Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenestäkään nynnystä tullut vahva ja itseään puolustava ihminen? Miten?
07.05.2013 |
Olen ihan tajuton nössö ja se johtuu varmaan siitä, että olen ollut koulukiusattu useamman vuoden ala- ja yläasteella. Toki luonteessanikin on varmaan jotan vikaa.
En uskalla ikinä sanoa kenellekään suoraan mitään, en edes omalle äidilleni tai siskolleni. Tuntuu, että jos sanon, niin siitä syntyy valtava riita aina! Vaikka asiasta olisi minulle kunka paljon vaivaa ja haittaa, niin suostun kaikkeen, koska en uskalla sanoa ei. Pelkään koko ajan, että sanon jotain väärin ja loukkaan ihmisiä, siksi ylianalysoin kaiken ennenkuin sanon mitään.
Esimerkkejä viikon sisältä:
- Äitini pyysi lainaan erästä asiaa, jota tarvitsen nyt itse, sanoin silti miettiväni asiaa ja nyt olen koko illan pähkäillyt, että miten sanon ei, tai voisinko itse olla nyt käyttämättä sitä, että äitini saa sen.
- Erään viraston nettisivuilla oli selvä tieto, että tietyn asian voi hoitaa toukokuussakin. Menin paikalle ja virkailija sanoi, että tule mielummin elokuussa, kun heillä vaihtuu ohjelmat ja on niin hankalaa sitten sitä ja tätä. Hän olisi siis voinut hoitaa ko. asian, mutta ei halunnut, koska koki sen liian vaivalloiseksi. Minua ärsytti, ettei nettisivuilla ollut tietoa tästä ja ärsytti, ettei virkailija hoitanut asiaani, mutta kummastakaan en sanonut mitään.
- Puhuin kaverini kanssa kodeistamme ja erilaisista sisustusratkaisuista. Hän valitti, kuinka laminaattilattia on herkkä ja vaikea pitää puhtaana ja hyvännäköisenä, oli iloinen, että heillä ei ole laminaattia. Olin täysin eri mieltä, mielestäni meidän laminaatti on ihana, eikä sen kanssa ole mitään ongelmia. Vastasin vain "niin".
Siis pieniä ja isoja asioita ihan jokapäiväisessä arjessa. Pelkään ihan älyttömästi kaikkia konflikteja, enkä siksi uskalla ikinä puolustaa itseäni, tai sanoa mitään suoraan. Miten voisin kasvaa vahvemmaksi, enkä olisi enää tällainen kynnysmatto?
Kommentit (14)
Joo, elämä opettaa, kun olen huomannut kuinka itsekkäitä muut ovat olen tajunnut, että samalla tavalla pitää käyttäytyä myös itse, jos meinaa pärjätä tässä elämässä. Eli toisin sanoen olen joutunut nynnyilyni vuoksi niin ahtaalle, että ainut vaihtoehto on ollut pistää vastaan ja nykyää olen tässä asiassa erinomaisen hyvä, koska olen elämässäni käyttänyt niin paljon energiaa siihen, että mitä sanoisin/olisi pitänyt sanoa, että se tulee jo suusta ulos sujuvasti ja just sillä hetkellä, kuin pitääkin.
ex-nynny
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä kaiken ydin: sinun ei tarvitse miellyttää tässä elämässä ketään muuta paitsi itseäsi tietenkin. Kohtelias tietenkin kannattaa olla muille ihmisille, mutta ei sen takia että haluat miellyttää. Lopeta muiden miellyttäminen ja huomaat miten elämä muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 21:59"]
Tunnistan itseni sinussa. Olen kuitenkin hiljalleen oppinut pitämään paremmin puoleni ja toisaalta myös suhtautumaan välinpitämättömästä haavoittaviin asioihin. Minua on koulinut hurjasti anoppini, joka ei ole maailman helpoin ihminen. Edelleen tuntemattomien kanssa toimiessani minulla on paljon opeteltavaa itseni puolustamisesta ja siitä, etten antaisi muiden mielipiteiden ja tylyjen sanojen satuttaa itseäni.
Neuvoni on, että aloita pienestä. Opettele ensin sanomaan läheisillesi ei ja kun osaat sen, on jo paljon helpompi sanoa eriävä mielipiteensä vieraille ihmisille.
Tällaisen luonteenpiirteen kanssa on vaikea elää. Itse koen sen usein todella raskauttavaksi etenkin työelämässä. Olisi paljon helpompaa jos osaisin olla välittämättä muiden mielipiteistä ja mennä porskuttaa vain eteenpäin.
