Onko kellään kokemusta hautajaisista/perinnönjaosta kun ei ole ollut toisen vanhemman kanssa tekemisissä ollenkaan? Kuten Sanna M.

Vierailija kirjoitti:

Vainajasta laaditaan sukuselvitys 15 ikävuodesta alkaen. Se onkin riemukasta jos vainaja on eläessään asunut ympäri maapalloa, kerätä joka asuinpaikasta tiedot. Kuinka helpossti sen saa jostain banaanivaltiosta. Sukuselvitys tarvitaan jotta varmistetaan onko jälkeläisiä maailmalla. Ei sukuselvitystä, ei perunkirjoitusta. Sen takia ottakaa ajoissa ja ihmisen eläessä selville paikkakunnat ja valtiot missä on asunut. Voi olla mahdotonta kun jo kuollut.

Ei niitä saa. Silloin läheiset todistavat, että ei ole muita lapsia. Eikä tartte olla asunut kirjoilla kuin Espanjassa, niin on näin. Varsinkin jos siellä ei ole saanut (tunnustettuja) lapsia, niin ei siellä kirjanpitoa henkilöstä sillälailla ole. Siellä ei ole väestörekisteriä.

Kari Tapion avioliiton ulkopuolella syntynyt poika jäi käytännössä ilman perintöä, koska kaikki omaisuus oli lesken nimissä.

Vierailija kirjoitti:

onko kellään kokemusta tai tietoa voiko jonkun lähettää edustamaan ja hakemaan omaa perintö osaa? tuleeko miten kalliiksi lähettää juristi edustamaan ja onko se edes mahdollista? meinaan jos läsnä olo aiheuttaa konfliktin.

Voi lähettää käsittääkseni ainakin juristin. Se maksaa noin 200-300e/h. Mulla oli asianajaja mukana ja hän kävi myös vähän kirjeenvaihtoa lesken suuntaan ja palaverin ennakkoon kanssani, lasku oli 2500, en pidä pahana (kun perintöä tuli miljoonan verran.) Kaikkea ei ole vielä tosin selvitetty, esim. ei ositusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Ei vaan sitä, että on käyttänyt varansa hyvään vanhuuteen. On ollut puhtaat lakanat, tarpeeksi ruokaa ja lääkkeitä. On päässyt parturiin ja joku on ollut ulkoilutusseurana. Niinhän me vanhemmiltamme toivomme: että eivät säästäisi pahan päivän varalle, vaan käyttäisivät varansa ennen kuolemaa.

Ööö, tuo on aivan normaalia elämää, johon on varaa terveenä ja nuorempanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

No ei se jätä perintöä kenellekään, jos on käyttänyt kaikki rahansa vaikka 800 e/kk maksavaan sydänlääkkeeseen, josta ei saa Kela-korvausta.

Ei kukaan käytä. Syö muita lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Miksi pitäisi jättää perintöä josta riidellä? Eikö olisi parasta että jokainen ihminen ehtisi nauttia itse omista rahoistaan.

Jos on vuosisatoja suvussa kulkenutta maatilaa ja metsää jne niin niistä pitäisi sinun mielestäsi luopua omana elinaikana niin että pystyy käyttäämään itse saamansa rahat eikä jää perillisille senttiäkään? Todella outo ajattelutapa minusta.

Eikös tuossa tapauksessa myydä se tila seuraavalle sukupolvelle? Kannattaa oikeasti luopua sukutilasta omana elinaikanaan ja tehdä luovutus suunnitellusti, niin säästyy perintö- ja lahjaveroilta.

Ei isäni sitä tilaa ole koskaan viljellyt vaan hänen vanhemmat ja isovanhemmat jne. Hänellä on tuosta joku 1/10-osuus. Tai siis ainakin äidin puolella näin, kuvittelisin suht samoin isälläkin.

Kuka sitä tilaa nyt viljelee, jos oletat, että isälläsi on siitä 1/10? Tekikö hän myös töitä siellä 1/10 verran?

