Nyt tajusin miksei minusta pidetä....

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:51"]

Minä olen myös niitä, joita kukaan ei oikeastaan tarvitse mihinkään. En ole koskaan ollut osa mitään porukkaa, vaan harvat ystäväni ovat olleet toisistaan erillisiä, ja heillä sitten taas on olleet ne ihmiset, joita he ovat konkreettisesti tarvinneet johonkin enemmän kuin minua koskaan. 

En tiedä tarkalleen miksi näin, mutta olen kyllä pohtinut asiaa varmaan liikaakin. Minä tiedostan olevani hauska, mutta kuitenkin asiallinen. Minulla on omat mielipiteeni joita tuon julki kysyttäessä tai todella varovasti keskusteluissa, ja mielipiteeni joskus ovat samaa tyyliä kuin ap:n, että en esim. seuraa mitään tositv-ohjelmaa enkä osannut keskustella Putouksesta mitään. Sen sijaan minua itseäni huvittanut väittely mieheni kanssa fysiikanlaista ei saanut mitään kommenttia aikaiseksi ei Facebookissa eikä irl. Sanottiin vain, että "minä en noista jaksa mitään ymmärtää" tai että "miten jotkut vielä jaksaa väitellä". Huoh. 

Minä pitäisin pitkistä keskusteluista, miehen kanssa joskus niitä käynkin mutta muita keskustelukumppaneita ei oikein enää ole. Olen myös tarjonnut apuani joskus, mutta sitä ei ole tarvittu. Olen ehdotellut kahveja, kyläilyjä, leikki-treffejä mutta ne aina jää. Jotenkin tuntuu, että ihmiset silti on tosi paljon yksin, eivät vaan ota tarjouksia vastaan. Joskus myös tuntuu, ettei minua ymmärretä. Ihan kuin olisin liian korkealentoinen tai liian analyyttinen. Joskus olen jopa miettinyt, että liian fiksu.

[/quote]

Voi olla, ettei ihmiset halua keskustella fysiikan laeista. Minusta niitä tosin on hauska pohtia, siis sillä lailla entäs jos olisikin näin -tyyppisesti. Itse yritin saada aikaiseksi joskus keskustelua siitä, voisiko kasvaimen siirtää ihmisestä toiseen. Asiasta tietämättömille: kun kirurgi leikkaa pois syöpää, pitää varoa ettei jätä mitään irronnutta palasta syövästä minnekään, koska se voi kiinnittyä uuteen kohtaan ja alkaa kasvamaan siinä. Eli voisko sitä syöpää siirtää jollekulle toiselle. Ja jos siinä tulisi ongelmaksi sama kuin elinten siirrossa eli uusi elimistö hylkisi, ehkäpä syövän voisi siirtää identtiselle kaksoselle tai jollekulle muulle, joka mätsää. Tarkoitus ei siis olisi kukkoilla tiedoissa, vaan ihan miettiä mitä kaikkea sillä leikatulla hullusti lisääntyvällä kudoksella voisi tehdä.

Ehkäpä se eniten ihmetyttää, että tiedän joidenkin olevan yksin, ja mun seura ei silti kelpaa. Voin mä keskustella muodistakin tai ihmissuhteista, jos syövät ei kiinnosta. Tv-ohjelmia tulee katsottua sen verran vähän, etten niistä keksisi sanomista, mutta ei kai sen takia ihmisiä voi sulkea kaveripiirin ulkopuolelle ettei tiedä millainen ohjelma on Putous. (eikä ne edes tiedä sitä etten ole koskaan katsonut sitä, koska siihen ei ole ikinä annettu mahdollisuuttakaan).

Joku kirjotti, että miehistä saa helpommin seuraa. Mä olen samaa mieltä. Tuntuu, että miehet hyväksyvät porukkaan helpommin, vaikka olisi vähän outo. Tai siis että sen oudon kanssa voi edes tervehtiä kun näkee muussa ympäristössä, ei tarvitse alkaa tutkimaan omia kynsinauhojaan jos erehtyy samaan hissiin. Ystäväksi ei tarvitse ruveta, mutta voisi sentään suhtautua vähän kuin naapuriin, jota moikkaa nähdessään ja jos joutuu sen nörtti-inhotuksen kanssa tekemään parityötä, voisi vaikka kokeilla omien sosiaalisten kykyjen rajoja, onnistuuko tekemään mielenkiintoisen keskustelun. Minusta kaikkein mielenkiintoisimmat keskustelut käydään juuri sellaisten puoli tuntemattomien kanssa, joista ei oikeastaan tiedä mitään.

