Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi en uskalla olla oma itseni?
05.05.2013 |
Pohjimmiltani olen hyvin lempeä ja leppoisa, tykkään hassutella, olen tosi hyväsydäminen ja ajattelen ihmisistä hyvää. Olen ehkä tietyllä tavalla vähän hölmö, eli siis tykkään tehdä pilaa itsestäni ja hauskuuttaa muita jutuillani. En kuitenkaan uskalla paljastaa tätä puolta itsestäni kuin harvoille ja valituille, ja tämä aiheuttaa minulle ahdistusta :/ Uskon toki kyllä että kaikki ihmiset käyttäytyvät eri tavalla esim. oman miehen kuin uusien työkavereiden seurassa, mutta minusta tuntuu, etten uskalla antaa itsestäni edes pientä hippusta sellaisille ihmisille joita vähänkään jännitän, ja näinollen ystävystyminen on vaikeaa, vaikka vanhojen kavereideni kanssa olenkin oikein pidetty. Tällaisten ihmisten seurassa olen tosiaan siis aika kireänä sekä saatan puhua sellaisia asioita, joita en ollenkaan puhuisi "omana itsenäni", tai useammin jätän vain sanomatta varmaan 90% asioista joita rentoutuneena sanoisin.
Kysymys siis kuuluu, että miten saisin itseni rentoutumaan myös vieraampien ihmisten seurassa? Esimerkiksi joidenkin mieheni ystävien kanssa minun on aika vaikea olla ja tuntuu että esitän jotain sellaista mitä en ole. Tiedostan tämän ihan siinä tilanteessakin, mutta jotenkin olen "lukossa", enkä osaa alkaa käyttäytyä samalla tavalla kuin käyttäytyisin tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa, vaikka ehkä jopa tietäisin että nämä ihmisetkin pitäisivät varmasti enemmän siitä "oikeasta minästä"... Myöskään kaikkien uusien ihmisten kanssa en ole jännittynyt, vaan joidenkin kanssa juttu luistaa heti ja itsekin on helppo heittäytyä mukaan omana itsenään. Kuitenkin suurin osa ihmisistä on sellaisia, joita jännitän edes vähän, ja tutustuminen kestää näinollen pitkään tai tutustumista ei tapahdu ollenkaan, kun en uskalla olla oma itseni ja nämä ihmiset saavat sitten minusta aivan väärän kuvan. Tällaiset jännittämäni ihmiset eivät yleensä edes ole sellaisia joista en pitäisi, vaan pikemminkin tyyppejä joista kyllä pidän kovastikin ja joiden haluaisin pitävän myös minusta. Onko jollain muulla tällaista ongelmaa ja miten olette päässeet ongelmasta eroon?
Kommentit (8)
Yks pointti tulee mieleen: ehkä kuitenkin jollain tavalla sopeudut tilanteeseen. Kaikkien seurassa ei ole helppo, mukava tai hyvä olla oma itsensä. Se ei välttämättä johdu sinusta. Tai ei ainakaan yksin sinusta.
On ihan normaalia jännittää ja olla hiukan varautunut vieraassa seurassa - siis varsinkin aluksi. Monien ihmisten seurassa ei ole hyvä antaa itsestään liikaa. Tutustutko vähitellen ihmisiin? Yritätkö miellyttää liikaa? Pidätkö oikeasti ihmisistä, joden seurassa jännittää?
Jos aina jännittää kovasti, voi auttaa ajatella, että muitakin jännittää. ja hakea tapoja tehdä tuttavuutta. Sitä voi harjoitella vaikka kotona. Opit ainakin nauramaan itsellesi. ja siitä voi vaikka kertoa niille uusille tuttavuuksille: että harjoitteletko sinäkin kotona :)
Ei mutta oikeasti: kannattaa miettiä etukäteen, miten itse tuntisi olonsa mahdollisimman luonnikaaksi seurassa tai mikä sitä estää. Kaikkien kanssa ei vain viihdy ja alun vierastus voi ollaihan oikea ensivaikutelma. Hiukan voi (nuorena varsinkin) jännittää uusissa porukoissa, mutta vähitellen oppii ja tottuu. Samaa se on suunnilleen kaikilla. Kaikista ei tarivtse pitää ja ongelmia tulee, jos yrittää miellyttää muita liikaa. Yksi helpotus on ajatella, että muutkin keskittyvät eniten omaan käytökseensä ja olemiseensa eivätkä juurikaan murehdi sinun käyttäytymistäsi tai sitä, mitä sinä ajattelet.
