Lue keskustelun säännöt.
Lapsi opiskeluaikana vai valmistumisen jälkeen?
03.05.2013 |
Heippa! :)
MItä mielipiteitä teillä, tehdäkö lapset nyt opiskeluaikana 23-26-vuotiaana vai vasta valmistumisen jälkeen, 32-35-vuotiaana? MItä asioita puolesta/vastaan? Sanotaan vielä varmuuden vuoksi, että tulevat vanhemmat jo vuosia yhdessä olleita, naimisissakin jo. Mies valmistuu parin vuoden päästä, vaimolle menee vielä reilusti aikaa. Eikä haittaa vaikka valmistuminen lykkääntyisi lasten takia :)
Kommentit (28)
Miksei 27-31-vuotiaana? En oikein ymmärrä, miksi on vain tuollaiset vaihtoehdot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se selvää että lapset vievät ison osan energiaa ja aikaa vanhemmilta. Ehdottomasti parempi on saada lapset kun tuollainen projekti on valmis. Ja jos mies valmistuu aiemmin ja pääsee leivän syrjästä kiinni ja vaurastutte hieman, on vieläkin helpompaa sinun heittäytyä mammalomalle. äitiyspäivärahakin on paljon mukavampi kun olet jonkin aikaa ollut töissä. Kireä rahatilanne harvoin sulostuttaa kenenkään parisuhdetta ja perhe-elämää.
Minä tekisin lapset silloin kun ne sattuu tulemaan. Opiskella ehtii koko elämän, lapsia voi saada vain hetken aikaa. Ihmisiä on erilaisia ja jokainen tekee omat valintansa, mutta ei se elämä silti aina mene niin kuin itse haluaa ja toivoo.
Lapsia ei aina tule, vaikka niitä oikein tekemällä tekee. Se kannattaa pitää mielessä. Elämä menee miten menee, vaikka miten suunnittelisi.
Minä sain lapset opiskeluaikaan. Ja nyt teen muiden äitiyslomasijaisuuksia, kun lapseni ovat jo koulussa. Eli työelämään en päässyt samalla tavalla sisään, kuin ne, jotka ensin opiskelivat, sitten saivat vakkaripaikan ja sitten jäivät äitiyslomille.
Mutta, työelämää ja omia lapsia ei voi verrata. Mihin minä lapseni vaihtaisin? Vakituiseen virkaan? No en tod.
Nykyihminen luulee voivansa suunnitella elämänsä alusta loppuun. Mutta aina voi sattua jotakin yllättävää: sairastuminen, kuolema, lapsettomuus, oman alan töiden katoaminen...
Mieluummin opiskeluaikana kuin heti valmistumisen jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin opiskeluaikana kuin heti valmistumisen jälkeen!
Miksi kukaan tekisi lapsia opiskeluaikana, vaikka se olisikin mahdollista? Miksei niitä voi tehdä vasta sitten, kun on valmistunut ja mahdollisesti vakituinen työkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 17:01"]
Mieluummin opiskeluaikana kuin heti valmistumisen jälkeen!
[/quote]
Miksi?
Aika moni yliopisto-opiskelija tekee lapsia jo opiskeluaikana. Ihan siksi, kun haluavat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 16:58"]
Nykyihminen luulee voivansa suunnitella elämänsä alusta loppuun. Mutta aina voi sattua jotakin yllättävää: sairastuminen, kuolema, lapsettomuus, oman alan töiden katoaminen...
[/quote]
No kyse ei nyt olekaan siitä, että pitäisi ottaa huomioon kaikki seikat, jotka voivat mennä pieleen tai erilailla kuin toivoo. Tässä haen nyt syitä puolesta ja vastaan, kun mietityttää, että onko mitään järkeä tehdä (yrittää saada, ylipäänsä edes alkaa yrittää) lapsia opiskeluaikana, vaikka kuinka haluttaisiinkin.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 16:46"]
Miksei 27-31-vuotiaana? En oikein ymmärrä, miksi on vain tuollaiset vaihtoehdot?
