Lue keskustelun säännöt.
Olen tavannut kivan miehen, MUTTA
04.05.2013 |
hänellä on kaverilta vuokrattu yksiö, vaikka on jo 40 v. Asunnossa haisee ummehtuneelta, pahalle. Mies itsessään on siisti ja asuntokin, vaikkakin erittäin köyhästi ja mauttomasti sisustettu. Hän on tällä hetkellä ollut yli vuoden sairaslomalla duunarityöstään leikatun selän takia. Kun kyselen mikä häntä kiinnostaa, niin ei osaa sanoa. Kertoo että on ollut ahdistunut leikkauksen jälkeen, koska elämä on niin rajoittunutta. Keskustelutaitoa ei oikein löydy, vaan vaikuttaa vähän simppeliltä vaikka onkin kiltti ja mukava. Hän olisi perääni kovasti, mutta itse mietin.. Arvostan koulutusta, tai ainakin sitä että osaa keskustella asioista laajemmin. Miehen muisti tökkii ja hän kyselee samoja asioita monta kertaa. Tuntuu ettei hän oikein kuuntele. En ole itsekään kuuminta hottia markkinoilla useamman lapsen yh-äitinä, mutta voin kai silti olettaa että mullekin löytyy joku (akateemisesti) koulutettu ja keskustelutaitoinen, sivistynyt mies?
Mitään kiirettä mulla ei ole sitoutumaan, enkä halua rynnätä suinpäin vakavaan suhteeseen, vaikka koenkin itseni usein yksinäiseksi ja kaipaisin syliä. Mitä mieltä olette? Voiko näistä lähtökohdista, jotka jo nyt tökkii, tulla mitään tuon miehen kanssa?
Kommentit (35)
Ei toi kuulosta lainkaan siltä, että mies on sun mielestäsi "kiva". Ei kyllä mustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ettei miehellä ole mitään tavoitteita elämässä. Kuulostaa epämiellyttävälle. Akateeminen nainen ja duunarimies harvemmin sopivat toisilleen, vaikka poikkeuksiakin on. Joten, tavoittele vain parempaa. Mies on hyvä varmasti jollekin toiselle.
Ap tässä. Mietin kuitenkin että olenko jotenkin liian nirso? Mitä mieltä te olette miehestä näiden kertomieni juttujen perusteella?
No itse olen käynyt amatsun+lukion, harrastan liikuntaa ja maalaamista, ja teen ns. "paskahommaa" koska työajat sopivat elämääni (jää aikaa harrastaa ja palkka riittää ns. pakollisiin menoihin +joskus jää ylimääräistäkin) ja elän ONNELLISTA elämää. Mutta en todellakaan ole mikään ns. "saalis" jos ajatellaan mikä ns. "statukseni" on, jos sen arvioi joku ulkopuolinen. En osaa sanoa onko mies sinulle oikea vai ei, mutta kannattaa miettiä millä asioilla on merkitystä ja millä ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei akateeminen koulutus tarkoita sitä että olisi kiinnostunut kaikesta tai sujuva keskustelija
Olet asettanut riman liian matalalle. Ei tuosta mitään tule, kannattaa etsiä enemmän itsensä kaltaista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tavannut ihan kivan miehen... Ja sitten listaat ja valitat ne puutteet ja viat. Mitä kivaa miehessä on?
Et sä ole liian nirso, pikemminkin epätoivoinen. Etsi mies jossa ei ole noin paljon puutteita, joka ei ole simppeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:00"]
ei akateeminen koulutus tarkoita sitä että olisi kiinnostunut kaikesta tai sujuva keskustelija
[/quote]
Näinpä. Minun mies on "vain amis", tekee työtä missä on hyvä ja mistä tykkää (av-juttuja, ei koulutustaan vastaavaa). Osaa keskustella, sanailla nokkelasti ja käyttää arkikielessä paljon sivistyssanoja. Joten en minä ainakaan korkeastikoulutettuna aseta itseäni yhtään hänen yläpuolelleen.
kerrotko vielä mitkä asiat miehessä on kivoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko sää ite akateeminen vai miksi sulle pitäis olla akateeminen?
Miehellä ei ole lapsia, joten anna sen etsiä itselleen lapseton nainen. Säähän oot yh niin miksi sulla on varaa pitää kauheita vaatimuksia?
Keskity lapsiisi ja hommaa koira.
Minuakin kummastutti tuo kiva adjektiivi, ja sen perään virhelistaus. Tuli mieleen ettet ole kovin johdonmukainen, Oletko itse akateeminen?
