Onko kellään kokemusta hautajaisista/perinnönjaosta kun ei ole ollut toisen vanhemman kanssa tekemisissä ollenkaan? Kuten Sanna M.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Ei vaan sitä, että on käyttänyt varansa hyvään vanhuuteen. On ollut puhtaat lakanat, tarpeeksi ruokaa ja lääkkeitä. On päässyt parturiin ja joku on ollut ulkoilutusseurana. Niinhän me vanhemmiltamme toivomme: että eivät säästäisi pahan päivän varalle, vaan käyttäisivät varansa ennen kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosan saat perinnöstä.

Niin jos on suljettu pois testamentilla.

Muuten saa lain mukaan osansa.

Lakiosan saa aina. Sitä ei voi testamentilla estää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Miksi pitäisi jättää perintöä josta riidellä? Eikö olisi parasta että jokainen ihminen ehtisi nauttia itse omista rahoistaan.

Jos on vuosisatoja suvussa kulkenutta maatilaa ja metsää jne niin niistä pitäisi sinun mielestäsi luopua omana elinaikana niin että pystyy käyttäämään itse saamansa rahat eikä jää perillisille senttiäkään? Todella outo ajattelutapa minusta.

Eikös tuossa tapauksessa myydä se tila seuraavalle sukupolvelle? Kannattaa oikeasti luopua sukutilasta omana elinaikanaan ja tehdä luovutus suunnitellusti, niin säästyy perintö- ja lahjaveroilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

No ei se jätä perintöä kenellekään, jos on käyttänyt kaikki rahansa vaikka 800 e/kk maksavaan sydänlääkkeeseen, josta ei saa Kela-korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Kummeksun tuota, että hyvästellään kuin roska.

Iäkkään äitini hautajaiset ja muistotilaisuus oli aivan muuta, eli sellainen kuin toivoisi kaikilla muillakin olevan. Tuli paljon kiitoksia läsnäolleilta siitä, että ei jäänyt raskas olo. Muistotilaisuudessa myös naurettiin joukolla, kun monet kertoivat mukavia yhteisiä muistoja vuosien varrelta. Suosittelen samaa käytäntöä varsikin, kun/ jos vainaja on elänyt pitkän elämän ja surutyökin usein tehty ennen loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Miksi pitäisi jättää perintöä josta riidellä? Eikö olisi parasta että jokainen ihminen ehtisi nauttia itse omista rahoistaan.

Jos on vuosisatoja suvussa kulkenutta maatilaa ja metsää jne niin niistä pitäisi sinun mielestäsi luopua omana elinaikana niin että pystyy käyttäämään itse saamansa rahat eikä jää perillisille senttiäkään? Todella outo ajattelutapa minusta.

Eikös tuossa tapauksessa myydä se tila seuraavalle sukupolvelle? Kannattaa oikeasti luopua sukutilasta omana elinaikanaan ja tehdä luovutus suunnitellusti, niin säästyy perintö- ja lahjaveroilta.

Ei isäni sitä tilaa ole koskaan viljellyt vaan hänen vanhemmat ja isovanhemmat jne. Hänellä on tuosta joku 1/10-osuus. Tai siis ainakin äidin puolella näin, kuvittelisin suht samoin isälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Lakiosan saat perinnöstä.

Ja saahan ja voihan edesmennyt isä myös lain ja oikeuden mukaan myös testamentata omaisuutta haluamallaan tavalla. - Ja määrätä testamenissaan omaisuutta annettavan kenella haluaa; siis myös lapselle (tai lapsille) jonka kanssa ei ollut tekemisissä.  Tai ainakin näin minusta pitäisi olla oikeus ja kohtuus. -  Mutta ainakin  edes mennen miehensä omaisuuden turvin vuosia putiikkia pitänyt leskirouva Kantura Kivilampi (nimi muutettu) voi olla minun kanssani asiasta hyvin erimieltä.  