Sosiaalisia tilanteita voi harjoitella mielessään etukäteen, sekin voi helpottaa. Voi miettiä vaikka etukäteen, mitä haluaa itsestään kertoa, mitä tietää muista ja miten tehdä tuttavuutta. Jos ei halua olla kovin henkilökohtainen, ei tarivtse edes kysyä, mitä kuuluu. Senkin voi kai aina tehdä, mutta vieraamilta voi kysyä jotain ajankohtaista esim. nyt että miten viettää helatorstaita, ottaako perjantainkin vapaaksi, onko juhannustraditioita. Pääsiäisenä voi kysyä, kasvaako rairuohot hyvin tai mikä mämmi on parasta, jotain vaan, niin pääsee keskustelun alkuun. Ja nimenomaan niin, että voi itsekin sen aloittaa. Ei tarvitse jäädä sanattomaksi tai vastata mihinkään, mihin ei halua, kun kyselee itse muilta.
Ihmiset kiinnostuvat ihmisestä, joka on kiinnostunut heistä. Kysele, ole kiinnostunut (älä utele). Jatka aiheita, joista on keskusteltu. Harjoittele tapoja, kysy lisäkysymyksiä. Siitä se keskustelu ja tutustuminen lähtee. Jos huomaat, että se on yksipuolista, vaihda seuraa tai jätä pallo muilla. Et menetä mitään. Kerro jotain itsestäsi ja kysy muilta mielipiteitä tai jotain asiaan liittyvää. Joku oma juttu voi olla hyvä aloitus keskusteluun ja tutustumiseen.
os haluat oikeasti tutustua ihmisiin, joista todella pidät, koita olla oma itsesi, oma sosiaalisin itsesi. Tuppisuuhun on vaikea tutustua. Tee aloite, tee vaikka kaksi kertaa. katso päin ja hymyile, se on jo alku. Ei haittaa vaikka kertoa, että arastelee vieraitten parissa, mutta että se menee ehkä ohi! Saat varmasti sympatiaa :)
Ja yks juttu: Monilta on turha odottaa paljoakaan. Vaikka olisit millainen, toiset on kiinnostunempia TV:stä ja kynsiensä syömisestä. Ja se on vaan niitten oma menetys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P.S. Mä oon aika sujuva small talkissa, koitan hiukan alkuun luoda yhteyksiä ja tunnelmaa, kokeilen ikään kuin mitä tilanteesta voi tulla.
Joskus ihmiset saa ihan väärän kuvan, että olen sosiaalinen ja innokas tutustumaan. Olen vain normaalin kohtelias, mutta jotkut aina luulee, että se on jotain enemmän. Tai tutustun kyllä mielelläni samanhenkisiin, kiinostaviin n ihmisiin, muihin en välttämättä enempää.
Sosiaalisuudellani pyrin luomaan yhteyden ja selvittämään mahdollisimman nopeasti, mikä tyyppi se toinen on - siis kiinnostaako minua edes lähempi tuttavuus. Tai toista. Small talk on vain sellaista tunnustelua ja hyvän tunnelman luomista vaikka ihan ventovieraidenkin kanssa ilman sen kummempaa aikomusta luoda syvempiä suhteita. Vähän jutustetaan, niin kaikilla on kiva olla. Vertaa vaikka tuppisuuna kyräilyyn esim. jonkun synttäreillä kerran vuodessa vuosikymmeniä. Voi tutustua sankarin ystäviin, saada yhteisiä ystäviä tai vain viettää hauskat synttärit kerran vuodessa tai ehkä murjottaa yksin syrjässä ja antaa muiden tehdä samaa.