[/quote]
Juu töissä oli ihan hirveää hetken, kun meille tuli kesäsijaiseksi eräs hyvin temperamenttinen ja vahvaluonteinen ihminen, jonka työmoraali oli luokkaa "ei tehdä mitään, mitä ei ole pakko ja pakollisetkin vasemmalla kädellä". Hän selaili suurimman osan työpäivästä nettiä omaksi ilokseen, josta minä sain kärsiä, koska töitä piti tehdä kaksin kerroin, ja kuitenkin sain saman palkan kuin tämä nettisurffari. Silti mietin koko ajan, että "ei tätä kestä kuin muutama kuukausi", enkä sanonut asiasta tälle henkilölle itselleen, tai esimiehellemme mitään. Ärgh, oikein ärsyttää kirjoittaa tuota, tekisi mieli potkaista itseäni, että herää pahvi!
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 22:02"]
Joo, elämä opettaa, kun olen huomannut kuinka itsekkäitä muut ovat olen tajunnut, että samalla tavalla pitää käyttäytyä myös itse, jos meinaa pärjätä tässä elämässä. Eli toisin sanoen olen joutunut nynnyilyni vuoksi niin ahtaalle, että ainut vaihtoehto on ollut pistää vastaan ja nykyää olen tässä asiassa erinomaisen hyvä, koska olen elämässäni käyttänyt niin paljon energiaa siihen, että mitä sanoisin/olisi pitänyt sanoa, että se tulee jo suusta ulos sujuvasti ja just sillä hetkellä, kuin pitääkin.
ex-nynny
[/quote]
Niin, sepä juuri, kun tuntuu, että hyväksikäyttäjät löytävät minut kuin joku pantteri saaliinsa! Olen alkanut huomaamaan jopa omassa siskossani tällaisia elkeitä, hän pyytää minulta jatkuvasti kaikenlaisia palveluksia, mitä muutkin voisivat tehdä, enkä saa takaisin koskaan mitään apua. Erikoista on se, että hän on sinkku ja minä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti, jotenkin ehkä ajattelisi, että yksin elävä ihminen saisi ja ehtisi hoitaa itse asioitansa, tai hänellä olisi joku muu, kun pienten lasten äiti, keneltä pyytää. Viimeksi yritin sanoa ei, niin siitä kehittyi kamala riita, josta seurasi kahden viikon mykkäkoulu - kypsää tosiaan! Se vain ruokki ahdistustani suoraan puhumisesta ja kieltäytymisestä, kun tuntuu, että sillä on aina karmivat seuraukset. :-(
Ap
Minä kyllästyin ylikävelemiseen ja muutuin kusipääksi. Mietin joka asiaan "mitä se minua hyödyttää" ja vain omaa mielihyvääni.
Nyt luulen löytäneeni tasapainon. Pyrin ottamaan muut huomioon niin etten itsekään joudu kärsimään. Vieraille ihmisille olen kohtelias mutta lähipiirille lämmin ja rakastava.
Kovuudesta on sen verran jäljellä etten enää anna ihmisille kovin montaa mahdollisuutta päällekävelyyn. Kerran voi mokata ihmissuhteissa mutta toisen kerran jälkeen minua ei enää petä sama ihminen. Kuulostaa pahalta mutta entisenä ovimattona ja hyväksikäytettynä minusta on parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulta. Minäkin tunnen itseni usein kynnysmatoksi, koska en uskalla sanoa suoraan ei. Pelkään konflikteja ja vältän niitä viimeiseen asti, usein itseni kustannuksella. Kun minulta pyydetään palvelusta, tuntuu pienemmältä pahalta tehdä palvelus, vaikka se harmittaakin vietävästi, kuin ottaa vastaan muiden ihmisten viha ja/tai pettymys kieltävästä vastauksesta.
On toisaalta lohduttavaa tietää, että kohtalotovereitakin on olemassa. Haluaisin kylläkin tietää, miksi tunnen näin. Miksi arvotan itseäni muiden arvostuksen kautta, miksi muiden mielipiteet ja reaktiot ovat minulle muka niin tärkeitä? Pitääkö tässä lähteä jonnekin psykiatrin pakeille purkamaan jotain lapsuustraumoja, jotta näistä typeristä tuntemuksista pääsee eroon? En minäkään halua olla kynnysmatto!
On
Vaihda paikkakuntaa tai ainakin ympäristöä, ja opit saman tien toimimaan "epämukavuusalueellasi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kykenemättömyys puolustautua saattaa johtua lapsuudessa koetussa jatkuvassa ahdistuneisuuden häpeän ja pelon tunteessa. Kiusaaminen osuu tunnekenttään ja lamauttaa, ja puolustus kaatuu.
