Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sinut sen asian kanssa että olet avoliitossa? ov
11.07.2006 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 14 vuotta, 2 lasta. Minä haluaisin kovasti naimisiin, mies ei. Hänen mielestään olemme perhe ilman naimisiin menoakin ja että naimisiin menolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. No, minua tuo ajattelu on alkanut risoa jo niin että välillä olen jopa miettinyt eroa.... En tietenkään aio perhettä hajoittaa kun kaikki muut asiat on kohdallaan. Järkisyytkään ei auta, meillä on keskinäinen testamentti ja muutenkin tulevaisuus turvattu.
Tsempatkaapa nyt että saisin tuon naimisiin meno ajatuksen pois mielestä :)
Kommentit (50)
on selvittää, kuinka paljon puoliso maksaa perintöveroa avoliitossa vs avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vain varmistaaksemme, että häät todellakin tulee.
Häistä on ollut puhetta kyllä, mutta molemmilla on ajatuksena, että " sitten joskus" . Mikään kiire tässä ei ole, kun mulla ikää 23 ja miehellä 25. Molemmat kylläkin haluamme joskus naimisiin, mutta tällä hetkellä se ei vielä ole ajankohtaista. Ja olen kyllä sitä mieltä, että aivan yhtä onnellisena elämäni eläisin, vaikkei koskaan naimisiin mentäisikään. Kyllä tässä yhteisiä velkoja maksellaan kumminkin, eli ' naimisissa' pankin kanssa jo ollaan ;)
Ajattele ap asiaa näin, että avoliitto jos mikä sitä sitoutumista vasta vaatiikin. Avoliitto on tila, josta voi lähteä noin vain, ilman varoitusaikoja, kun taas avioliitossa on harkinta-ajat ja muut ' turvana' (eli ei pysty eroamaan miettimättä asiaa kunnolla). Jos miehesi avoliitossa on rinnallasi pysynyt ja pysyy, niin ainakin tiedät, että hän todella sinua rakastaa :)
puhua näistä jutuista ennen kuin menitte yhteen/saitte lapsia??
Ihan älytöntä " itkeä" nyt, ettei pääse naimisiin. Must aon niin hirvittävän vanhanaikaista mennä naimisiin kuin voi olla.
Miksi ap ylipäätänsä haluaa naimisiin?? Miksi???
Naiset ovat ihan kauheita. Ensin kiristetään miehet naimisiin ja sitten syytetään niitä pettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset hankittu, lisää ei tule. Mies ei ole halunnut naimisiin siksi että haluaa kunnon juhlat. Mistä sitä tietää mitä tapahtuu, onko sitten myöhäistä kun olisi valmis papin eteen. Meillä ei ole testamenttia eikä muutakaan järjestelyä. Taloa ollaan rakentamassa enkä ole tyytyväinen osaani. Huonossa tapauksessa olen nuori leski jonka talon omistavat lapset. Siinä on kiva yrittää maksaa lasten puolesta veroja.
Sano miehelle et okei ei mennä naimisiin ikinä mutta ole ystävällinen ja muuta pois. Tavallaan toihan pilaa teidän suhteen. Se on mentaalinen kiristyskeino teidän välissä. Vaikka suhde toimii muuten ihan hyvin niin voitko väittää ettei asialla ole merkitystä tunteisiisi. Jos miehelle asia on yhdentekevä niin jos hän kunnioittaa ja rakastaa sinua niin kai hän menisi naimisiin. Pohjimmiltaan kysymys on rakkaudesta. Voi rakastaakkin mutta ei nähtävästi tarpeeksi. Tämän hän myös viestittää ympäristöönsä. Valitettavasti. Voisit yllättyä jos miehesi tapaisi jonkun uuden ja menisikin naimisiin 6kk seurustelun jälkeen. Ehkä sä et sit vaan ole se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juridiikkaa läpi, juuri noita perintöverojuttuja ja muita, niin avioliitto alkoi kuulostaa hyvälle, mutta miehen vaatimuksesta ilman kirkollisia toimenpiteitä. Minun vaatimuksesta tehtii selkeät avioehdot. Nyt olen tuore aviovaimo. Ja onnellinen. Meillä on yksi yhteinen lapsi.