Mikä auttaisi? Ei ole yhtä yleispätevää strategiaa joka tilanteeseen, paitsi ehkä avoin mieli ja kieli. Mutta ei varmaan haittaa vaikka miettiä pari kevyttä jutunjuurta vaikka huvikseen joka päivä aamiaisella tai yleensä vaan kertoa jotain omista puuhistaan ja kysyä muilt että entäs teillä, kuinkas te?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 01:58"]
P.S. Mä oon aika sujuva small talkissa, koitan hiukan alkuun luoda yhteyksiä ja tunnelmaa, kokeilen ikään kuin mitä tilanteesta voi tulla.
Joskus ihmiset saa ihan väärän kuvan, että olen sosiaalinen ja innokas tutustumaan. Olen vain normaalin kohtelias, mutta jotkut aina luulee, että se on jotain enemmän. Tai tutustun kyllä mielelläni samanhenkisiin, kiinostaviin n ihmisiin, muihin en välttämättä enempää.
Sosiaalisuudellani pyrin luomaan yhteyden ja selvittämään mahdollisimman nopeasti, mikä tyyppi se toinen on - siis kiinnostaako minua edes lähempi tuttavuus. Tai toista. Small talk on vain sellaista tunnustelua ja hyvän tunnelman luomista vaikka ihan ventovieraidenkin kanssa ilman sen kummempaa aikomusta luoda syvempiä suhteita. Vähän jutustetaan, niin kaikilla on kiva olla. Vertaa vaikka tuppisuuna kyräilyyn esim. jonkun synttäreillä kerran vuodessa vuosikymmeniä. Voi tutustua sankarin ystäviin, saada yhteisiä ystäviä tai vain viettää hauskat synttärit kerran vuodessa tai ehkä murjottaa yksin syrjässä ja antaa muiden tehdä samaa.
Mikä auttaisi? Ei ole yhtä yleispätevää strategiaa joka tilanteeseen, paitsi ehkä avoin mieli ja kieli. Mutta ei varmaan haittaa vaikka miettiä pari kevyttä jutunjuurta vaikka huvikseen joka päivä aamiaisella tai yleensä vaan kertoa jotain omista puuhistaan ja kysyä muilt että entäs teillä, kuinkas te?
[/quote]
Miksi pitäisi aina olla jotakin sanomassa ja kertomassa itsestään? Minut koetaan sosiaalisena tyyppinä, mitä kyllä ihmettelen. En koskaan ole kiinnostunut kenenkään työkaverin menoista, enkä kerro omianikaan "viikonloppukertomuksia". Ai miksi? En usko, että ketään kiinnostaa kuulla kuinka siivosin, rakastelin, kävin kuntosalilla tai olin lapsiemme harrastuksissa mukana. Ei minuakaan kiinnosta muiden normaali arki. Todellisten ystävieni kanssa keskustelen meitä molempia kiinnostavasta aiheista ja hyvin henkilökohtaisistakin.
Ihmiset ovat erilaisia ja ihmisten pitäisi myös välttää lokeroitumista.
Joo, mutta toisilta voi kysyä, vaikka mistä tulivat tai mitä tekivät eilen ja kertoa esim. yhdellä lausella omista hommistaan. Ihan vain jutunjuureksi, josta muut voivat kiinnostua, jatkaa keskustelua, kysyä lisää - siis pointti se, että jos kukaan ei osaa tai uskalla aloittaa keksustelua, voi antaa alun. Kertoa, että vaikka että pitää metsästä, kävi tänään yhdessä kivassa paikassa, mitäs muut teitte, teettekö retkiä ja minne. Jos vaihtoehto on siis istua vaivautuneena tuppisuuna. Siksi kertoa ja kysellä.
Minkähän perusteella sinä 6 olet sosiaalinen, jos et kerro itsestäsi etkä ole edes muista kiinnostunut. puhutko jotain joskus? En minä halua kuulla sinun rakastelustasi enkä kertoa omastani enkä oikeastaan keskustele kenenkään kanssa noista.
