Lapsi opiskeluaikana vai valmistumisen jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 17:35"]

Täähän on pelkkää uskonvahvistusta. Haluat tehdä ne lapset nyt opiskeluaikana, siksi jätit sen parhaan välivaihtoehdon mainitsematta ja vihjailet, että "jo vuosia yhdessä olleita, naimisissakin jo" "Eikä haittaa vaikka valmistuminen lykkääntyisi lasten takia". Aika läpinäkyvää, mitä kommentteja oikein haet! :D

[/quote]

No niin on, kuten jo sanoin. Haluaisimme tehdä lapsen jo nyt, kun mieskin pian valmistuu. Siksipä kysyinkin, että onko oikeastaan mitään syytä, miksi niitä ei nyt kannattaisi tehdä. Opettele lukemaan :) Muille kiitos asiallisista vastauksista! ap

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 17:25"]

Mun mielestä huonoin on niin, että valmistumisen jälkeen jää kotiin lasten kanssa, koska sen jälkeen sä haet töitä sillä statuksella, että ei kokemusta ja valmistumisestakin jo aikaa... Parempi niin, että valmistuttua heti hakee töitä, sitten vähintään 1-2 vuotta työkokemusta ja  (vakkari)duunista äitiyslomalle. Saat enemmän äitiysrahaa ja sun on vanhempainvapaan jälkeen helpompi palata vanhaan duuniin kun alkaa ilman kokemusta ja pari vuotta valmistumisesta hakemaan uutta. Opiskeluaikanakin miks ei, mutta itse en ainakaan tässä vauvan kanssa saisi mitään luettua, kun mies on töissä. Suosittelen, että teet ne opinnot ensin, oot 1-2 vuotta töissä ja sit lapset... jos ei tietty ikä tule vastaan ;)

[/quote]

Hyvä näkökulma! Tämän takia ne lapset ei siinä 27-32 vuosina oikein toimikaan.. :) Mulla on tosiaan kyllä ala, jolla pitää lukea PALJON. Toisaalta olen aika tottunut lukija ja äitiysloman jälkeenhän lapset on yleensä päivähoidossa? Olen aina suunnittellut tekeväni juuri niin kuin suosittelet, mutta olen tosiaan sitten se yli kolmekymppinen ensisynnyttäjä, mikä ei houkuttele yhtään :s Äitini oli itse 28 kun sai minut, ja olen aina ajatellut että haluaisin lapset nuorempana. Hän kyllä oli töissä jo tuohon aikaan :)

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 18:46"]

Kannattaa miettiä sitäkin, miten pärjäät, jos kuitenkin tulee ero. Eli miten opiskelijana elättäisit lasta vaikka miten viikko/viikko -systeemillä? Ei kannata tuudittautua siihen, että mies maksaa kaiken, ei ne nimittäin maksa, jos löytyy uusi nainen ja uusi alku ja uusi elämä. Osa pikkulasten vanhemmista eroaa, vaikka ei ennen raskautta voinut sitä edes kuvitella. Siksi kannattaa miettiä, mitä sinun elämällesi tapahtuu, jos kaikkie ei mene täydellisesti.

[/quote]

Järkevä ajatus, mutta jos tosiaan ajattelen noin, niin en halua lapsia sitten ollenkaan. Jos tuleekin ero pikkulapsiaikana, lapset kärsivät. On varmasti yhtä rankkaa hoitaa lapsia vaikka olisikin töissä, jos ero tulisi. Valmistun myös ammattiin, jossa työpäivät ovat todella pitkiä, töitä myös viikonloppuisin jne. eli sinänsä ei poikkea paljonkaan opiskelusta.

Minä olen saanut lapset opiskeluaikana. Minusta pikkulapsiaika on ollut helppo yhdistää opiskeluun. Olen ollut osan aikaa töissäkin (melkein koko ajan) opiskeluaikana. Oman alan työkokemusta on kertynyt noin vuosi opiskeluaikana ja valmistuin juuri maisteriksi. Nyt aloitin oman alan töissä, tosin määräaikaisena. Lapsia on kolme ja enempää tuskin tulee.