[/quote]

Sinä kuulostat mukavalta, tykkään sinusta jo tämän tekstin perusteella, mikä siis on oivaltavasti ja mukavasti kirjoitettukin :) t: se fysiikan lakiasioista väittelevä (yritin kumota energian jatkuvuusteorian omilla teorioillani)

AP: syyn voi olla se miten tuot mielipiteesi julki, kuten joku sanoi, eli että olet keskuseluntappaja, tai ehk käytöksessäsi on muuto luotaantyöntävää, mitä et ole vaan vielä hokannut? ehkä et halua kuunnella ihmisen ulkomaanmatkoista jos sinua ei kiinnosta (esim.) ulkomaanmatkailu, ja sen huomaa sinusta ettei nappaa. ja joku sanoi hyvin että ehkä sinua ei "tarvita", eli ihmiset ei löydä sun kanssa yhteisiä juttuja jolloin ei kiinnostaa luoda ystävyyssuhdetta, vaikkei sinussa olisi erityisesti vikaakaan. itse muistan tavanneeni ihmisiä jotka olivat ok, ja yrittivät ehkä luoda minuun yhteyttä ja huomasin sen, mutta vaikkei heissä ollut mitään vikaa niin en vaan jaksanut innostua kyseisistä ihmisistä sillä hetkellä. ei ollut yhteistä, ei mielenkiintoisia keskusteluja, ei mitään...

itse olen ihan liian myöhään tajunnut että omaan paljon huonoja tapoja ja saan olla kiitollinen että minulla edes on ystäviä, olen ollut aika toivoton small talkissa ja töksäytellyt mielipiteitäni ihan väärissä paikoissa sitä tajuamatta. jotkut huonot esimerkit tässä keskustelussa osuivat aika pahasti...  olen kyllä vanhemmiten oppinut tavoille vähän...  mutta pointtini siis että töksäyttelu ei vielä itsessään ole este, tai kärkevät mielipiteet. voi olla että mielipiteittesi lisäksi ei vaan ole mitään muuta mikä sinussa kiinnostaisi juuri niitä ihmisiä ketä tapaat. ehkä susta ei vaan parhaat puolet tuu kovin helpolla esiin.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:40"]

Täytyy nyt työstää tätä, että miksi ihmiset suuttuvat niin herkästi tai eivät pidä ajatuksistani. 

[/quote]

Ihan vain siksi, että mielipiteesi ovat poikkeavia. Suomessa osataan hyväksyä vain ja ainoastaan yksi mielipide per asia. Jos jonkun kanta poikkeaa tästä, muut hätääntyvät, koska oletus on että tuo poikkeava kanta on joko huonompi tai parempi kuin se yleisesti hyväksytty. Sellaista vaihtoehtoa kun ei ole, että erilaiset mielipiteet olisivat keskenään aivan yhtä hyviä. Aina on vertailtava ja löydettävä se "oikea" ja paras totuus, ja jos jonkun kanta poikkeaa omasta, on aina mahdollista että se toinen onkin se parhaan ja oikean mielipiteen esittäjä. Sehän puolestaan olisi katastrofaalista tälle eri mieltä olevalle, kasvothan siinä menevät kun on ollut julkisesti väärää mieltä!

Tästä syystä poikkeavat mielipiteet ammutaan yleensä aggressiivisesti alas, ettei vain kenelläkään kävisi mielessäkään, että se poikkeava olisi itse asiassa vallitsevaa mielipidettä parempi.

Sivistysvaltioissa tällaista naurettavaa pelleilyä ei harrasteta, vaan kaikki ymmärtävät että mielipiteitä on monenlaisia, eikä erilaisuus merkitse automaattisesti paremmuutta tai huonommuutta. Keskenään erilaiset mielipiteet ja erilaiset ihmiset voivat olla aivan samanarvoisia. Tämä on ehkä suurin yksittäinen syy siihen, miksi Suomessa on niin raskasta elää verrattuna kulttuureihin, joissa sivistyksellä on pidempi historia. Suomalaisten paljon puhuttu kyräily, öykkäröinti ja epäkohteliaisuuskin aiheutuvat mielestäni suureksi osaksi juuri tästä. Ihmiset eivät koe, että heillä on varaa olla muille ystävällisiä, avuliaita ja kohteliaita, koska pelätään että jäädään itse jalkoihin. Elämä on ainaista taistelua paremmuudesta.

