Haukkuiko oma äitinne teitä rumaksi?

:( No oletko saanut joskus päinvastaista palautetta kuin mitä äitisi sanoi? Voisit yrittää muistella jonkun kohteliaita sanoja ja yrittää unohtaa äitisi sanat.. En kyllä ymmärrä, miksi äitisi ylipäätään sanoi noin? Oletko puhunut hänen kanssaan jälkikäteen ja kertonut tunteistasi?

En sanonut hänelle mitään, menin jotenkin lukkoon kun tuli niin paha mieli silloin. Äitini on etäinen ihminen, lähinnä suuttuu jos omista tunteistaan koittaa kertoa.

Läskiksi on sanonut. Ei semmoist unohda. Ja tottahan se oli ja on. Sen sanomisen jälkeen yritin laihduttaa ja elin muutamalla omenalla päivässä, mutta en onnistunut

Ei ole minun äiti koskaan sanonut mitään noin rumaa. Onpa ikävä äiti ap:lla. Koita unohtaa ja ajatella, että rumaksi toista haukkuvalla on paha olla itsensä kanssa. En koskaan sanoisi ketään rumaksi, kaikkein vähiten omaa lastani. Äitinä en ymmärrä, kuinka joku äiti voi satuttaa onaa lastaan. Sellainen äiti ei ole normaali. AP et varmasti ole ruma, koita unohtaa äitisi sanat.

Katsot peiliin ja kerrot itsellesi että olet muuta kuin mitätön finninaama. Sinussa, niin kuin kaikissa meissä on myös kauniita ja vähemmän kauniita piirteitä. Yritä nyt keskittyä niihin asioihin peilikuvassasi mistä voit olla iloinen... Onkohan joku joskus sanonut äidillesi jotain vastaavaa julmaa? Esim. hänen oma äitinsä..

Samaa mieltä, äidilläsi täytyy olla tosi paha olla itsensä kanssa että purkaa sitä noin omaan lapseensa

Erottuani ja muutettuani pois tilapäiseen vuokra-asuntoon isosta okt:sta, äitini sanoi että hän pitää huolen siitä, että lapsia ei kodistaan pois viedä, eli asettui exän puolelle erossa. En usko että meidän suhde koskaan korjaantuu. 

Jos on ylipainoa, niin se ei musta ole oikeutus äidillesi (tai kellekään muullekaan) haukkua läskiksi.Ylipaino ei tee ketään ihmistä huonommaksi. Jos laihdutat, tee se terveytesi vuoksi, itsellesi, tökeröt kommentit eivät kerro sinusta vaan heistä.

kommentti 9 on kommentti nro:lle 4

No ei varsinaisesti, mutta huokaili useasti peilin ääressä, että kylläpä näytän kamalalta. Minulle taas ihmiset sanoivat, että kylläpä olet äitisi näköinen. Eli tietysti matemaattisesti lahjakkaana lapsena laskin yhteen, että minäkin näytän kamalalta. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, että äitini oli oikeasti nuorena kaunis (ja ihan hyvältä mummelilta näyttää vieläkin). Tarkoitti tietysti, että näytti vanhentuneelta, turvonneelta, väsyneeltä tms. Mutta vahinko oli jo tapahtunut, elin nuoruuteni "rumana tyttönä", ei ollut kivaa. Nyt keski-ikäisenä tajuan olevani ihan tavallisen näköinen nainen.

Ei. Enemmänkin piti kauniina, ei tosin juuri kehunutkaan. Mutta kai sillä jonkinlaiset jäljet  on olleet, koska olen aina "luullut" olevani kaunis. Ihan vasta äskettäin olen tajunnut, että en todellakaan ole perinteisen kauniin naisen näköinen. Ja olen jo 38v. Ihan hyvän näköinen olen silti.

Äitini on aina saanut mut tuntemaan, että olen vaan yliherkkä ihminen, joka pahoittaa mielensä liian helposti.

Siispä kiitos teille, kun tajusitte pahan mieleni. Ja kiitos kommenteistanne ja lohdullisista sanoista. Jotenkin äidin sanomiset alkaa vaivata pahasti mieltä tässä kun äitienpäivä jo lähestyy. Ei oikein haluttaisi viedä kukkia, mutta sitten taas koitan ymmärtää, että ehkä hänellä oli paha olo silloin kun ilkeästi sanoi.

