Lue keskustelun säännöt.
Nyt tajusin miksei minusta pidetä....
05.05.2013 |
..mulla on omia mielipiteitä. Siksi mulla ei ilmeisesti ole naispuolisia ystäviä. Ei ole miespuolisiakaan, mutta miehistä ei niin moni näytä inhoavan. Olen kyllä joskus aikaisemminkin sen huomannut, että jos en lähde massan mukana ihkuttamaan jotain, jään heti joukosta ulkopuolelle. Onko siis pakko valehdella ystäyvyäkseen? Muuten olen aika kiltti ja hiljainen, mutta vähän kärkevä ja uskallan sanoa silti, jos en ole samaa mieltä kaikkien muiden kanssa. Otetaan pari neutraalia esimerkkiä, jotka eivät loukkaa ketään: : "Minusta Taru Sormusten Herrasta on tylsä" "Minusta talvi on parempi kuin kesä", "tykkään enemmän matkailla Suomessa kuin aurinkorannoilla". Nämä eivät ole hyviä esimerkkejä, mutta kuvaa sitä, että mielestäni näin viattomia ajatukseni ovat. Huomasin sen täällä, kun kerroin oman mielipiteeni, niin niihin tuli riitaisia vastakommentteja. Olin vähän että WTF? En halua sanoa mitkä ketjut, mutta parissakin ketjussa kävi näin. Minusta mielipiteeni ei ollut mitenkään erikoinen tai loukkaava. Täytyy nyt työstää tätä, että miksi ihmiset suuttuvat niin herkästi tai eivät pidä ajatuksistani.
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:47"]
Siis jos toinen tulee innoissaan kertomaan, kuinka vihdoin sai varattua etelänmatkan, niin sinä kerrot siihen päälle, että sun mielestä ulkomaanmatkat ei ole mitään ja Suomessa on jees reissata?
Ymmärrätkö että siinä tilanteessa mielipiteesi ei ole normaali keskustelussa ilmaistu kanta, vaan toisen matkan ja matkainnon nollaaja ja saatat vaikuttaa valinnan mukaan joko ilkeältä tai kateelliselta (tai molemmilta).
[/quote]
Ei tietenkään, ei näin. En kirjoittanut aloitusviestissäkään noin. Vaan esimerkiksi jos joku kysyy, että aiotteko mennä talvilomalla etelän reissulle, niin vastaan että ei, kun tykkään olla talvella Suomessa ja hiihdellä. Ihan näin viaton on aloitusasetelma, mistä saattaa lähteä väittely käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Markollakin on voimakkaita mielipiteitä esim. homoista ja mamuista, mutta rakastan häntä silti. Jokaisella saa olla mielipiteensä. :D
Minä en koe olevani liian fiksu, ehkä liian tavis? En minä ole niitäkään tyyppejä, jotka rakastavat psykolgoisia tai filosofisia keskusteluja. Olen kaupungissa asuva luontoihminen, ja ehkä nykyään ei oikein hengenheimolaisia löydy? En siis viherpiiperätjäkään, vaan tykkään bongailla lintuja, käydä kalassa ja sen sellaista. Shoppailustakin tykkään, mutta en jatkuvasti. Älyltäni pidän itseäni aika keskinkertaisena.
Töissä olen miesvaltaisella alalla. Nykyisessä työpaikassani olen ainoa nainen. Aiemmin olen ollut naisvaltaisillakin ja työapaikoilla olen kyllä tullut toimeen kaikkien kanssa, ainakin omasta mielestäni.
Ap.
Minä olen myös niitä, joita kukaan ei oikeastaan tarvitse mihinkään. En ole koskaan ollut osa mitään porukkaa, vaan harvat ystäväni ovat olleet toisistaan erillisiä, ja heillä sitten taas on olleet ne ihmiset, joita he ovat konkreettisesti tarvinneet johonkin enemmän kuin minua koskaan.
En tiedä tarkalleen miksi näin, mutta olen kyllä pohtinut asiaa varmaan liikaakin. Minä tiedostan olevani hauska, mutta kuitenkin asiallinen. Minulla on omat mielipiteeni joita tuon julki kysyttäessä tai todella varovasti keskusteluissa, ja mielipiteeni joskus ovat samaa tyyliä kuin ap:n, että en esim. seuraa mitään tositv-ohjelmaa enkä osannut keskustella Putouksesta mitään. Sen sijaan minua itseäni huvittanut väittely mieheni kanssa fysiikanlaista ei saanut mitään kommenttia aikaiseksi ei Facebookissa eikä irl. Sanottiin vain, että "minä en noista jaksa mitään ymmärtää" tai että "miten jotkut vielä jaksaa väitellä". Huoh.
Minä pitäisin pitkistä keskusteluista, miehen kanssa joskus niitä käynkin mutta muita keskustelukumppaneita ei oikein enää ole. Olen myös tarjonnut apuani joskus, mutta sitä ei ole tarvittu. Olen ehdotellut kahveja, kyläilyjä, leikki-treffejä mutta ne aina jää. Jotenkin tuntuu, että ihmiset silti on tosi paljon yksin, eivät vaan ota tarjouksia vastaan. Joskus myös tuntuu, ettei minua ymmärretä. Ihan kuin olisin liian korkealentoinen tai liian analyyttinen. Joskus olen jopa miettinyt, että liian fiksu.