Lue keskustelun säännöt.
Suosittelija tohtoriopintoihin?
08.07.2020 |
Oletteko pyytäneet graduohjaajaa tai jotain oman laitoksen proffaa yms.?
Kommentit (49)
Hain vajaa kaksi vuotta sitten väikkäriohjelmaan, johon tarvittiin kaksi suosittelijaa. Kysyin sekä graduohjaajaani että toista laitoksen proffaa, joka oli arvioinut graduni ja jonka kanssa olin ollut jonkun verran tekemisissä maisteriopintojen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen suosittelija?
Meillä jatkokoulutettavaksi pääsemiseen riitti että on tutkimussuunnitelma + kohtuullisessa ajassa kokoon kasattu eximian tai laudaturin gradu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole lääkäri, ei tohtoriopintoja kannata pääsääntöisesti tehdä. Maisterina saat paljon paremmin töitä.
Mä olen ajatellut, että ihmiset tekee tohtoriopintoja, koska ne haluaa tutkijoiksi. Itse ainakin tiedän, ettei oman alani tohtorina työllistyisi sen paremmin.
Tämä riippuu paljon alasta. Joillakin aloilla on aika turha hakea töitä, ellei ole tohtori. Toisilla aloilla taas tohtoria pidetään ylikoulutettuna.
Niinpä - ja moni ei ota missään tapauksessa itseään koulutetumpaa tyyppiä töihin, koska se tietää varmuudella isoja henkilökohtaisia ongelmia:-D
Vierailija kirjoitti:
Hain vajaa kaksi vuotta sitten väikkäriohjelmaan, johon tarvittiin kaksi suosittelijaa. Kysyin sekä graduohjaajaani että toista laitoksen proffaa, joka oli arvioinut graduni ja jonka kanssa olin ollut jonkun verran tekemisissä maisteriopintojen aikana.
Selitä mulle mikä on väikkäriohjelma?
muinaismuija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain vajaa kaksi vuotta sitten väikkäriohjelmaan, johon tarvittiin kaksi suosittelijaa. Kysyin sekä graduohjaajaani että toista laitoksen proffaa, joka oli arvioinut graduni ja jonka kanssa olin ollut jonkun verran tekemisissä maisteriopintojen aikana.
Selitä mulle mikä on väikkäriohjelma?
oikeesti, kai sen voi kertoa lyhyesti, mitä siinä paperilla, jossa otsikko on tuo, voi lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole lääkäri, ei tohtoriopintoja kannata pääsääntöisesti tehdä. Maisterina saat paljon paremmin töitä.
Mä olen ajatellut, että ihmiset tekee tohtoriopintoja, koska ne haluaa tutkijoiksi. Itse ainakin tiedän, ettei oman alani tohtorina työllistyisi sen paremmin.
Sama tilanne, työllisyys ei näissä opetushommissa välttämättä paranisi. Jos taas olisin halunnut suuntautua tutkimuspuolelle opettamisen sijaan, olisi väikkärin teko ollut kannattavaa.
Tietääkseni kyllä jos haluaa opettaa yliopistolla, yleensä vaaditaan tohtorin paperit.
Lehtorin/yliopistonopettajan vakituiseen työsuhteeseen pitää käytännössä olla lisensiaatti tai tohtori. Itse maisterina (tuplasellaisena) olen onnistunut tekemään tuntiopetuksia yliopistolla toistakymmentä vuotta, niinkuin monet muutkin. Mutta urakehitystä ei tosiaan ole tiedossa ilman lisuria tai väikkäriä, eli pitäisi varmaan tehdä...
Jos tekee väikkärin pelkällä apurahalla, ilman tutkijakoulutusta, tarvitaanko siihen suosittelijaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee väikkärin pelkällä apurahalla, ilman tutkijakoulutusta, tarvitaanko siihen suosittelijaa?
Siis voihan jokainen opiskella asioita omalla ajalla niin paljon ku haluaa tai ehtii?
