Pettäjät ja petetyt. Kenelle olette kertoneet syrjähypystä?

Entinen avopuoliso petti minua törkeästi vähän yli vuosi sitten. Tämän jälkeen ilmoitti, ettei ole minusta puoleen vuoteen edes vältitänyt saatika pitänyt kauniina/haluttavana. Hän potki minut ulos yhteisestä asunnostamme ja toivotteli hyvät jatkot. Tämän kaiken jälkeen itsetuntoni oli murskana. Pidin itseäni rumana ja vastenmielisenä ihmiskuvatuksena, jota kukaan ei aidosti pystyisi rakastamaan. En pitänyt itseäni enää minkään arvoisena, häpesin itseäni.

Tämän loputtoman häpeän takia en kertonut kenellekään, miksi oikeasti erosimme. Nyt, yli vuosi jälkeen päin alan olla selvinnyt tuosta koettelemuksesta sen verran, että olisin luultavasti valmis puhumaan. Ja tarkoituksena olisikin kertoa ainakin läheisimmille ystäville, sillä poden huonoa omatuntoa eromme syistä valehtelemisesta.

Eli vastaus on en, en ole kertonut kenellekään. Mutta tulen kertomaan, ihan vain senkin takia, että ihmiset ymmärtävät millainen sika tuo heidän niin kovasti pitämä miehen kuvatus oli.

ps. ja tekstistäni paistaa varmasti katkeruus läpi, mutta niin sikamaista ja häikäilemätöntä käytöstä on kovin vaikea antaa anteeksi, varsinkin kun anteeksipyyntöä en koskaan edes kuullut.

2:lle. Viime kädessä hyvä, että selvisi totuus miehen luonteesta noin pian. Pääset jatkamaan elämääsi, eikä mennyt vuosia hukkaan hänen kanssaan.

Onko vaikea uskoa, ettei kaikkia asioita tarvitse kertoa kenellekään? Kyllähän se tottumista vaatii, mutta on se opittavissa. Minulla on nykyään jo aika paljonkin asioita, joita en ole kertonut yhdellekään ystävälle - en myöskään vihollisile, sukulaisille tai miehelleni. En kenellekään. En ole myöskään koskaan kirjoittanut niistä minnekään, jotta kukaan ei jälkeenpäinkään voi saada tietää.

Mieheni uskottomuudesta kerroin avoimesti parhaille ystävilleni. Apua en tarvinnut enkä mielipidettäkään, mutta eroaminen oli helpompaa, kun pystyi käymään asioita läpi ääneen. Tässä siis kyse ensimmäisen avioliittoni kariutumisesta.

 olen pettäjä ja olen kahden lähimmän ystäväni kanssa jutellut. 

Olen petetty ja kerroin kaikille.

Olen petetty enkä ole kertonut kenellekään.

Petin exääni kaksi kertaa.

Toista kertaa en kertonut kenellekään, koska hävetti niin paljon ja toisesta taasen olen ollut suhteellisen avoin, exäni taitaa olla ainoa, joka ei tiedä.

Syrähyppyni eivät olleet syyt eroon, joten en kokenut tarpeelliseksi kertoa exälle edes erotessa ja antaa hänelle mielikuvaa, että hänen valtava henkinen väkivaltansa ei olisi ollut todellinen syy lähtööni.

Vierailija kirjoitti:

 olen pettäjä ja olen kahden lähimmän ystäväni kanssa jutellut. 

Miksi?

Et ajattele, että he kertovat eteenpäin ja tulee puolisosi tietoon?

En ole pettänyt eikä minua ole tietääkseni petetty, mutta jos nyt olisi vaikka 1x humalassa tai jotain, olisi minusta parempi, että minulle ei edes kerrota.

Eri asia on pitkät suhteet ja runsas pettäminen.

Minua petettiin ja kerroin (melkein) kaikille. 

Petin exää ja kaikki hyvät ystäväni (hmmmm, neljä?) tiesi. Ei, ehkä 5? No joo, usea. Tiesivät myös, että ero oli jo vireillä.