Vierailija kirjoitti:

Lakiosan saat perinnöstä.

Lakiosa liittyy aina testamenttiin. Lakiosa on puolet siitä, mitä perijä saisi ilman testamenttia. Lakiosaa pitää vaatia kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentti on saatu luettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en menisi hautajaisiin ja kieltäytyisin perinnöstä. Miksi säätää sellaisen ihmisen vuoksi josta ei pitänyt. Kaikki perintösotkut jne...

En siis itse ole tekemisissä isäni kanssa.

Jos kieltäydyt perinnöstä ja sinulla on lapsia, perintö siirtyy heille. Täysi-ikäiset voivat kieltäytyä perinnöstä mutta alaikäiset eivät edes Maistraatin (vai mikä se virasto nykyisin onkaan ) luvalla.

Miten nämä hautajaisiin menot liittyvät perintöön? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Miksi pitäisi jättää perintöä josta riidellä? Eikö olisi parasta että jokainen ihminen ehtisi nauttia itse omista rahoistaan.

Jos on vuosisatoja suvussa kulkenutta maatilaa ja metsää jne niin niistä pitäisi sinun mielestäsi luopua omana elinaikana niin että pystyy käyttäämään itse saamansa rahat eikä jää perillisille senttiäkään? Todella outo ajattelutapa minusta.

Eikös tuossa tapauksessa myydä se tila seuraavalle sukupolvelle? Kannattaa oikeasti luopua sukutilasta omana elinaikanaan ja tehdä luovutus suunnitellusti, niin säästyy perintö- ja lahjaveroilta.

Ei isäni sitä tilaa ole koskaan viljellyt vaan hänen vanhemmat ja isovanhemmat jne. Hänellä on tuosta joku 1/10-osuus. Tai siis ainakin äidin puolella näin, kuvittelisin suht samoin isälläkin.

Kuka sitä tilaa nyt viljelee, jos oletat, että isälläsi on siitä 1/10? Tekikö hän myös töitä siellä 1/10 verran?

Vierailija kirjoitti:

Menisin hautajaisiin. Se on kuitenkin lopullinen piste tärkeälle, mutta toimimattomalle ihmissuhteelle.

Isälläni ei ole tiedossa olevaa uutta perhettä, joten on mahdollista, että myös järjestän hautajaiset.

Miksi ihmeessä järjestäisit jos ette ole ollut tekemisissä?

Ei mun äidille pidetty mitään menoja, kuoli sairaalassa, hautaustoimisto hoiti tuhkauksen ja mä hain tuhkat ja toimitin ne vainajan toiveesta Itämereen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Miksi pitäisi jättää perintöä josta riidellä? Eikö olisi parasta että jokainen ihminen ehtisi nauttia itse omista rahoistaan.

Jos on vuosisatoja suvussa kulkenutta maatilaa ja metsää jne niin niistä pitäisi sinun mielestäsi luopua omana elinaikana niin että pystyy käyttäämään itse saamansa rahat eikä jää perillisille senttiäkään? Todella outo ajattelutapa minusta.

Eikös tuossa tapauksessa myydä se tila seuraavalle sukupolvelle? Kannattaa oikeasti luopua sukutilasta omana elinaikanaan ja tehdä luovutus suunnitellusti, niin säästyy perintö- ja lahjaveroilta.

Ei isäni sitä tilaa ole koskaan viljellyt vaan hänen vanhemmat ja isovanhemmat jne. Hänellä on tuosta joku 1/10-osuus. Tai siis ainakin äidin puolella näin, kuvittelisin suht samoin isälläkin.

Kuka sitä tilaa nyt viljelee, jos oletat, että isälläsi on siitä 1/10? Tekikö hän myös töitä siellä 1/10 verran?