[/quote]
Onko sillä väliä, koska kyse on minun ajatusleikistäni? Jos en nyt tee lapsia, niin tuolla aikavälillä teen kaksi opinnäytettä (eli haluan joko olla äitiyslomalla ennen sitä tai sen jälkeen) sekä teen pätkätöitä, kunnes saan vakituisen viran (en halua olla työttömänä äitiyslomalla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä huonoin on niin, että valmistumisen jälkeen jää kotiin lasten kanssa, koska sen jälkeen sä haet töitä sillä statuksella, että ei kokemusta ja valmistumisestakin jo aikaa... Parempi niin, että valmistuttua heti hakee töitä, sitten vähintään 1-2 vuotta työkokemusta ja (vakkari)duunista äitiyslomalle. Saat enemmän äitiysrahaa ja sun on vanhempainvapaan jälkeen helpompi palata vanhaan duuniin kun alkaa ilman kokemusta ja pari vuotta valmistumisesta hakemaan uutta. Opiskeluaikanakin miks ei, mutta itse en ainakaan tässä vauvan kanssa saisi mitään luettua, kun mies on töissä. Suosittelen, että teet ne opinnot ensin, oot 1-2 vuotta töissä ja sit lapset... jos ei tietty ikä tule vastaan ;)
Itse valmistuin 24-vuotiaana ja ehdin olla 1,5 vuotta pätkätöissä kunnes sain ekan lapsen. Äitiyspäiväraha oli paaaaljon parempi ja sain vielä ansiosidonnaista työttömyysrahaa vanhempainvapaan jälkeen. Kannatti ehdottomasti. Kyllä sitä virkaa voi kytätä sitten kun lapset on tehnyt (ja silloin sen muuten helpommin saakin). Opiskeluaikana oli kyllä hyvä tehdä koko projekti graduineen ensin pois, oli ekan työpaikan saantikin helpompaa kun ei ollut vielä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 16:51"]
Minä tekisin lapset silloin kun ne sattuu tulemaan. Opiskella ehtii koko elämän, lapsia voi saada vain hetken aikaa. Ihmisiä on erilaisia ja jokainen tekee omat valintansa, mutta ei se elämä silti aina mene niin kuin itse haluaa ja toivoo.
[/quote]
Tähän minäkin kallistuisin. Ajattelen näin, että jos ei kiire valmistumisesta, voi tehdä lapsia heti, jos vain saa. Mies on töissä, joten tulojakin on. Opiskelet sitten loppuun ja mies saa mahdollisuuden olla vaikka hoitovapaalla ja nauttia lapsista. Kun valmistut, on sinulla lapset tehty ja esittää työnantajalle fakta, että et heti jää äitiyslomalle.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Itse olen tehnyt lapset 33-37v.
Täähän on pelkkää uskonvahvistusta. Haluat tehdä ne lapset nyt opiskeluaikana, siksi jätit sen parhaan välivaihtoehdon mainitsematta ja vihjailet, että "jo vuosia yhdessä olleita, naimisissakin jo" "Eikä haittaa vaikka valmistuminen lykkääntyisi lasten takia". Aika läpinäkyvää, mitä kommentteja oikein haet! :D
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 16:51"]
Minä tekisin lapset silloin kun ne sattuu tulemaan. Opiskella ehtii koko elämän, lapsia voi saada vain hetken aikaa. Ihmisiä on erilaisia ja jokainen tekee omat valintansa, mutta ei se elämä silti aina mene niin kuin itse haluaa ja toivoo.
[/quote]
Tähän minäkin kallistuisin. Ajattelen näin, että jos ei kiire valmistumisesta, voi tehdä lapsia heti, jos vain saa. Mies on töissä, joten tulojakin on. Opiskelet sitten loppuun ja mies saa mahdollisuuden olla vaikka hoitovapaalla ja nauttia lapsista. Kun valmistut, on sinulla lapset tehty ja esittää työnantajalle fakta, että et heti jää äitiyslomalle.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Itse olen tehnyt lapset 33-37v.
[/quote]
Niin ja ainakin esikoisen aikana on äitiyslomalla niin helvetin tylsää ja vähän tekemistä ja aika käy pitkäksi, että pystyy opiskelemaan melko paljon eteen päin siinäkin, jos vain on sellainen mahdollisuus.