Täää nyt menee täysin ohi, mutta pakko oli tarttua. Olen asunut Helsingissä koko elämäni siis 44v. ja joka talvi on ollut pakkasta. Joskus vähemmän joskus enemmän. Viime talvina tosi koviakin ja tuuli päälle niin on kun Siperiassa:).

Ap:n aloituksesta tuli mieleen työkaverini joka laukoo kanssa mielipiteitä keskusteluissa ja saa sen jälkeen ihmiset taas takaisin työpisteisiinsä. esimerkki; vähän aika lööpeissä oli joku julkkisnainen joka oli saanut vauvan yli nelikymppisenä. Siinä sitten jutusteltiin vauvoista ja vauva-arjesta ihan leppoisastk kun tämä työkaverini paukautti että kyllä lapset on tehtävä alle kolmekymppisenä, tommoinen yli-ikäisesten lisääntyminen on ihan epätoivoista ja säälittävää. Pöydän ympärillä sattui vaan olemaan useampi nainen joka oli saanut vauvan yli kolmekymppisenä, jopa liki neljääkymppiä. Ymmärrettävästi jutustelu loppui siihen.

kyllä ihmisellä saa olla mielipiteitä ja jopa kärkeviäkin mutta niiden editystapa ja -paikka ratkaisee paljon

Mä olen periaatteessa aina arvostanut ihmisiä joilla on omaperäisiä mielipiteitä ja uskallusta sanoa ne. Nyt kun ikää on tullut vähän lisää, niin huomaan kuitenkin että sellainen vähän pehmeämpi tyyli miellyttää minua nykyään eniten. Suht usein ne mielipiteikkäät ihmiset ovat juuri niin kärkeviä ja vähän aggressiivisia. Ei ikinä tiedä, mikä oma kommentti aiheuttaa yllättävän, vähän vyön alle menevän näpäytyksen. Nykyään se on minusta enemmän raskasta ja epäkohteliasta kuin kiinnostavaa. Arvostan ihmistä joka osaa sanoa omaperäisetkin mielipiteensä kivalla tavalla, niin että hänen seurassaan on hyvä ja rauhallinen olla. Ei tarvitse olla varpaillaan. Minusta sellainen käytös on kohteliasta ja tyylikästä. En siis väitä, että ap olisi toisenlainen, enhän tunne häntä. Kerroin vain ajatuksia joita minussa heräsi tämän ketjun luettuani.

Olen yllättynyt, että kukaan ei vielä ole maininnut sanaa huumorintaju.

Ap,  et näiden tekstiesi perusteella vaikuta kovin hauskalta ihmiseltä.Tosikot ovat harvoin houkuttelevaa seuraa. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi olla mikään yleinen hauskuuttaja ja loputon vitsiniekka (ovat muuten usein tosi rasittavia tyyppejä), vaan ihan sellaista pienimuotoista arjen huumoria. Sellaista mikä tekee keskustelusta hyvän tuulista, muttei mitään hervotonta nauramista? Kyky nauraa myös itselleen on yleensä plussaa. Erityisesti se, että osaa nähdä huumoria myös vastoinkäymisissä, eikä vain valita ( en väitä sinun tekevän niin, mietinpähän vain muutamia tuttujani).

Tietysti voi myös olla, että huumorintajusi on kovin erikoinen ja muut eivät vain ymmärrä sitä. Tunnen tyyppin, joka aina ihmettelee, miksi hänen kommenteistaan loukkaannutaan. Nämä komentit ovat hänestä huumoria, mutta jostain syystä kaikkien muiden korvissa ne kuulostavat vain ja ainoastaan mauttomilta, usein jopa loukkaavilta.

En osaa näiden tekstien perusteella sanoa, mikä sinussa olisi vikana. Ehkä seura missä et ole pidetty, on vain ollut väärä? Eli toisin sanoen, jossain toisaalla olisit suosittu.