Idea on löytää yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja luoda hyvää fiilistä, YHTEYKSIÄ. Eri tavoin, avoimesti, koska ihmiset ovat erilaisia ja eri tilanteissa ja toimivat eri tavoin eri ihmisten kanssa. En puhunut lokeroimisesta mitään. Ehdotin avoimuutta, kiinnostuksen osoittamista (älä sitä osoita, jos et ole kiinnostunut), melko neutraaleja jutunjuuria, joista kukin voi jatkaa omaan suuntaansa, ei liian henkilökohtaisia juttuja heti aluksi, vaikka nekin voivat olla oikein hyvä alku.
Onko hyvä vastaus aloittajalle, että miksi jutella, ei minua ainakaan kiinnosta kertoa eikä tietää? Pointtisi keskusteluun oli siis...
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi! En ota kantaa yksityiskohtaisempaan kuvailuusi, mutta tämän haluaisin sanoa: Jos voisit luottaa ja tietää, että olet rakastettu, arvokas, ainutlaatuinen ja riittävä ihminen, voisit varmasti rentoutua "saisit luvan" olla enemmän oma itsesi - jostain tällaisesta uskon olevan kyse hyvin monella meistä ihmisistä, ja tätä rakkautta ja hyväksyntää kuvaillaan tässä
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 02:19"]
Joo, mutta toisilta voi kysyä, vaikka mistä tulivat tai mitä tekivät eilen ja kertoa esim. yhdellä lausella omista hommistaan. Ihan vain jutunjuureksi, josta muut voivat kiinnostua, jatkaa keskustelua, kysyä lisää - siis pointti se, että jos kukaan ei osaa tai uskalla aloittaa keksustelua, voi antaa alun. Kertoa, että vaikka että pitää metsästä, kävi tänään yhdessä kivassa paikassa, mitäs muut teitte, teettekö retkiä ja minne. Jos vaihtoehto on siis istua vaivautuneena tuppisuuna. Siksi kertoa ja kysellä.
Minkähän perusteella sinä 6 olet sosiaalinen, jos et kerro itsestäsi etkä ole edes muista kiinnostunut. puhutko jotain joskus? En minä halua kuulla sinun rakastelustasi enkä kertoa omastani enkä oikeastaan keskustele kenenkään kanssa noista.
Idea on löytää yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja luoda hyvää fiilistä, YHTEYKSIÄ. Eri tavoin, avoimesti, koska ihmiset ovat erilaisia ja eri tilanteissa ja toimivat eri tavoin eri ihmisten kanssa. En puhunut lokeroimisesta mitään. Ehdotin avoimuutta, kiinnostuksen osoittamista (älä sitä osoita, jos et ole kiinnostunut), melko neutraaleja jutunjuuria, joista kukin voi jatkaa omaan suuntaansa, ei liian henkilökohtaisia juttuja heti aluksi, vaikka nekin voivat olla oikein hyvä alku.
Onko hyvä vastaus aloittajalle, että miksi jutella, ei minua ainakaan kiinnosta kertoa eikä tietää? Pointtisi keskusteluun oli siis...
3
[/quote]
Höpö höpö! Ei tarvitse olla tuppisuu, jos ei heti ala kertomaan jotakin ihan turhanpäiväistä itsestään, kun se ei ketää kuitenkaan kiinnosta. Monihan luulee, että kaikkia kiinnostaa omat teot ja menemiset. Sehän se vasta kiusaantumista luo, kun joku luulee, että kyllähän minun matkustelut ja urheilut tai lapset kiinnostaa kaikkia.
Alue: Aihe vapaa
valitan, vaikea juttu, en osaa sanoa oikein mitään, toivottavasti joku vielä osaa. ehkä se jännitys lähtee vain kun tapaa ihmistä enemmän. kyllä minäkin jännitän monia ihmisiä, olen ajatellut että on ihan normaalia.