Itsehän valmistuin suoraan äitiyslomalle ja nyt kun mietin, niin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Toki olisi varmasti helpompaa, jos takana olisi vakkarityö ja paremmat äitiyspäivärahat yms. mutta juuri nyt näin on paras. Kaikki opitut tiedot on hyvässä muistissa, olen 23v, naimisissa ja minulla on varma ammatti. Juuri nyt oli hyvä pysähtyä ja miettiä mitä viimeisiin nopeatempoisiin vuosiin on mahtunut (ihan, kun sitä olisi konkreettisesti pystynyt pysähtymään miettimään :D), mutta ajatuksen tasolla kuitenkin. Käyn lauantaitöissä ja uudessa työpaikassa lapsi on katsottu vain eduksi. Ja on ihanaa kun taustalla on ammatti, sillä samoihin opintoihin en jaksaisi uudelleen lähteä eli hyvä kun projekti on alta pois.
Elämä kantaa ja asiat tuppaa lutviutua aina paikoilleen. Kysymys onkin ennemmin siinä onko itse muuten valmis vanhemmuuteen. Ja toki paljon riippuu alasta, yliopistossa lapsen kanssa opiskelu on varmasti helpompaa kuin amk:ssa ja vastaavasti paljon riippuu myös siitä mihin valmistuu.
Kyllä sen tietää, koska on hyvä aika yrittää lasta, sen tuntee kun on siihen valmis ja silloin millään muulla ei ole väliä, tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 17:42"]
Itsehän valmistuin suoraan äitiyslomalle ja nyt kun mietin, niin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Toki olisi varmasti helpompaa, jos takana olisi vakkarityö ja paremmat äitiyspäivärahat yms. mutta juuri nyt näin on paras. Kaikki opitut tiedot on hyvässä muistissa, olen 23v, naimisissa ja minulla on varma ammatti. Juuri nyt oli hyvä pysähtyä ja miettiä mitä viimeisiin nopeatempoisiin vuosiin on mahtunut (ihan, kun sitä olisi konkreettisesti pystynyt pysähtymään miettimään :D), mutta ajatuksen tasolla kuitenkin. Käyn lauantaitöissä ja uudessa työpaikassa lapsi on katsottu vain eduksi. Ja on ihanaa kun taustalla on ammatti, sillä samoihin opintoihin en jaksaisi uudelleen lähteä eli hyvä kun projekti on alta pois.
Elämä kantaa ja asiat tuppaa lutviutua aina paikoilleen. Kysymys onkin ennemmin siinä onko itse muuten valmis vanhemmuuteen. Ja toki paljon riippuu alasta, yliopistossa lapsen kanssa opiskelu on varmasti helpompaa kuin amk:ssa ja vastaavasti paljon riippuu myös siitä mihin valmistuu.
Kyllä sen tietää, koska on hyvä aika yrittää lasta, sen tuntee kun on siihen valmis ja silloin millään muulla ei ole väliä, tsemppiä!
[/quote]
No kuulostaa ihanalta, mutta ihan yleisesti suosittelisin ihan järjellä miettimään tätä lapsiasiaa. Ihan tarpeeksi on yksinhuoltajia ja heitteille jätettyjä lapsia tässä maassa, että parempi ois harkita sen 10 kertaa, eikä vaan unelmoida ruusunpunaisten lasien läpi miten ihanaa se vauvan kanssa onkaan.. Ei pahalla.
Kannattaa miettiä sitäkin, miten pärjäät, jos kuitenkin tulee ero. Eli miten opiskelijana elättäisit lasta vaikka miten viikko/viikko -systeemillä? Ei kannata tuudittautua siihen, että mies maksaa kaiken, ei ne nimittäin maksa, jos löytyy uusi nainen ja uusi alku ja uusi elämä. Osa pikkulasten vanhemmista eroaa, vaikka ei ennen raskautta voinut sitä edes kuvitella. Siksi kannattaa miettiä, mitä sinun elämällesi tapahtuu, jos kaikkie ei mene täydellisesti.
Jokaisen oma valinta, mutta itse vastaisin, että mieluummin jälkeen.