Vaikka meitä suomalaisia on vain viitisen miljoonaa, tänne kuitenkin mahtuu erittäin monenlaista joukkoa. Oletko tunnistanut, että esimerkiksi joidenkin ammattiryhmien edustajien kanssa sinulla synkkaisi paremmin kuin toisten?

Esimerkiksi, minua jostain syystä karsastaa suurin osa hoitajista - olivat sitten sairaanhoitajia tai hammashoitajia -, vaikka itse olen lähtökohtaisesti asiallinen ja rauhallinen sekä otan kanssaihmiset huomioon. Saan tosi nurjaa kohtelua, pään aukomista ja oikeuksiani yritetään yleensä tavalla tai toisella polkea.

Olen lopulta päätellyt, että elämme kovin erilaisissa maailmoissa ja siksi tulee näitä törmäyksiä. He ovat tottuneet vahvoihin hierarkioihin, ja ehkä siksikin aina yritetään selvittää vastaantulijan kanssa, kuka määrää. Se on heillä normaalia kanssakäymistä.

Minä taas olen yrittäjä ja toimin enemmän asiaperusteisesti. Tittelit eivät merkkaa juurikaan. En esimerkiksi jännitä kenenkään seuraa ja käyn leppoisia keskusteluja vaikka presidentin kanssa, jos samaan seuraan satutaan.

Olen joskus nuorempana tuntenut jotain samanlaista kuin sinä, mutta nykyään tapaan niin paljon ihmisiä, että moiset ajatukset ovat unohtuneet. Samanmielisiä tulee aina toisinaan vastaan. Kaikkien kanssa tulen toimeen, toisten kanssa läheisemmin ja toisten etäisemmin. Jonkun kanssa tulee toimeen sillä, ettei ole ollenkaan tekemisissä. Kaikenlaisia ihmisiä mahtuu maailmaan, silmät avoinna vaan ja kohti uusia tuulia.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:40"]

..mulla on omia mielipiteitä. Siksi mulla ei ilmeisesti ole naispuolisia ystäviä. Ei ole miespuolisiakaan, mutta miehistä ei niin moni näytä inhoavan. Olen kyllä joskus aikaisemminkin sen huomannut, että jos en lähde massan mukana ihkuttamaan jotain, jään heti joukosta ulkopuolelle. Onko siis pakko valehdella ystäyvyäkseen? Muuten olen aika kiltti ja hiljainen, mutta vähän kärkevä ja uskallan sanoa silti, jos en ole samaa mieltä kaikkien muiden kanssa. Otetaan pari neutraalia esimerkkiä, jotka eivät loukkaa ketään: : "Minusta Taru Sormusten Herrasta on tylsä" "Minusta talvi on parempi kuin kesä", "tykkään enemmän matkailla Suomessa kuin aurinkorannoilla".  Nämä eivät ole hyviä esimerkkejä, mutta kuvaa sitä, että mielestäni näin viattomia ajatukseni ovat. Huomasin sen täällä, kun kerroin oman mielipiteeni, niin niihin tuli riitaisia vastakommentteja. Olin vähän että WTF? En halua sanoa mitkä ketjut, mutta parissakin ketjussa kävi näin. Minusta mielipiteeni ei ollut mitenkään erikoinen tai loukkaava. Täytyy nyt työstää tätä, että miksi ihmiset suuttuvat niin herkästi tai eivät pidä ajatuksistani. 

[/quote]

Sinusta ei pidetä , koska olet tyhmä, ennakkoluuloinen ja rasistinen.

Ns. mielipiteesi eivät vaikuta asiaan. Kuvotat ilman niiden ilmaisuakin.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:51"]

Minä olen myös niitä, joita kukaan ei oikeastaan tarvitse mihinkään. En ole koskaan ollut osa mitään porukkaa, vaan harvat ystäväni ovat olleet toisistaan erillisiä, ja heillä sitten taas on olleet ne ihmiset, joita he ovat konkreettisesti tarvinneet johonkin enemmän kuin minua koskaan. 