Kuvittelisin ettei enää ketään tai joku isän sisaruksista. En ole heidän kanssaan tekemisissä niin en tiedä. Äidin puolella on jakamaton tila jonka pellot on vuokrattu, jotain samantapaista kuvittelisin isän puolellakin olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Miksi pitäisi jättää perintöä josta riidellä? Eikö olisi parasta että jokainen ihminen ehtisi nauttia itse omista rahoistaan.

Jos on vuosisatoja suvussa kulkenutta maatilaa ja metsää jne niin niistä pitäisi sinun mielestäsi luopua omana elinaikana niin että pystyy käyttäämään itse saamansa rahat eikä jää perillisille senttiäkään? Todella outo ajattelutapa minusta.

Eikös tuossa tapauksessa myydä se tila seuraavalle sukupolvelle? Kannattaa oikeasti luopua sukutilasta omana elinaikanaan ja tehdä luovutus suunnitellusti, niin säästyy perintö- ja lahjaveroilta.

Ei isäni sitä tilaa ole koskaan viljellyt vaan hänen vanhemmat ja isovanhemmat jne. Hänellä on tuosta joku 1/10-osuus. Tai siis ainakin äidin puolella näin, kuvittelisin suht samoin isälläkin.

Kuka sitä tilaa nyt viljelee, jos oletat, että isälläsi on siitä 1/10? Tekikö hän myös töitä siellä 1/10 verran?

Kuvittelisin ettei enää ketään tai joku isän sisaruksista. En ole heidän kanssaan tekemisissä niin en tiedä. Äidin puolella on jakamaton tila jonka pellot on vuokrattu, jotain samantapaista kuvittelisin isän puolellakin olevan.

Vaikuttaa varsin oudolta ellei sitten kyseessä ole joku pikkutila, sukutiloja on tapana viljellä eikä vuokrata pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on nykyisin aika tyly tilaisuus, vainaja hyvästellään vähän kuin roska. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Perunkirjoitus taas on muodollinen tilaisuus, jossa vain todetaan pesän varat ja velat. Perinnönjako on noista tilaisuuksista ainoa, jossa oikeasti joudut isän lasten kanssa tekemisiin ja jos isä on ollut fiksu, ei perittävää jää.

Tarkoitat siis tällä että isäni oli fiksu hylätessään minut ollessani pikkulapsi ja vieläkin fiksumpi kun ei jätä minulle edes perintöä?

Miksi pitäisi jättää perintöä josta riidellä? Eikö olisi parasta että jokainen ihminen ehtisi nauttia itse omista rahoistaan.

Jos on vuosisatoja suvussa kulkenutta maatilaa ja metsää jne niin niistä pitäisi sinun mielestäsi luopua omana elinaikana niin että pystyy käyttäämään itse saamansa rahat eikä jää perillisille senttiäkään? Todella outo ajattelutapa minusta.

Eikös tuossa tapauksessa myydä se tila seuraavalle sukupolvelle? Kannattaa oikeasti luopua sukutilasta omana elinaikanaan ja tehdä luovutus suunnitellusti, niin säästyy perintö- ja lahjaveroilta.

Ei isäni sitä tilaa ole koskaan viljellyt vaan hänen vanhemmat ja isovanhemmat jne. Hänellä on tuosta joku 1/10-osuus. Tai siis ainakin äidin puolella näin, kuvittelisin suht samoin isälläkin.

Kuka sitä tilaa nyt viljelee, jos oletat, että isälläsi on siitä 1/10? Tekikö hän myös töitä siellä 1/10 verran?

Kuvittelisin ettei enää ketään tai joku isän sisaruksista. En ole heidän kanssaan tekemisissä niin en tiedä. Äidin puolella on jakamaton tila jonka pellot on vuokrattu, jotain samantapaista kuvittelisin isän puolellakin olevan.

Vaikuttaa varsin oudolta ellei sitten kyseessä ole joku pikkutila, sukutiloja on tapana viljellä eikä vuokrata pois.