Puistattaa ajatuskin, että graduohjaaja olisi ollut missään tekemisissä väitöskirjaprojektini kanssa. Niin itseään täynnä oleva tyyppi, mitään konkreettista ohjausta en saanut. Kun aihe annettiin, niin evästys oli, kirjaimellisesti, "alahan sitten tekemään". Puoli vuotta myöhemmin hän tuli sattumalta vastaan (ei yliopistolla) ja kysyi "onko ollut ongelmia". Periaatteessa meillä oli seminaari, johon ilmoittauduin, mutta koska graduntekijöitä oli niin vähän niin istuntoja ei järjestetty. Tein koko gradun alusta loppuun TÄYSIN yksin. Samaan aikaan eri yliopistoon gradua tekevä kaverini oli hyvänä vertaistukena. Aiheemmekin olivat hiukan samansuuntaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puistattaa ajatuskin, että graduohjaaja olisi ollut missään tekemisissä väitöskirjaprojektini kanssa. Niin itseään täynnä oleva tyyppi, mitään konkreettista ohjausta en saanut. Kun aihe annettiin, niin evästys oli, kirjaimellisesti, "alahan sitten tekemään". Puoli vuotta myöhemmin hän tuli sattumalta vastaan (ei yliopistolla) ja kysyi "onko ollut ongelmia". Periaatteessa meillä oli seminaari, johon ilmoittauduin, mutta koska graduntekijöitä oli niin vähän niin istuntoja ei järjestetty. Tein koko gradun alusta loppuun TÄYSIN yksin. Samaan aikaan eri yliopistoon gradua tekevä kaverini oli hyvänä vertaistukena. Aiheemmekin olivat hiukan samansuuntaisia.
Voi hyvänen aika!
muinaismuija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole lääkäri, ei tohtoriopintoja kannata pääsääntöisesti tehdä. Maisterina saat paljon paremmin töitä.
Mä olen ajatellut, että ihmiset tekee tohtoriopintoja, koska ne haluaa tutkijoiksi. Itse ainakin tiedän, ettei oman alani tohtorina työllistyisi sen paremmin.
Tämä riippuu paljon alasta. Joillakin aloilla on aika turha hakea töitä, ellei ole tohtori. Toisilla aloilla taas tohtoria pidetään ylikoulutettuna.
Niinpä - ja moni ei ota missään tapauksessa itseään koulutetumpaa tyyppiä töihin, koska se tietää varmuudella isoja henkilökohtaisia ongelmia:-D
Tuostahan ei ole tutkimustietoa, mutta jos pitää paikkansa, on kaikenlainen tutkimus aika retuperällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaisiko nyt löytyä sinulle suosittelija?
Ekaa kertaa kuulen tällaisesta suosittelijavaatimuksesta. Meillä vaadittiin jotakin vuosia sitten hakiessani 4 vuodelle aikataulutettu tutkimussuunnitelma (huolimatta siitä opiskeleeko hyväksymisen jälkeen palkkapaikalla vai järjestääkö kulupuolen miten) ja gradusta sekä maisteriopintojen pääaineista vähintään kolmosen keskiarvo. Mun gradunohjaaja on seurantaryhmässäni ja vain järkkäsi mulle ykkösohjaajan (teen väikkärin eri aiheesta kuin mihin graduohjaajallani on asiantuntemusta), joka puolestaan hommasi mulle kakkosohjaajan. Itse teen sivutoimisesti väikkäriä vakituisen työn ohessa mikä on pitkä, vaikea ja hidas tie mutta toisaalta tulovirta on tasainen (vrt. apuraha) ja tuo taloudellista mielenrauhaa joka itselleni on tosi tärkeä asia. Palkkapaikka ilmeisesti vaatii enemmän tai vähemmän kaikenlaista assistenttityyppistä koiranhommaa mm. laitoksen peruskoulutuksen parissa eli ei todellakaan voi vaan keskittyä omaan tutkimukseen siinäkään ja palkka itsestään on jopa heikompi kuin päivätyöni josta siitäkin jää alle 2k käteen. Isoimpana miinuksenahan yo-henkilökunta ja yksittäiset apurahatutkijat itse pitävät sitä että apurahahakemusten väkertämiseen menee valtavasti aikaa eikä uurastuksesta huolimattakaan rahaa aina heru koska erillinen arviointiraati päättää rahanjaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuota kannattaisi kysyä laitokselta?
