Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko anteeksi ja yrittäisit parantaa suhdetta?
07.05.2013 |
Mieheni kohteli mua pitkään huonosti ja oli valehdellutkin paljon (ei seksisuhdetta tai ihastumista). Nyt mies katuu paljon ja pyytää anteeksi ja haluaa elää, kuten pitääkin. Hän sanoo rakastavansa mua valtavasti eikä halua menettää mua. Itse olen kiinni kaikessa siinä pahassa, joka on tapahtunut. Jos voisin, saisin sen hyvän elämän mieheni kanssa nyt, mutta mä en pysty. Olen niin täynnä syytöksiä, nöyryytystä ja pahaa oloa. Kuitenkin rakastan miestäni paljon.
Miten sinä suhtautuisit? Yrittäisitkö antaa anteeksi? Tuntuisiko sinusta, että olisit hävinnyt jotain, jos vain antaisit anteeksi? Voinko minä hävitä jotain, jos yritän päästä eroon tunteistani ja annan miehelle mahdollisuuden näyttää, miten hän minua haluaa kohdella?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, nämä pitää jokaisen itse päättää tahollaan. Mutta millaisia todisteita sinulla on siitä, että valehtelua on?
En osaa sanoa, antaisinko anteeksi itse. Varmaan kannattaa kertoa rehellisesti toiselle asiat itse.
Mutta onko niitä todisteita sitten? Mun mies ainakin kerran kävi lukemassa mun fb-viestit, joten käry on käynyt asiasta jo aikoja sitten.
Eiköhän apn mies ole itse myöntänyt valehtelun. Se on sitten eri asia, puhuuko aivan totta vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan rehellisesti tuntuu naurettavaslta edes kysyä tuollaista. Mitään kovin pahaa ei ole tapahtunut kuitenkaan. Vaikka sinusta tuntuu nyt pahalta, ehkä jossain vaiheessa sinullakin tulee kausi, jolloin haluat keskittyä muuhun kuin perheeseen.
Ap, älä ole naurettava. Jatka elämääsi miehesi kanssa jos kerran rakastatte toisianne. Mikään suhde ei jatku auvoisena ja anteeksi pitää pystyä antamaan. Ainoastaan silloin, jos et pysty antamaan anteeksi, häviät. Pahalta tuntuu varmaan jonkun aikaa, mutta aika parantaa ja kaikkiin pitkiin suhteisiin kuuluu huonojakin aikoja ja tuntemuksia.
Ei parisuhde ole mikään kisa, jossa jatkuvasti mitataan, onko molemmat antaneet ja saaneet yhtä paljon tai huonolle kohtelulle määrättäisiin sopiva hyvitys, jonka jälkeen kaikki olisi hyvin.
Ei sinun myöskään tarvitse valehdela itsellesikään, että sinusta tuntuisi hyvälle. Mutta huonotkin tuntemukset pitää hyväksyä ja pitää sietää, sekä sinun että miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24 jatkaa
Eilen illalla juttelin miehen kanssa. Hän tuntuu olevan aidosti pahoillaan ja haluaa jatkaa kanssani. Hän on kai tajunnut, että on liikaa menetettävää.
Emme ole enää nuoria ja olen nyt itse miettinyt, onko tämä suhde sitä, mitä elämältäni haluan. Meillä on yhteinen koti ja lapset ja elämäntapa, mutta silti, olenko onnellinen? Mietin, kaipaanko miestäni, kun hän on pois vai kaipaanko vain apua kodin- ja lastenhoitoon? Ilahdunko oikeasti, kun hän tulee kotiin vai olenko vain iloinen, että saan luovuttaa vastuun lapsista hetkeksi toiselle?
Mieheni on hyvä ja vastuuntuntoinen isä. Mutta viime ajat hän oli jotenkin onnellisempi ja hyväntuulisempi kuin aikoihin vai kuvittelinko vain? Johtuiko tämä siitä hänen ystävästään, pystynkö minä koskaan samaan?
En olisi koskaan uskonut miettiväni tälläistä. Olen aina ajatellut meidän olevan hyvä pari. Kuulumme yhteen ja kuulumme toistemme sukuihin. Lähtökohtamme ovat aika samanlaiset. Emme hirveästi riitele ja meillä on kaikki hyvin, siksi omat ajatukset ihmetyttävätkin. Voinko enää luottaa mieheeni? Miksi tuon naisen seura sai mieheni hetkeksi unohtamaan minut ja voinko uskoa, mitä mies heidän suhteestaan kertoo?
Tuntuu kuin itsestään selvänä pitämäni asiat olisivat yhtäkkiä aivan sekaisin. Mikään ei ole niin kuin pitää.