Minä en tehnyt lapsia opiskeluaikana, mutta olen opiskellut pienten lasten kanssa. Ja eronnutkin siinä kaiken keskellä.

Tekisin lapset kesken opintojen, syitä:

- On tottunut niukempaan elintasoon, joten lapsen saaminen ja äitiyspäivärahalla/kotihoidontuella oleminen ei hirveästi hetkauta. Vauvaan ei mene hirveästi rahaa jos säästeliäästi elää.

- Opiskellessa päivät ovat usein lyhyempiä kuin 8-16-työpäivät. Taaperolle paljon lyhyemmät hoitopäivät, myös vapaapäiviä ainakin meillä oli niin paljon että harvoin joutui olemaan viisi päivää viikossa hoidossa.

- Valmistumisen jälkeen nuorena naisena hyvä meriitti työmarkkinoilla kun lapset on tehty. Lapsetonta lisääntymisikäistä naista ei kukaan työnantaja mielellään palkkaa ainakaan vakituiseen työsuhteeseen.

- Heti valmistumisen jälkeen pääsee töihin eikä ole paineita tehdä vauvaa saman tien (paineita, koska nainen ei oikeasti lisäänny ikuisesti). Tiedot ja taidot ehtivät vanheta äitiyslomalla jos ei heti pääse töihin.

Kannustan siis tekemään lapsia heti kun siltä tuntuu! Nyt minulla on se tilanne, että olen töissä ja valmistunut, mutta pätkätöissä. Talovelkaakin on tietysti otettu uuden puolison kanssa, koska vuokrat ovat hirvittäviä. Tässä sitä sitten mietitään jos vielä lapsi tehdään että kuinka on varaa jäädä kotihoidontuelle ja mistä töitä, kun ei sitä työpaikkaa kuitenkaan ole odottamassa kun palaan takaisin töihin.

26 lisää vielä:

Jos taloutta laskee, niin miettikää mikä summa säästyy jo siinä kun säästää monen vuoden hoitomaksut. Opiskelijana maksuja ei yleensä mene ollenkaan, työssäkäyvältä helposti 500 euroa kuussa kahdesta lapsesta.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 18:46"]

Kannattaa miettiä sitäkin, miten pärjäät, jos kuitenkin tulee ero. Eli miten opiskelijana elättäisit lasta vaikka miten viikko/viikko -systeemillä? Ei kannata tuudittautua siihen, että mies maksaa kaiken, ei ne nimittäin maksa, jos löytyy uusi nainen ja uusi alku ja uusi elämä. Osa pikkulasten vanhemmista eroaa, vaikka ei ennen raskautta voinut sitä edes kuvitella. Siksi kannattaa miettiä, mitä sinun elämällesi tapahtuu, jos kaikkie ei mene täydellisesti.

[/quote]

Järkevä ajatus, mutta jos tosiaan ajattelen noin, niin en halua lapsia sitten ollenkaan. Jos tuleekin ero pikkulapsiaikana, lapset kärsivät. On varmasti yhtä rankkaa hoitaa lapsia vaikka olisikin töissä, jos ero tulisi. Valmistun myös ammattiin, jossa työpäivät ovat todella pitkiä, töitä myös viikonloppuisin jne. eli sinänsä ei poikkea paljonkaan opiskelusta.

[/quote]

Kannattaa miettiä myös sitä lasta. Haluatko lapsen, jolla ei ole äitiä?

Sain itse esikoisen kesken amk-opiskelut, hyvin pärjättiin kaikin puolin! :) kannattaa miettiä omaa jaksamista ja stressinsietokykyä kuitenkin, jaksaminen parempi ja stressi pienempi jos ei tarvitse miettiä opiskelua ja vauvajuttuja yhtä aikaa! ;)