Jaa-a, musta puoli Suomea on täynnä tuollaisia hylättyjä aikanaan palvelleita tiloja joissa ja on aitat ja ulkorakennukset, navetta jne. Talo tyhjillään muuten jakamattomana mutta joku käy aina silloin tällöin asumassa pienen pätkän. Jotain tällaista siis kuvittelen sielläkin olevan. En tiedä varmaksi kun en ole käynyt ikinä. Mutta tämä oli joka tapauksessa spekulaatio isän omasta perinnöstä, tietysti hänellä on omakin talo ja mitä sitten omaisuutta ikinä onkaan, vielä vähemmän niistä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

onko kellään kokemusta tai tietoa voiko jonkun lähettää edustamaan ja hakemaan omaa perintö osaa? tuleeko miten kalliiksi lähettää juristi edustamaan ja onko se edes mahdollista? meinaan jos läsnä olo aiheuttaa konfliktin.

Ei sinne mitään juristia tarvitse lähettää.

Ilmoitat perunkirjoittajalle yhteystietosi niin perintö tulee kuin Manulle illallinen.

Perunkirjoittaja sanoo mitä papereita ja tietoa hän tarvitsee, kulut otetaan ensin päältä ja loppu jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko kellään kokemusta tai tietoa voiko jonkun lähettää edustamaan ja hakemaan omaa perintö osaa? tuleeko miten kalliiksi lähettää juristi edustamaan ja onko se edes mahdollista? meinaan jos läsnä olo aiheuttaa konfliktin.

Ei sinne mitään juristia tarvitse lähettää.

Ilmoitat perunkirjoittajalle yhteystietosi niin perintö tulee kuin Manulle illallinen.

Perunkirjoittaja sanoo mitä papereita ja tietoa hän tarvitsee, kulut otetaan ensin päältä ja loppu jaetaan.

Jos on testamentti, niin lakiosaa pitää vaatia, ei se tipahda itsestään. Ja lakiosahan on vain puolet normiosasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko kellään kokemusta tai tietoa voiko jonkun lähettää edustamaan ja hakemaan omaa perintö osaa? tuleeko miten kalliiksi lähettää juristi edustamaan ja onko se edes mahdollista? meinaan jos läsnä olo aiheuttaa konfliktin.

Ei sinne mitään juristia tarvitse lähettää.

Ilmoitat perunkirjoittajalle yhteystietosi niin perintö tulee kuin Manulle illallinen.

Perunkirjoittaja sanoo mitä papereita ja tietoa hän tarvitsee, kulut otetaan ensin päältä ja loppu jaetaan.

Jos on testamentti, niin lakiosaa pitää vaatia, ei se tipahda itsestään. Ja lakiosahan on vain puolet normiosasta.

Kyllä näin on, mutta perunkirjoittaja ottaa perijään aina yhteyttä ennen perunkirjoitusta ja siinä selviää kuviot.

Onhan siinä puoli vuotta aikaa vaatia lakiosaansa

Jos ei elämän aikana halua ihmissuhdetta, miksi saapua paikalle raatokärpäsenä?

En kehtaisi.

Vierailija kirjoitti:

 Joskus mietin mitähän sitten käy kun isäni kuolee, tuleeko kutsua hautajaisiin, menisinkö edes tai onko perinnöt jaettu etukäteen jo noille nuoremmille lapsille jne.

Jos nuoremmat lapset ovat saaneet ennakkoperintöä, sinulla on kyllä silti oikeus saada perintöä. Perunkirjoitukseen tarvitaan virkatodistukset, joista selviävät sukulaisuussuhteet, ja sinulle kuuluu kyllä osasi. Perilliset pitää kutsua paikalle.

Hautajaisiin ei ole mikään pakko lähettää kutsua. Eihän niitä tarvitse edes järjestää.

Omaan isääni en ollut vuosikymmeniin yhteydessä. Olin kyllä hautajaisissa, sillä minulla on hyvät välit hänen sisariinsa, jotka myös olivat läsnä. Perunkirjoitus toimitettiin asianmukaisesti, osani sain.