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuota kannattaisi kysyä laitokselta?
Laitokselta?
Ennenmuinoin haettiin vauvoja "laitokselta";-)
Mahtaako nyt olla "suosittelijoita" paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee väikkärin pelkällä apurahalla, ilman tutkijakoulutusta, tarvitaanko siihen suosittelijaa?
En ole nyt varma, mitä tarkoitat, mutta ainakin itse teen väikkäriä apurahalla, eikä ollut sellaista vaihtoehtoa, että tekisi "ilman tohtorikoulutusta". Väitöskirjan tekeminen on itseasiassa tohtorikoulutuksen tärkein osa. Kuitenkaan ainakaan meiltä ei voi väitellä, jos ei ole myös päässyt johonkin tohtorikouluun ja suorittanut tutkintoon vaadittavia opintoja.
Mä aloitin kysymällä yhdeltä alani tutkijalta, suostuisiko hän ohjaamaan väikkärini. Myöhemmin tutustuin toiseen, jota pyysin myös. Sitten hain jatko-opinto-oikeutta, rahoitettua paikkaa tohtorikoulussa sekä rahoitusta säätiöiltä. Muistaakseni jatko-opinto-oikeuteen ei enää tarvinnut erillisiä suosittelijoita, kun oli tiedossa ohjaajat ja seurantaryhmä. Seurantaryhmään pyysin ihmisiä ohjaajien suositusten perusteella.
En tee väikkäriä graduaiheestani, enkä saanut gradusta kuin M, mutta ihan hyvin tämä on silti mennyt. Pari ekaa vuotta apurahat oli vuoden pätkiä, sitten sain pidemmän pätkän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee väikkärin pelkällä apurahalla, ilman tutkijakoulutusta, tarvitaanko siihen suosittelijaa?
En ole nyt varma, mitä tarkoitat, mutta ainakin itse teen väikkäriä apurahalla, eikä ollut sellaista vaihtoehtoa, että tekisi "ilman tohtorikoulutusta". Väitöskirjan tekeminen on itseasiassa tohtorikoulutuksen tärkein osa. Kuitenkaan ainakaan meiltä ei voi väitellä, jos ei ole myös päässyt johonkin tohtorikouluun ja suorittanut tutkintoon vaadittavia opintoja.
Mä aloitin kysymällä yhdeltä alani tutkijalta, suostuisiko hän ohjaamaan väikkärini. Myöhemmin tutustuin toiseen, jota pyysin myös. Sitten hain jatko-opinto-oikeutta, rahoitettua paikkaa tohtorikoulussa sekä rahoitusta säätiöiltä. Muistaakseni jatko-opinto-oikeuteen ei enää tarvinnut erillisiä suosittelijoita, kun oli tiedossa ohjaajat ja seurantaryhmä. Seurantaryhmään pyysin ihmisiä ohjaajien suositusten perusteella.
En tee väikkäriä graduaiheestani, enkä saanut gradusta kuin M, mutta ihan hyvin tämä on silti mennyt. Pari ekaa vuotta apurahat oli vuoden pätkiä, sitten sain pidemmän pätkän.
Kiitos kiinnostavasta viestistä! Miten pitkällä olit aiheen/tutkimuskysymysten ja -suunnitelman kanssa, kun kysyit ohjaajaa?
Toi muinaismuija on varmaan joku, joka ei ole päässyt väikkäriä tekemään..