En tiedä tarkalleen miksi näin, mutta olen kyllä pohtinut asiaa varmaan liikaakin. Minä tiedostan olevani hauska, mutta kuitenkin asiallinen. Minulla on omat mielipiteeni joita tuon julki kysyttäessä tai todella varovasti keskusteluissa, ja mielipiteeni joskus ovat samaa tyyliä kuin ap:n, että en esim. seuraa mitään tositv-ohjelmaa enkä osannut keskustella Putouksesta mitään. Sen sijaan minua itseäni huvittanut väittely mieheni kanssa fysiikanlaista ei saanut mitään kommenttia aikaiseksi ei Facebookissa eikä irl. Sanottiin vain, että "minä en noista jaksa mitään ymmärtää" tai että "miten jotkut vielä jaksaa väitellä". Huoh. 

Minä pitäisin pitkistä keskusteluista, miehen kanssa joskus niitä käynkin mutta muita keskustelukumppaneita ei oikein enää ole. Olen myös tarjonnut apuani joskus, mutta sitä ei ole tarvittu. Olen ehdotellut kahveja, kyläilyjä, leikki-treffejä mutta ne aina jää. Jotenkin tuntuu, että ihmiset silti on tosi paljon yksin, eivät vaan ota tarjouksia vastaan. Joskus myös tuntuu, ettei minua ymmärretä. Ihan kuin olisin liian korkealentoinen tai liian analyyttinen. Joskus olen jopa miettinyt, että liian fiksu.

[/quote]

Voi olla, ettei ihmiset halua keskustella fysiikan laeista. Minusta niitä tosin on hauska pohtia, siis sillä lailla entäs jos olisikin näin -tyyppisesti. Itse yritin saada aikaiseksi joskus keskustelua siitä, voisiko kasvaimen siirtää ihmisestä toiseen. Asiasta tietämättömille: kun kirurgi leikkaa pois syöpää, pitää varoa ettei jätä mitään irronnutta palasta syövästä minnekään, koska se voi kiinnittyä uuteen kohtaan ja alkaa kasvamaan siinä. Eli voisko sitä syöpää siirtää jollekulle toiselle. Ja jos siinä tulisi ongelmaksi sama kuin elinten siirrossa eli uusi elimistö hylkisi, ehkäpä syövän voisi siirtää identtiselle kaksoselle tai jollekulle muulle, joka mätsää. Tarkoitus ei siis olisi kukkoilla tiedoissa, vaan ihan miettiä mitä kaikkea sillä leikatulla hullusti lisääntyvällä kudoksella voisi tehdä.

Ehkäpä se eniten ihmetyttää, että tiedän joidenkin olevan yksin, ja mun seura ei silti kelpaa. Voin mä keskustella muodistakin tai ihmissuhteista, jos syövät ei kiinnosta. Tv-ohjelmia tulee katsottua sen verran vähän, etten niistä keksisi sanomista, mutta ei kai sen takia ihmisiä voi sulkea kaveripiirin ulkopuolelle ettei tiedä millainen ohjelma on Putous. (eikä ne edes tiedä sitä etten ole koskaan katsonut sitä, koska siihen ei ole ikinä annettu mahdollisuuttakaan).

Joku kirjotti, että miehistä saa helpommin seuraa. Mä olen samaa mieltä. Tuntuu, että miehet hyväksyvät porukkaan helpommin, vaikka olisi vähän outo. Tai siis että sen oudon kanssa voi edes tervehtiä kun näkee muussa ympäristössä, ei tarvitse alkaa tutkimaan omia kynsinauhojaan jos erehtyy samaan hissiin. Ystäväksi ei tarvitse ruveta, mutta voisi sentään suhtautua vähän kuin naapuriin, jota moikkaa nähdessään ja jos joutuu sen nörtti-inhotuksen kanssa tekemään parityötä, voisi vaikka kokeilla omien sosiaalisten kykyjen rajoja, onnistuuko tekemään mielenkiintoisen keskustelun. Minusta kaikkein mielenkiintoisimmat keskustelut käydään juuri sellaisten puoli tuntemattomien kanssa, joista ei oikeastaan tiedä mitään.

[/quote]

Sinä kuulostat mukavalta, tykkään sinusta jo tämän tekstin perusteella, mikä siis on oivaltavasti ja mukavasti kirjoitettukin :) t: se fysiikan lakiasioista väittelevä (yritin kumota energian jatkuvuusteorian omilla teorioillani)

[/quote]

Mäkin hymyilin sun vastaukselle!