Tasapainon saavuttamiseksi itsestä on tehtävä vahva oma itsensä, jolloin ei ole rikkoutuvaa roolia.
Vahvuuteen kuuluu kyky puolustautua, joka on taito, mikä pystytään hankkimaan ja jalostamaan. Kiusaamisessa on yleensä kyse puhtaasti status-kamppailusta ja niistä selviää yksinkertaisilla työkaluilla:
1. Luo itsellesi tilannekuva
Kyseen ollessa väite/uhkaus/mielipide/tapahtuma
-Luo terävä katsekontakti ja saat perustelun tai kysy mihin asia perustuu
2. Reagoi perusteluun
-Mitätöi perustelu ja olet voittaja
-Kerro totuus väitteen tilalle ja olet voittaja
3. Varmista
-Kysy: Vastaako ymmärrystä?
Suora haukkuminen
-Kysy: Kuinka tervettä on luoda erotusta meidän paremmuuden välillä ja nauttia siitä? Mieti sitä! Sä olet sairas! -Ja olet voittaja
Muutin pois niiden ihmisten läheisyydestä, jotka saivat minut tuntemaan itseni huonoksi ja alempiarvoiseksi. Ajan myötä sitten itsetuntoni vahvistui itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tietenkin pitää tunnistaa, että on nynny jne ja sit haluta muuttua.. Läheiset on huomanneet, että sua on helppo käyttää hyväksi ja tekevät siis niin. Siitä on ehkä vaikein tehdä loppu, koska seuraukset maksaa sulle eniten.
Ite aloin huomautella asioista vieraammille, kun ei ollut tuttu, ei tarvinnu pelätä seurauksia samalla lailla. Esim. Olin vesisateella yksin pysäkkikatoksessa. Siihen tuli mies ja nainen, ilmeisesti työkavereita. Ihan huolettomasti kaivoivat kesken juttelunda tupakat esiin ja sytyttivät ne siellä katoksessa. En kestä yhtään tupakansavua ja jotenkin se vielä jäi silloin oikein pyörimään sinne katokseen. Totesin tyypeille, että onpa kyllä huomaavaista tulla just tänne katokseen tupakoimaan. Siirryin pois katoksesta, mutta niin siirty ne tupakoijatkin todella noloina.
Iso muutos lähtee pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pelkään puolustautua tai sanoa vastaan, koska toisella voi olla valtaa kostaa se minulle ja vahingoittaa minua, vaikka hän olisi väärässä ja minä oikeassa. Esimerkiksi opettaja, esimies, ex-puoliso. Jos vastassa on tunne-elämältäån epävakaa, seuraukset voi olla arvaamattomat. Kokemuksia tästä?
Kyllä. Terapian avulla ja ihan sen myötä, kun alkoi tarpeeksi v*tuttaa laittaa toiset aina oman hyvinvointini edelle. Äitini veti aikansa silmittömiä raivareita, kun lakkasin alistumasta. Otin etäisyyttä ja yhdessä välissä laitoin välit kokonaan poikki hetkeksi. Lopulta hän pitkin hampain nieli sen, että olen oma ihmiseni ja teen omat valintani. Joitain "kavereita" katosi elämästäni, ja sehän oli loppujen lopuksi vain hyvä asia, kun eivät kerran tykänneet siitä, että aloin asettaa omat rajani.
Alue: Aihe vapaa
Tunnistan itseni sinussa. Olen kuitenkin hiljalleen oppinut pitämään paremmin puoleni ja toisaalta myös suhtautumaan välinpitämättömästä haavoittaviin asioihin. Minua on koulinut hurjasti anoppini, joka ei ole maailman helpoin ihminen. Edelleen tuntemattomien kanssa toimiessani minulla on paljon opeteltavaa itseni puolustamisesta ja siitä, etten antaisi muiden mielipiteiden ja tylyjen sanojen satuttaa itseäni.
Neuvoni on, että aloita pienestä. Opettele ensin sanomaan läheisillesi ei ja kun osaat sen, on jo paljon helpompi sanoa eriävä mielipiteensä vieraille ihmisille.
Tällaisen luonteenpiirteen kanssa on vaikea elää. Itse koen sen usein todella raskauttavaksi etenkin työelämässä. Olisi paljon helpompaa jos osaisin olla välittämättä muiden mielipiteistä ja mennä porskuttaa vain eteenpäin.