Oletko sinut sen asian kanssa että olet avoliitossa? ov

tua juridisesti.



!2 vuoden ja useamman lapsen jälkeen neuvotteluasemat on hiukan huonommat. Jos on periaatteita, niin niistä kannattaa pitää kiinni suurimmankin hurmion aikana. Näin saa osakseen myös kunnioitusta, jota tuollainen vihkimättömyysvenkoilu ei mielestäni osoita.



Minä en olisi sinut avoliiton kanssa, joka jatkuisi määrämmättömän ajan tulevaisuuteen.

Vierailija:

tua juridisesti.

!2 vuoden ja useamman lapsen jälkeen neuvotteluasemat on hiukan huonommat. Jos on periaatteita, niin niistä kannattaa pitää kiinni suurimmankin hurmion aikana. Näin saa osakseen myös kunnioitusta, jota tuollainen vihkimättömyysvenkoilu ei mielestäni osoita.

Minä en olisi sinut avoliiton kanssa, joka jatkuisi määrämmättömän ajan tulevaisuuteen.

Meidän kolme lastamme ei ole ainakaan hyvä syy avioliitolle. Siinä ne lapset kasvaa, vaikka paperissa lukisi mitä. Omaisuutta meillä ole senttiäkään, joten sekään ei voi olla syy mennä naimisiin. Syyt olla menemättä naimisiin on varmaan minulla psykologiset. Tuntisin kuristuvani elävältä, jos tekisin jonkin sopimuksen olla naimisissa.

Mutta varmaan sentakia jouduin etsiskelemään 30 vuotiaaksia sti miestä joka haluaa kaikilta asioilta täysin samaa kuin minä....... meillä ei oikeastaan ole mitään muita makueroja minkään suhteen kuin hieman erilaiset telkkariohjelmat kiinnostaa ;) ja sitä me ei edes ehditä koskaan katsomaan joten ei väliä....

Naimisiinmenosta keskusteltiin silloin kun ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan, ja silloinkin miehen aloitteesta. Hän on meistä se perinteisempi. Minä en vain näe, mitä avioliitto muuttaisi. Meillä ei ole tarvetta julistaa muille mitään ja vielä vähemmän tarvitsemme itse mitään todistuksia rakkaudestamme. Rohkenen jopa väittää, että suhteemme toimii paremmin kuin joidenkin tuntemiemme vihittyjen parien suhde. Sitä paitsi se paperi ei pidä ihmisiä yhdessä sen paremmin kuin kahdenkeskinen sopimuskaan. Eräs ystäväni on ollut jo kahdesti naimisissa, nyt sinkku.

Vierailija:

Ihan vain varmistaaksemme, että häät todellakin tulee.

niin kauan kuin meillä ei ollut yhteistä omaisuutta eikä lapsia. Nyt kun molempia löytyy, oli mielestäni jo järkiperusteet astella vihille. Kuten joku mainitsikin on avoliittolaisilla perintoverotkin kovemmat ja toisekseen missaa leskeneläkkeen. Siinä vaiheessa kun kaikki on hyvin, tuskin kauheasti näitä asioita tulee pohtineeksi, mutta olen itse ajatellut niin, että jos toinen kuolisi, en haluaisi, että ensimmäiseksi joutuisin huolehtimaan talousasioista. Minä en esimerkiksi tämänhetkisillä tuloillani pystyisi pitämään nykyistä asuntoamme (vaikka lainaturva onkin).



Naimisiin menin sekä rakkaudesta että järkisyiden takia =)

astele vihille ja mulla on siihen ihan hyvä syy, mies tyytyy siihen.

eikö hän voisi avioitua kanssasi ilahduttaakseen sinua, jos asia on sinulle tärkeä?

ja sit hymyillään suu korvissa kun astellaan kirkosta ulos vastavihittynä ja ukkokin yrittää hymyillä väen väkisin.

haluan ehdottomasti naimisiin. olen ollut avoliitossa nyt 6 vuotta ja meillä on kaksi lasta. kaikki lyhyemmänkin ajan toisensa tunteneet tutut ovat jo naimisissa, mutta miehellä just tuollaisia perusteita kuten " mitä se muuttaa" " en halua palloa jalkaan" ect.



aion varmasti saada sen alttarille, joskus

Nyt olen onnellinen ettei mies suostunut avioon. 9 vuotta takana, kaksi yhteistä lasta. Loppu yhteiselolle häämöttää...

pointin esittänyt.

ap

Vierailija:

eikö hän voisi avioitua kanssasi ilahduttaakseen sinua, jos asia on sinulle tärkeä?

Mitä mieltä hän on maistraatissa naimisiin menosta?

että koskas ne häät nyt pidetään. Olen sanonut kaikille että jos minusta olisi kiinni niin ne olisi jo pidetty, mutta silti sukulaiset ja kaverit pistävät asian vitsiksi ( kuin myös mieheni itse ) ja varmaan kukaan ei käsitä että se on ihan oikeasti vaikea pala minulle tällä hetkellä.

ap

Vierailija:

Mitä mieltä hän on maistraatissa naimisiin menosta?

ap

Minä, samoin kuin oma mieheni, ajattelen myös että ei sillä avioliitolla ole merkitystä. Me olemme jo nyt perhe, ja sitoutuneet toisiimme. Avioliitto ei muuta sitä mihinkään suuntaan.



Kyllä me joskus menemme naimisiin, kun on aikaa ja rahaa. Mies haluaa isot kirkkohäät, mulle riittäisi ihan maistraatti.

Minä tahtoisin naimisiin mutta mieheni ei. Hän ei ensinnäkään kuulu kirkkoon ja minä nimenomaan tahtoisin kirkkohäät.

Mieheni on sanonut minulle että jos olis paperi jonka vois vaan täyttää ja sit niiku ois naimisissa niin sitte vois mennä.

Maistraatistakin on joskus ollut puhetta ja ehkä mieheni suostuisi siellä menemään naimisiin mut minä en.



Vaikka nykäänhän ei edes ole pakko mennä siel maistraatissa naimisiin vaan voi vaikka järjestää ulkoilmahäät ja vihkijä tulis sit sinne...



Mut katsotaan nyt. Mulle se ei nyt niin maailman tärkein asia tuo naimisiinmeno ole, lähinnä vaan haluaisin kunnioittaa sillä isovanhempieni ja vanhempieni tahtoa..vaikka hekin kyllä ovat tottuneet jo ajatukseen et häitä ei meille tuu...



Niin ja oishan ne kivat bileet:)

Ja varmaan suurimmalla osalla naisista on se haave astella siinä unelmapuvussa pitkin kirkon käytävää...ja niin on mullakin:)



Mut toivottavasti ap pääsette jonkin näköiseen yhteisymmärrykseen miehesi kanssa tuosta asiasta.

En mä usko et miehesi sua sen vähempää rakastaa vaikka naimisiin ei tahdokkaan. Jotkut ei vaan pidä sitä tärkeänä...

kannustusta ja en minä sitä osaa antaakaan, kun en ole sinun tilanteessasi. No, tsemppiä nyt kuitenkin! t.9