Miksi mies antaisi paljon aikaa toiselle naiselle, jos hän ei olisi ihastunut? Vähintään mies on pitänyt naisen seuraa mielenkiintoisempana kuin sinun seuraa tai lapsiperhearkea. Vain jos mies tekee todellisen muutoksen eli alkaa panostamaan suhteeseenne ja sinuun, voi suhteestanne tulla hyvä. Älä kuitenkaan suostu olemaan kynnysmatto ja kakkosvaihtoehto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, miten menee? Ilmeisesti annoit anteeksi, mutta pystytkö luottamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän pyytää aidosti anteeksi ja haluaa olla kanssasi, niin sittenhän se on enää siitä kiinni mitä itse tunnet. Mä en käsitä alkuunkaan tuollaista häviämis-ajatusta sulla siinä. Onko se jotenkin oleellisempaa jäädä niskan päälle ja heivata hänet ja olla ilman sitä ihmissuhdetta, kuin käsitellä asiat, antaa anteeksi - jos siis katsot siihen pystyväsi - ja saada ehkä tosi hyväkin suhde vielä aikaiseksi? Siis sehän on ihan susta sitten kiinni mitä tahdot ja tunnet häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei mitään pettämistä ole tapahtunut, eli kyse on ns. pikkuasioista, niin tottakai antaisin anteeksi. Kaikki tekee virheitä. Jos siis rakastat eikä oikeesti ole tehnyt mitään kovin pahaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 22:00"]
Tuli mieleen, että olenkohan minä tuo nainen, jolle mies antanut paljon aikaansa? Voisin ollakin. Kerropa ap lisää, jos vielä tätä luet.
[/quote]
Minä olen ap. Kerropa, miksi epäilet, että sinä voit olla se henkilö. Minkä ikäinen olet? Millaista se "ajan antaminen" on ollut sinun tapauksessasi? Mitä teitte? -ap
Minulla on miespuolinen kaveri, jonka kanssa vietimme aikaa yhdessä. Mies siis naimisissa ja heillä on myös lapsia. Puhtaasti kaverisuhde, kävimme paljon baareissa yhdessä ja istuimme iltoja luonani. Lisäksi pidimme yhteyttä yhden chatin kautta. Nyt mies haluaa panostaa perheeseensä eikä ehdi kulkea kanssani tai chattailla entiseen tapaan. En tunne vaimoa enkä tiedä, mitä mies hänelle on sanonut suhteestamme. Minulle hän on kuin kuka kaveri tahansa, sukupuoli ei ole merkitsevä.
Olin tuo toinen tai en, olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin tilanteestasi. Ilmeisesti vastaava kuitenkin. Olen nyt miettinyt, miksi mies voi olla mieskavereidensa kanssa entiseen malliin, mutta minuun ei. En todellakaan usko hänen olleen ihastuneen minuun tai minun olevan mitenkään vaaraksi hänen avioliitolleen.
Jaa että SINÄ yrittäisit tehdä jotain suhteenne hyväksi?
Olisko kuitenkin syytä odotella ensin, kuinka pitkään miehen katumus kestää. Ylihuomenna tilanne voi olla jo toinen ja voit hyvinkin päästä purkamaan kaiken pahan mielesi.
Jos kuitenkin tulet siihen tulokseen, että rakastat niin kovasti etkä voi elää ilman häntä, ja mikä tärkeintä, mies on todellakin muuttunut (mitä suuresti epäilen), niin puhu ainakin suoraan miehesi kanssa.
Eihän sinulla ole mitään menetettävää, vaikka kertoisit miehellesi, kuinka pahalta sinusta on tuntunut. Vasta sen jälkeen voit antaa anteeksi - ehkä.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 11:50"]
Hei ap!
Minäkin olen aika samanlaisessa tilanteessa myös.
Mies piti tiiviisti yhteyttä erääseen naispuoleiseen ystäväänsä ja kävi tämän luona juopottelemassa. Ainakaan omien puheiden mukaan mitään ihastumista tai seksiä ei suhteeseen liittynyt, minkä uskonkin, mutta jonkin verran mies valehteli minulle tekemisistään.
Meillä mies nyt katuu ja etenkin valehtelusta olemme puhuneet paljon. Mies ei uskonut mun ymmärtävän heidän suhdettaan ja katuu kovasti käytöstään. Olen miettinyt sitä, haluanko miehen katkaisevan suhteensa tähän naiseen kokonaan. Nyt pitävät yhteyttä jonkin verran tekstiviesteillä. Nainen asuu toisella paikkakunnalla.
Itse olen myös kiinni vielä kaikessa tuossa pahassa ja en tiedä, pystynkö oikeasti antamaan anteeksi. Meillä on ollut hyvä suhde, mutta nyt olen miettinyt itsekin, onko tämä sellaista elämää, jota haluan vai onko kyse vain tottumuksesta. Entä jos miehen käytös toistuu?
Mtä minä haluan parisuhteelta ja kuinka täysillä mieheni on tässä mukana? Onko hän kanssani vain olosuhteiden pakosta, minun painostuksestani, velvollisuudentunnosta tai ympäristön paineista?
Olisi mukava kuulla ap ajatuksista.
[/quote]
Vastaan sulle myöhemmin. -ap