Miksi mä inhoan siistimistä ja putsaamista?

Ei kaikesta ole pakko pitää.. ja kuka noista nyt pitäisi?

Olen ajatellut, että minulla pitäisi olla aika selkeä systeemi, minkä mukaan siivoan, vaikka sellainen FlyLady-tyyppinen. Jossain määrin olen tuota omaksunutkin. Tiettynä päivänä tuuletan matot, imuroin, pesen osan lattioista. Pyykit, ruoat sun muut täytyy huolehtia joka päivä, mutta kun tuon päivän annoksen olen tehnyt, en tosiaan syynää, onko kirjahyllyssä pölyä (ja onhan siellä). Joka toinen keskiviikko vaihdan lasten petivaatteet, joka toinen aikuisten jne. rutiineja. Ehkä koti on jollekin paikka jota puunata kaikki liikenevä aika, minä mieluummin vaikkapa luen ja ratkon ristikoita. Mieluummin kehitän itseäni ja teen sitä, mistä nautin kuin yritän esittää kodin hengetärtä. Samasta syystä meillä ei vaihdella verhoja tai muuten käytetä juurikaan aikaa ja rahaa sisustamiseen, ei kiinnosta. Kaikkia ei kiinnosta samat asiat.

Minun kohdallani kyse on yksinkertaisesti siitä, että mulla on joku aivovaurio, jonka vuoksi tunnen suurta ahdistusta kun edessä on kymmeniä artikkeleita jotain pientä tilpehööriä, joille pitää etsiä pari/paikka tai järjestellä niitä jotenkin. Helpotti suuresti, kun ymmärsin, että muille ihmisille ei tule ahdistusreaktiota esimerkiksi siitä, että pitää etsiä pari läjälle mustia sukkia, joista kaikki näyttää jokseenkin samanlaisilta, tai että joillakin ei mene hermo siihen, että kun astiahyllylle laittaa mukin, sieltä tippuu läjä muovisia desinmittoja ja mihinkäs ne nyt sitten laitat kun ne ei sinne hyllylle enää mahdu, häh? Olen juuri sellainen ihminen, jolla ei paikat pysy järjestyksessä ilman jatkuvaa keskittymistä. Kun nostan lattialta sinne pudonneen esineen, teen sen siksi että kunnon ihmiset eivät jätä tavaraa lojumaan, en siksi että se oikeasti häiritsisi minua tipan tippaa. Minulta vie hirveästi energiaa, että saan kotini näyttämään sellaiselta kuin mitä pitääkin. Salaa ihailen sellaisten kavereiden koteja, joilla on enemmän tai vähemmän sotkuista. Itse en voi kotiani päästää sellaiseen kuntoon, koska se olisi oikeasti kaaoksen alku.

Mulle tulee jotenkin avuton olo sekasorron edessä. Mäkään en saisi varmaan koskaan päästää kotia sekaiseksi. Kaikki organisointikyky valuu jotenkin mun päästä kun pitäis laittaa vaikka talvivaatteet pois. Joka vuosi yhtä vaikeaa vaikka on perhettä pyöritetty vuosikausia. Töissäkin tällainen organisointi on heikoimpia alueitani. Sitten olen tosi tyytymätön itseeni eikä siivous huvita senkään vertaa.

ap

Avuttomuus on ehkä juuri sellainen tunne, jota minäkin tunnen, kun pitäisi luoda järjestystä kaaokseen. Mutta, isäni on samanlainen ja handlannut koko elämänsä armeijan siisteysopeilla, joten minä teen samalla lailla, ja olen järjestänyt kodin vähän kuten valtion laitoksen,  jossa asustelee juuri itsenäistä elämäänsä aloitteleva tumpelo. Tärkeimmille asioille kirjoitan omat laatikot tai hyllyn reunaan, mitä hyllyllä pitäisi olla. Välkymmät kaverini naureskelevat, että enkö tosiaan muuten muista missä esimerkiksi on välikausikengät, kuin kirjoittamalla kenkähyllyyn muistilapun mistä ne ensi syksynä löydän, mutta näin vältän sen ahdistuksen, kun alan miettimään syyskuussa, että mihin ne kengät pistinkään ja mihin kesäkengät pitäisi laittaa. Pitäisi varmaan noille desinmitoillekin kirjoittaa oma paikka, mutta se hävettäisi jo itseänikin. :)

4

Onko sulla kunnon välineet? Imurointi tai ikkunanpesu huonoilla työkaluilla on todella ikävää, hyvillä korkeintaan lievä ärsytyksenaihe ja parhaimmillaan tosi tyydyttävää. Selkeät systeemit ovat ehdottomat, ja Flylady on hyvä vinkki. Vartti kerrallaan vaikka musiikin tahtiin ja enintään puoli tuntia päivässä.