Lue keskustelun säännöt.
Olen tavannut kivan miehen, MUTTA
04.05.2013 |
hänellä on kaverilta vuokrattu yksiö, vaikka on jo 40 v. Asunnossa haisee ummehtuneelta, pahalle. Mies itsessään on siisti ja asuntokin, vaikkakin erittäin köyhästi ja mauttomasti sisustettu. Hän on tällä hetkellä ollut yli vuoden sairaslomalla duunarityöstään leikatun selän takia. Kun kyselen mikä häntä kiinnostaa, niin ei osaa sanoa. Kertoo että on ollut ahdistunut leikkauksen jälkeen, koska elämä on niin rajoittunutta. Keskustelutaitoa ei oikein löydy, vaan vaikuttaa vähän simppeliltä vaikka onkin kiltti ja mukava. Hän olisi perääni kovasti, mutta itse mietin.. Arvostan koulutusta, tai ainakin sitä että osaa keskustella asioista laajemmin. Miehen muisti tökkii ja hän kyselee samoja asioita monta kertaa. Tuntuu ettei hän oikein kuuntele. En ole itsekään kuuminta hottia markkinoilla useamman lapsen yh-äitinä, mutta voin kai silti olettaa että mullekin löytyy joku (akateemisesti) koulutettu ja keskustelutaitoinen, sivistynyt mies?
Mitään kiirettä mulla ei ole sitoutumaan, enkä halua rynnätä suinpäin vakavaan suhteeseen, vaikka koenkin itseni usein yksinäiseksi ja kaipaisin syliä. Mitä mieltä olette? Voiko näistä lähtökohdista, jotka jo nyt tökkii, tulla mitään tuon miehen kanssa?
Kommentit (35)
En kyllä jatkaisi tuota suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi sulla on lapset baarissa mukana?? kyllä mäkin paheksuisin!! EN IKINÄ ottaisi poikiani saati tytärtäni mukaan baariin edes päiväsaikaan. ei ole lasten paikka!! ja jos olet lapsille hoitajan hommannu, niin kyllä sun pitäis luottaa että se kans pärjää niiden sun lasten kans siihen asti, kun sä tuut, jos aika on sovittu!!! Itselläni on 3 ja 2-vuotiaat pojat ja kohta nelikuinen tyttö, en edes anna hoitoon, kun isovanhemmille ja kummeille...
Jos se mies on kiinnostava, pakota se avautuun asioista!! Mykkä ja päättämätön mies ei ole hyvä lastenkaan kannalta... Ja kaikki miehet eivät vaan osaa sisustaa, siksikin tarvitsisivat naista.. Mutta jos hyvät ja huonot puolet listattuasi saat enemmän miinuksia, kuin plussia, jatka eteenpäin... Miehiä kyllä maailmassa riittää, älä ota ketään vain siksi, että on kohtelias ja nöyrä, pitää olla paljon muutakin...
Ei mulla muuta... ;)
13, hän on kohtelias: kattaa eteen syötävää, kyyditsee.. Hän on hellä, haluaa kosketella paljon. Ihan kivan näköinenkin on. Mutta sitten on nämä muut asiat. Itse olen kova heittämään kuivaa huumoria. Olin kerran yöelämässä, ja hän soitti että missä menen ja missä lapset on. Sanoin olevani paikassa x ja lapset ovat tietysti mukana. Mies oli todella paheksuvan kuuloinen ja ihmetteli että miten mä lapset olen mukaan baariin ottanut..
Lapset baarissa mukana ja mies ostaa ruoat ja kyyditsee... Hmmm....
Älä tuhlaa omaa ja miehen aikaa suhteeseen, joka tökkii jo ensimetreiltä. Joku ihana, omantasoinen ja itselle sopiva ihminen voi mennä ohi kun on kiinni siinä väärässä tyypissä.
Ei nyt liian kranttukaan kannata olla, mutta kertomasi perusteella tuo kuullostaa ihan tuhoon tuomitulta suhteelta... Kumppania pitää voida arvostaa! Eihän se elämä varmaan ole kivaa ilman miestä, mutta epätoivo on kyllä huonoin peruste suhteelle!!!
Itselläni yksi mittari on ollut se, että ilkeänkö tuoda miehen vanhempieni luo näytille (ja ystävieni seuraan) Vanhempani eivät ole korkeakoulutettuja, mutta silti ihan fiksuja, tavallisia ihmisiä. Jos mies olisi ihan onneton sosiaalisesti, niin en voisi kuvitella hänen kanssaan seurustelevani, olenhan itsekin ihan sujuvapuheinen ja hyvinkäyttäytyvä. Tietenkin otan miehen itselleni enkä vanhemmilleni, mutta tämä nyt oli yksi "kriteeri".
