvolan puolella harjoittelua. Minä juoksin siinä loppuraskauden aikana usein neuvolassa, joten tämä opiskelija tuli tutuksi jo siellä. Naureskeltiin viimeisellä kerralla, että niinköhän tavataan synnytyssalissa. Niinhän siinä kävi. Päivä venyi pitkäksi, enkä enää muista oliko opiskelija mukana loppuun asti, mutta ainakin muistan sen, että aika kului mukavasti opiskelijan kanssa.

Nykyisessä elämässäni joudun juoksemaan lääkärillä ja tutkimuksissa usein. Aina kysytään, saako opiskelija olla mukana tai tehdä toimenpiteitä. Olen mielelläni koekaniinina, koska vain tekemällä voi oppia. Eikä mikään tunnu niin kivalta kuin se, että ikävän toimenpiteen aikana joku pitää kädestä tai juttelee rauhoittavasti. Enkä nyt puhu vain synnytyksestä.

Eri sairaaloissa on eri käytäntöjä. PHKS:ssa opiskelija marssitettiin sisään lupia kysymättä. Muutenkin henkilökunta tuntui olevan sitä mieltä, että minähän olin vain siellä köymässä ja henkilökunta pysyvästi. Ei paljon kuningatarmeiningillä juhlittu... Kokemuksesta tiedän, että parempaakin palvelua saa.