Kuvittelisin ettei enää ketään tai joku isän sisaruksista. En ole heidän kanssaan tekemisissä niin en tiedä. Äidin puolella on jakamaton tila jonka pellot on vuokrattu, jotain samantapaista kuvittelisin isän puolellakin olevan.

Vaikuttaa varsin oudolta ellei sitten kyseessä ole joku pikkutila, sukutiloja on tapana viljellä eikä vuokrata pois.

Jaa-a, musta puoli Suomea on täynnä tuollaisia hylättyjä aikanaan palvelleita tiloja joissa ja on aitat ja ulkorakennukset, navetta jne. Talo tyhjillään muuten jakamattomana mutta joku käy aina silloin tällöin asumassa pienen pätkän. Jotain tällaista siis kuvittelen sielläkin olevan. En tiedä varmaksi kun en ole käynyt ikinä. Mutta tämä oli joka tapauksessa spekulaatio isän omasta perinnöstä, tietysti hänellä on omakin talo ja mitä sitten omaisuutta ikinä onkaan, vielä vähemmän niistä tiedän.

Ei nuo ole sukutiloja! Suurin osa on karjalaisille annettuja asutustiloja, sukuja niissä asunut 2 polven verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

No ei se jätä perintöä kenellekään, jos on käyttänyt kaikki rahansa vaikka 800 e/kk maksavaan sydänlääkkeeseen, josta ei saa Kela-korvausta.

Ei kukaan käytä. Syö muita lääkkeitä.

Mun isä käyttää. Ainoa lääke, joka tehoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin hautajaisiin. Se on kuitenkin lopullinen piste tärkeälle, mutta toimimattomalle ihmissuhteelle.

Isälläni ei ole tiedossa olevaa uutta perhettä, joten on mahdollista, että myös järjestän hautajaiset.

Miksi ihmeessä järjestäisit jos ette ole ollut tekemisissä?

Ei mun äidille pidetty mitään menoja, kuoli sairaalassa, hautaustoimisto hoiti tuhkauksen ja mä hain tuhkat ja toimitin ne vainajan toiveesta Itämereen

Ai kauhee. Tai siis tämä oli äitisi toive? Kunpa minunkin äitini haluaisi, että skipataan hautajaiset, haluaa myös Itämereen tuhkansa. Mutta aika orpoa tuttaville ja muille läheisemmille, joihin mä en pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Ei vaan sitä, että on käyttänyt varansa hyvään vanhuuteen. On ollut puhtaat lakanat, tarpeeksi ruokaa ja lääkkeitä. On päässyt parturiin ja joku on ollut ulkoilutusseurana. Niinhän me vanhemmiltamme toivomme: että eivät säästäisi pahan päivän varalle, vaan käyttäisivät varansa ennen kuolemaa.

Ööö, tuo on aivan normaalia elämää, johon on varaa terveenä ja nuorempanakin.

Tuo on monelle vanhukselle utopiaa, koska ei ole rahaa. Tai jos on, niin perilliset ilmoittavat, että ei sovi käyttää rahoja, koska perintö pienenee.

Itsellä myös sama tilanne joskus edessä. En ole nähnyt isääni vuoden 85 jälkeen eikä ole äijästä mitään muistikuvia. Eikä ole yhtään valokuvaakaan. Hautajaisiin menosta en tiedä, ei siellä varmaan olisi kuin siskonsa ja minä edes. Vanhalta juopolta tuskin jää perinnöksi muuta kuin jonkun saastaisen vuokraluukun/tukiasunnon irtaimisto. Minkälainen tuo perinkirjoitusprosessi on? Joudunko minä lähiomaisena kustantamaan jonkun nistikämpän siivoamiset, en kai? Tarviiko tehdä mitään jos sanoo ettei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

No ei se jätä perintöä kenellekään, jos on käyttänyt kaikki rahansa vaikka 800 e/kk maksavaan sydänlääkkeeseen, josta ei saa Kela-korvausta.