AP

Minun äitini ei ole koskaan sanonut mitään tuollaista. Hän joskus kehui ihoani ja hiuksiani hellittelevästi :) Mutta minäkin luulin pienenä ja nuorena, että olen ruma, koska alakoulussa luokkalaiseni sanoivat usein minun olevan luokan rumin tyttö. Vähitellen yläkoulussa tajusin, että olenkin ihan nätti, että vaatteet ja meikit voivat korostaa kauneutta, mutta jotkut meistä ovat luonnollisen kauniita. Surullista, että minut tallottiin maahan ja että minun piti itse hakemalla löytää oma kauneuteni ja hyvä itsetunto.

Minusta tuntuu, että on äidin asia puuttua jollakin tapaa siihen, jos lapsi on ylipainoinen. Se pitäisi tehdä kuitenkin niin, että hän auttaa siinä koko ajan ja selittää asian lapselle niin, ettei siitä tule paha mieli. Ikävät kommentit saavat lapsesta tuntumaan kuin se olisi kokonaan lapsen syytä ja ettei hän kelpaa äidilleen. Sama noiden finnien kanssa, äidin olisi pitänyt hankkia apteekista tai lääkäriltä jotain tehokasta lääkettä, yrittää auttaa lastaan eikä jättää oman onnensa nojaan. Minustakin äidissä on jotain pahasti vialla, kun hän sanoo lapselle pahasti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi loukata niin ikävästi lastaan? Kai se on joidenkin ihmisten tapa saada toinen ryhdistäytymään, ja kuten joku mainitsikin, ehkä hän on itsekin saanut samankaltaisen negatiivisen palautteen kasvatuksen. Mutta milloin se on ketään oikeasti auttanut?

Ehkä ei suorastaan rumaksi, mutta lihavaksi (168/55) ja lisäksi pikku ilkeyksillä halusi minun ymmärtävän, etten ollut poikaystävieni arvoinen ja että ei kannattanut luulla liikoja omasta viehättävyydestäni.

Ei tietenkään! Täytyy olla julma, ja jopa sairas mieleltään jos omalle lapselle sanoo noin!

Surkea äiti ap:lla :(

Oma äitini ei ole koskaan haukkunut ulkonäköäni tai minua muutenkaan.

Ei äitini, mutta isäni kyllä. Muistan hänen sanoneen, että naamani on kuin ladon seinästä revitty eikä kukaan mies tule tuollaista haluamaan.

Mun äiti haukkui teininä pyöreäksi, olin jotain 174/60 tuolloin. Nykyään olen 63kg, 30-vuotias, ja yhä haukkuu liikapainoiseksi ("ohoh, mites sä nyt noin paljon painat, pitäiskö sun vähän tarkkailla enemmän mitä syöt"), kun joululahjaksi ostettu s-kokoinen yöpuku oli vähän liian pieni. Olen siis m-kokoinen, ja itse siihen ihan tyytyväinen, harrastan liikuntaa pari kertaa viikossa ja hyötyliikuntaa päivittäin. Hiukset leikattiin lapsena aina niin lyhyeksi että näytin ihan pojalta. Kun oli kuulemma niin ohuet. Nykyään mulla on hieman yli olkapäiden, uskon niiden olevan yhä ohuet, mutta kampaajan mielestä ne ovat hieman tavallista suomalaista hiusta paksummat, eikä hän ymmärrä miksi sanon niitä ohueksi.

Minua ei koskaan kehuttu siitä mitä tein, missä olin hyvä. Kaikki kommentit koski aina ulkonäköä. En saanut kehuja, vaikka valmistuin jollain 9 keskiarvolla ja luin itselleni hyvän ammatin yliopistosta. Valmistujaisjuhliin eivät tulleet, mutta kiinnosti minkä puvun olin laittanut päälle - kuin huomaamattaan eivät kysyneet oliko jo työpaikka kiikarissa tai edes kohteliaisuudesta katsoneet mitä kursseja kävin tai mikä oli sivuaineena.

no hyi kauhea millaisia vanhempia teillä on, se varmaan selittää osa siitä miksi tällä palstalla on välillä niin ilkeitä vastauksia....

Ei ole haukkunut rumaksi, äitini on kiltti ihminen. Mutta ei se kauniiksikaan ole koskaan kehunut...:)