Jos asia ei kerran miehelle muka ole niin tärkeä, niin menisi kyllä naimisiin ap:n kanssa, jos todella rakastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolelta) edessä, kun olemme pitkästä aikaa lähdössä viikonloppureissulle (kahdestaan) ulkomaille. Minulla on vaan sellainen kutina ja itse asiassa sormusmakua on jo muutamaan otteeseen tiedusteltu.. :) (saa nähdä petynkö.. :=o)
Minua mietityttää se, että tyytyäkö maistraattihäihin, jos naimisiin nyt sitten mennään. Tiedän, että mies kammoaa yli kaiken kirkollisia menoja eikä niillä ole hänelle mitään merkitystä. On täysin ateisti. Itselleni taas olisi kirkossa avioituminen tärkeää; minulla on uskonnollinen vakaumus ja tuntuisi jotenkin " mitättömältä" mennä naimisiin jossakin toimistossa ilman papin siunausta.. Enkä nyt mitättömällä tarkoita häiden kokoa ja vieraiden lukumäärää - joka tapauksessa häistämme tulisi " vain me ja kaksi todistajaa" -tyyppiset.
Mitä mieltä olette - " pakottaa" mies kirkkoon vai tyytyä itse maistraattiin (jolloin tuntuu, että en edes ole avioliittoon astunut :( )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehen pitäisi mennä kanssasi naimisiin? Eikö AP rakasta miestään ja anna myös hänen päättää?
Missä on naisten vastuu?? Kyllä se nainen itse päättää haluaako lapsia vai ei? Miten aikuiset ihmiset eivät osaa neuvotella?
Miten ihmiset voivat ajatella, että avioliitto on suurempi sitoumus kuin yhteiset lapset. Lapsia on jo ja naimattomuutta perustellaan, sillä ettei haluta " palloa jalkaan" tai ajatuskin avioliitosta tuntuu kuristavalta. Kyllähän ex-puolisosta pääsee eroon niin ettei tarvi ikinä enää ajatellakaan, mutta lasten isän tai äidin kanssa on sidoksissa loppuikänsä.
Me menimme mieheni kanssa naimisiin ennen lapsia juuri koska se tuntui pienemmältä asialta ja koska halusimme asiat juridiselta kannalta järjestykseen. Taustalla oli myös se, että erään ystäväni avomies kuoli ja hänelle ei jäänyt käytännössä kuin pari hassua huonekalua, ex-anoppi haki esim. paremmat astiatkin pois (lapsia ei siis ollut).
Avioliitto ei käytännössä tietenkään näy missään, mutta kyllä se kuitenkin luo turvallisuuden tunnetta ja muuttaa ajatuksia ehkä hieman. Eikä siinä minusta ole mitään pahaa, että esim. pienten lasten vanhemmat laitetaan " pakolla" pohtimaan eron järkevyyttä harkinta-ajaksi. Ja tällä en tarkoita etteivät avoliitossa olevat pohtisi, mutta pakko mikä pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut silloin mitään tarvetta mennä naimisiin. Toisaalta minusta lasten tekemisellä ja naimisiin menolla ei ole tekemistä keskenään. Ja tarkoitus ei ole ruikuttaa, elämä nyt vaan on vienyt eteenpäin ja ajatukset on vähän muuttuneet. Minusta naimisiin meno on se sinetti yhdessäololle että tässä ihan oikeasti ollaan yhdessä.
Kihloissa olemme olleet 13 vuotta ( miehen aloite aikoinaan kihlat ), joten olen kuitenkin " ollut siinä uskossa" että joskus naimisiin menisimme.....