Ei kukaan käytä. Syö muita lääkkeitä.

Mun isä käyttää. Ainoa lääke, joka tehoaa.

Ja mikäs se on nimeltään?

Vierailija kirjoitti:

Kari Tapion avioliiton ulkopuolella syntynyt poika jäi käytännössä ilman perintöä, koska kaikki omaisuus oli lesken nimissä.

Fiksu veto vai katala teko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Ei vaan sitä, että on käyttänyt varansa hyvään vanhuuteen. On ollut puhtaat lakanat, tarpeeksi ruokaa ja lääkkeitä. On päässyt parturiin ja joku on ollut ulkoilutusseurana. Niinhän me vanhemmiltamme toivomme: että eivät säästäisi pahan päivän varalle, vaan käyttäisivät varansa ennen kuolemaa.

Ööö, tuo on aivan normaalia elämää, johon on varaa terveenä ja nuorempanakin.

Tuo on monelle vanhukselle utopiaa, koska ei ole rahaa. Tai jos on, niin perilliset ilmoittavat, että ei sovi käyttää rahoja, koska perintö pienenee.

No mitä siinä sitten jaettaisiinkaan, jos ei ole rahaa. Ja miten se fiksuus liittyy siihen, että voi elää normaalia elämää vain myymällä omaisuutensa? Se on häviäjän tilanne se. Fiksuilla on sitä rahaa normaaliin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kari Tapion avioliiton ulkopuolella syntynyt poika jäi käytännössä ilman perintöä, koska kaikki omaisuus oli lesken nimissä.

Fiksu veto vai katala teko?

Mielestäni katala teko. -eri

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös sama tilanne joskus edessä. En ole nähnyt isääni vuoden 85 jälkeen eikä ole äijästä mitään muistikuvia. Eikä ole yhtään valokuvaakaan. Hautajaisiin menosta en tiedä, ei siellä varmaan olisi kuin siskonsa ja minä edes. Vanhalta juopolta tuskin jää perinnöksi muuta kuin jonkun saastaisen vuokraluukun/tukiasunnon irtaimisto. Minkälainen tuo perinkirjoitusprosessi on? Joudunko minä lähiomaisena kustantamaan jonkun nistikämpän siivoamiset, en kai? Tarviiko tehdä mitään jos sanoo ettei kiinnosta?

Ok, Google jo kertoikin että joydun palkkaamaan asianajajan/lakitoimiston tuon paskan setvimiseen, kiva. Velkaa on varmasti. No, hautajaisten maksamisesta voin sentään kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko kellään kokemusta tai tietoa voiko jonkun lähettää edustamaan ja hakemaan omaa perintö osaa? tuleeko miten kalliiksi lähettää juristi edustamaan ja onko se edes mahdollista? meinaan jos läsnä olo aiheuttaa konfliktin.

Ei sinne mitään juristia tarvitse lähettää.

Ilmoitat perunkirjoittajalle yhteystietosi niin perintö tulee kuin Manulle illallinen.

Perunkirjoittaja sanoo mitä papereita ja tietoa hän tarvitsee, kulut otetaan ensin päältä ja loppu jaetaan.

Jos on testamentti, niin lakiosaa pitää vaatia, ei se tipahda itsestään. Ja lakiosahan on vain puolet normiosasta.

Kyllä näin on, mutta perunkirjoittaja ottaa perijään aina yhteyttä ennen perunkirjoitusta ja siinä selviää kuviot.

Onhan siinä puoli vuotta aikaa vaatia lakiosaansa

niin mutta jos perunkirjoittaja on juuri sukulainen jonka kanssa on välit poikki?! tai jopa on virallinen lähestymiskielto ja hän soittaa niin en kyllä vastaa. laitanko siis juristin asialle tällaisessa tilanteessa?

Jos et luota kehenkään niin juristi on ainoa vaihtoehto.

Taidat olla vaikea tapaus.