Onko kellään kokemusta hautajaisista/perinnönjaosta kun ei ole ollut toisen vanhemman kanssa tekemisissä ollenkaan? Kuten Sanna M.
Tuli mieleen nyt kun hänen isänsä kuoli, että oma isätarinani ihan samanlainen. Eli ei olla tekemisissä oltu sen jälkeen kun olen ollut vauva enkä siis mitenkään tunne koko ihmistä. On ollut jälkeenpäin naimisissa ja siitä liitosta on 3 lasta mutta heidän äidistään erosi (en tiedä onko uutta tai onko ollut muiden kanssa naimisissa). Joskus mietin mitähän sitten käy kun isäni kuolee, tuleeko kutsua hautajaisiin, menisinkö edes tai onko perinnöt jaettu etukäteen jo noille nuoremmille lapsille jne. Millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (57)
Kyllä kaikille tunnustetuille lapsille pitää tulla kutsu perunkirjoitukseen muuten voi nostaa oikeusjutun. Hautajaisiin laki ei pakota kutsumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikille tunnustetuille lapsille pitää tulla kutsu perunkirjoitukseen muuten voi nostaa oikeusjutun. Hautajaisiin laki ei pakota kutsumaan.
Juu olen tunnustettu ja avioliitossa syntynyt. Sitä en epäillytkään etteikö perunkirjoituksiin kutsua tulisi mutta mietin onkohan tavallista että perintöä jaetaan pois jo "niille oikeille lapsille" kun kaikenlaisia juttuja kuullut kuinka sinne on yhtäkkiä ilmestynyt tuntematon lapsi vaatimaan jotakin. Toki nuo puolisisarukseni tietävät olemassaolostani eli yllätyksiä ei siellä tulisi mutta kuitekin. Ajatuksena. Ja sitä mietin omalta kohdalta olisiko järkevää mennä tuntemattoman hautajaisiin ollenkaan jos kutsu tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikille tunnustetuille lapsille pitää tulla kutsu perunkirjoitukseen muuten voi nostaa oikeusjutun. Hautajaisiin laki ei pakota kutsumaan.
Juu olen tunnustettu ja avioliitossa syntynyt. Sitä en epäillytkään etteikö perunkirjoituksiin kutsua tulisi mutta mietin onkohan tavallista että perintöä jaetaan pois jo "niille oikeille lapsille" kun kaikenlaisia juttuja kuullut kuinka sinne on yhtäkkiä ilmestynyt tuntematon lapsi vaatimaan jotakin. Toki nuo puolisisarukseni tietävät olemassaolostani eli yllätyksiä ei siellä tulisi mutta kuitekin. Ajatuksena. Ja sitä mietin omalta kohdalta olisiko järkevää mennä tuntemattoman hautajaisiin ollenkaan jos kutsu tulisi.
Tarkoitin siis jos perintöä jaetaan jo vainajan eläessä pois, onko se tavallista? Miten joku perheen ulkopuolinen pystyy todistamaan milloin mitäkin on ollut tai annettu seuraaville sukupolville? Ei mitenkään.
Hautajaisiin voi mennä jos muut lapset tietävät olemassaolosi ja kutsuvat, voit itsekin ottaa selvää ja mennä jos haluat.
Perunkirjoitukseen tulee kutsu ilman muuta.
Pesä voi olla jo tyhjä mutta rahavarat on jaettava oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikille tunnustetuille lapsille pitää tulla kutsu perunkirjoitukseen muuten voi nostaa oikeusjutun. Hautajaisiin laki ei pakota kutsumaan.
Juu olen tunnustettu ja avioliitossa syntynyt. Sitä en epäillytkään etteikö perunkirjoituksiin kutsua tulisi mutta mietin onkohan tavallista että perintöä jaetaan pois jo "niille oikeille lapsille" kun kaikenlaisia juttuja kuullut kuinka sinne on yhtäkkiä ilmestynyt tuntematon lapsi vaatimaan jotakin. Toki nuo puolisisarukseni tietävät olemassaolostani eli yllätyksiä ei siellä tulisi mutta kuitekin. Ajatuksena. Ja sitä mietin omalta kohdalta olisiko järkevää mennä tuntemattoman hautajaisiin ollenkaan jos kutsu tulisi.
Tietysti irtaimistoa (huonekalut, taulut, astiat, korut jne) voidaan jakaa vaikka kelle, koska niitähän ei luetteloida perukirjaan eikä minnekään muuallekaan, mutta ne mitkä kirjataan perukirjaan (rahat, osakkeet, kiinteistöt, ajoneuvot jne) ei voi jakaa kellekään. Tai jos jakaa, joutuu vastuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Lakiosan saat perinnöstä.
Niin jos on suljettu pois testamentilla.
Muuten saa lain mukaan osansa.