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:40"]

 Olen kyllä joskus aikaisemminkin sen huomannut, että jos en lähde massan mukana ihkuttamaan jotain, jään heti joukosta ulkopuolelle. Onko siis pakko valehdella ystäyvyäkseen? Muuten olen aika kiltti ja hiljainen, mutta vähän kärkevä ja uskallan sanoa silti, jos en ole samaa mieltä kaikkien muiden kanssa. 

[/quote]

Tuossa se, mikä vaikuttaa ylimieliseltä. Sanamuodot tökkää. Voi olla kärkevä ja suora, mutta ei puhua toisista alentuvasti "ihquttajina" ja pohtia olevansa sen verran fiksu, että pitäisi valehdella saadakseen ystäviä.

-se toinen kärkevä-

Mä en saanut aloitusviestistä yhtään ylimielistä kuvaa. EN lainkaan. Musta se oli asiallinen ja analyyttinen.

Nyt mieleeni tuli yksi vaihtoehto: Voisiko olla, että olet turhan niukkasanainen? Avaatko kantojasi, perusteletko näkemyksiäsi ja tuntojasi? 

Mietin työpaikan lounaspöytäkeskustelua, jossa joku saattaa kertoa lomamatkastaan Espanjassa. Jos tällaisessa keskustelussa sanot ykskantaan, ettet perusta ulkomaanlomista vaan vietät lomasi mieluummin Ypäjällä, se todennäköisesti tappaa keskustelun, ellet kerro asiasta enempää. Ja jos seuraavan leffakeskusteluaiheen syttymisen jälkeen tokaiset kyseisen leffan olleen mielestäsi tylsä (ja piste eikä muuta), voi olla, että muiden mielestä hankaloitat sosiaalista keskustelua aika tavalla.

Tuumailee nro 3

Heh, tarkistin menneen talven sään. Suomen Helsingissä ei ole ollut viime talvena  kahdenkymmenen asteen pakkasia siitä yli puhumattakaan joten te taidatte olla varsinaisia vinkuiitoja jos pidätte miinus kymmentä kovana pakkasena. =D =D =D 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:59"]

Toinen juttu voi olla se, että ihmisten voi olla vaikea löytää mitään yhteistä kanssasi. Ei se vielä tarkoita, että susta ei pidettäisi, mutta sen takia ehkä ei ole niin kovin paljon syytä hakeutua seuraasi. Silloin ei tule niitä ystävyyssuhteita, mikä voi sulle näyttää siltä, että susta ei pidetä. Sua vain... ei tarvita, jos ymmärrät, mitä ajan takaa.

[/quote]

Voisitko valoittaa tätä hieman lisää? En ole aloittaja, mutta mulla itselläni on usein juuri tällainen olo. Ettei mua... tarvita.

Jos tarjoudun ihan vaikka auttamaankin, niin usein vastataan, ettei tarvitse, on jo tarpeeksi auttajia. Ja kun tätä jatkuu tarpeeksi kauan, mulle tulee itselleni sellainen kiusallinen olo, ihan kuin pitäisi pyytää anteeksi omaa läsnäoloaan. Kaikilla on aina kiire. Sovitaan, että mennään kahville (toinen ihan sanoo näin, en aina vain minä), ja sitten kuitenkaan ei löydy aikaa koko vuoden aikana. Tai että ryhmässä koulussa ryhmätyöt tehdään valmiiksi ennen kuin mä ehdin edes aloittamaan. Mä en ymmärrä miksei kukaan halua edes yrittää tutustua muhun. Pukeudun ihan tavallisesti, näytän ihan samalle kuin kaikki muutkin. Ei ne muut tiedä musta mitään, joten sellaiset pienet massavirrasta poikkeavat asiat eivät tule koskaan kenenkään tietoon. Omalta mieheltä olen joskus kysynyt tästä, mutta hänen mielestään ei ole mitään ongelmaa olemassa. Hänestä ne ihmiset vain on oikeasti niin kiireisiä. Pelaan tennistä, mutta olen melko huono siinä. Sielläkin aina odotan, että kuka uhrautuu ja viitsii vaivautua mun pariksi sen tunnin ajaksi. Joskus olen miettinyt sitäkin, että jos tuo mies(kin) minut jättää, ja jäisin työttömäksi, niin kukaan ei huomaisi jos kuolisin. Oikeastaan vain työpaikoilla mun panosta on kiitelty (olen opiskelija, joka käy myös töissä). Myönnän sen, että olen joskus vähän hiljainen, mutten ymmärrä miksei sitä hiljaisempaakin voisi kutsua esim lukukauden päätösbileisiin, jonne tulee "kaikki".

yksi lisänäkökulma on että mieti tuota MINÄ asennettasi...tietysti elät omaa elämääsi ja tykkääet kenties eri asioista kuin jotkut muut, mutta miksi sinulle on niin tärkeää sano oma mielipiteesi tai kanta johonkin asiaan?  Miksi luulet että muut olisivat edes kiinnostuneita tietämään sinun mielipiteesi jostain asiasta, etenkin jos he eivät edes kysy sinulta mielipidettä?