Lisää saa kommentoida....
ap
Vierailija:
puhua näistä jutuista ennen kuin menitte yhteen/saitte lapsia??
Ihan älytöntä " itkeä" nyt, ettei pääse naimisiin. Must aon niin hirvittävän vanhanaikaista mennä naimisiin kuin voi olla.
Miksi ap ylipäätänsä haluaa naimisiin?? Miksi???
kyllä minä haluaisin naimisiin ja tarkoitus onkin tästä puhua kunhan mies ja lapset palaavat viimeiseltä kesäreissulta.
haluan että suhteemme etenee (no onhan se nytkin edennyt ihan vauhdikkaasti...) ja lisäksi haluaisin kunnon juhlat ja mitenkä sen nyt sanoisi, lopullisen sinetin :)
enkä usko että mies kovasti pistää hanttiin...
En näe siihen yhtään mitään syytä, leskeneläke olisi ainoa taloudellinen hyöty - mutta sekin on niin pieni, ettei sillä käytännössä ole mitään merkitystä. Lapset perivät vanhempansa, varallisuutta riittää perintöverojen maksuun ja lasten omaisuuden hallintaa voi järjestellä muilla keinoin kuin testamenttaamalla omaisuus puolisolle (miksi pitäisi maksaa perintövero kahteen kertaan?).
Että joskus näinkin. Haluaisinhan minä naimisiin, mutta KUNNOLLA eli romanttinen kosiminen, isot bileet, koko show. Ei mitään tuollaista, mitä mies aina ehdottaa, että mentäisiin vain keskenämme maistraattiin ja pidettäisiin kotona juhlat. Ei onnistu. Sen verran tuo maailman epäromanttisin mies on minulle velkaa, että tekee homman kunnolla. Prkl.
Hän oikeasti olettaa, että nyt kun on päätetty, että naimisiin voitaisiin mennä, niin minä hoidan kaiken ja ilmoitan hänelle, minä päivänä homma hoidetaan pois alta. Enpä usko.
Ja kehtaakin vielä valittaa, että minä en halua naimisiin.
perintövero avioliitossa ja avoliitossa on eri, ja näinhän ei esim. ap:n tapauksessa tarvitse olla, koska heillä on lapsia.
Ja vielä avioliitto sinänsä ei muuta yhtään mitään. Rakkaus on ihan yhtä suurta tai pientä kuin ilman sitä. MUTTA teidän tilanteessanne en näe miksi miehesi ei voi siihen suostua, jos asia on sinulle tärkeä.
Minä itse kuitenkin koen, että avioliitolla ei ole mitään merkitystä. Ja itseasiassa pidän ihan hiukkasen koomisenakin morsiamia, jotka monen avoliittovuoden jälkeen astelevat valkoisissa alttarille, ehkäpä vielä isänsä saattamana. Mutta kukin tyylillään.
me eletään kuten tahdotaan näissä asioissa. Suhteemme on tiivis, meillä on yhteistä omaisuutta ja kaksi lasta. Eiköhän nuo liene parempi vakuus yhdessäolosta kuin avioliitto. Olen ollut aiemmin naimisissa ja se liitto oli vain paperi, jonka sain purettu 105 Eurolla. Ei ollut mitään muuta kuin se sormus, joka sitoi. (ei taloa, autoa, lasta jne.)
Jos jompi kumpi haluaisi naimisiin, niin mentäisiin toki. Ollaan puhuttu monesta ja kumpikaan ei halua. Ei ainakaan vielä. Vitsinä on sovittu, että mennään naimisiin, kun nuorempi lapsi täyttää 18.:)
Alue: Aihe vapaa
En ole mitenkään ahdistunut tms asiasta, eli ei häiritse. Ei ole mitään hinkua naimisiin, en tajua miksi pitäisi mennä naimisiin, en pidä sitä tärkeänä. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä, enkä usko että se muuttaisi mitään.