Villinä nuoruusvuosina tuli kainenlaista nähtyä... yksi kaverin kaveri oli sellainen mielestäni todella komea nuori mies, häneen iskin silmäni kun oltiin baarissa samoissa porukoissa. Kun hänen kanssaan juttelin niin paljastui että hän on aivan eri planeetalta kuin itse... Se juttu jäi siihen, ei komeus tai fyysiset ominaisuudet kovin pitkälle kanna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmiset ovat lukutaidottomia!!!! Missä vaiheessa ap oli lasten kanssa baarissa???!!! Sehän oli vitsi!!! minkä ap murjaisi miehelle!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:20"]
13, hän on kohtelias: kattaa eteen syötävää, kyyditsee.. Hän on hellä, haluaa kosketella paljon. Ihan kivan näköinenkin on. Mutta sitten on nämä muut asiat. Itse olen kova heittämään kuivaa huumoria. Olin kerran yöelämässä, ja hän soitti että missä menen ja missä lapset on. Sanoin olevani paikassa x ja lapset ovat tietysti mukana. Mies oli todella paheksuvan kuuloinen ja ihmetteli että miten mä lapset olen mukaan baariin ottanut.. Tai kun kerran olin hänen luonaan ja kiirehdin aamulla kotiin päästämään lapsenvahtia pois, niin mies hoki koko ajan, että heiii mihin sulla nyt on kiire, ota ihan rauhallisesti, kyllä ne siellä pärjää, mihin sulla on nyt niin kiire?? Tuntuu ettei hän vaan tajua. Ja niin kuin aiemmin sanoin, joudun selostamaan samoja asioita uudelleen ja uudelleen.
Ap
[/quote] Tästä sä ap huomaat todella hyvin miten heikko huumorintaju ihmisillä keskimäärin on.
Mulle ei tullut hetkeksikään mieleenkään että sulla olisi ollut ne lapset siellä baarissa, mutta kuten huomaat, hyvin moni ei ymmärrä tuota huumoria ollenkaan. Tosin mullakin on helposti niin, että ymmärrän huumorin helpommin kirjoitettuna/tosi tutun ihmisen sanomana, kuin taas jos joku puolituntematon heittää jotain. ELi mielestäni et voi miestä noiden esimerkkien perusteella kovin tuomita, hän ei ehkä ole vielä vaan oppinut huumoriasi.
Mutta periaatteessa jo se, että haet miehestä niitä ominaisuuksia, joita tuossa miehessä ei yksinkertaisesti ole, on sen verran iso juttu, että antaisin olla. Tulette vain molemmat pettymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumorin puuttuminen on iso miinus. Tuo oli luultavasti vain yksi esimerkki, siitä, ettette ole samalla aaltopituudella. Itse vedin vuosia perässäni valittavaa yksilöä ja oli tosi rankkaa toimia äitinä sekä lapsille että ns.miehelle. Mielummin on yksin, kuin huonossa suhteessa.
Mies kirjoitti tänne vähän aikaa sitten ja kyseli pitäisikö lopettaa naisen tapailu, kun kyseinen nainen on yh, ei jaksa kuunnella sen juttuja, vie lapsetkin baariin ja on jotenkin ihan käsi parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä, kiitos viesteistä. Laitoin orastavan suhteemme poikki. Nyt tuntuu paremmalle :) Väkisin en tosiaan aio enää yrittää mitään, rakkaus tulee kun on tullakseen. Vielä ei ole sen aika.
Markon tavatessani ajattelin kans, että mitähän tästä tulee. Itse olin 19-vuotias ja juuri muuttanut omilleni, mutta perustaidot kodinhoidosta oli hallussa. Marko oli 22 ja asui yhä mutsin ja faijan luona ja hyvä kun osasi pyykkikonetta käyttää. Kärsivällisellä koulutuksella siitä kuitenkin ihan hyvän miehen sai ja yhdessä ollaan oltu jo 13-vuotta, joista 10 naimisissa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teit oikein:-) Onhan se totta, että me ihmiset kaivataan hellyyttä, läheisyyttä ja mahdollisuutta yhteiseen tulevaisuuteen toisen ihmisen kanssa. Mutta tunteita ja henkilökemiaa ei voi väkisin vääntää, jos niitä ei kertakaikkiaan ole. Minullakin oli sinkkuunnuttuani paniikki päästä äkkiä parisuhteeseen, mutta nyt olen jopa onnellinen keskenäni. Kun jonkun kanssa synkkaa molemminpuolisesti, niin sen todellakin huomaa. Eikä silloin iällä, koulutuksella yms. ole mitään väliä.
Heh, ei kukaan sivistynyt mies halua monen lapsen yh-äitiä. Miksi haluis kun voi saada lapsettoman naisen jonka kanssa muodostaa oikea ydinperhe.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 23:36"]
Heh, ei kukaan sivistynyt mies halua monen lapsen yh-äitiä. Miksi haluis kun voi saada lapsettoman naisen jonka kanssa muodostaa oikea ydinperhe.?
[/quote]
Joo joo, selväksi tuli. Painu jo sinne Porvooseen, siellä ei ole yhtäkään yh-muijaa, vain ydinperheitä.
Jos teillä ei ole yhteistä huumorintajua, niin tuskin kannattaa edes yrittää.