Jos kehittyisit hyväksi kuuntelijaksi ja osoittaisit enemmänkin olevasi kiinnostunut siitä mitä ja miksi toinen ajattelee mitä ajattelee..olisit kiinnostuneempi toisten mielipiteistä, kuin siitä, että saat sanoa pman mielipiteesi, niin olisit varmaan suosittua seuraa ja ystäväpotentiaalia.

Mä tarkoitin tuolla tarvitsemiskommentillani sitä, ihmiset pärjää ikään kuin ilmankin. Ajatellaan, että on sekä pois työntäviä ominaisuuksia että puoleensa vetäviä ominaisuuksia. Esim. jostain ihmisestä en pidä, koska hän on hölöttäjä, joka ei kuuntele muita. Tämä on sitä pois työntämistä. Jostain ihmisestä taas en ole pitämättä, hän on varmaankin ihan ok, mutta hän ei ole minun mielestäni niin hauska / kiinnostava / älykäs / mitä tahansa, jotta tulisin hakeutuneeksi hänen seuraansa ja halunneeksi lisää. Hän ei vedä minua puoleensa, vaikka hänessä ei ole mitään vikaa. Tätä ajoin takaa tarvitsemisella.

Etenkin esimerkiksi omalla kohdallani tuota tarvitsemattomuutta esiintyy aika tavalla. Asun suuressa kaupungissa, ja olen asunut täällä koko ikäni. Minulle on vuosien varrella kertynyt melko paljon ystäviä, koska aikaa on siihen ollut riittävästi. Lisäksi tapaan käytännössä kaikkia ystäviäni kahden kesken, minulla ei ole mitään porukkaa, jossa tapaisin suurta ystävämäärää kerralla. Niinpä en oikeastaan tarvitse uusia ystäviä, vaan itse asiassa ihmisen, joka saisi minut haluamaan läheisempää tutustumista, pitäisi olla aika uskomaton pakkaus, ja minun pitäisi jollain tasolla miltei olla rakastunut häneen, jotta etsisin hänelle aikaa kalenteristani.

Kuulostaa inhottavalta, mutta nimettömänä voi olla raadollisen rehellinen.

-3-

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:36"]

yksi lisänäkökulma on että mieti tuota MINÄ asennettasi...tietysti elät omaa elämääsi ja tykkääet kenties eri asioista kuin jotkut muut, mutta miksi sinulle on niin tärkeää sano oma mielipiteesi tai kanta johonkin asiaan?  Miksi luulet että muut olisivat edes kiinnostuneita tietämään sinun mielipiteesi jostain asiasta, etenkin jos he eivät edes kysy sinulta mielipidettä?

Jos kehittyisit hyväksi kuuntelijaksi ja osoittaisit enemmänkin olevasi kiinnostunut siitä mitä ja miksi toinen ajattelee mitä ajattelee..olisit kiinnostuneempi toisten mielipiteistä, kuin siitä, että saat sanoa pman mielipiteesi, niin olisit varmaan suosittua seuraa ja ystäväpotentiaalia.

[/quote]

En minä tiedä, olenko nyt niin huono kuuntelijakaan. Esimerkkinä yhdellä ex-työpaikalla vähän snobina pidetty nainen tuli avautumaan minulle lapsensa sairaudesta, kukaan muu ei tiennyt siitä eikä kyllä saanut tietää minultakaan. Aika yllättävää, että hän kertoi sen juuri minulle. Tällaisia vastaavia tapauksia on sattunut silloin tällöin muissakin yhteyksissä. 

Mitä ihmiset sitten haluavat kuulla? Juoruja? Osaan minkä senkin taidon, vaikka koetankin hillitä sitä. Ei asiat suljet toki toisiaan pois, eli jos sanonkin jotain, niin en ole jatkuvasti suuna päänä, kirjoitinhan alussa, että olen vähän hiljainen. 