Vainajasta laaditaan sukuselvitys 15 ikävuodesta alkaen. Se onkin riemukasta jos vainaja on eläessään asunut ympäri maapalloa, kerätä joka asuinpaikasta tiedot. Kuinka helpossti sen saa jostain banaanivaltiosta. Sukuselvitys tarvitaan jotta varmistetaan onko jälkeläisiä maailmalla. Ei sukuselvitystä, ei perunkirjoitusta. Sen takia ottakaa ajoissa ja ihmisen eläessä selville paikkakunnat ja valtiot missä on asunut. Voi olla mahdotonta kun jo kuollut.
Onkohan sitten enemmän haittaa kuin hyötyä jos ottaa vastaan perinnön eli 1/4 jostain talovanhuksesta satojen kilometrien päässä. Ehkä olisi parempi antaa muitten lunastaa osuus? Kokonaan luopumisesta en oikein tiedä, voiko siinä menettää jotain tärkeääkin.
Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.
Vierailija kirjoitti:
Vainajasta laaditaan sukuselvitys 15 ikävuodesta alkaen. Se onkin riemukasta jos vainaja on eläessään asunut ympäri maapalloa, kerätä joka asuinpaikasta tiedot. Kuinka helpossti sen saa jostain banaanivaltiosta. Sukuselvitys tarvitaan jotta varmistetaan onko jälkeläisiä maailmalla. Ei sukuselvitystä, ei perunkirjoitusta. Sen takia ottakaa ajoissa ja ihmisen eläessä selville paikkakunnat ja valtiot missä on asunut. Voi olla mahdotonta kun jo kuollut.
Kenen muuten ns. velvollisuus perunkirjoitus on käynnistää? Niiden nuorempien lasten vai minun koska olen vanhin? Jos vaimoa ei ole, jälkeläiset vain.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.
Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajasta laaditaan sukuselvitys 15 ikävuodesta alkaen. Se onkin riemukasta jos vainaja on eläessään asunut ympäri maapalloa, kerätä joka asuinpaikasta tiedot. Kuinka helpossti sen saa jostain banaanivaltiosta. Sukuselvitys tarvitaan jotta varmistetaan onko jälkeläisiä maailmalla. Ei sukuselvitystä, ei perunkirjoitusta. Sen takia ottakaa ajoissa ja ihmisen eläessä selville paikkakunnat ja valtiot missä on asunut. Voi olla mahdotonta kun jo kuollut.
Kenen muuten ns. velvollisuus perunkirjoitus on käynnistää? Niiden nuorempien lasten vai minun koska olen vanhin? Jos vaimoa ei ole, jälkeläiset vain.
Lapset yhteisymmärryksessä kai. Tuskin laki tuota määrittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajasta laaditaan sukuselvitys 15 ikävuodesta alkaen. Se onkin riemukasta jos vainaja on eläessään asunut ympäri maapalloa, kerätä joka asuinpaikasta tiedot. Kuinka helpossti sen saa jostain banaanivaltiosta. Sukuselvitys tarvitaan jotta varmistetaan onko jälkeläisiä maailmalla. Ei sukuselvitystä, ei perunkirjoitusta. Sen takia ottakaa ajoissa ja ihmisen eläessä selville paikkakunnat ja valtiot missä on asunut. Voi olla mahdotonta kun jo kuollut.
Kenen muuten ns. velvollisuus perunkirjoitus on käynnistää? Niiden nuorempien lasten vai minun koska olen vanhin? Jos vaimoa ei ole, jälkeläiset vain.
Kuka tahansa kuolinpesän osakkaista voi sen tehdä, erillistä velvollisuutta kellään ei ole, mutta se on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.
Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?
Miksi pitäisi jättää perintöä josta riidellä? Eikö olisi parasta että jokainen ihminen ehtisi nauttia itse omista rahoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.
Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?
Miksi pitäisi jättää perintöä josta riidellä? Eikö olisi parasta että jokainen ihminen ehtisi nauttia itse omista rahoistaan.
Jos on vuosisatoja suvussa kulkenutta maatilaa ja metsää jne niin niistä pitäisi sinun mielestäsi luopua omana elinaikana niin että pystyy käyttäämään itse saamansa rahat eikä jää perillisille senttiäkään? Todella outo ajattelutapa minusta.
Itse en menisi hautajaisiin ja kieltäytyisin perinnöstä. Miksi säätää sellaisen ihmisen vuoksi josta ei pitänyt. Kaikki perintösotkut jne...
En siis itse ole tekemisissä isäni kanssa.
Menisin hautajaisiin. Se on kuitenkin lopullinen piste tärkeälle, mutta toimimattomalle ihmissuhteelle.
Isälläni ei ole tiedossa olevaa uutta perhettä, joten on mahdollista, että myös järjestän hautajaiset.
onko kellään kokemusta tai tietoa voiko jonkun lähettää edustamaan ja hakemaan omaa perintö osaa? tuleeko miten kalliiksi lähettää juristi edustamaan ja onko se edes mahdollista? meinaan jos läsnä olo aiheuttaa konfliktin.
Lakiosaasi voit vaatia jälkikäteenkin.