Ei kiltteys ja mukavuus ole ratkaisevia, jos mitään muuta sisältöä ei ole. Olisitko valmis antamaan anteeksi sen sisällön puutteen, jos mies asuisi 4 h rivitalossa, kävisi jossain hyvin palkatussa työssä yms. Jos olisit,niin sitten et etsi sisältöä.
Minunmielestäni sisältöä pitää olla, oli ulkoiset puitteet millaiset vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13, hän on kohtelias: kattaa eteen syötävää, kyyditsee.. Hän on hellä, haluaa kosketella paljon. Ihan kivan näköinenkin on. Mutta sitten on nämä muut asiat. Itse olen kova heittämään kuivaa huumoria. Olin kerran yöelämässä, ja hän soitti että missä menen ja missä lapset on. Sanoin olevani paikassa x ja lapset ovat tietysti mukana. Mies oli todella paheksuvan kuuloinen ja ihmetteli että miten mä lapset olen mukaan baariin ottanut.. Tai kun kerran olin hänen luonaan ja kiirehdin aamulla kotiin päästämään lapsenvahtia pois, niin mies hoki koko ajan, että heiii mihin sulla nyt on kiire, ota ihan rauhallisesti, kyllä ne siellä pärjää, mihin sulla on nyt niin kiire?? Tuntuu ettei hän vaan tajua. Ja niin kuin aiemmin sanoin, joudun selostamaan samoja asioita uudelleen ja uudelleen.
Ap
Olen akateeminen. Miessuhteissa olen aivan käsi, ja siksi haluaisin vihdoin ja viimein oppia välttämään sudenkuopat. Arvostan ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita asioista ja osaavat keskustella. Jostain syystä olen ajautunut suhteisiin aivan ääritapausten kanssa. Nyt, yli kolmekymppisenä, haluaisin viimein tehdä ongelmalleni jotain.
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:20"]
13, hän on kohtelias: kattaa eteen syötävää, kyyditsee.. Hän on hellä, haluaa kosketella paljon. Ihan kivan näköinenkin on. Mutta sitten on nämä muut asiat. Itse olen kova heittämään kuivaa huumoria. Olin kerran yöelämässä, ja hän soitti että missä menen ja missä lapset on. Sanoin olevani paikassa x ja lapset ovat tietysti mukana. Mies oli todella paheksuvan kuuloinen ja ihmetteli että miten mä lapset olen mukaan baariin ottanut.. Tai kun kerran olin hänen luonaan ja kiirehdin aamulla kotiin päästämään lapsenvahtia pois, niin mies hoki koko ajan, että heiii mihin sulla nyt on kiire, ota ihan rauhallisesti, kyllä ne siellä pärjää, mihin sulla on nyt niin kiire?? Tuntuu ettei hän vaan tajua. Ja niin kuin aiemmin sanoin, joudun selostamaan samoja asioita uudelleen ja uudelleen.
Ap
[/quote]
Hmmm... mikä sä olet ketään arvostelemaan, jos otat lapsesi mukaan baariin vai ymmärsinkö nyt ihan väärin? Sori vaan, mutta jos sun toiminta on tolla tasolla niin yhtään ihmettele, että ei löydy mitään kunnon miestä ja jopa tuollaisessa ummehtuneessa vuokrakämpässä asuma ei-akateeminen, huumorintajuton ja unohtelevainen mies paheksuu.
Ehkäpä lapseton ei vaan tajua kiirettä lasten luo, en minäkään ehkä tajuaisi, jos toinen ei sitä selittäisi. Lapseton akateeminen siis olen. Minusta on ihan ok pitää vaikka millaisia kriteereitä. Aika monella DI:llä esimerkiksi keskustelutaito on niin puutteellinen, ettei minua kiinnostaisi. Jos mies olisi muuten samanlainen, mutta asuisi hienosti ja olisi arvostetussa ammatissa, kelpaisiko paremmin?
No EI TIETENKÄÄN ole lapset yöelämässä mukana. Niin, ja siis olin jo aiemmin sanonut miehelle, että meillä on veljeni lapsenvahtina.
Ap
Ei se ammatti ja koulutus pelkästään ratkaise. Itse kuitenkin ajattelen, että pitkäjänteisyys ja asioiden pohtiminen jota opiskelussakin tarvitaan, näkyy edes jotenkin elämässä. Luulisi muistin ainakin olevan parempi. Ja vaikkei olisikaan kummoista koulutusta, niin kyllä mun fiilis latistuu jos toinen ei ole kiinnostunut mistään, eikä osaa puhua kuin todella pinnallisesti, vrt. säästä tai lätkän tuloksista.
Ap
No mun mielestä kuulostaa just siltä etten mä ainakaan lämpenis, mut riippuu siitä mitä hakee. Jollekkin toiselle saattais olla ihan hyvä mies.