Siis jos toinen tulee innoissaan kertomaan, kuinka vihdoin sai varattua etelänmatkan, niin sinä kerrot siihen päälle, että sun mielestä ulkomaanmatkat ei ole mitään ja Suomessa on jees reissata?

Ymmärrätkö että siinä tilanteessa mielipiteesi ei ole normaali keskustelussa ilmaistu kanta, vaan toisen matkan ja matkainnon nollaaja ja saatat vaikuttaa valinnan mukaan joko ilkeältä tai kateelliselta (tai molemmilta).

Kai tiedät, että keveässä jutustelussa (small talk) varsinkin vieraampien ihmisten kanssa ei ole yleensä järkevää laukoa juuri niitä kärkeviä mielipiteitä. Nämä mielipiteet tuodaan esille sitten vähän parempien tuttujen kanssa. Mulla ainakin häviää into keskustella vähän vieraamman ihmisen kanssa, jos johonkin kevyesti heittämääni aletaan heti takertumaan ja vähän kuin nolaamaan mut. Esimerkiksi:

minä: Voi että mä en kestä tota veeärrää, junat aina myöhässä..

väärin: kuule, haluutko oikeesti, että verovaroja pitäisi lisätä,  ja kannattas olla tyytyväinen siihen mitä saa ja  plaa plaa

oikein: no niinpä, ihan totta! Katoitko muuten eilen telkkarista sitä ja tätä..

Tuo "oikein" tyyppi saattaa olla samaa mieltä kuin tuo "väärin" tyyppi, mutta tuollaiset mielipiteet (vaikkakaan ei ole vääriä sinällään) ei kuulu keveään keskusteluun. Niillä karkoittaa vastapuolen varmasti. Monet ei tajua tätä ja luulee vaan, että ovat muka jotenkin erilaisia, ja heitä ei ymmärretä. Yleensä kyse on vain heikoista small talk taidoista.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:43"]

Mä tarkoitin tuolla tarvitsemiskommentillani sitä, ihmiset pärjää ikään kuin ilmankin. Ajatellaan, että on sekä pois työntäviä ominaisuuksia että puoleensa vetäviä ominaisuuksia. Esim. jostain ihmisestä en pidä, koska hän on hölöttäjä, joka ei kuuntele muita. Tämä on sitä pois työntämistä. Jostain ihmisestä taas en ole pitämättä, hän on varmaankin ihan ok, mutta hän ei ole minun mielestäni niin hauska / kiinnostava / älykäs / mitä tahansa, jotta tulisin hakeutuneeksi hänen seuraansa ja halunneeksi lisää. Hän ei vedä minua puoleensa, vaikka hänessä ei ole mitään vikaa. Tätä ajoin takaa tarvitsemisella.

Etenkin esimerkiksi omalla kohdallani tuota tarvitsemattomuutta esiintyy aika tavalla. Asun suuressa kaupungissa, ja olen asunut täällä koko ikäni. Minulle on vuosien varrella kertynyt melko paljon ystäviä, koska aikaa on siihen ollut riittävästi. Lisäksi tapaan käytännössä kaikkia ystäviäni kahden kesken, minulla ei ole mitään porukkaa, jossa tapaisin suurta ystävämäärää kerralla. Niinpä en oikeastaan tarvitse uusia ystäviä, vaan itse asiassa ihmisen, joka saisi minut haluamaan läheisempää tutustumista, pitäisi olla aika uskomaton pakkaus, ja minun pitäisi jollain tasolla miltei olla rakastunut häneen, jotta etsisin hänelle aikaa kalenteristani.

Kuulostaa inhottavalta, mutta nimettömänä voi olla raadollisen rehellinen.

-3-

[/quote]

Minulla on muutama kaveri, mutta heidän kanssaan on juuri näin: He ovat ihmisiä, joista kaikki tykkäävät ja heidän ystäväpiirinsä on niin laaja, etteivät he tarvitse uusia, eli ei ole aikaa. Esimerkkinä yksi tuli äskettäin facebookin ja hyväksyi toki kaveripyyntöni, mutta hänellä oli 1. päivässä 50 kaveria ja uskon, että tuntee kaikki.